Tarviiko

läheisillehän voit sanoa ihan suoraan, mitä mieltä asiasta olet. Luulisi että ymmärtävät sen jälkeen olla kyselemättä typeriä...=)

Kun vauvasi on vielä noin pieni, sinun ei vielä tarvii edes miettiä sitä, tuletteko joskus yrittämään toista lasta vai ette.

Ei onneksi tarvitse :-)

Täällä taitaa tämä ensimmäinen jäädä ainoaksi, vaikka neiti
onkin todella helppo ja ihana.
Meillä mies on paljon työmatkoilla (n. 2 vko/kk) ja tekee muutenkin pitkää päivää,
joten ihmiset ymmärtävät, kun sanon että yhdessä lapsessa
on minulle yksinäni ihan tarpeeksi huollettavaa...

Eihän siitä tiettävästi ole lakia vielä olemassa, että tarvisi yhtään tehdä tai että olisi pakko tehdä joku tietty määrä, että kyllähän se on itsestä kiinni, montako niitä haluaa tehdä. Kyllähän se on niin itsestä kiinni ja tuo on niin henkilökohtainen juttu, että ei sitä tarvi muille selitellä. Toiselle se äitiys sopii, toiselle ura ja sosiaalinen elämä menee kotiäitiyden ohi ja kuitenkin molemmat voi olla ihan hyviä äitejä lapsiluvusta riippumatta. Eihän se vielä kenestäkään hyvää äitiä tee, että lapsia on monta tai että uhraa uransa kotiäitiydelle. Toiselle se työ on henkireikä ja mitä siitä kotiäidistä on lapselle hyötyä, jos äiti ei oikeesti touhua ja hommaa sen lapsen kans. Toisaalta taas sil uraäidillä voi vapaahetkinään olla paljon enemmän halua ja energiaa viettää sitä laatuaikaa sen lapsen kans. Se on niin ihmisestä itsestään kiinni, että itse ne on ne ratkaisut tehtävä.

Kyselijöille voi sanoa, että otapa tämä edes viikoksi itelles hoitoon, niin jutellaan sitten, että montako tällaista vaativaa lasta sinä jaksaisit hoitaa, että koska aletaan tekeen lisää. Tai sano, että kuule kus musta tuntuu, että meijän lapsiluku on nyt täynnä tai lyö ihan överiksi, että no kuules en ole vielä kertonut, mutta odotan jo kolmosia, syntyy ens viikolla.

täällä.. Tyttö myös 8kk ja alusta asti minultakin kyselty teetkö vielä toisen ja kun vastaan, että en niin sanotaan varmasti mielen vielä muuttuvan..
Vaikka eihän niitä lapsia tehdä vaan saadaan ;)

jos ei halua!! Me päätettiin naimisiin mennessä, että JOS tehdään, niin vain yksi. Ja heti kun pidemmän seurustelun jälkeen alkoi vauva-utelut, niin vastattiin ettei yhtäkään ole tiedossa, kun yksi sitten tuli niin suku oli onnesta soikeana..
Lapsi oli vauvana todella vaikea (mutta onneksi terve!) se ei kuitenkaan ollut syy miksei enempää lapsia hankittu.
1. ilman lapsiakin voi elää aivan täyttä elämää!
2. lapsista ei välttämättä ole enää nykyään "vanhuuden-turvaksi", yksinäinen voi olla vanhana, vaikka lapsia olisi kymmenen.
3. Lasta ei tehdä, se saadaan. Valitettavasti monet haluaisivat oman lapsen, mutteivat voi sitä saada.
4. Vaikka olisi saanut yhden lapsen, ei ole varmuutta voiko saada toista.
5. Lapset kasvavat ihan yhtä tasapainoisiksi, onko heitä yksi vai enemmän, kasvatus ja elämän asenne riippuvat vanhemmista.
6. Pääasia on että lasta rakastetaan!
Eli anteeksi paasaukseni, mutta minultakin on useasti kysytty että koska toinen on tulossa. Vastaan aina ettei ole eikä tule, KOSKAAN!
Rakastan lastani yli kaiken, mutta hän on aivan yhtä hyvä ihminen vaikka olisi perheen ainokainen.
Ideaali-perhe tuntuu olevan äiti, isä, kaksi lasta ja koira..
Monella ei ole näin ja monella on silti asiat PALJON paremmin kuin "ideaali-perheillä".
Onko lisäkommentteja?