Onko samassa tilanteessa olevia? Äitini on 300 km:n päässä omaisistaan palvelutalossa. Päivittäin soitan kaksi kertaa varmistaakseni miten asiat sujuvat. Hoitajia ei juuri käy, kiire kun on, ovelta kurkataan ja "hyvää päivän jatkoa" sanotaan. Ei ulkoilla koskaan. Ruokailut, suihkussa käymiset yms sujuvat omaan tahtiin, jos äiti jaksaa hoitaa ne. Kannustetaan oma toimisuuteen, mutta kun voimat ei anna enää myöten. Lasku tulee joka kuukausi ajallaan,,, loppusumma kasvaa kuukausittain niinkuin minun puhelinlaskuni loppusumma.
Mitenhän minä tästä eteenpäin?
Mitenhän minä tästä eteenpäin?
Vastaukset 26
Vanhimmat
äidilleni, joka on myös yli 300 km päässä minusta. Huomenna lähden tervehtimään äitiäni. Huoli on äidistä aina, mutta ihanaa kun minulla on vielä äiti. Minä arvostan suuresti että voin silloin tällöin olla pari päivää vain hänen kanssaan. Yritän kannustaa hoitohenkilöitä hienossa työssään ja leivon kakkuja myös heille.
Heillä on niin paljon työtä että tarvitsevat myös tukea. Toivottavasti hoitohenkilöiden palkkoja nyt vihdoin nostetaan!
Sinulla on hyvä asenne.. kakkuja leipomalla saat hoitohenkilökuntaan vipinää! Hoitajilla on tahto tehdä hyvää työtä, aivan liian kilttejä ovat olleet. Päättäjät tässä pitää saada vastuuseen, kenellä on se viisasten kivi? Minäkin aion leipasta kakun ja kukkien kera lähden joka toiselle viikonloppureissulle äitiä tervehtimaan
jos tytär viitsisi joskus tulla katsomaankin äitiään, eikä vain soittelisi ja kyselisi kuulumisia.Ajatteles kuinka vanhalle äitikullalle ois mukavaa jos tytär tulisi ja hakisi luokseen joskus EDES pariksi päiväksi.Saapi sitä sitten täällä netissä valitella kun ei itse tee mitään asian eteen.
... ihan vaan tiedoksi Sinulle, että joka toinen viikonloppu menen äitiä hoitelemaan. Katson, että se on minun kunniatehtäväni, eikä sädekehä purista päätäni. Onhan minulla viikonloput vapaata, viikot olenkin töissä
Työssä käyvät perheelliset ihmiset eivät ehdi joka viikonloppu äitinsä luo ja kenen pussi kestäisi niitä bensalaskuja, jotka matkasta tulisi. Ainakin minulle riittää pari kertaa viikossa soitto tai sähköposti. Lapsilla on oma elämänsä ja jos olet siinä kunnossa, että pääset liikkumaan niin mene itse tyttäresi luo. Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta meitä vanhoja kohtaan, heidän velvollisuus on huolehtia lapsistaa niin kuin sinäkin olet aikanaan tehnyt.
olikin kyse miksi lapset valittavat ettei hoitajat kerkiä tehdä sitä ja tätä heidän omaistensa kanssa, johon vastasin että voisi itse käydä joskus katsomassa ja keventämässä MEIDÄN HOITAJIEN työtaakkaa.Ei ole läheskään joka ihmisellä autoa, voi myöskin matkustaa junalla omaisia tervehtimään.Kuinka monella vanhuksella luulet palvelutalossa olevan tietokoneen?Valitettavasti on siunaantunut vain kaksi poikaa, kouluikäisiä vielä ei tarvitse mennä katsomaan kauemmas.
Junalla kuljen joka toinen viikonloppu ja loppumatkaa bussilla, kun rautatie loppuu.
ettet ole unohtanut äitiäsi palvelutalon uumeniin,vaan käyt katsomassa.Sitä ei kylläkään kaikki tee, moni vanhus odottaa vaan kukaan ei tule, mutta annas olla kun noutaja saapuu.Löytyy niinmonta omaisuudesta riitelee sukulaista,ettei heidän olemassaolostaan kukaan edes tiennytkään vanhuksen elinaikana.
