Miksi sekä opiskelussa, että työelämässä menestynyttä naista on ruvettu kutsumaan uranaiseksi?
Menestyneestä miehestä ei vastaavaa kutsumanimeä löydy, eikä tarvitsekaan. Miehisessä arvostuksessa merkitsee enemmän millä tavoin mies on päässyt määrättyyn tehtävään, millainen hän on miehenä, mitä hän on tehnyt.
Uranaiseksi kutsutaan jopa opiskelijanaisia, jotka eivät edes ole työelämässä, vaan tutkinnon suorittamisen jälkeen jatkavat ikuisia opintojaan.
Onko uranainen sana otettu käyttöön nimenomaan pönkittämään naisten itsetuntoa ja kannustamaan naisia tavoittelemaan koulutuksen kautta huippuvirkoja, joita tosiasiassa on hyvin harvassa?
Menestyneestä miehestä ei vastaavaa kutsumanimeä löydy, eikä tarvitsekaan. Miehisessä arvostuksessa merkitsee enemmän millä tavoin mies on päässyt määrättyyn tehtävään, millainen hän on miehenä, mitä hän on tehnyt.
Uranaiseksi kutsutaan jopa opiskelijanaisia, jotka eivät edes ole työelämässä, vaan tutkinnon suorittamisen jälkeen jatkavat ikuisia opintojaan.
Onko uranainen sana otettu käyttöön nimenomaan pönkittämään naisten itsetuntoa ja kannustamaan naisia tavoittelemaan koulutuksen kautta huippuvirkoja, joita tosiasiassa on hyvin harvassa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
joissain tapauksissa kyseisellä nimellä on myös kylmä,etäinen kaiku. Uranaista ei pidetä lämpimänä äiti-tyyppinä,eikä oikein hyvänä vaimonakaan. VAIKKA nainen voi olla sitä kaikkea yhtäaikaa. Olisiko tuossa vähän samaa, kuin siinä,että jos mies käy usein 'naisissa',hän on kova jätkä,mutta jos nainen onusean eri miehen kanssa,häneen liitetään helposti ikävä leima?? Minähän en mistään mitään tiedä,kunhan höpisen:)
...saman asian kuin minä. Uranainen on jo lokeroitu ei naiselliseksi, kylmäksi ja etäiseksi.
Tiedän kyllä, että monet naiset yhdistävät melko taitavasti työelämän ja perhe-elämän, mutta varmasti uranaisilla jää kotona vietetty aika vähemmälle.
Höpise vaan lisää adalmiina, omasta mielestäni kommenttisi oli oikein raikas...
Termin uranainen miellän hieman eri tavalla.
Uranainen on nainen, joka panostaa opiskeluun ja työntekoon. On valmis lykkäämään perheen perustamista, jotta saavuttaa tavoitteensa. Ei ensisijaisesti haaveile pitkistä äitiysvapaista.
Joskus on kai puhuttu uraohjuksista ja tuohon nimitykseen liitän kyllä kivekset.
Kuinka kukin sitten lopulta sovittaa elämäänsä työn, sosiaaliset suhteet, perheen ja vapaa-ajan on aikamoinen palapeli. Kaikki eivät siinä onnistu ilman omantunnon tuskia ja toisaalta kaikki eivät ehkä yritäkään perinteiseen "koti on kaiken keskus ja äidin syli korvaamaton" malliin sopeutua.
...on mielestäni pyrkyri ja negatiivisessa mielessä etenevä, kyynärpäitä käyttävä henkilö. Kyllä, useimmiten juuri mies!
Lasten lukumäärä perheissä vähenee koko ajan. Jos molemmilla vanhemmilla on yhteisenä tavoiteena työelämässä menestyminen, eikö kodista ja perhe-elämästä tule hieman kieroitunutta?
Valintojahan tämä elo on tulvillaan.
Osa meistä valitsee työelämän tai yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja purkaa siihen koko tarmonsa ja on tyytyväinen.
