meille olisi ehkä tulossa Schipperke pentu kesällä 2008. mutta äitini ei tiedä koiraasta kuin negatiivisiä asioita ! kun pyydän häntä sanomaan jotain positiivitä suu menee viivalle ja sit äiti keksii jotain negatiivistä ! :(
se ei ole kivaa. esim. jos otan koiran autossa puheen aiheeksi ja kerron että olisi mukava harrastaa koiran kanssa jotain esimerkiksi Agilityä.äiti alkaa heti jankuttamaan lenkityksestä ja sensellaisista ! mulla on kumminkin aivot että tiedän perus asiat: vie koira piipille aamulla, koulun jälkeen ja illalla. Ruoki, harjaa ja kaikkea mitä nyt normaalisti koiraa hoidetaan ! mutta voisiko joku nyt kertoa minulle positiivisiä ja negatiiviiä asioita omasta koirastaan niin voisin alkaa ajatella todellakin asioita muullakin tavalla kuin sillä että "ihanaa saada oma koira jota voi lullutella! " :)
kiitos vastanneille ja lukioille todella paljon ! :DDD
se ei ole kivaa. esim. jos otan koiran autossa puheen aiheeksi ja kerron että olisi mukava harrastaa koiran kanssa jotain esimerkiksi Agilityä.äiti alkaa heti jankuttamaan lenkityksestä ja sensellaisista ! mulla on kumminkin aivot että tiedän perus asiat: vie koira piipille aamulla, koulun jälkeen ja illalla. Ruoki, harjaa ja kaikkea mitä nyt normaalisti koiraa hoidetaan ! mutta voisiko joku nyt kertoa minulle positiivisiä ja negatiiviiä asioita omasta koirastaan niin voisin alkaa ajatella todellakin asioita muullakin tavalla kuin sillä että "ihanaa saada oma koira jota voi lullutella! " :)
kiitos vastanneille ja lukioille todella paljon ! :DDD
Vastaukset 11
Vanhimmat
ilma,tai aamulla väsyttää niin koira on vietävä ulos halusit,tai et.Sade ilmalla koira rapaantuu,ja sotkee lattiat sen tassut on siivottava.Turkkia harjattava ym,ettet kyllästy.
on sairaus, joka todettiin nyt kun se on noin kolme vuotias. Lääkäri ja lääke kulut tulevat olemaan ihan kiitettävän suuruiset. Mitään takeita siitä, että koira tulee elämään yli viisi vuotiaaksi ei ole. Ja luultavimmin tämän sairauden takia se on aina ollut pelokas ja vähän arvaamatonkin.
Huonoja puolia on kymmeniä. Krapulassa kun tekee kuolemaa, on huolehdittava että koiralla on kaikki ok ja kammettava ittesä lenkille sato tai paisto. Koirille voi kehkeytyä huonoja tapoja (vetäminen, hyppiminen jne.) joiden kitkeminen voi kestää kuukausia, jos ei vuosia, ja niin pois päin..
Itselläni on arka koira joka välillä kehittyy ja välillä ottaa takapakkia. Lähtötilanne oli aika uskomaton (koira istui vieraassa paikassa minussa kiinni ja murisi taukoamatta jos vieras ihminen tuli huoneeseen). Kaksi vuotta on kulunut, koira on hyvin koulutettu, mutta edelleen pelokas. Saan tehdä koko koiran loppuelämän ajan töitä, jotta se oppisi luottamaan enemmän ihmisiin.
Eläinlääkärilaskut ovat välillä päätä huimaavia. Pahinta ei kuitenkaan ole se lasku, vaan se huoli koirasta kun se on kipeä. Avuttomuuden tunne, kun ei osaa auttaa.
