Isoisä

kun olet viisas ja menestyvä,

ensisijaisesti sinun pitäisi hakea tukia ja avustuksia vanhemmillesi, hoitoja, eli kunan palveluja.

saa monenlaista korjausavustusta asuntoon,
jotta voi kauemmin elää,
saa vuokratukea,

mutta mitään ei saa yhdelä pyytämisellä,
eli ei kannata alkaa huutaman jos ei heti saa.

Jos iskä on mennyt sotaan, saa kuntoutuksia ym.
Tuolla rahalla elää hyvin, jos on järki tallella.

pitäisi. kirjoitti:

kun olet viisas ja menestyvä,

ensisijaisesti sinun pitäisi hakea tukia ja avustuksia vanhemmillesi, hoitoja, eli kunan palveluja.

saa monenlaista korjausavustusta asuntoon,
jotta voi kauemmin elää,
saa vuokratukea,

mutta mitään ei saa yhdelä pyytämisellä,
eli ei kannata alkaa huutaman jos ei heti saa.

Jos iskä on mennyt sotaan, saa kuntoutuksia ym.
Tuolla rahalla elää hyvin, jos on järki tallella.

asuntona pieni kaksio pääkaupunkiseudulla, jo pelkkä yhtiövastike noin 200 euroa. Verojakin niistä eläkkeistä menee. Enpä tiedä sitä hyvin elämistä. Isäni sai lievän aivoinfarktin ja sen jälkeen meni liikuntakyky huonoksi, hain korjausavustusta kylpyhuoneen korjaukseen ja sainkin pienen avustuksen. Piti kuitenkin itse maksaa vielä huomattava summa. Rahoja ei ollut, joten lahjoitin erotuksen.

Erikoiseksi tämän tilanteen tekee se, että vanhempani ovat aikoinaan lahjoitaneet tilansa pojalleen ja nyt elävät sitten kädestä suuhun.
Miksi veljeni ei avusta vanhempiani, ihmettelen sitä kovasti.

Auttaisi varmaan sekin kun silloi tällöin veisit ison ruokakassin heille. Hehän ovat ruokkineet ja vaatettaneet sinutkin aikoinaan.

lenkkari kirjoitti:

Auttaisi varmaan sekin kun silloi tällöin veisit ison ruokakassin heille. Hehän ovat ruokkineet ja vaatettaneet sinutkin aikoinaan.

Ovat kyllä ruokkineet ja vaatettaneet, mutta eikä vanhempien velvollisuus olekin huolehtia lastensa perusturvallisuudesta ? Olen kyllä niitä ruokakasseja vienyt, maksanut bensat ja olen koettanut muutenkin avustaa. Veljeni sai isot omaisuudet ja vanhempani maksavat veljeni perheelle avustuksia. Kun olen koettanut keskustella asiasta vanhempieni kanssa, he ovat ilmoittaneet minun alistavan heitä. Viimeinen piikki oli se, että äitini pyysi juristin avulla kotinsa avaimet meiltä pois ja toi asuntomme avaimet meille postilaatikkoon. Avaimet meille oli sen tähden, että saivat käydä ilmaiseksi saunassa lauantaina ja pestä pyykkinsä.
Että semmoista.

eKari kirjoitti:

Ovat kyllä ruokkineet ja vaatettaneet, mutta eikä vanhempien velvollisuus olekin huolehtia lastensa perusturvallisuudesta ? Olen kyllä niitä ruokakasseja vienyt, maksanut bensat ja olen koettanut muutenkin avustaa. Veljeni sai isot omaisuudet ja vanhempani maksavat veljeni perheelle avustuksia. Kun olen koettanut keskustella asiasta vanhempieni kanssa, he ovat ilmoittaneet minun alistavan heitä. Viimeinen piikki oli se, että äitini pyysi juristin avulla kotinsa avaimet meiltä pois ja toi asuntomme avaimet meille postilaatikkoon. Avaimet meille oli sen tähden, että saivat käydä ilmaiseksi saunassa lauantaina ja pestä pyykkinsä.
Että semmoista.

