tappelevat

kunnolla lennä eikä kappaleita irtoile niin anna tapella. Se on vaan arvojärjestyksen selvittämistä. Ja harvemmin samasta poikueesta olevat toisiaan hengiltä ottavat. Eli ihan normaalia, kyllä ne siitä rauhottuvat. Poika rottien joukkoon uusien lisääminen on hieman kinkkistä hommaa, kun eivät välttämättä heti kättelyssä hyväksy uusia tulokkaita. Siihen tarvii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Voi jopa olla etteivät hyväksy ollenkaan, jolloin joutuu hankkimaan uuden asunnon uusille tulokkaille.

Mutta toivottavasti tästä oli apua :)

Seuraile poikien välejä. Vaikka veri ei lentäisi, voi toinen joutua hyvin alisteiseen asemaan (esim. ei pääse liikkumaan kaikkialla häkissä). Onko pojilla ihan jälkiä niskassa, vai onko punaista vain karvojen kärjissä? Rottien nenä- ja silmäeritteet ovat aina punaisia, ja moni luulee sitä vereksi. Eritteet värjää silmän takana olevan Harderin rauhasen erittämä porfyriini. Rottien pestessä itseään ja toisiaan erite pääsee leviämään.

Riitojen vähentämiseksi on olemassa moniakin keinoja. Lisää vaikka juomapullo tai kaksi ja samoin ruokakuppeja eri paikkoihin häkkiä, ettei niistä tule riitaa. Lisää myös piilopaikkoja; huolehdi silti, että esim. pesämökissä on vähintään kaksi kulkuaukkoa, jotta siitä pääsee pois tarpeen vaatiessa. Onhan häkissä muuten paljon virikkeitä? Virikkeiden puute voi joskus laukaista riitelyn, vaikka poitsujen ikä viittaisi juuri murkkumachoiluun. Sitä voi joidenkin kohdalla jatkua 8-9 kk ikään asti.

Oman kokemukseni mukaan useamman kuin kahden rotan laumat toimivat parhaiten. Oletan, että isompi on se joka pomottaa (joo, joskus on päin vastoin). Tällöin uusien rottien tuominen laumaan voi auttaa tilannetta sikäli, että johtajalla on useampi "alainen" eikä se kurmoota yhtä kohtuuttomasti. Pieniä rottia isommat eivät pidä yleensä suurena uhkana. Meillä urosten totutukset on onnistuneet yleensä helpommin kuin naaraiden, mutta päinvastaisiakin kokemuksia toki joillakin on. Kannattaa ottaa kaksi piiperoa samalla kertaa, koska joskus totutuksissa on tosiaan ongelmia.

Totutukseen tarvitset toisen häkin, johon majoitat tulokkaat. Voit käyttää päivän pari ihan vain niihin tutustumiseen tai voit aloittaa totutuksen saman tien. Pidä alkuun (jos mahd.) häkkejä parinkymmenen sentin päässä toisistaan, jolloin rotat näkevät ja haistavat toisensa mutta eivät pääse puremaan esim. toistensa häntiä. Yhteisjaloittelut on paras aloittaa jossain neutraalin hajuisessa (=alue, jossa vanhemmat rotat eivät jaloittele) paikassa, joka on sopivan pieni. Esim. nojatuoli on hyvä paikka. Itse pidän rottia ensin sylissäni, koska ainakaan omani eivät ole tähän mennessä saaneet kunnon raivaria sylissä ja syöneet pieniä (ja käsiäni). Rottia voi myös kokeilla hajustaa esim. tuoksuttomalla ja alkoholittomalla dödöllä tai vaniljauutteella (sipaise sitä hieman niskaan ja hännän tyveen välttäen herkimpiä intiimialueita). Omat urokset tuppaavat merkkailemaan runsaammin uusien rottien läheisyydessä; itse pyyhin kädelle pissityt merkit uusiin rottiin, jolloin niihin tarttuu vanhojen haju. Rotat elävät hajujen maailmassa, joten niille saman hajuinen yksilö on samaa laumaa.

Kun totutuksessa on päästy niin pitkälle, ettei jaloitellessa tule pölläköitä, voit siirtää rotat yhteiseen häkkiin. Pese häkki ensin mahdollisimman hyvin ja vaihda kaikki rätit ja paperit sekä poista puiset mökit yms. aluksi (niistä ei hajuja saa kovin helposti pois). Järjestä pienille piilopaikkoja, joihin ne pääsevät mutta isommat eivät. Laita häkkiin myös se 2-3 ruokakuppia ja saman verran juomapulloja eri paikkoihin, että kaikki pääsevät syömään ja juomaan.

Pölläkät ja pienten selättäminen hyvin suurieleisesti, puhinat ja pihinät kuuluvat asiaan. Varsinkin lauman johtajat kurmoottavat pieniä, mutta erota rotat vain jos joku meinataan tappaa. Totutukseen voi mennä joskus jopa useampi viikko, mutta lopputulos on yleensä hyvä.

Muista myös, että sinun tehtäväsi ihmisenä on tunnistaa rottien keskinäinen hierarkia ja tukea sitä kaikin keinoin. Johtajalle ensin herkut, ensin huomiota, ensin aivan kaikki.