Se oli viime ja toissa viikolla kun äidyin innolla raivaamaan vanhoja mutta tuottavia marjapensaita ja muita rehevöityneitä puskia pihamaalla. Kummasti sitä roinaa nytkin vain kertyi. Toisaalta kyllä tiesin että tuollaiset juurakoiden nytämiset koituvat vielä harmikseni mutta minkäs miinalle mahtaa.Pitäisi pystyä tekemään tuollaiset hommat jo hyvin "taiten". Ja niinhän siinä kävi, että nyt olen passattavassa kunnossa, melkein. Tässä pakkolepoa pidellessä ajatuksetkin kulkevat jotenkin erilailla. Huomasin, että vuosiin minua ei ole kukaan auttanut, kun sitä apua olisin tarvinnut. On pitänyt pärjätä päivä tai viikko niillä eväillä kun sattuu olemaan, joskin sen tietäen kyllähän sitä jotenkin siihen ajatukseen jo onkin tottunut ja niin ollen varautunut. Päivä tai viikko, lyhyitä aikoja ovat, tiedän. Sehän on se suhteellisuus kysymys.
Mutta. Tänä aamuna kuulin kun auto tuli yllättäen pihaan. Lasten kälätys alkoi kuulua ja huudot mummi mummi nyt me tultiin omalla autolla ja sinua auttaan äiskän kaa.Itseäni lähinnä asuva lapseni oli kuin olikin pystynyt hankkimaan auton monilapsiseen perheesensä. Heillä oli kauppakasit käsissään ja nuorimmalla 3v. tuoreita pullia sisältävä rasia kädessään,jonka ojensi minulle ja sanoi, mummi nyt on sinun päiväsi, juodaan pullakahvit !- Eihän minulla mitään päiviä ollut. Kohta kuitenkin ruoka oli pöydässä, matot puisteltu, imuroitu ja muutenkin huusholli siistitty. Jo tunsin kahvin tuoksun ja ne pullaset, itse leivotut ovat parhaita, ajattelen.
Kun talo oli hiljennyt ja jäin yksin jälleen, ajatuksiin nousi tuo auttaminen. Miten iso asia se oli minulle ja kuinka suuren arvon sille annankaan. Tämä päivä jää mieleeni erittäin arvokkaana muistona avun antamisen merkityksestä. - Tämä päivä oli sittenkin minun päiväni, kuten lapsenlapseni sanoi.
Mutta. Tänä aamuna kuulin kun auto tuli yllättäen pihaan. Lasten kälätys alkoi kuulua ja huudot mummi mummi nyt me tultiin omalla autolla ja sinua auttaan äiskän kaa.Itseäni lähinnä asuva lapseni oli kuin olikin pystynyt hankkimaan auton monilapsiseen perheesensä. Heillä oli kauppakasit käsissään ja nuorimmalla 3v. tuoreita pullia sisältävä rasia kädessään,jonka ojensi minulle ja sanoi, mummi nyt on sinun päiväsi, juodaan pullakahvit !- Eihän minulla mitään päiviä ollut. Kohta kuitenkin ruoka oli pöydässä, matot puisteltu, imuroitu ja muutenkin huusholli siistitty. Jo tunsin kahvin tuoksun ja ne pullaset, itse leivotut ovat parhaita, ajattelen.
Kun talo oli hiljennyt ja jäin yksin jälleen, ajatuksiin nousi tuo auttaminen. Miten iso asia se oli minulle ja kuinka suuren arvon sille annankaan. Tämä päivä jää mieleeni erittäin arvokkaana muistona avun antamisen merkityksestä. - Tämä päivä oli sittenkin minun päiväni, kuten lapsenlapseni sanoi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä se yksikin ihana käynti lapsilta ja lastenlapsilta mielen nostattaa ja sitä on kiitollinen siitä päivästä. Ja kyllä me ymmärrämme lapsiperheiden kiireet emmekä niin vaadikaan heidän auttamisia, mehän yritämme tulla toimeen kovasti vaikeissakin oloissa.
Tällaiset yllätykset jäävät mummin mieleen ja sydämeen, ja auttavat taas jaksamaan. Ovat ne lastenlapset niin ihania.
itse on aina tottunut huolehtimaan kaikesta ja avun vastaanottaminen on vaikeaa. Omaiset asuvat monasti kaukana eikä kunnan järjestämä apu ole ulottuvilla. Heti kehotetaan muuttamaan kerrostaloon, jos pihatöihin apua pyytää.