HYVÄT PUOLET: uskollisin ystävä, ei koskaan suutu (no okei, suuttuu, mut ei ihan vähästä), koiran kanssa voi puuhata rajattomasti ja saa uusia ihmiskontakteja. Kunto kasvaa kohisten, iltaisin on seuraa, yksinäisyys ei pääse vaivaamaan. Pitkällä aikavälillä näkee oman työnsä tulokset ja saa niistä tunnustusta muilta ihmisiltä. Se on vaan sulonen karvakasa, joka rakastaa pyyteettömästi. Mutta vaatii paljon. Aikaa, aikaa ja aikaa, pitkää pinnaa, rahaa..
Nykyisin kun on niin paljon allergioita, niin voi tulla kalliiksi kun tutkii että mille tuotteelle, mitä ruokia voi syöttää jne jne. Mutta onnea koiran johdosta!
kun sain ekan koirani..olin tienannut sen melkein kokonaan 90 prosenttisesti. Olin kinunnut kaksi vuotta edellisen rakkaan perhekoiramme kuoltua. Sain koiran sillä syyllä että huolehdin siitä kokonaan ja maksan sen kotitöistä tienaamalla.
Kettuterrieri karkeakarvainen pentu annettiin syliini ja olin aivan haltioissani..se oli kaunein pentu jonka olin nähnyt.
Sitten tuli arki..pentu pissi joka paikkaan ja minä vein koiraa ulos päivittäin aamuin päivin ja illoin koulun ja läksyjen välissä muita harrastuksia ei ollut koska ei ollut aikaakaan..alussa oli vaikeaa tottua rutiiniin..ja väsyin mutta huolehdin koirasta hyvin olihan se minun vastuullani täysin.
ja aika kului ja tyttökoiramme kasvatettiin hyväksi koira kansalaiseksi ja koiruus oli mukana kaikkialla.. hiihtoreissuilla uimassa veneellä etc.
eli sanoisin että kaikesta vaivasta huolimatta koira palkitsee hyvin. :)
Koirastasi on kuitenkin äidilläsi ja siksi se ei välttämättä ole kiinnostunut koiran ottamista perheeseesi.Minä otin oman koiran vasta aikuisena ongelmana oli mm.Hoitopaikan järjesteminen tai koira mukaan jos johonkin oli lähdössä,koiraa ei kuitenkaan kovin moneen paikkaan voi mukaan ottaa.Myöskin koulutus on erittäin vaativa oma koirani labradori olisi pitänyt viedä pentukoiluun olisi aikaisemmin ja "helpommin" oppinut paremmille tavoille.Hyviä puolia mm oman liikunnan lisääntyminen pakko.Koira on pyyteetön kaveri silloin kuin se hoidetaan hyvin ja tottelee katseestakin.
että minulla oli lopullinen vastuu koirastani kaksitoistavuotiaana..äitini ei koiraa hoitanut eikä kukaan muukaan perheestäni siksi oli rankkaa minulla tottua rutiineihin koulun jälkeen..näin jälkeenpäin aatellen liikaa vastuuta yhdelle lapselle vaikka koiran halusinkin ..olisi toivonut että joku olisi hiukan jakanut tuota :(
Jep, meillä oli sama ilme sen 7vkoa kun odotettiin pentua.. kun sovittiin ettei uutta koiraa tule kun vanha poistui hauvojen taivaaseen..
koiran kouluttaminen namipalojen avulla. Opeta isutmista maahanmenoa seuraamista ja luoksetuloa. Kärsivällisesti ja iloisesti vaikka miinuutin pituisia opetustuokioita kerralla useamman kerran päivässä. Näin saat hyvän kontaktin koiraasi! Harjoittele myös ulkona. Muista pitää harjoitus tuokiot tosi lyhyinä, ja muista että pidätte hauskaa. Pyydä äitiäsi apuun ja leiki luoksetulo leikkiä sisällä, näin että menette muutaman metrin etäisyyten toisistanne ja kutusutte koiraa ja annatte namun kun se tulee, tehkää näin vuorotellen.