6-kymppisissä runon, jonka tekijällä on varmasti ollut samoja ajatuksia. Ei ole moite kellekään, vaan koskeva runo. Onneksi meillä oli mahdollisuus olla lähellä omiamme loppuun asti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=563&posting=22000000026080342
vanhuksen kohdalla.Postikorttipino piirongin päällä kasvaa.Monet myös näistä korttien lähettäjistä asuu omassa maassa, lomalla siellä jossakin.Kukas nyt lomalla kerkiää äitiä katsomaan.Mikäs hätä hänellä siellä palvelutalossa on ollessa, kaikki tuodaan nenäneteen, mikäs sen parempi!Valittaa kerkiää toki loman loputtuakin.
Näinhän se on, on pula sairaanhoitajista ym.
jotka osaavat vastuullisesti silmistä nähdä vanhuksen vaivat ja surut.
Useat vanhukset ovat hiljaisia kiittäjiä, tai toiset niitä joka päivä valittajia.
Hinta tuntuu korkealta, mutta siihen tottuu kun kuulee mitä muualla maksaa.
Mutta jos työssä olet, et varmaan tee omaakaan työtäsi halvemmalla,
kun otat huomioon että et saa kuin kolmasosan työssä aiheutuvista kustannuksistasi palkkana.
On sosiaaliturvamaksut, on työsalien lämmitys ja kiinteistönhoito, ym.
Esim. sanoit, ei ulkoilla koskaan,
ulkoilu kaikkine kuluineen kustantaa yli 2 € minuutti, et taida tietää mitään yrityksen kustannusrakenteesta.
Jos halvemmalla saat, kannatta nopeasti perustaa onma yritys.
Miksi äitisi ei muta lähemmäksi, kyllä se on mahdollista.
---------------------------------------------------------------------------
Niin, meillä on kaksi tytärtä, sairaanhoitajia ovat, molemmat menivät Norjaan,
aikomus olla työharjoittelussa 1vuosi.
Taitavat jäädäkin sinne, kun toinen jo avioitui siellä.
Samoin aivan erialalla olevat poikamme ovat suunnitelleet Norjaa,
että
meille tule 1000 km matka lapsiin.
"Hoitajia ei juuri käy, kiire kun on, ovelta kurkataan ja "hyvää päivän jatkoa" sanotaan."
näin on, tuodaan ruoka ja viedään pois ja katsotaan että ei ”olekaan maittanut.”
mutta ei 2-3 hoitajalla ole aikaa syöttää kymmeniä.
sitä meidänkin äiti pelkäsi, kun tulee siihen että itse ei kykene syömään.
Palvelutaloihin ei saa “halpoja kouluttamattomia”, koska he eivät sovellu tekemään töitä ympäristössä jossa toiset saisivat enemmän palkkaa.
He eivät ymmärrä ammatin tuomaa suurta vastuuta,
sairaanhoitajan pitää antaa usean kerran päivässä oikeat lääkkeet
ja tehdä hiljaisestakin potilaasta havaintoja, terveydentiloista ja kivuista.
Vai minkälaisen hoitajan sinä haluaisit itsellesi tai äidillesi.
Riittääkö pelkkä kansakoulupohja, hoitajasi koulutukseksi.
Sairaanhoitajaa tarvitaan ehdottomasti sairaan hoitamiseen myös sairaan vanhuksen. Ihan korkeakoulutusta ei tarvita "ei sairaan" vanhuksen hoitamiseen. Vanhukselle läheisyys ja toisen ihmisen "henkinen läsnäolo" on lääkettä siitä paremmasta päästä. Puhuminen ja kuunteleminen, pikku kävely ja lämmin taputus tekevät hyvää.
Näitä asioita voi antaa kuka tahansa ihminen, eikä se maksa senttiäkään
lisää käsiä vanhusten hoitoon tarvitaan, ei kaikkien tarvitse niin koulutettuja olla, empatia ja halu auttaa lähimmäistä riittää.
Miksei laitoksiin palkata ihmisiä syöttämään ja juottamaan, ulkoiluttamaan, kädestä pitämään, lukemaan ja seurustelemaan?
Varmasti moni ihminen saisi elämäänsä mielekkyyttä voidessaan auttaa - missä kaikki aputyövoima nykyisin - työttömyyskortistossa?
syy, ettei saada henkilökuntaa vanhainkoteihin, ei mikään muu.
Onhan niillä määräaikaistyöllistettyjä, mutta se puoli vuotta on lyhyt aika.
Saa nähdä mitä uusi työministeri saa aikaan. Vai saako? Kaikki tahot tunnustaa, että tarve on huutava vanhushuollossa, mutta katsotaan miten käy.
Kortistossa olevista sanoisin, että tuskin monestakaan olisi vanhushoitajaksi ihan siltä istumalta, työ vaatii kärsivällisyyttä, hyvää fyysistä terveyttä, kuten hoitotyö muutenkin.