Osa perinteisen perhemallin, jossa isä tuo rahat ja äiti hoitaa kodin ja lapset.
Joissain perheissä toki sovitellaan asioita uudemmalla tavalla ja isäkin osallistuu perhevapaisiin ja hoitaa mahdollisesti kotia ja lapsia osan aikaa.
Käy varmaan niinkin, että kun ensin panostetaan opiskeluun (kumpikin tahoillaan) ja sitten kun "aikaa on" ei lapsia kuulu ja kun tuo tilaaminenkaan ei ole niin helppoa.....on sitten edessä eläminen kahdestaan.
Vaan mikä on kieroutunutta perhe-elämää. Malleja on niin monia ja niin myös tarpeita. Tärkeintä olisi, että ei kadu valintojaan.
Itse en ole ollut koskaan kiinnostunut pyrkimään työurallani mihinkään, mutta en myöskään ollut innostunut kotiäitiydestä. Lapset ovat tärkeintä maailmassa, siis etenkin mun omat lapset, mutta niinpä vain laitoin heidät kunnan hoiviin heti kun se oli mahdollista. Uskon yhä, että näin saatoin olla heille parempi äiti....siis osapäiväisesti :)
Lapsen pitäisi saada tuntea olevansa ainutlaatuinen. Hyvä aikuissuhde on siinä avainasemassa. Tuon aikuissuhde voi mielestäni kehittyä myös lapsen ja isovanhemman tai jopa lapsen ja hoitotädin välille. Parasta tietenkin, että noita oikeita aikuisia olisi useita.
No huh...johan tuli paatoksellista tekstiä... :))
...vaan syvällistä pohdiskelua ja rakentavaa keskustelua.
En pidä isovanhempien osallistumista lasten kasvatukseen lainkaan huonona asiana, päinvastoin, näinhän on toimittu iät ja ajat.
Olen varmaan hiemaan puolueellinen ottamaan kantaa isän merkitykseen lapsen hoidossa. Olen viettänyt isyyslomaa, mutta aika vähälle se varsinainen hoitaminen jäi..? Koin sen paremminkin henkisenä tukena äidille, jonka vastuulla on tavattoman paljon lapsen syntynän aikoihin.
Sivusta joskus melkein kateellisena seuranneena lapsen ja äidin harmoonista ja suurta yhteenkuuluvuutta, minun on pakko todeta äidinrakkauden olevan vain sellaista mistä tämä mies voi vain haaveilla.
Itse olen edennyt työurallani tasaisin väliajoin eteenpäin, mutta huomaan tässä iässä koko menestymisen menettävän merkitystään. Muut asiat nousevat tärkeysjärjestyksessä menestymisen edelle...
Musta puolestaan on hienoa seurata tyttäreni ja äitini välistä suhdetta. He ovat toisilleen todella tärkeitä. Pikkulikasta lähtien tuntui mummo olevan neidin vankkumaton peruskallio. Mummolle saattoi vaikkapa kertoa jotkut hankalat asiat ensin ja sitten yhteistuumin niitä kerrottiin mulle. Mummolaan pääsi aina yökylään, vaikka kavereiden kanssa ja tuo jatkui sitten kun kyseeseen tuli ensimmäiset baarireissut.
Joskus aina tuumailen, että harmillista ettei mulla ikinä ole sellaista henkistä kapasiteettia tyttäreni tai poikani lasten varalle :)
Kuitenkin, uskon, että kumpikin vanhempi tavallaan on spesiaali-ihminen, rakaskin, kunhan uskaltaa olla itsensä, vikoineen kaikkineen....
Mutta silti äitienpäivät vois ihan hyvin muuttaa isoäitienpäiviksi....
Mitä sitten taas tulee tuohon tärkeysjärjestykseen.... mulla tuntuu menevän just toiseen suuntaan... Aiemminkin kyllä viihdyin töissä, mutta tunsin kuitenkin olevani vähintäänkin yhtä tärkeä kotona.... Nyt suuntaudun koko ajan enemmän työelämään ja teenkin nykyään 50-60 tunnin viikkoja.... koska kotona mua ei enää tarvita.
