Onko kukaan aatellut osallistua Otavan järjestämään rakkaustarina kirjoituskilpailuun, missä oli aika isot rahapalkinnot?
En tiiä onko tästä ollut täällä jo juttua?
aihe on kieltämättä aika vaikee...rakkaus kun käsitteenä voi olla aika kliseinenkin.
Lisäksi ymmärsin että nimenomaan pitää olla proosaa, eikä runoja.
Vaihdetaanko täällä vaikka ideoita? Ilmeisesti julkaisevat lähetettyjä tekstejä kilpailun nettisivulla jo ennen tulosten julkaisemista.
Ite en haluaisi tehdä mitään kovin yli-imelää ja olenkin miettinyt että jos aihetta lähestyisi jostain "tavallisemmasta näkökulmasta".
Pitää tässä vielä kehitellä, että mitä oikein keksisi. Uskon kuitenkin, että ei niinkään se idea, vaan se tyyli ja tapa jolla kirjoittaa. Esim. samasta aiheesta kun tulee kuitenkin joka kirjoittajalla ihan omannäköinen teksti (lähestymistapa). Ja rakkaustarinoitakin on kirjoitettu aikojen saatossa ties miten paljon!
En tiiä onko tästä ollut täällä jo juttua?
aihe on kieltämättä aika vaikee...rakkaus kun käsitteenä voi olla aika kliseinenkin.
Lisäksi ymmärsin että nimenomaan pitää olla proosaa, eikä runoja.
Vaihdetaanko täällä vaikka ideoita? Ilmeisesti julkaisevat lähetettyjä tekstejä kilpailun nettisivulla jo ennen tulosten julkaisemista.
Ite en haluaisi tehdä mitään kovin yli-imelää ja olenkin miettinyt että jos aihetta lähestyisi jostain "tavallisemmasta näkökulmasta".
Pitää tässä vielä kehitellä, että mitä oikein keksisi. Uskon kuitenkin, että ei niinkään se idea, vaan se tyyli ja tapa jolla kirjoittaa. Esim. samasta aiheesta kun tulee kuitenkin joka kirjoittajalla ihan omannäköinen teksti (lähestymistapa). Ja rakkaustarinoitakin on kirjoitettu aikojen saatossa ties miten paljon!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Luultavasti sinne tulee ihan tajuttomasti tekstejä.
Jotenkin pitää erottua joukosta ja myös olla omaperäinen.
Luulin jo etten keksi kunnollista ja järkevää käsittelytapaa, yhdistettynä kiinni pitelevään tarinaan, mutta kerran se vaan iski, kuin salama ja sitten kirjoittaminen oli helppoa.
Hioin ja viilasin sitä viikonpäivät yötäpäivää ja ....Valmis on ja postitettu.
Enpähän sitten vanhana harmittele, etten osallistunut
Zemppiä kaikille!
Ei romantiikan kirjoittaminen ole niin kaavoihin kangistettua kuin täällä usein annetaan ymmärtää. Romantiikka on hyvää silloin kun se on tekijänsä näköistä ja tuoretta.
Ihan kuten kaikessa kirjoittamisessa, myös romantiikassa saa ja pitää olla omanlaisensa. Kyllä pokkarini kaupaksi menevät vaikka niistä kuultaa pieni ärtymys vastakkaista sukupuolta kohtaan, tai ehkä juuri tuo on se seikka joka tekee niistä maukkaita, ei imeliä.
Ideoitahan on maailma täynnä, niitä pursuu lehdistä, tv:stä ja omasta elämästä, sukulaisvierailuista ja maitokaupassa käynnistä.
Pitää vain katsoa pikkuisen eri silmin kaikkea tuttua minkä keskellä elää. Ohje jonka romantiikan kirjoittajalle antaisin on Kolmiokirjoilta kopioitu ikikulunut lause, entä jos...
Romanttiikka on aina helpoin kirjoittaa laittamalla itsensä pääosaan. Noin koska jokainen meistä kaipaa rakkautta ;) joka muuta väittää valehtelee.
Nyt kun lähtee suhteilemaan itse pääosissa voikin jättää imelyydet sikseen ja keskittyä etsimään sitä miestä/naista joka todella säväyttäisi.
Jotta tarina olisi lukijan kannalta mukaansa tempaava, pudotetaan noiden kahden väliin jättimäinen ongelma, onnettomuus, väärinkäsitys, mahdoton elämäntilanne, mitä tahansa mikä estää paria saamasta toisiaan liian helpolla.
Alun ongelma on sitä parempi, mitä mahdottomammalta noiden kahden pääsy toistensa syliin näyttää.
Lukijan nautinto tulee osin varmuudesta (loppu hyvin kaikki hyvin) osin pelosta (saavatko he kuitenkaan toisiaan) osin myötätunnosta (nainen teki oikein, miten elämä voi olla noin julma ja rankka juuri hänelle)
Tavallinen näkökulma on hyvä lähtökohta. Oma elämä on täynnä realismia, jonka voi siirtää suoraan tekstiin. Todellisuudesta poimitut tarkat yksityiskohdat kuvitteellisen tarinan sisällä saavat jutun maistumaan todelta.