Miniälläni on sama kohtalo. Veli saa kaiken, tytär ei mitään. Ihmismieli on merkillinen. Joillekkin ei vaan ole lapset samanarvoisia. Yleensä, olen huomannut, nuorinta hemmotellaan. Vanhimmalta vaaditaan enemmän. Miksihän he kokevat että alistat heitä. Jospa huolehdit heistä liikaa ja sen vuoksi kokevat sen sillä tavalla.

Lenkkari kirjoitti:

Miniälläni on sama kohtalo. Veli saa kaiken, tytär ei mitään. Ihmismieli on merkillinen. Joillekkin ei vaan ole lapset samanarvoisia. Yleensä, olen huomannut, nuorinta hemmotellaan. Vanhimmalta vaaditaan enemmän. Miksihän he kokevat että alistat heitä. Jospa huolehdit heistä liikaa ja sen vuoksi kokevat sen sillä tavalla.

En ole ajatellut asiaa niin, että huolellista huolenpitoa voisi pitää alistamisena, aika jännä näkökulma asiaan.

Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle siitä, että halusin ostaa äidilleni 70-vuotislahjaksi rannekellon, jossa olisi ollut iso näyttö, hänellä kun ei ollut kunnollista rannekelloa. Ei halunnut vastaanottaa lahjaa. Miksiköhän ?

Onkohan hänellä huono omatunto jostakin ? Loukkannuin kovasti kieltäytymisestä, koska normaaleihin käytöstapohin kuuluu lahjan antaminen merkkipäivänä ja toisaalta lahjan vastaanottaminen merkkipäivänä. Kysymys ei ollut kuin noin 600 euron suuruisesta lahjasta. Veljeni perhe ei kylläkään ole antanut koskaan vanhemmilleni minkäänlaista lahjaa.

Mutta eipä toisaalta vanhempanikaan ole antaneet esimerkiksi tyttärelleni koskaan minkäänlaista lahjaa. Isäni kertoi aina joulun aikoihin sekä koulujen päättymisen yhteydessä ylpeänä muistaneensa poikansa lapsia. Tyttäreni pahoitti mielensä näisä lahjoitusilmoituksista ja pyysin vanhempiani, etteivät kertoisi tyttäreni kuullen lahjoituksista.

eKari kirjoitti:

En ole ajatellut asiaa niin, että huolellista huolenpitoa voisi pitää alistamisena, aika jännä näkökulma asiaan.

Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle siitä, että halusin ostaa äidilleni 70-vuotislahjaksi rannekellon, jossa olisi ollut iso näyttö, hänellä kun ei ollut kunnollista rannekelloa. Ei halunnut vastaanottaa lahjaa. Miksiköhän ?

Onkohan hänellä huono omatunto jostakin ? Loukkannuin kovasti kieltäytymisestä, koska normaaleihin käytöstapohin kuuluu lahjan antaminen merkkipäivänä ja toisaalta lahjan vastaanottaminen merkkipäivänä. Kysymys ei ollut kuin noin 600 euron suuruisesta lahjasta. Veljeni perhe ei kylläkään ole antanut koskaan vanhemmilleni minkäänlaista lahjaa.

Mutta eipä toisaalta vanhempanikaan ole antaneet esimerkiksi tyttärelleni koskaan minkäänlaista lahjaa. Isäni kertoi aina joulun aikoihin sekä koulujen päättymisen yhteydessä ylpeänä muistaneensa poikansa lapsia. Tyttäreni pahoitti mielensä näisä lahjoitusilmoituksista ja pyysin vanhempiani, etteivät kertoisi tyttäreni kuullen lahjoituksista.

Kun oikein mietin niin löytyy jotain tuttua tässä. En minäkään ole koskaan halunnut ottaa lahjoja vastaan lapsilta. Mistäköhän sekin johtuu? Olen tietysti ottanut ne, mutta en pidä siitä tavasta että lajotaan. Lapsena en saanut koskaan mitään. Ehkä se juontaa sieltä. En ole koskaan pohtinut tätäkään asiaa tarkemmin. Oliskohan syytä.
Täytyy vain hyväksyä että meitä tällaisiakin (poikkeavia on)

eKari kirjoitti:

En ole ajatellut asiaa niin, että huolellista huolenpitoa voisi pitää alistamisena, aika jännä näkökulma asiaan.

Oikeastaan kaikki lähti liikkeelle siitä, että halusin ostaa äidilleni 70-vuotislahjaksi rannekellon, jossa olisi ollut iso näyttö, hänellä kun ei ollut kunnollista rannekelloa. Ei halunnut vastaanottaa lahjaa. Miksiköhän ?

Onkohan hänellä huono omatunto jostakin ? Loukkannuin kovasti kieltäytymisestä, koska normaaleihin käytöstapohin kuuluu lahjan antaminen merkkipäivänä ja toisaalta lahjan vastaanottaminen merkkipäivänä. Kysymys ei ollut kuin noin 600 euron suuruisesta lahjasta. Veljeni perhe ei kylläkään ole antanut koskaan vanhemmilleni minkäänlaista lahjaa.

Mutta eipä toisaalta vanhempanikaan ole antaneet esimerkiksi tyttärelleni koskaan minkäänlaista lahjaa. Isäni kertoi aina joulun aikoihin sekä koulujen päättymisen yhteydessä ylpeänä muistaneensa poikansa lapsia. Tyttäreni pahoitti mielensä näisä lahjoitusilmoituksista ja pyysin vanhempiani, etteivät kertoisi tyttäreni kuullen lahjoituksista.

omituinen suhtautuminen. Mahtaakohan se johtua kuitenkin jostain ennen tapahtuneesta mikä ei vain muistu mieleen.
Oliskohan paras tapa ottaa vain härkää sarvista ja keskustella asiat halki vanhempien kanssa. Itsekseen pohtien ei asiat selviä. Vakavasti puhuen, ei syytellen, luulisi jotain selviävän.

Akka kirjoitti:

Kun oikein mietin niin löytyy jotain tuttua tässä. En minäkään ole koskaan halunnut ottaa lahjoja vastaan lapsilta. Mistäköhän sekin johtuu? Olen tietysti ottanut ne, mutta en pidä siitä tavasta että lajotaan. Lapsena en saanut koskaan mitään. Ehkä se juontaa sieltä. En ole koskaan pohtinut tätäkään asiaa tarkemmin. Oliskohan syytä.
Täytyy vain hyväksyä että meitä tällaisiakin (poikkeavia on)

Lahjahan annetaan aina hyvästä sydämestä ja lahjan antamisella kunnioitetaan päivänsankaria.
En ymmärrä, miksi ei voi ottaa lahjaa vastaan.
Tietysti lahjojen antamiseenkin liittyy ns. lahjan antamiskulttuuri. Itä-suomalaiset ihmiset ja karjalaiset ovat luonnostaan anteliaampia ja nauttivat lahjojen antamiseta. Kun taas länsi-suomalaiset ihmiset ovat nuukia eivät luonnostaan halua antaa lahjoja.

Juhlaan liittyy aina lahjan antaminen/vastaanottaminen, lahjan ei tarvitse olla edes suuri, mutta eleenä lahjan antaminen on äärettömän hieno.

lenkkari kirjoitti:

omituinen suhtautuminen. Mahtaakohan se johtua kuitenkin jostain ennen tapahtuneesta mikä ei vain muistu mieleen.
Oliskohan paras tapa ottaa vain härkää sarvista ja keskustella asiat halki vanhempien kanssa. Itsekseen pohtien ei asiat selviä. Vakavasti puhuen, ei syytellen, luulisi jotain selviävän.

Mitenkä sitä keskustelut, kun on kielletty menemästä edes tapaamaan heitä ?