Varmaan nyt saat rakkaat lapsenlapsesi useammin käymään, kun sai perhe auton hankittua. Lastenkin on hyvä opetella auttamaaan ja tarttumaan töihin. Kaupunkioloissa ei pääse pihatöihin tutustumaankaan.Lasten on mukava mummon majapensaista marjoja napostella.
Hyvää kevättä ja äitienpäivää sinne!
Että apua pitäisi antaa puolin ja toisin aina tarvittaessa.
Kun luen noita kirjoituksia, alkaa tuntua, että olen vielä itse niin hyvässä kunnossa(luojalle kiitos!)Että useimmiten ne lasten perheet ovat sitä apua vailla. Lasten katsomista.
Ja hyvin sen ymmärtääkin,, työtätekevät ihmiset.
Joskus pitää päästä itsekkin "tuulettumaan", jos se on muuten mahdollista.
Mutta kyllä sitten muistavat kukin ja lahjoin,,
useinkin. Pääsiäiseksi saamani kukat ovat vasta kauneimmillaan.
varmaan jossain vaiheessa on itsekkin apua vailla oikeasti,,luotan ettei meitä hylätä.
Siinä olen samaa mieltä, että lasten lapset ovat ihania ja suuri elämän rikkaus. Mielellään niitä hoitaakin, ken kykenee.
Ja onhan ne sen läheisempiä, mitä enemmän niiden kanssa jaksaa touhuta!
Minulle myös on ollut lapsistani suurta iloa ja apua. He järjestivät muuttoni teknisen puolen aivan mahtavasti, sillä muutto n. 400 km päästä vaatiikin paljon enemmän kuin lyhyemmät keikat.
Sanonta: ' Muuta silloin kun vielä jaksat!' pitää varmasti paikkansa, on siinä niin paljon touhua ja muistamista, että voimia kuluu ja tavarat 'hakevat vielä kauan paikkaansa' kuten Päätalon Herkon uuni.
Pitkästä aikaa pääsin tänne palstallekin, kun yhteydet ovat olleet poikki. Pojan piti hoitaa sekä Tv että Pc , ne kun taisivat vähän ottaa itseensä matkan aikana, mutta tulivat nyt sitten huollettua samalla.
Nuorten innostus auttamiseen on ihan liikuttavaa. Miniäkin kyseli saako hän ommella lahjaksi verhot. Sai. Ne ovatkin aivan upeat!
Olen samaa mieltä kanssanne rakkaat sisaret
että monesti se jälkipolvi tuo iloa vaan pelkällä käynnillään saati jos vielä auttaakin
askareissa, eikä sitä meikäläinen muuttamaan pysty ilman apua sitä on hommaa ennen
ja sen jälkeen, minäkin olen iloinen kun kaksi
pojistani ja yksi pojantytär lupasivat
tulla käymään sunnuntaina mielelläni
ruokaa laitan kun vielä pystyn, kyllä meidän
tulee kiittää jumalaa että on niin hyvät
välit omaisten kanssa. Aurinkoista kevättä ja Äitienpäivää kaikille. Ulpukka33.
Kerronpa minäkin, kuinka kiitollinen olen nuorilleni. Oli kuin johdatusta, että miniälläni sattui olemaan lomaviikko juuri silloin, kun kylpyhuoneeseeni uusi tarpeisto ja kalusto piti hankkia, hän tarjoutui seurakseni. Niin me "tytöt" muutamassa tunnissa hoidettiin homma laajasta valikoimasta. Vaikka tiesin, mitä halusin, niin tuskin olisin yksin jaksanut päivässä kaikkea läpikäydä.
Nuorilla on omat kiireensä ja menonsa, joten hevin en halua omillani vaivata. Ja kun aikaakin on. Keskinäisissä kestityksissä ja puhelimitse pidetään yhteyksiä. Tosin taas on koittamassa kesämökille siirtyminen ja aikanaan sieltä paluu, jolloin olen kuljetuksissa heidän aikataulunsa varassa.
Sulla saattaisi olla ihan kuvaa asiaa, mutta tuota sinun tyyliäsi ei jaksa lukea, kaikki yhtenä pötkönä
Jaa ne pienempiin osiin, niin on helpompi lukea