...henkiseen myötäelämiseen tarvittava kyky. Hyvä kun juuri ja juuri pystyn itsestäni huolehtimaan.
Onneksi perheen paremmalta puoliskolta löytyy näitä lapsen tarvitsemia hellyyden ja rakkauden osoituksia.
Voihan olla, että tuon perheeseen sitä särmää ja maskuliinisuutta? Miehelle on nämä tunneasiat hieman vaikeita. Vakava henkisissä keskusteluissa olen kyllä hyvä.
Myönnän aloittaneeni työelämässä jo jäähdyttelyn. En aio olla niitä kehärääkkejä, jotka kuvittelevat itsensä 60-vuotiaina olevansa firmalle hirvittävän tärkeitä ihmisiä!
...60-vuotiaana en aio olla enää yhtään mitään!
Keskustelut on tärkeitä, mutta älä hyvä mies kokonaan unohda kosketuksen maagista voimaa.... Ei sen tarvitse olla niin hempeätä.... olalle taputus ja hiusten pörrötys.... ne on lajeja, jotka sujuvat kyllä miehiltäkin ja uskon, että tuntuvat vielä murkkuikäisistäkin tosi hyviltä.
...olla 60-vuotiaana vanha äijä!
Tulee mieleen Mamba-orkesterin kappale: Saa koskettaa... Omaa lasta on lupa ja pitää koskettaa. Isän ja pojan välinen suhde on monasti ongelmallinen, mutta en usko löytyvän montaa miestä, joka ei sanoisi kunnioittavansa omaa isäänsä?
Kerta kerralta olen vakuuttuneempi, että Tomppa2006-nimimerkki on nainen. Aihevalinnat ja kirjoitustyyli kertovat enemmän kuin gallerian sininen väritys.
...olen vai? :)
..oikeilla jäljillä,niin nyt kaikki palaset loksahtelevat pikkuhiljaa paikalleen !
Palstalla esiintyy vainoharhaisuutta ja henkisesti jälkeenjääneisyyttä!
Sukupuolella ei ole merkitystä, mutta miksi esiintyä muuna kuin on?
...olen kaksoisagentti, joka on urkkimassa täällä tietoja venäläisille ja sen jälkeen myyn tiedot amerikkalaisille...
Älä kohdista minuun liikaa huomiota ja epäilyjä, etten paljastu!
miksi te takerrutte sanaan???
Uranainen on kovasti häilyvä määritelmä.Kuka ja mikä on uranainen, kenet sellaiseksi voi laskea?
Ja jos on uranainen, saako autmaattisesti parempia töitä? Huippuvirkoja?
Miehille löytyy niitä vastaavia titteleitä...toimitusjohtaja,se ja tuo päällikkö, aina ammattiin liittyviä, minkä ammatin nainen on uranainen???
Ja sit...on yksisilmäistä sanoa, että uranaisella on vähemmän aikaa kodille..
Missä se miesten osuus siihen kotiin on...eikö se ole tasan yhtä paljon, jos kerran on tasa-arvoa?
Silloinhan äiti voi huoletta omistautua uralleen, jos isä on joka toisen illan koton..ja hoitaa huushollin.
Niinkuin kyllä onneksi nykyisin onkin.Mielihyvällä katselen nuoria miehiä, joille perhe n tärkeä ja varsinkin lapset :))
Isi silittämässä tytön rimpsumekkoa sulattaa sydämen ;))
Lasikatto...siksi sitä sanotaan, estettä naisen uralla.
Onneksi noita huippuvirkoja on enemmän kuin ennen...naisten käsissä.
JA jos nainen on pätevä...niin mikäpä ettei.Epäpäteviä naisia ja miehiä...on ihan liikaa työpaikoilla...johtavassa portaassakin.