Onhan kortistossa alalle koulunkäyneitä paljon, mutta kun sitä vakityöpaikkaa vain ei ole. Lastenhoitoala taitaa olla suosituimpia.
Vapaaehtoiset pitäisi ensin kurssittaa ja kuka sen kurssin sitten maksaisi? Pelkällä auttamisen halulla ei oikein tule toimeen siinä työssä. Pitää olla hieman syvennettyä tietoa. Ja kukaan ei vedä kurssia ilmaiseksi.
ihmisen syöttämiseen, juottamiseen, ulkoiluttamiseen? Onnistunee ilman koulutustakin, varsinaiseen hoitotyöhön tarvitaan tietysti koulutusta.
Kevennettäisiin hiukka sen koulutetun työvoiman taakkaa kun voisi keskittyä hoitotyöhön ja annettaisiin aikaa ja inhimillisyyttä hoidettaville. Ja olis vähempi työttömiä.
”Ihan korkeakoulutusta ei tarvita "ei sairaan" vanhuksen hoitamiseen.”
Kyllä sairaanhoitajat pitää valikoida tarkkaan, ei kaikki pysty hoitamaan,
vuosia vuotavia haavoja, kääntelemään, pesemään, ym. haurasta ihmistä, yms.
Vähemmän koulutettu ei pysty hoitamaan tasapuolisesti
kaikkein vaikeimpiakin tapauksia,
puhekyvyttömiä, liikuntakyvyttömiä, tuskissaan olevia.
Ei kaikki edes pysty katselamaan joko vanhoja tai vakavasti loukkaantuneita,
päivästä päivään useita kk, useita vuosia.
----------------------------------------------------------------------------------------------
” Vanhukselle läheisyys ja toisen ihmisen "henkinen läsnäolo" on lääkettä siitä paremmasta päästä. Puhuminen ja kuunteleminen, pikku kävely ja lämmin taputus tekevät hyvää.”
Hieno ajatus, liikuntakykyisen vanhuksen suurin puute on yksinäisyys.
Mutta jos ymmärrät vahustenhoitoa, heidän kanssa puhuminen ei ole niin helppoa,
kuin puhuminen lastenlasten kanssa.
Lapsille voi puhua mitä vaan, olla vaikka Pelle Hermanni, niin lapset nauravat.
Vanhuksille pitääkin puhua tarkasti, eikä saa aiheuttaa mitään mielenrauhaa heidän elämäänsä.
Usein vanhukset loukkaantuvat ja miettivät ja murehtivat puhuttua,
monestakin syystä, mm. heikentyneen ymmärryksen ja kuulon takia.
Tämäkin vaatisi korkeasti koulutetun henkilön, paremmin kuin ”mökin muijan”
Moni omainenkaan ei osaa olla hyvä kuuntelija ja puhuja, omalle vanhemmalleen.
----------------------------------------------------------------------------------
”Näitä asioita voi antaa kuka tahansa ihminen, eikä se maksa senttiäkään.”
En ole kyllä samaa mieltä, kuten edellä kerroin.
Myös dementikkojen kanssa pitäisi olla hyvin tarkkana, muutama väärä sana,
jonkun vuoron henkilöltä,
voi saada koko osaston kärsimään kuukausia.
Eta taida tietää mitä on dementikkot, joilla on täydet ruumiilliset voimat.
Vai pitäisikö heidät laittaa heti Pitkänniemen mielisairaalaan.
”Varmasti moni ihminen saisi elämäänsä mielekkyyttä voidessaan auttaa - missä kaikki aputyövoima nykyisin - työttömyyskortistossa?”
---------------------------
VOISIN HUUTAA nuo on normaaleja ajatuksia kun ei yhtään tiedä asiasta.
Vanhukset ovat niin vaikeita, useat joita pitää syöttää,
ovat kuolevia ja kärsiviä useita vuosia.
Ei kouluttamaton pysty hommaa asiallisesti hoitamaan.
Syötäessäkin pitää olla ammattitaito ja tarkkailla potilasta, koko ajan,
tarvittaessa antaa ensiapua ja happea.
Hoitolaitoksiin on palkattu paljonkin, työttömiä.
Mutta useimmat/kaikki ovat jostain omasta syystään työttömänä,
heissä on todella jokin vika, kun eivät helpompaankaan hommaan kykene.
