Ajattelin, että minun elämääni Euroviisut eivät hetkauta sinne eikä tänne. Vaan toisin kävi. Lähden huomenna Helsinkiin ja ainoa vapaa yösija löytyi Hotelli Vantaasta, Tikkurilasta. Ensin sadattelin mielessäni tilaajan unohdusta, mutta itse asiassa kävikin ihan hyvin. Menen ensin Helsinkiin Kamppiin katselemaan ilmaisjuttuja ja sitten Tikkurilaan. Nyt on kerrankin tilaisuus tutustua Heurekaan kaikessa rauhassa, ei tarvitse paimentaa monikymmenpäistä villiä joukkoa.
Oletteko mukana, vaikka mielessä, Euroviisu-huumassa?
Oletteko mukana, vaikka mielessä, Euroviisu-huumassa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mukana. Sinne hulinaan en lähtisi muulla tavoin. Seurataan sitä hulinaa täältä kotoa silloin kun muistetaan.
Vilkuta kameralle, jos sellaisen näet. Vilkutan takaisin täältä.
Jotenkin näyttää täältä meikäläisen Helsingin näkökulmasta, että mediassa on jonkinlainen huuma meneillään,koska eivät Euroviisujutut ainakaan minulle ole tähän mennessä näkyneet muualla kuin televisiossa. Mutta ehtiihän ne vielä... Ns. ulkomaisia vierailijoitakaan en ole huomannut liikkuvan kaupunkikuvassa sen ihmeemmin kuin mitä yleensä.
Mitään erityistä innostusta henk.kohtaisesti asiaan ei ole, mutta semit ja finaalin katson telkasta vaikka väkisin, sillä jos ei ole viimonen kerta niin ainakin on ensimäinen kerta, kun nämä huutajaiset täällä ovat. Suomen kappale on mielestäni latteuksien ylistyslaulu, mutta Hannalle silti pidän peukkuja. Ja toki sille ihanalle kuuluttajaparille ynnä koko organisaatiolle, että vetävät kunnialla tämän läpi. Paljon työtä ja paljon rahaa on mennyt, sopii sille arvoa antaa.
Nyt on kuulkee aekakirjat ihan sekasin! Uutisista kuulin, että semifinaaleihin on vielä paekkoja. Jo rupes mielessä jylleemään, että mitteehän se piletti mahtaa maksoo? Huomenna yövyn siellä meleko lähellä, joten otanpa asiasta selevän.
Nyt on pakko pittee piästä kahella käellä kiinni, että ies pien jären hitunen oes tallella vielä huomennakkii. Tuntuuko tämä teistä ihan hullulta ajtukselta, ja jos ei, niin mikä oes mielestänne käöpä hinta siitä huvista?
Ei ole yhtään hullu ajatus mennä katsomaan paikan päälle semifinaalia! En tosin tiedä näiden lippujen hinnoista yhtikäs mitään, mutta tähän mennessä tiedät ne jo varmaankin. Finaaliliput olivat huiman kalliita vissiin lähtivät sadasta eurosta ylöspäin ja silleen. Mutta eiköhän esivaalit ole halvemmat. Onhan tämä tietylla tavalla ainutlaatuinen tilaisuus. Menisin ehkä itsekin, mutta kun olen työttömyyspäivärahalla, eipä siitä ole varaa...
Korjaan edellistä viestiäni: huomasin eilen, että onhan Helsingissä koristettu ainakin Hakaniemen tori ja Asematori Euroviisulipuilla. Mielestäni kukkaistutuksetkin mainituilla toreilla on pistetty pystyyn tavallista aikaisemmin ja kauniita ovat. Että tervetuloa vaan!
Olen seurannut viisuja -60 luvulta asti ja ne tuntuneet tärkeiltä.
Tänä vuonna en katsonut ennakko esityksiä, enkä ole seurannut kakkosen muutakaan ohjelma tarjontaa niistä. Enpä tiedä miksi.
Tänään aion kyllä seurata mitkä maat pääsevät jatkoon, sekä lauantaina finaalin.
Minä menen katsomaan finaalin kolmatta ennakkoa lauantaina. Liput on aika hintavia, 90€ ennakkonäytökseenkin.
Ei meidän elinaikana toista tilaisuutta tule.
Lippuja sanottiin aamulla olevan kaikkiin muihin mutta finaali on loppuunmyyty. Sinne liput maksoikin jotain 190€.
