Elikkä pidän iteäni rumana, siis todella rumana ja oksettavana. Pelästyn jos joku katsookin minuun päin ja jos mahdollista käännän pääni toiseen suuntaan, mutta yleensä painan katseeni alas ja joudun ''alentumaan'' siihen että se joku voi katsoa minua suoraan ja miettiä kuinka ruma olenkaan. En tykkää olla paikoissa missä on paljon ihmisiä, tuntuu että monet katsovat. Vielä inhottavampaa on kun esim siskoni sanoo, että toi katsoo sua. Sitten käännän pääni jonnekin ja hyvä kun en itkemään ala. Aina kun kävelen jonkun terassin ohi, jossa miehet viettää iltaa, niin he katsovat minua päästä varpaisiin arvostelevasti ja kun olen mennyt ohi tuntuu että he sanovat minusta jotain kaverilleen vieressä.
Tämä on ihan helvetin rasittavaa. Miten jonkun itsetunto voi olla näin huono?
Kun ihmiset sanovat minua silloin tälloin nätiksi tai kauniiksi, tuntuu että se olisi vittuilua. argh. :(
Tämä on ihan helvetin rasittavaa. Miten jonkun itsetunto voi olla näin huono?
Kun ihmiset sanovat minua silloin tälloin nätiksi tai kauniiksi, tuntuu että se olisi vittuilua. argh. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, en oo varma mutta sulla saattaa olla paniikkihäiriö, se aiheuttaa just tollasta..
Mulla on samaa kuin sulla. En kestä että jotkut katsovat minua kasvoihin yms.Enkä kestä olla paikassa jossa on paljon ihmisiä. Miehet vahtaavat aina arvostelevasti...silloin he vahtaavat kivasti kun sulla on mielettömät rinnat,blondi pitkä tukka, oot hoikka ja omaat pitkät sääret. Eihän ne taviksia mukavasti koskaan katsokaan..Miehet yleensä arvostelee ihan mielettömästi mutta uskon että se johtuu vaan siitä että ne ovat yleensä lähes aina itse ns "rumia". Kivoja miehiä tässä maailmassa on noin 10% luulisin. Suomalaiset miehet ovat vielä tunnetusti kuulemma kunnon arvostelijoita. Uskon että olet hienon näkönen jos sua vahdataan. Uskon että jos olisit kammottava poikien mielestä ne ei sua vilkaisisikaan. Mä yritän itse olla välittämättä miehistä tai mitä ne on mieltä musta. En välitä paskaakaan. Sä oot just hyvä omana ittenäs! oon 100 prosenttisen varma!
Oli joskus sama ongelma. Vastaus on palstan nimi, eli rakkaus ja usko tai älä, sen tuleminen ei riipu tippaakaan siitä miltä näytät vaan siitä mitä olet. Sen jälkeen tommosten juttujen miettiminen tuntuu niin turhalta ja siitä pääsee irte. ODota vaan, se tulee sieltä vielä
Mulla on ihan sama juttu... Pidän itseäni rumempana kuin muut ja en todellakaan tykkää olla paikoissa joissa on paljon ihmisiä... Kun kaverit (ne joita on vähän) pyytää menemään jonkun toisen luo, niin mä jään mielelläni vaikka yksin kökkimään kuin menisin muiden ihmisten luo...Joskus itken aina kotona minkä takia elämän pitää olla näin julmaa, mutta eiköhän tämä kuulu ikään.. Toivottavasti sun itsetuntos kohenis, ainenki vähän. :)