Sitten pitkää pinnaa ja tsemppiä sisäsiisteys kasvatukseen. Ruokailun, päiväunien ja leikin jälkeen heti ulos. Myös sillon kun koira nuuskii lattiaa ja pyörii. Koira kainaloon ja ulos. Tähän voi varata puoli vuotta!! Niin kauan voi kestää ennenkuin koira tajuaa että vain ulos pissitään! Yöksi ja poissa ollessanne koira pentuaitaukseen, tee vaikka metallisesta kompostikehikosta! vaikka kaksi yhdistelemällä. Näin koira ei riko mitään poissaollessanne eikä pissiläikkiä ja kiekuroita löydy joka paikasta, ja äitisi pysyy onnellisena!:-) toien vaihtoehto on jos sulla on oma huone niin pyydä siihen oviaukkoon lapsiportt! Ja varaudu että huonekalut ja tavarat jotka olet lattialle jättänyt voivat olla vähän eri näköisiä kun tulet kotiin. Kato ettet jätä lattialle mitään mihin koira voi tukehtua, kaikki pureskellaan, koiraa on turhaan jälkeenpäin moittia. Muutenkaan ei kannata koiraa jatkuvasti moittia, kiinnitä sen huomiota mielummin omiin leluihin. Ja kerää lattialta pois muut romut! Älä pelottele koiraa äläkä härnää sitä leikillisesti siitä tulee pelokas, älä myöskään anna kaverisi pelotella koiraa! vaikka se näyttäis hedän mielestä hauskalta kun koira haukkuu..Niin vielä pissaläikkien puhdistukseen lattialta käy hyvin tolusuihke pullo ja talouspaperia osta paljon talouspaperia ja ala nyt jo keräämään sanomalehtiä pissa alustoiksi! Anna koiranpennun nukkua rauhassa, sitä ei saa herättää!! Ja sen nukkuu aluksi ärsyttävän paljon! Ja kun sen on hereillä älä huuomioi sitä koko ajan, anna sen myös olla rauhassa. Ja sitä kannattaa huomata kun se on hereillä sillon kun sinä haluat ei sillon kun se tulee ja ottaa kontaktia.. voisin vissiin kirjottaa kirjan. Nauti koiranpennustasi!!
päävastuu kotieläimestä on aina aikuisella!! Lapsi on lapsi ja sillä on oikeus joskus olla väsynyt tai sairas ja ehkä sillon ei jaksa hoitaa eläintä! Ja jos koira sairastuu niin aikuisen täytyy auttaa ja viedä se eläinlääkäriin. Koiran ruoat täytyy myös hankkia, ja rokotuksista huolehtia. Sekä madotuksesta. Kyllä koira pitää olla yhteinen projekti!! Sitten kun koira on isompi on mukavaa mennä koko perhe metsälenkille, kerro tämä äidillesi, koira yhdistää perhettä. Ja varmaan äitisikin haluaa ulkoilla koirasi kanssa, saahan äitisikin sitten kuntoa vai onko äitisi sohvaperuna? Kerro että puolituntia päivässä pitäisi ihmisen liikkua! Ota äitisi mukaan koirankanssa lenkille, kävellessä on kiva rupatella. Anna äitisi lukea tämän, täman kirjoitti kasitoista vuotiaan tytön äiti ja meillä on Cavalieri.
tulee kohta koko perhe siitä nauttimaan!!
Koirasta, pienestäkin, voi tulle koko perheelle rasite, jos sitä lällytetään ja se saa kaiken.
Koira rupeaa helposti määräämään haukkumalla, murisemalla ja näykkimällä, kuka saa tulla lähelle, kuka saa tulla kylään, kuka saa olla sohvalla, minne suuntaan lenkillä mennään, koska leikitään ja koska rapsutellaan.
Schipperke on suuri koira pienessä paketissa, todellinen musta pirulainen jos se lällytellään piloille.
Harrastaminen koiran kanssa on ihan ehdoton juttu, se on sitä yhdessä oloa jota ei mikään lenkitys (vapaanakaan juosten) korvaa.