Ei pelkällä luku ja kirjoitustaidolla pärjää vanhusten kanssa,
lasten kanssa pärjää paljon helpommin,
mutta kyllä lapsistakin helpolla tulee niitä kivien potkijoita,
joita ei koulutus kiinnosta.
Jos otettaisiin kortistosta,
se tulisi kunnalle kalliiksi, kun muutaman kk kuluttua olivat sairauslomalla ja vuoden kuluttua eläkkeellä.
”Onhan kortistossa alalle koulunkäyneitä paljon, mutta kun sitä vakityöpaikkaa vain ei ole. Lastenhoitoala taitaa olla suosituimpia”
Kerro se hoitolaitoksille, jos tiedät yhdenkin kortistossa olevan,
jolla ei ole jotain syytä siihen hän ei ole tehnyt rikoksia tai hoitovirheitä, tms.
Sairaanhoidon koulutuspaikkoja jää joka vuosi täyttämättä,
toiseksi useat lähtevät harjoittelemaan ulkomaille ja jäävät sinne.
Moni menee myös yksityisiin hoitolaitoksiin, yksityiset hoitolaitokset ovatkin tulevaisuutta, niissä on paremmat palkat.
Tehdään kunnallisista ”vanhainkodeista” vain niitä vaivaistaloja.
Lastenhoitoalalle esim. Tampereelle KASVATUSTIETEELLISEEN
siskoni tytär pyrki, pääsi 4 keralla, silloin oli 600 hakijaa 30 valittiin
omaishoitajaksi.
Pirre annoit hyvän vinkin. OLenkin ollut vähän aikaa omaishoitajana kun paikkaa ei saatu palvelutaloon kun tuli tarve. Mutta mutta, omaishoitajan palkan varmaan tiedät, kun ei ole omia säästöjä niin rahat ei riitä. Jos vain sillä tuella eläisin edes minimaalisesti niin mielelläni vaihtaisin osani
300€/kk, ja vielä verotettavaa tuloa. Tosin summa vaihtelee suuresti kunnittain.
Mutta on suoraan liitoksissa kunnan varallisuuteen, ja voidaan jopa lopettaa, jos kunnan rahatilanne niin vaatii.
Mitätön on summa, kun ajatellaan, mitä laitospaikka maksaa. Inhimillisiä puoliahan ei voida rahassa mitata.
Hyvi ymmärrä sun huales.Oikke ihmettele niit ku jaksa reissata pitkii matkoi läheinstens luo.
Ei vastuut hoirost pirä siirttä perheil, yhteiskunna pitäis paremmi hoitta vanhuste asjoi.
Kummallist et kukka voi eres ehrotta et tarttis alvariis saroi kiloetrei reissata omaiste.
Hoitajii o liia vähä ja o sit niitki hoitajii ku ei viit tai jaksa tehrä tyät koko vuoaro.
Simmossi kanslia hoiturei ku niist sanota.
Ussemma tekevä kyl tyät syrämmel ja hoitava tyät kunnol. Sii tyä lomas puhuva ja pitävä hauskaki vanhuste kans. Aikka vaa kovi vähä yhtä vanhust kohre.Siin ei kyl auta vaik kui saisiva kakui, ku tyävuaro loppu ni se loppu.
Omaki äiti asus samas kaupunkis ku mää, mut silti
tuntus hankal ku hän ol sairas eikä ain kerjenny kattoma mennä. Hyvä et vois puhelimes puhhu.
Syyllisyyt ei tartte laste kantta jos ei ain kerkki men sin palvelutalo.
Ussei kyl kuule et taas sen 2.n oikea likka o tääl.Valitetaa siitki ku joku omaine käy usse.
Mikkä ei täs mailmas ol hyvä.
Mää toivo et jaksasit luatta niihi hoitajii ja voisit elää rauhas oma elämääs. Kyl tost aiheest o hyvä puhuu ja kuunnel toistenki tunttei. Tommose murhhe helpottu ku niist puhuta. Eikä niist tartte heti alkka kettä syyttämä. Kukkaa ei pysty pitkie matkoje takkaa hoitama omaissi. Eikä omaa tyät voi pistä katkol muutamaks vuareks kaik. Usse o pakko tehrä tyät, jollei ol suuri rahoi säästös.
Kyl mää miäti usse et kummottos vanhuste hoitamine jatkos menee ku ain vaa ikä-ihmissi enemmä.
Itte en tahro et lapset mua hoitais, en kyl tiä mist ne suure raha saisi sihe yksityisse hoitto.
Hianoi yksityissi laitoksi niihi mää menisi asuma sit ku en koton pärjä.
