Ulkokoira?

Ulkokoiraksi Suomessa sopii sellainen koira joka tarkenee myös talvella. Myös luonteen on oltava sopiva. Esim: Siperianhusky, Malamuutti, Lapinkoirat, Howavartti, Pystykorvat jne. Toisinsanoen koirat joille kasvaa kunnollinen turkki. Oli koira mikä hyvänsä sillä on oltava kunnollinen koppi joka tarjoaa suojaa sekä pakkasta että kuumuutta vastaan. Tarhan jossa koppi on on oltava riittävän suuri tai juoksulangan tarpeeksi pitkä että koira voi "vapaasti" liikkua.
Sellainen pointti on hyvä ottaa huomioon että kun koira on ulkokoiraksi oppinut se ei sisälle enää halua tulla. Pitää jaksaa kuitenkin lenkittää ja pitää seuraa koiralle joka aina kuitenkin on laumaeläin.
Meidän maalla (lue vanhemmilla) on pihalla kaksi Suomenpystykorvaa jotka viihtyvät tarhassa hyvin ja tulevat sisälle vain eteiseen, sinnekin vain hetkeksi ja sitten taas pihalle. Tarha on oikeastaan lähes koko tontti aidattuna jolloin koirat pääsevät kuistille kun haluavat. Yhteinen koppi on takapihalla ja sinne näkee keittiön ikkunasta. Koirat lenkitetään päivittäin ja ne pääsevät osallistumaan kaikkeen mitä pihalla tapahtuu. Kumpikaan ei räksytä, mikä joskus on pystykorville tyypillistä, varsinkin jos niillä on tylsää.
Iloista kevättä ja onnea koiran hankintaan!

Miksi ihmeessä ottaa koira, jos sitä on tarkoitus 'säilytellä' narun päässä pihalla?
Koira on esi-isänsä suden tavoin LAUMAELÄIN, joten ensisijaisesti mikään rotu ei 'sovi' yksinäiseksi ulkokoiraksi.
Toki koira tottuu olemaan ulkona (kunhan on varustettu tarpeellisin ominaisuuksin, mm. tarpeeksi lämmin turkki). Tämä vaan on vastoin vaistonvaraista käyttäytymistä; haluatko pakottaa eläinystäväsi siihen (= jos ei tiedä paremmasta, ei sitä pysty kaipaamaankaan) Koira kuitenkin haluaisi olla 'laumansa' = sen omistajien kanssa... Työkaverini naapurilla näin kävi, ja päättivät ottaa koiran (1v) sisälle, mutta sepä ei enää onnistunut myöskään-- uroskoira päätti merkata kaikki mahdolliset nurkat reviiristään säännöllisin väliajoin.
Suosittelen todella miettimään toiseen kertaan!

Tästäkin asiasta on niiin paljon keskusteltu näillä palstoilla.
Mieti vielä, ja tarkkaan, haluatko sen koiran. Lastesi hyvinvointi lienee pääasia. Jos hankit koiran, sen karvat ja hilse kulkeutuu joka tapauksessa vaatteissasi myös lastesi ulottuville. Sinulla täytyisi olla mahdollisuus pitää koiraasi sisälläkin, ainakin joskus. Se saattaa sairastaa.. jos turkki on pitkäkarvainen, sitä pitää säännöllisesti harjata. Kostean turkin harjaaminen ei onnistu, ensin on kuivateltava. Eikä koiran varmaan ole hauska pakkasella syödä kylmässä, ulkona. Pentuna sitä on joka tapauksessa pidettävä monta kuukautta sisällä ja opetettava ulkohäkkiin hiljakseen.
Rotuja on monia: lapinkoira, lapin porokoira, pystykovat, samojedinkoira, alaskanmalamuutti, siperianhysky..
Mutta mieti vielä!

Kiitos kaikille vastauksistanne.
Olemme kyllä miettineet asiaa enemmänkin kuin kaksi kertaa ja lähinnä halusinkin lisätietoa käytännön kokemuksista, kiitos niistä!
Harkinnassa on ollut suomen lapinkoira,mutta aika näyttää mihin päädymme,jos siis koiran päätämme hankkia.
Vastaattehan ja kerrotte kokemuksistanne enemmänkin.

P.S. Hyvää kevättä kaikille.

Naapurilamme oli ns. ulkokoira, joka seurasi ympäristöä hyvin tarkkaavaisesti. Jossain risahti niin koira haukku oli päivä tai yö. Ei ollut hauskaa.

Suosittelen, että kysyt myös naapurin mielipidettä asiasta, koska ulkokoirat tuppaavat häiritsemään ympäristöä enemmän kuin sisäkoirat.

Meillä oli samojedinkoira, välillä kaksikin, ulkokoirana, tarhassa. Paremmin se/ne ulkona viihtyivät, mutta joka päivä koira/koirat otettiin sisälle joksikin aikaa, etteivät aivan eristyisi sinne pihanperälle, vaikka lenkillä tietenkin käytiin päivittäin. Usein ne halusivat sisältä ulos kun tuli liian kuuma paksun turkin takia. Mutta halusivat usein myös ulkoa sisälle. Narttukoira oli hyvin paukkuarka ja pelkäsi ukkosta valtavasti, jolloin se oli pakko pitää välillä pitkiäkin aikoja sisällä, jos oli paljon ukkosia päivittäin. Narttu oli myös mestari käyttämään hyväkseen jokaisen tilaisuuden karkuretkien toteuttamiseen.

Aina pesun jälkeen koiria pidettiin tietenkin yö sisällä, vaikka pesua ei saakaan tehdä liian usein, eikä talviaikaan välttämättä lainkaan, ellei ole aivan pakko. Talvisin pidettiin pesun jälkeen sisällä useita öitä.

Narttukoiramme oli aika hiljainen, mutta uros ulvoskeli ulkona ollessaan joskus kuin susi, mutta ei sekään paljoa haukkunut.

Kun koira/koirat pääsivät sisälle, joka kerta siinä oli alussa hurjaa riehuntaa, kun se/ne olivat niin iloissaan "lauman" luo pääsystä.

Meilläkin oli yhdellä perheenjäsenellä allergiaa, mutta ensimmäinen koira (narttu) otettiin minulle, kun niin kovin halusin oman koiran silloin 15-vuotiaana. Allergiselle siskolleni koirat olivat jonkinlaista siedätyshoitoa, sillä ihan heti ihottumia ei ilmestynyt, vaan vasta jos hän oli tavallista enemmän koirien kanssa ja harjasi tai silitteli niitä paljon.

Kun minulla on nyt toisenrotuinen sisäkoira, huomaan että jotenkin paremman tuntuman koiraan saa kun se on koko ajan läsnä. Tämän koiran kanssa olen parempi kaveri ja se tuntuu huomattavasti läheisemmältä, sekin tuntuu kiintyneen minuun enemmän kuin ulkokoirat.
Lisäksi minulla oli ulkokoirien aikana usein huono omatunto ja säälintunne koirien takia kun ne eivät saaneet olla koko aikaa sisällä. Oli myös helpompi laiminlyödä harjaaminen, ym. kun koira ei ollut koko ajan silmien alla siitä muistuttamassa.

En enää ottaisi koko ajan ulkona pidettävää koiraa, ainakin niitä pitäisi sitten olla kaksi tai useampia, että olisi seuraa toisilleen.

Huom.: Jos narttukoiraa aikoo pitää juoksunarussa, se on leikkautettava nuorena tai otettava juoksun ajaksi sisälle, ettei tule ei-toivottuja pentueita...

Toivottavasti päädyt sekä tulevan koirasi, että itsesi ja perheesi kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen!