Ihastuin ihmisenä erääseen työkaveriini ja nyt hänkin on kertonut ihastuneensa minuun. Olen naimisissa oleva heteronainen kun tämä toinen osapuoli seurustelee avoimesti naisen kanssa.
En halua hänen kanssaan suhdetta enkä muutakaan peliä. Olen sen hänelle yrittänyt kertoa, mutta hänen tunteensa taitavat roihuta liian vahvoina, sillä hän ei jätä minua rauhaan. Pidän hänestä ihmisenä, mutta en halua sen enempää.
Hänen tunteensa eivät ahdista minua, mutta en uskalla olla hänen kanssaan tekemisissä, jotta hän ei vain innostu taas yrittämään jotain. En halua antaa hänelle mitään syytä mistä innostua...
Olenko bi-seksuaali, jos innostun aina välillä jostain samaa sukupuolta olevasta ihmisestä siksi, että hän on mielestäni miellyttävä ja kiinnostava persoona?
En halua hänen kanssaan suhdetta enkä muutakaan peliä. Olen sen hänelle yrittänyt kertoa, mutta hänen tunteensa taitavat roihuta liian vahvoina, sillä hän ei jätä minua rauhaan. Pidän hänestä ihmisenä, mutta en halua sen enempää.
Hänen tunteensa eivät ahdista minua, mutta en uskalla olla hänen kanssaan tekemisissä, jotta hän ei vain innostu taas yrittämään jotain. En halua antaa hänelle mitään syytä mistä innostua...
Olenko bi-seksuaali, jos innostun aina välillä jostain samaa sukupuolta olevasta ihmisestä siksi, että hän on mielestäni miellyttävä ja kiinnostava persoona?
Vastaukset 11
Vanhimmat
olet todella raivostuttava mitä oikein haluat? Leikitellä muilla vai? On todellakin hienotunteisempaa osata mennä kuin kiduttaa toisia. Jätä siis herkempi puoli asiassa rauhaan- ja se on sinun nimenomaan tehtävä.
Olen samaa mieltä, että tuo tuollainen toisilla leikkiminen, ja varsinkin heidän tunteillaan, on R-A-I-V-O-S-T-U-T-T-A-V-A-A!
Itse ihastuin aiemmin heteronaiseen ja hän vastasi flirttiini niin selvästi, että minä tunnustin tyhmyyttäni tunteeni hänelle. Hän ei sitten halunutkaan mitään ja minä jäin itsekseni selvittelemään tunteitani.
Nyt tämä nainen haluaisi olla ystäväni, mutta minä en taida siihen kyetä. Mielestäni hän lähetti ensin aivan liikaa kiinnostuksesta kieliviä signaaleja ja sitten ei kuitenkaan halunnut yhtään mitään... Surullista.
Taisi olla sinun osaltasi pikemminkin jännittävää. Mutta sitten loppui rohkeus kesken, eikö niin. Säälittävää ja ikävää sen toisen kannalta. Et halua mitään PELIÄ. No, älä pelaa sitten muiden kustannuksella.
äläpäs kurkistele sieltä kaappis ovesta!:b
Maailma on täynnä ihmisiä, joiden kanssa jutella. Jotkut niistä ihmisistä "herättää" tunteita, joihin sitä sitten automaattisesti vastaa jollain tasolla.
Ikävää on vain, jos itse ymmärtää sanan flirtti jollain eri tavalla kuin toinen...
Ei sitä aina pidä haluta jotain muuta kuin ystävyyttä, vaikka kuinka paljon vinkkejä antaisikin. Pahoillani olen sun puolesta, jos olet lesbon kanssa moiseen ryhtynyt. Jotenkin tän asian suhteen vaan miehet on helpompia. Kaiken ei aina tarvi olla niin sitäoikeaa... Tylsäähän täällä muuten olisi... ;)
Kivaa keväänjatkoa! Toivottavasti saat asiat selviksi!
jollet ole hänen tunteitaan tahallasi rohkaissut kertomatta ihastumisestasi vaikka se olisikin vain epäromanttista ihastumista tai flirttailemalla, niin mitä väliä?
jos olet rohkaissut häntä niin sitten saat syyttää vain itseäsi.
keskity nyt kuitenkin vain siihen omaan suhteeseesi ja pidä työkaverisi kanssa välit työkaverillisina. se ei ole sinun päänvaivasi jos hän on sinuun ihastunut ellei hän sitä sitten näyttävästi esitä ja silloinkin voi tämän ihmisen moraalin kyseenalaistaa jos kerran seurustelee.
niin mitenkähän sinun tunteesi sitten olisivat? Mietippä sitä. Arvaanpa että sinä pidät tuota sidosta tiedostamatta itse yllä. Ja nautit siitä pelistä.Se kuultaa jokaraosta.
mielestäni on sitä ""tyttö"" ihastumista ja sitten sitä oikeaa bi juttua,eli sun kohdalla voisin sanoa että olet saanu tuon tyttöihastumis kohtauksen eli et vielä uskalla olla täysin bi,? mutta ihan susta kiinni se tosi asia että mitä haluat ja mitä uskallat tehdä?
Kysyppäs mieheltäsi joskus leikkisästi että mitä mieltä hän on jos olisit naisen kanssa?? jos siis miehesi ei ole niin kauhean jyrkkä asenteeltaan =)
Voit yllättyä jopa...
Minä - ei hetero (joskaan hän ei sitä alunperin tiennyt, ei täysin varmasti vieläkään) kohtasin työpaikalla ihmisen, joka lähenteli minua suoraan ja todella monta kertaa ja flirttasi niin törkeästi, että muutkin huomasivat. Minä tietysti häkellyin, ja se ilmeisesti innosti häntä yhä enemmän, koska hän tuppasi yhä enemmän koko ajan viereeni, melkein päälleni, töksäytteli minua kohtaan niin kaksimielisiä juttuja, kuin kukaan vain voi, harrasti herkempää flirttiä myös kahden kesken, teki itsensä niin tarpeelliseksi maailmaani asioissa auttamisellaan, kuin kukaan vain voi.
Aloin vähitellen ihastua häneen yhä syvemmin, vaikka tiesin, että hänellä on puoliso ja perhe kotona. Tapasimme muutaman kerran myös vapaalla kahdestaan, ja olin onneni kukkuloilla, kun hän suuteli minua, oli hetken minun monin tavoin ja kertoi, miten paljon merkitsen hänelle, ja 1000 muuta blaa blaa asiaa, jotka lopullisesti veivät sydämeni ja mielenrauhani. Sitten hän kuitenkin muistutti, ettei voi tehdä näin, perheensä vuoksi. Hän ei enää ottanut yhteyttä vapaalla, vaikka töissä jatkoikin lähentelyään. Mietittyäni asioita päätin, etten ala itsekään sen enempää sekaantumaan hänen kuvioihinsa, vaan annan tilanteen olla , vaikka halusinkin olla hänen kanssaan enemmän kuin mitään koskaan. Ajattelin, että hän selvittää asiansa, jos niissä on mitään selvitettävää ja lähestyy sitten minua. Siltikään en saanut häntä mielestäni, ja hänen jatkuva lämmin ja jännittävä flirttinsä sekoitti päätäni edelleen, ja sai minut tuskailemaan, miten pitäisi toimia tunteideni kanssa, miten pitäisi suhtautua häneen. Yrittääkö unohtaa vai yrittääkö saada hänet vierelleni. Mikään mitä yritin päättää, ei tuntunut riittävän.
Eräänä päivänä huomasin, että hän oli alkanut flirtata myös henkilö B:lle samassa paikassa. Tajusin tilanteen syvyyden vasta silloin, kun hän halusi yllättäen tavata minut. Olin taas pilvissä jo pelkästä ajatuksesta nähdä hänet henkilökohtaisesti - ja vieläpä hänen aloitteestaan. Putosin raa'an kovaan maahan liian korkealta kun hän alkoi kertoa tunteistaan tuota B:tä kohtaan. Hän tilitti kaiken oikein kympillä, enkä voinut näyttää mitä tuskaa tunsin ja miten kovin sattui. Hetkessä minulle valkeni, etten mitä todennäköisimmin ollut merkinnyt hänelle yhtään mitään missään vaiheessa enkä missään suhteessa. Ei hän olisi tehnyt noin, jos olisin jotain merkinnyt. Ei hän olisi ollut valmis luopumaan perheestään B:nkään vuoksi, jos minä olisin koskaan mitään merkinnyt. Kaiken lisäksi jouduin pitkään katselemaan hänen ja B:n onneaan ihan lähelläni omin silmin.
Tarkoitan vain kertoa, että hän antoi minulle kauan suoraa ja voimakasta toivoa, ja sitten mitätöi, nollasi kaiken sekunnissa, ikään kuin mitään ei koskaan olisi ollutkaan, mitään koskaan tapahtunutkaan. Ehkä ei tapahtunutkaan. Sinä - jos yhtään koet, että vahingossakaan innostat tuota ihmistä, josta kirjoitit - lopeta innostaminen, sillä se aiheuttaa turhaa tuskaa. Minä olen hajottanut itseni, sydämeni ja kyyneleeni oman tapaukseni kanssa. Se otti todella koville. Nyt tosin alkaa jo helpottaa.
Aivan sama tilanne täällä! Ensin flirttaillaan ja vastataan lämpimillä hymyillä ja katseilla, useiden kuukausien ajan.
Ja sitten alkaa ilmeisesti pelottaa vai mitä tämä on - otetaan kolmas ihminen mukaan kuvioon ja aivan silmien edessä!
Kuinka raakaa toimintaa!!!!
Miksi toimit noin? Käytätkö muita ihmisiä vain kohentaaksesi omaa oloasi, testataksesi omaa viehätysvoimaasi? Narsistista.
Aivan sama tilanne täällä! Ensin flirttaillaan ja vastataan lämpimillä hymyillä ja katseilla, useiden kuukausien ajan.
Ja sitten alkaa ilmeisesti pelottaa vai mitä tämä on - otetaan kolmas ihminen mukaan kuvioon ja aivan silmien edessä!
Kuinka raakaa toimintaa!!!!
Miksi toimit noin? Käytätkö muita ihmisiä vain kohentaaksesi omaa oloasi, testataksesi omaa viehätysvoimaasi? Narsistista.