Aurinko säteiset terveise, koit unhotta simmose päivittäise soito. Selvitä äitilles et soittat vähä harvemmi, turhha kasvatta puhelinlasku.
Soittava siält palvelutalost jos jottai sattu.
Se jo paljo jos kaik rutiini sujuva hyvi.
sitten enää hänen kohdallaan oikea ratkaisu
Sinun täytyy kutsua koolle äitisi hoidosta- ja palveluista vastaavat tahot ja kartoitatte
äitisi tilanteen
terveydentila,
hoidon- ja palvelun tarpeet
asuminen
tietenkin tämä kuntouttava ote hoitotyössä vaatii itsenäistä osallistumista- ym enemmän ja ehkä pitää yllä voimavaroja,,,ja monella iäkkäällä tapahtuu tämä aloitekyvyn lasku,,,
vaikka fyysisiä voimavaroja olisikin, niin he tarvitsevat kannustamista, kehoittamista että työt tulevat tehdyksi
ja täytyy olla tarkkana ettei "auteta avuttomaksi"
sillä silloin omatoiminen yrittäminen tod.näk vähenee ja lopulta lakkaa kokonaan
ja äitisi varmaankin on jonkinlaisen hoito/palvelu organisaation piirissä ja hänellä pitäisi olla suunnitelma, jota tarkastellaan vähintään kerran vuodessa------
Niin nythän ei vielä hoidossa oleva vanhus saa muuttaa paikkakuntaa omaistensa luo mutta tähänhän pitäisi nyt lakimuutos olla tulossa. Toivottavasti tulee koska mielestäni jonkun ryhmän muuttokielto maan rajojen sisäpuolella on ihmisoikeutta rikkova ja perustuslain vastainen.
Toiseksi: omaishoitajan "palkka" on kyllä pieni mutta entä se säästö joka tulee vanhukselle siitä kun hänen ei tarvitse maksaa vuokra hoitokäyntien kuluja. Mielestäni olisi kohtuullista siirtää se raha omaishoitajalle tai sopia asiasta muuten.
Nykyään ainakin meilläpäin tehdään palvelujen piirissä olevista asiakkaista ns. Rava. jossa numeroiksi muutetaan jokaisen kohdalla hänen toimintakykynsä ja palvelujentarve. Tämä tarkistetaan vähintää x 2/vuosi. Lisäksi on moniammatilliset tapaamiset joissa käsitellään muutokset pärjäämisissä eri asikkaiden kohdalla. Omainen voi ottaa yhteyttä sos.työntekijään, vanhustyönjohtajaan tms. ja nostaa asian esille. Ei pelkkä ovelta kurkistaminen riitä vaan meillä ainakain joka käynnistä kirjataan aika ja mitä on tehty sekä kaikki huomiot. Tarvittaessa palveluasunnon asiakkaalle lisätään tai vähennetään palveluja, yksilöllisesti. On myös ateriapalveluja, yöpartio jne.
Jos palveluasuminen ei tunnu enää turvalliselle on syytä harkita hakemuksentekemistä turvatumman asumisen muotoon. Mutta tulee myös muistaa että hakemukset tulee tehdä ajoissa, niitä voidaan aina siirtää, koska paikkoja ei ole tarjolla "hyllytä". Vaan uusia paikkoja tulee vasta kuoleman kautta taikka niin että joku tulee vielä huonompaan kuntoon ja menee hoitoon esim hoiva- tai tk:n vuodeosastolle. Tk:n vuodeosasto virkeällä mutta palveluasunnossa pärjäämättömälle ei ole oikea asuinpaikka vaan mahdollisimman lyhyt aikainen sijoitus koska niiden resurssit eivät riitä tarjoamaan virkeälle vanhukselle tarpeeksi virikkeitä vaan vanhukset laitostuvat ja vointi ja aktiviteetti saattaa huonontua nopeastikin.
olen, isä on kuitenkin niin hyväkuntoinen, että pärjää hyvin. Soitan joka ilta kun hän on mennyt vuoteeseen ja toivotan hyvää yötä.
Käyn joka viikonloppu hänen luonaan (200 km)ja silloin käyn kaupassa ja keitän pankkoon ruokaa.
Muuten olen vain seurana ja kuuntelijana.
Työpaikalta olen saanut luvan jäädä vuorotteluvapaalle, jos hänen kunto heikkenee.
Isä toivoo lottopottia minulle, että voisin jäädä hänelle kokoaika hupulaiseksi.
Olen ainoa yksinasuva sisaruksista niin mulla on aikaa olla isän turvana.