Onkohan kellään muilla samanlaisia aatoksia kuin mulla? Jotenkin kun on nyt saanut tällaisen ihanan muksun ja elämä hymyilee, kaikki on hyvin ja onnellisempi en voisi olla.. välillä kalvaa mieltä suunnaton kuoleman pelko... jos minä kuolen kuinka pikkuinen pärjää tai jos mieheni kuolee kuinka pärjäisimme tai kaikista pahinta jos pikkuisellemme tulee jokin ja kuolee.. tai jos läheisillemme sattuu jotain. Kaikenlaiset huume höröhöt kaahailee liikenteessä, kaikkia tauteja on olemassa jne. Haluaisin tämän onnen jatkuvan aina ja ikuisesti..
Kuoleman pelko
Noora80
5413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä on neiti 8 kk ja edelleen minua kalvaa jonkin verran kuoleman pelko. Alkuun synnytyksen jälkeen tunsin jonkin verran pelkoa että jotain pahaa tapahtuu, ei niinkään minulle vaan muille.. Nyt kun tyttö on kasvanut isommaksi ja on päivä päivältä enemmän kiinni minussa ja kovastikin minun perään, tunnen joinain päivinä suunnatonta ahdistusta siitä että entä jos minulle tai miehelleni sattuu jotain. Toisinaan sitä miettii kuolemaa, sairauksia ja muita inhottavia asioita enemmän, mitä enemmän miettii sitä enemmän ne pyörivät mielessä.
En usko että on mitenkään tavatonta pelätä kuolemaa pienen tai isommankin lapsen vanhempana. On se vaan niin suuri vastuu lapsesta, että ei se ole ihmekään jos välillä hirvittää. Uskoisin olevan aika yleistä tälläinen. Rakkaus omaan lapseen on niin valtava voima, ettei se ole ihmekään jos lapsensa puolesta pelkää.
Parempi vain nauttia jokaisesta hetkestä jonka perheensä kanssa saa viettää. Ihanaa kesää sinulle ja perheellesi!
Minulle tuli kuoleman pelko esikoisen syntymän jälkeen ja se vaan on pahentunut vuosien mittaan.Ehkä syy piileksii siinä että elin yksin monta vuotta ilman rakkautta tai turvaa. Olen kokenut kakkeia pahaa, minut on raiskattu,pahoinpidelty jne...kun löysin rakkauden ja sain vielä elämään jotain mitä en ikinä olisi uskonut että pystyn saamaan..Niin minua on ruvennut pelottamaan että tämän onnen täytyy nyt päättyä!? Onhan minulla ihana aviomies ja neljä ihanaa lasta! minä olen panikoinut asiaa jo niin paljon että saan joskus paniikkikohtauksia! odotin liian pitkään ahistuneen olon kanssa ja nyt pelkään koko ajan...Eikä minulla ole ketään kenen kanssa pystyisin keskustelemaan! Kyllä minun mies yrittää minua tukea parhaansa mukaan mutta se ei vaan aina riitä?! Mietin monesti että olenkohan aivan jo sekoamassa?
täälläkin. Synnytyksen jälkeen alkoivat jokaöiset painajaiset kuolemasta.
Jouluaattona meinasimme koko perhe siis minä mieheni ja tyttäreni jäädä auton alle.
Olimme kävellen menossa päivällä anopille jouluaterialle. Nuori jäpikkä urheiluautolla kahaa yli risteyksen vastaantulevien kaistalle käsikahvalla. Oli vain senteistä kiinni, ettei olisi vienyt minua ja vaunuja mennessään.
Sitä oli loppuillan vähän sydän kurkussa.
..elämäni onnellisin vuosi oli, mietin vauvan syntymän jälkeen että kohta on pakko kolahtaa menee liian hyvin. Sanoin äitillenikin/eli mummolle että varmasti kohta kolahtaa tutina oli punteissa, äiti sanoi vaan "että se on sitä suomalaisuutta ei osata iloita onnesta vaan odotetaan aina jotain pahaa. "
No niimpä se sitten kolahti, ihan kuin tiesinkin tunne nimittäin oli koko ajan läsnä.. mummi kuoli ja samoin koira samalla viikolla ihan yllättäen. Ja vauva vaistosi kaiken, oli elämäni vaikeimmat kuukaudet (tähän mennessä) selvitä surusta ja koko ajan itkevästä vauvasta..
Nyt jotenkin elän seesteisesti, pelottaa taas koska taas tulee sellainen "tunne"..
Vaan joskus huomaan itkeväni miettiessäni että jotain pahaa tapahtuu minulle, jolloin vauva jää yksin, vauvalle jolloin minä jään yksin (enkä toivu), tai miehelleni jolloin me jäämme yksin.. mutta onneksi ei ole sitä "pahaa" tunnetta ilmassa:)
mutta nykyisin aina mietin että joka pv voi olla viimeinen joten rakastan yltiöpäisesti perhettäni ja elän vain sille, jotta koskaan ei kaduta viettämättömät hetket tai sanomatta jääneet sanat.. ja ollaan muuten nykyisin onnellisia:)
Neiti 7 kk ja kuvailemasi olo minullakin tullut tutuksi. Yritän kuitenkin olla sitä kauheasti ajattelematta... On niin paljon menetettävää. Huomaan olevani monin tavoin varovaisempi ja arempi kuin ennen.