Tyttäreni on päässyt ylioppilaaksi tänä keväänä. Meille on tullut useiden päivien ajan muistamisia tuttaviltamme, jotka ovat estyneitä tulemasta juhliin.

Vanhempani eivät tule juhliin, mutta eivätpä tule varmaankaan millään lailla tytärtäni muistamaan. Pidän käyttäytymistä sivistymättämänä ja välinpitämättömänä sekä ylimielisenä.

eKari kirjoitti:

Mitenkä sitä keskustelut, kun on kielletty menemästä edes tapaamaan heitä ?

Tyttäreni on päässyt ylioppilaaksi tänä keväänä. Meille on tullut useiden päivien ajan muistamisia tuttaviltamme, jotka ovat estyneitä tulemasta juhliin.

Vanhempani eivät tule juhliin, mutta eivätpä tule varmaankaan millään lailla tytärtäni muistamaan. Pidän käyttäytymistä sivistymättämänä ja välinpitämättömänä sekä ylimielisenä.

Nousipa iho aivan kananlihalle. Voiko olla mahdollista että hylkää jopa lapsenlapsensa.
Jos vanhemmat hylkää lapsensa.....onko siinä muuta kuin yksi mahdollisuus???!!! Kamala sekin.

Toivon onnea uudelle ylioppilaalle ja kaikkea hyvää jatkossa myöskin sinulle.

eKari kirjoitti:

Lahjahan annetaan aina hyvästä sydämestä ja lahjan antamisella kunnioitetaan päivänsankaria.
En ymmärrä, miksi ei voi ottaa lahjaa vastaan.
Tietysti lahjojen antamiseenkin liittyy ns. lahjan antamiskulttuuri. Itä-suomalaiset ihmiset ja karjalaiset ovat luonnostaan anteliaampia ja nauttivat lahjojen antamiseta. Kun taas länsi-suomalaiset ihmiset ovat nuukia eivät luonnostaan halua antaa lahjoja.

Juhlaan liittyy aina lahjan antaminen/vastaanottaminen, lahjan ei tarvitse olla edes suuri, mutta eleenä lahjan antaminen on äärettömän hieno.

Länsisuomalaiset eivät ole nuukia (ainakaan kaikki) vaan ne on umpimielisiä ja hirveän varautuneita. Satakuntalaisiin on erittäin vaikea tutustua. Ystäviä ei niistä hevillä saa.

lenkkari kirjoitti:

Nousipa iho aivan kananlihalle. Voiko olla mahdollista että hylkää jopa lapsenlapsensa.
Jos vanhemmat hylkää lapsensa.....onko siinä muuta kuin yksi mahdollisuus???!!! Kamala sekin.

Toivon onnea uudelle ylioppilaalle ja kaikkea hyvää jatkossa myöskin sinulle.

No kyllä tässä itse kullekin on ihokarvat pystyyn nousseet. Vanhempieni kohdalla tilanne oli se, että lahjoittivat suuren maatilan pojalleen ja hänen vaimolleen. Vanhemmilleni jäi pelkästään velkaa eikä edes asuntoa. Hankin vanhemmilleni pienen kaksion ja maksoin siitä yhtiövastikkeet. Veljeni ja hänen vaimonsa ovat jo aikoja sitten panneet välit meihin poikki ja ilmeisesti nyt veljeni on kehottanut vanhempianikin panemaan välinsä poikki. Normaalioloissa kukaan ei hylkää lastaan saatika lapsenlastaan, minä en ainakaan voisi.Vanhat ihmiset ovat useinkin puolustuskyvyttömiä ja meissä nuorissakin on monenlaista sakkia.

eKari kirjoitti:

No kyllä tässä itse kullekin on ihokarvat pystyyn nousseet. Vanhempieni kohdalla tilanne oli se, että lahjoittivat suuren maatilan pojalleen ja hänen vaimolleen. Vanhemmilleni jäi pelkästään velkaa eikä edes asuntoa. Hankin vanhemmilleni pienen kaksion ja maksoin siitä yhtiövastikkeet. Veljeni ja hänen vaimonsa ovat jo aikoja sitten panneet välit meihin poikki ja ilmeisesti nyt veljeni on kehottanut vanhempianikin panemaan välinsä poikki. Normaalioloissa kukaan ei hylkää lastaan saatika lapsenlastaan, minä en ainakaan voisi.Vanhat ihmiset ovat useinkin puolustuskyvyttömiä ja meissä nuorissakin on monenlaista sakkia.