Romantiikan lukijoita on paljon, suomessa hyviä romantiikan tekijöitä vähän. Luullakseni tuo selittää tämänkin kilpailun rahapalkinnon ja tekstimäärän välistä suhdetta. Ehkä asennevamma kirjoittajien keskuudessa estää tekemästä työtä tosissaan, silloinkaan kun työstä nauttii ja palkkio on vaivan väärti.
Jos aihe on rakkaus niin ei sen välttämättä tarkoita, että tekstin pitää olla "romantiikkaa". Rakkaudesta voi kirjoittaa melkoisen monelta kantilta ja yleensäkin kaikessa kirjallisuudessa käsitellään rakkautta jollain tavalla, vai mitä?
luulen , että tässä yhteydessä haetaan, ei ihan perinteistä tarinaa.
Yrittänyttä ei laiteta, aina kannattaa onkia, kun on kaloja tarjolla!
Sinullahan piti ilmestyä tälle vuodelle kaksi kirjaa, miksi vieläkin osallistuisit kilpailuihin? Etkö olekaan puhunut totta? Jos kustantaja haluaa testejäsi, miksi enää yrittäisit itseäsi esiin?
Kai sinä asian harrastajana tiedät etteivät rahat kilahda tilille silläkään hetkellä kun kustantaja päättää julkaista, vaan vasta myöhemmin.
Minusta rahan ansaitseminen on niin mukava laji, varsinkin tuon palkinnon/sanamäärän suhteen, etten näe mitään syytä miksi en osallistuisi. Tuollahan on maininta että myös jo julkaisseet saavat osallistua, eli en löydä edes mitään "moraalista" syytä joka estäisi osallistumasta.
Lisäksi kilpailut ovat aina mukavia, vaikka mainetta ja kunniaa jo olisi, on kiva kokeilla pystyykö sitä saamaan lisää.
Jos ihmisellä ei tuollaista itselle näyttämisen viettiä olisi, ei telluksella huippu-urheilua harrastettaisi, eivätkö urheilijat lopeta yleensä vasta kun on pakko?! Ei silloin kun on saavuttanut mainetta ja kunniaa.
Ja todella alkulausettasi mukaillen, vielä tässä on vuotta jäljellä reilu puolikas, eli se uskottavuus, se menee vasta kun joulukuu vaihtuu tammikuuksi, mikäli tuolloin en ole saanut julkaistua kirjaa, tai kolmea.
Lohduksi sanon että tarinaa olen iskenyt julki monenko kirjan verran? vuodessa neljä, viisi tuhtia opusta noista saisi. Pokkareita tai ei, ei sentään omakustanteita :) Jos tuota totuutta katsoo ja sitä että laskin tänä vuonna julkaisevani, ei tilanne edelleenkään näytä mahdottomalta.
Tavoitteeni on saada tekstit kustantajalle elokuun alkuun, koska sitä mainetta jo hiukkasen on, kokeilen häjysti ohittaa jonon ja tähtään joulumarkkinoille.
Se mitä tähän mennessä olen "saavuttanut" osoittaa osaltaan, että työntekijänä omaan korkean työmoraalin, olen ahkera ja luova. Se miksi en saisi tuota kaikkea kansien väliin, jos saan sen yli 10 000 lukijan silmien eteen kuukausittain vihkosena... en oikein jaksa enää uskoa teitä rakkaat lannistajani, minä osaan kirjoittaa, oli se teistä kuinka ikävää tahansa, se on totta.
avoin kilpailu kaikille.
En minä ainakaan jättäisi osallistumatta.
Ei kai sitä kenellekään tarvitse erikseen puolustella?
Mistä Otavan kilpailusta löytää tietoa? Otavan sivuilta en löytänyt mitään...
http://www.suurirakkaus.fi/
Ensin mä ajattelin että ei mutta sitten mä ajattelin että joo.
Siis 30 liuskaa A-4 ei ole kyllä mahdotonta, mutta
rakkaus aiheena... JOO... menettelee.
Olisipa upeaa kyllä sanoa olevansa voittanut jossain kilpailussa, tai edes maininta, tai edes...
Kirjoittamisiin!
Kustantajat tekevät julkaisuohjelmansa ainakin puoli vuotta etukäteen. Jos siis tarkoitat ns. oikeita kustannusliikkeitä.
Oma romaanini ilmestyy lokakuussa, sopimuksen tein alkuvuoden helmikuussa ja sitä markkinoidaan jo nyt.
Miten ehdit joulumarkkinoille? Vaikka ohitatkin jonon? Yksi ihminen kustannusliikkeessä ei päätä kustatamisesta.
Jooko, katsotaan sitten kun aika kuluu umpeen ja kongi kumahtaa.
Voi olla etten ehdi tänä vuonna, voi olla että ehdin?! So what! Eikö tärkeintä ole asettaa itselleen päämääriä joita kohti kulkea, jotta saavuttaa sen mitä saavuttaa tahtoo.
En ole vielä 18, vasta ensi vuonna. ja olisi ollut tosi hyvä rakkausjuttu, kohta valmiskin. Voi himpura :)
Kiinnostaa koska ilmoittavat tulokset. Kenelläkään tietoa?