Mä en tiedä miks naisten itsetuntoa tarvitsis erikseen pönkätä?? Nimikkeellä.
Minun mielestäni se itsetunto tulee siitä, kun tekee työnsä ja tekee sen hyvin.
Silloin tuntuvat miehetkin herkemmin uskovan naisten kykyihin...jopa liikaakin :D :D D:
...antavat tämän uranainen nimityksen, ei se ole mihinkään ammattiin liittyvä.
Mieskaverini tytär oli miehen puheissa uranainen siihen saakka, kun tytär opiskeli yliopistossa. Opintojen jäädessä kesken ja tämän mennessä keittiöapulaiseksi, isän mielestä tytär muuttui kyvyttömäksi hoitamaan asioitaan. Uranaisesta luuseriksi. Onneksi tämä on yksittäistapaus ja mielestäni osoitus miehen järjettömyydestä.
Uranaisen tehdessä pitkää päivää työtehtävissään, pakostakin jää vähemmän aikaa perheelle ja kodille. Nainen voi järjestää asiat niin, että joku tekee ja hoitaa asiat esim. puoliso, mutta ei se lisää naisen perheen kanssa viettämää aikaa?
...Tomppa katteellinen :)))
Mitenskäs olis tuo "uralla kehittyvä uraputkimies" Ihan kivastihan tuo korvaan sointuu:)))
Me naiset olemme ja tulemme olemaan Teitin takana, vaikk kuink uraa Tehtäisiin... Jotkut sen haltsaavat uraputken paremmin ko toiset...
Kaikella kunnioituksella uranaisia jotka jaksavat raataa sen eteen ja haluavat raataa.
*minä vain uraton oon*
...se vähän syö miestä, kun naiskiintiöiden vuoksi otetaan oman 20 vuoden työkokemuksen tehtävään, suoraan korkeakoulusta uranainen, joka ensisanoikseen ilmoittaa tehtävän olevan vain välietappi hänen URALLAAN...
En minä varsinaisesti kateellinen ole, tiedän hänen joutuvan kovaan höykytykseen ja joutuvan tekemään pitkiä päiviä, mutta on ainakin leuhkat eväät!
...sen mie uson.
Ja luulevat tietävänsä kaiken, ja että panoksesi ei hetkauta heitä millään lailla... :((
Mutt hei olkoon niin... edestähän hän löytää sitten jotain... buurautin...
*iloinen kuin leppäkerttu kukkasesta*
...sinulla se sitten on mukava asenne. Ei asiat tosiaankaan siitä miksikään muutu...
*iloisuutesi on tarttuvaa*
...se asenne sit uraa uurtavalla ko paahataa menemään ja tulee seinä vastaan...
No kiva ko sentään jottain jonnekkii tarttuu:)))
*Korkeella puussa varis, hei veeveli veeveli vooveli vei. Korkeella puussa varis.... ISTUI... Lauloi se koko maailmalle, hei veeveli veeveli vooveli vei, lauloi se koko maailmalle... KVAAK. Siihempä paha metsämies, hei veeveli veeveli vooveli vei, siihempä paha metsämies...SAAPUI. Ampui sen pienen variksen, hei veeveli veeveli vooveli vei, ampui sen pienen variksen... PUMM. Nyt on tää pieni varis, hei veeveli veeveli vooveli vei, nyt on tää pieni varis... KUOLLUT. Nyt on tää laulu lopussa, hei veeveli veeveli vooveli vei, nyt on tää laulu lopussa... PISTE.*
*Hilja on hiljaa ja hymy kuopat loistaa*
Joka kolmas nainen lykkää lapsentekoa!
Nuoret naiset toivovat joustoa työn ja perheen yhteensovittamiseen. He ovat kunnianhimoisia ja haluavat sekä lapsia että kiinnostavan työuran.
Miehinen aloitus jälleen kerran,hyvä tomppa =)
Itse olen "uranainen" koulutusta takana 6v,nyt työtön.