Nyt en tiedä mitä ajatella tai sanoa.
Minä jättäisin suvun, niin kamalalta se tuntuukin, omiin oloihinsa. Onhan sanonta "ei tupata kun ei tykätä".
Onhan sinulla tytär kenestä kantaa huolta. Nuoretkaan eivät halua että heitä holhotaan liikaa.
Täytyy vaan olla läsnä ja auttaa silloin kun on tarvis.
Minulla tahtoo olla se holhoamisen tarve kova. Olen saanut siitä kyllä kuulla. Silti välit pysyvät hyvinä.

Lenkkari kirjoitti:

Nyt en tiedä mitä ajatella tai sanoa.
Minä jättäisin suvun, niin kamalalta se tuntuukin, omiin oloihinsa. Onhan sanonta "ei tupata kun ei tykätä".
Onhan sinulla tytär kenestä kantaa huolta. Nuoretkaan eivät halua että heitä holhotaan liikaa.
Täytyy vaan olla läsnä ja auttaa silloin kun on tarvis.
Minulla tahtoo olla se holhoamisen tarve kova. Olen saanut siitä kyllä kuulla. Silti välit pysyvät hyvinä.

Minulla ei ole holhoamisen tarvetta. Minulle suku on hyvin tärkeä enkä ymmärrä, miksi käyttäydytään niinkuin käyttäydytään.Ei ole oikein, että vanhat ihmiset jätetään oman onnensa nojaan ja taloudellisiin vaikeuksiin, olkoonkin, että ovat itse ymmärtämättämyyttään vaikeutensa itselleen aiheuttaneet.

En holhoa tytärtänikään, itse asiassa olen ostamassa hänellekin pientä asuntoa, tosin niin, että hän tulee vuokralle ja maksaa vuokran asunnosta. Olen opettanut tyttäreni työntekoon ja hän tietää, ettei tässä maailmassa mitään saa ilmaiseksi.

Itsekin olen tehnyt työtä, millä minä muuten asuntoja vanhemmilleni taikka tyttäreni käyttöön ostaisin.

eKari kirjoitti:

Minulla ei ole holhoamisen tarvetta. Minulle suku on hyvin tärkeä enkä ymmärrä, miksi käyttäydytään niinkuin käyttäydytään.Ei ole oikein, että vanhat ihmiset jätetään oman onnensa nojaan ja taloudellisiin vaikeuksiin, olkoonkin, että ovat itse ymmärtämättämyyttään vaikeutensa itselleen aiheuttaneet.

En holhoa tytärtänikään, itse asiassa olen ostamassa hänellekin pientä asuntoa, tosin niin, että hän tulee vuokralle ja maksaa vuokran asunnosta. Olen opettanut tyttäreni työntekoon ja hän tietää, ettei tässä maailmassa mitään saa ilmaiseksi.

Itsekin olen tehnyt työtä, millä minä muuten asuntoja vanhemmilleni taikka tyttäreni käyttöön ostaisin.

