Mahdoinko tehdä kovin kohtalokkaan virheen, kun jokin aika sitten ilmaisin ohjaajilleni, ettei mulla ole graduni suhteen muuta kunnianhimoa tai tavoitetta kuin saada työ hyväksytyksi (vaikka sitten rimaa hipoen)...
Hiukan tuntuu, ettei ohjaajilla ole ollut kovin paljon kiinnostusta kommentoida työtäni tuon jälkeen ja mietin, annoinkohan nyt tavallaan itse luvan lätkäistä suoraan tuo heikoin arvosana...
Riippunee kai ohjaajieni luonteesta ja ajatusmaailmasta, jota en kovin hyvin tunne - joku ohjaaja voisi kai tuosta "loukkaantuakin"?
Mainittakoon, että olen työelämässä ja 12 vuotta kestäneet gradua vaille valmiit opinnot ovat välillä olleet katkollakin - gradu ei siis ole tähänastisen elämäni tärkein koitos ja keskipiste, vaan yksi tuskainen suoritus, jota ei viitsisi lopullisesti jättää tekemättäkään.
Mainitsin suoraan tavoitteeni (tai sen puutteen), jotta ohjaajat eivät yrittäisi liikaa "painostaa" kohti parempaa suoritusta, johon aika, energia ja taloudelliset resurssit eivät itselläni todellakaan riitä.
Hiukan tuntuu, ettei ohjaajilla ole ollut kovin paljon kiinnostusta kommentoida työtäni tuon jälkeen ja mietin, annoinkohan nyt tavallaan itse luvan lätkäistä suoraan tuo heikoin arvosana...
Riippunee kai ohjaajieni luonteesta ja ajatusmaailmasta, jota en kovin hyvin tunne - joku ohjaaja voisi kai tuosta "loukkaantuakin"?
Mainittakoon, että olen työelämässä ja 12 vuotta kestäneet gradua vaille valmiit opinnot ovat välillä olleet katkollakin - gradu ei siis ole tähänastisen elämäni tärkein koitos ja keskipiste, vaan yksi tuskainen suoritus, jota ei viitsisi lopullisesti jättää tekemättäkään.
Mainitsin suoraan tavoitteeni (tai sen puutteen), jotta ohjaajat eivät yrittäisi liikaa "painostaa" kohti parempaa suoritusta, johon aika, energia ja taloudelliset resurssit eivät itselläni todellakaan riitä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saman verran ne olisi painostaneet kuitenkin.
Ainoa ero on se, että saat varmemmin huonomman arvosanan nyt, koska ilmaisit asian noin.
Pitäähän ohjaajalle sanoa suoraan, mitkä tavoitteet itsellä on gradussa... Meille on ainakin painotettu sitä, että ohjaajan tulisi tietää mitä itse haluaa koko gradulta.
Itsellä ei ole mitään väliä mitä gradusta tulee, ja olen sen ohjaajalle myös sanonut.. ohjaaja totesi vaan, että "eihän sitä tiedä miten innostut, jos vaikka jatkat sitten väikkärii tästä".. HAH, en innostu. Sen tiedän jo nyt.. Ja, meillä ei tuota ohjausta ole kummemmin saatavilla, joten olen vaan puurtanut itse sitä. Lätkäsen valmiin työn ohjaajalle ja sanon et "tässäpä tää, ota tai jätä".. :D
todellakaan ollut minulta!Itselläni oli jokin aika sitten pienen pieni epätoivon hetki ja sanoin ohjaajalleni samalla tavalla. Kaduin sitä kuitenkin saman tien ja kerroin, että haluan nähdä vaivaa ja työtä sen eteen, että saan työstäni hyvän arvosanan. Toivottavasti saan niin kauan ohjausta ja painostusta, että lopullinen arvosana on todellakin se hyvä.
Moikka!
Gradu on ollut tekeillä kohta vuoden, töissä käyn osa-aikaisesti. Sivuja 50. Tuntuu että motivaatio puuttuu lähes kokonaan gradun tekoon. Haluaisin valmistua syksyllä, ja mielellään haluaisin myös suht ok:n arvosanankin. Tuntuu ettei ohjaaja ole neuvonut riittävästi, tai antanut palautetta. Muutenkin tympäisee, että ei saa itse aikaiseksi mitään. Työpäivinä ja viikonloppuisin en kirjoita, vapaapäivinä kirjoitan ehkä pari tuntia, ja saan noin sivun aikaiseksi. Sitten tulee vain surffailtua netissä, eikä tehtyä mitään järkevää. Gradukirjallisuus ei kiinnosta, ei jaksaisi lukea yhtään. Tuntuu että kun kirjallisuusosion kirjoitti puoli vuotta sitten, niin kaikki on jo melkein unohtunut. Plääh! Kaippa se tästä...täytyy vain koittaa...:/ Onko muilla samanlaisia ongelmia?? Potkikaas mua vähän persiille, ja antakaa jotain hyviä neuvoja...tekis mieli laittaa nettiliittymä poikki, mut toisaalta tarvitsen sitä työntekoon.