Kirjoitimpa viime kerralla tyhmästi. Ei tietenkään sukua voi hylätä. Vanhempiaan vielä vähemmän. Joka tapauksessa vanhemmat on eräänlainen kiintopiste elämässä vaikka asiat olisivat kuinka hyvänsä.
Omat vanhempani ovat kuolleet ajat sitten. Muistan vaan että jäi hirveän tyhjä olo.
Kumma tunne kun huomas olevansa suvun vanhin

Lenkkari kirjoitti:

Kirjoitimpa viime kerralla tyhmästi. Ei tietenkään sukua voi hylätä. Vanhempiaan vielä vähemmän. Joka tapauksessa vanhemmat on eräänlainen kiintopiste elämässä vaikka asiat olisivat kuinka hyvänsä.
Omat vanhempani ovat kuolleet ajat sitten. Muistan vaan että jäi hirveän tyhjä olo.
Kumma tunne kun huomas olevansa suvun vanhin

Oletkos seurannut amerikkalaisia elokuvia ? Viimeksi nelos-kanavalla lauantai-iltana about Smith. Amerikassa on ainakin elokuvista päätelleen vanhempien ja lasten välit erittäin viileät. Johtunee siitä, että Amerikassa on ollut jo vuosia voimassa sellainen perintökaari, että vanhemmat voivat määrätä omaisuutensa menemään testamentilla kenelle vaan. Suomessa meillä on ollut voimassa lakiosasäännöstö, jonka mukaan ns. vanhempiensa hylkäämätkin lapset ovat saaneet lakiosansa eli puolet lakisääteisestä perinnöstä. Nythän Suomestakin on lakiosa poistumassa. Eli jatkossa voi odottaa entistä kylmempää suhtautumista lasten ja vanhempien välillä.
En ole saanut omaisuutta varakkailta vanhemmiltani, mutta siitä huolimatta kunnioitan heidän elämäntyötään. Mielestäni Suomekin ilmapiiri on sellainen, että vanhukset halutaan laittaa laitoksiin eikä kukaan heistä oikein halua huolehtia muuten.

eKari kirjoitti:

Oletkos seurannut amerikkalaisia elokuvia ? Viimeksi nelos-kanavalla lauantai-iltana about Smith. Amerikassa on ainakin elokuvista päätelleen vanhempien ja lasten välit erittäin viileät. Johtunee siitä, että Amerikassa on ollut jo vuosia voimassa sellainen perintökaari, että vanhemmat voivat määrätä omaisuutensa menemään testamentilla kenelle vaan. Suomessa meillä on ollut voimassa lakiosasäännöstö, jonka mukaan ns. vanhempiensa hylkäämätkin lapset ovat saaneet lakiosansa eli puolet lakisääteisestä perinnöstä. Nythän Suomestakin on lakiosa poistumassa. Eli jatkossa voi odottaa entistä kylmempää suhtautumista lasten ja vanhempien välillä.
En ole saanut omaisuutta varakkailta vanhemmiltani, mutta siitä huolimatta kunnioitan heidän elämäntyötään. Mielestäni Suomekin ilmapiiri on sellainen, että vanhukset halutaan laittaa laitoksiin eikä kukaan heistä oikein halua huolehtia muuten.

Empä ole kuullut että Suomessa olisi sellainen laki tulossa. Eikö se ole niin että rintaperilliset ovat ensin ellei ole testamenttia. Testamentilla voidaan antaa kenelle vaan. Perilliset voivat kuitenkin riitauttaa. Riitajutuissa usein voittaa pesänselvittäjä ja asianajaja.

Onhan se ollut jo kauan tapana etteivät vanhemmat mahdu lasten kanssa asumaan. Ainut paikka on laitos jos ei pärjää kotona. Kyllä sen ymmärtääkin kun asunnot ovat pieniä ja vanhus tarvis oman huoneen ja molemmat vanhemmat ovat työssä. Kuka hoitaa yksinäistä ja usein sairasta vanhusta. Siinä on niin paljon sellaista mitä ei ymmärrä ennenkun se on omalla kohdalla.

Eihän se laitoskaan ole hyvä paikka. Niistä kuulee niin kaikenlaista. Ei se vanhushoito ole koskaan Suomessa ollut mitenkään kovin hyvää kun mennään ajassa taakseppäin. Rikkaista en tiedä,mutta tavallisen kansan keskuudessa se on ollut vähän sitä ja tätä. Kun vertaa entisaikaa ja tätä niin ei ihminen ole paljonkaan oppinut. Tekotapa vain on hiukan toinen.