Kävin Narinkkatorilla kurkkaan ilmaisohjelmaa, Kreikan edustaja lauloi vaan yhden kappaleen, puolen tunnin päästä olis ollut seuraava ja ruotsin esitys oli peruttu. Hesperian puistossa oli paljon porukkaa, siellä oli eri maiden esittelykojuja, keräilin muutaman matkailumainoksen.
siellä kuuluvat helsinkiläisetkin käyvän tanssimassa. Iloitsen puolestasi.
Valitettavasti en jaa euroviisuinnostustasi. Olen tyytyväinen ettei tarvitse kuunnella niitä. Sen kaltainen musiikki ei puhuttele, mutten halua kieltää iloa muilta. Kaikki on hyväksi, mikä tuo hyvää mieltä ja iloa elämään. Heurekassa ei ole muuta vikaa kuin lippujen kalleus. Jos on kaunista ja ehdit, käypä kävelyllä joen rannalla Tikkurilassa. Se on pessyt kasvojansa ja siistyitynyt.
Kyllä kävelin joen rannalla ja paljon paljon muuta. Kirjoitan lisää kun ehdin. En muista, milloin olisin viimeksi ollut näin aktiivinen.
On pakko levähtää välillä, huomenna on oltava skarppina aamusta alkaen.
PERÄSTÄ KUULUU!
Olen kotona, keho ja mielikin ainakin jotenkin kasassa.
Torstai oli niin hektinen päivä, että ei hevin unohdu.
Juna myöhästeli lähes tunnin, taitaa olla jo tapa. Onneksi ei ollut minuuttiaikataulua.
Hotelli Vantaassa oli ihmettelemistä ja katselemista heti kun astuin sisälle. Euroviisuväkeä oli riittänyt viikon alusta lähtien. Oli siinä minulle pähkäiltävää, kuin olisin tullut ihan uuteen maailmaan.
En lähtenyt Helsinkiin vaan menin Heurekaan. Olen käynyt siellä vain kerran ennen, 25 vuotta sitten.
Kiertelin ja katselin kaikkea rauhassa. Elokuva syvän meren maailmasta oli todella mielenkiintoinen, ihmeellinen elämys, kuin olisin ollut itse siellä meren pohjalla. Luonnonvoimat näyttivät mahtinsa. Ja kaikki elämä pinnan alla!
Oli vaikka minkälaista tutkittavaa ja kokeiltavaa vimpainta ja laitetta sekä älyllisesti vaativia ajatustehtäviä. Totesin olevani oikea perustavis, jos lienen joskus kuvitellut jotain muuta! Tutkin esim. lähimuistiani, vedin suolta ulos kehosta, tarkastelin mahalaukkua, ihmettelin ikiliikkujaa, kokeilin olenko pelkkä tavis tai peräti oikea uniikki, kuuntelin eri puolilla maailmaa puhuttavia kieliä ynnä paljon muuta mitä en nyt muista yksilöidä.
Mutta - tuli 5 ruumista! Katsoin vierestä kun pikkupojat kokeilivat autosimulaattorilla ajoa eri keleillä ja nopeuksilla. Kun paikka vapautui, mahdutin itseni laitteeseen. Sitten olinkin ihan H Moilanen, en älynnyt mitä tehdä. Paikalle tuli pieni poika, joka kärsivällisesti neuvoi ainakin kolme eri kertaa mitä tehdä. Ajoin kuivalla kesäkelillä 30 ja 40 km vauhtia, kaikki säilyivät hengissä. Kokeilin 50 km kuivalla ja vesikelillä kesällä, tuli 5 ruumista. Lopetin siihen kun pelkäsin jo joutuvani viranomaisten kuulusteluun.
Rohkenin kokeilla vielä viereistä simulaattoria. Siinä olinkin jossain Pirkanmaan tienoilla oikealla maantiellä navigaattorin käyttöä opettelemassa. Se vasta oli hurjaa menoa! Ajoin pitkin pientareita ja vasten kaiteita, jostain syystä en onnistunut mitenkään pysymään oikealla kaistalla. Olen saanut ajokortin joulukuussa -82 ja ajanut hyvin vähän. Entinen mieheni neuvoi ja ohjasi niin tehokkaasti, että katsoin viisaimmaksi itselleni ja yhteiskunnalle lopettaa ajoharrastus lähes samantien. Taitaa olla viisainta turvautua tukevaan 2-pyöräiseen Nopsakkaani. Minulle oli kyllä luvassa ajo-opetusta tälle kesälle, kiinnostus heräsi Heurekassa.
Yksi asia jäi kokeilematta, harmittaa vähän. Monen metrin korkeudessa oli polkupyörä, jolla ajettiin jonkinlaisen vaijerin päällä. Oppaan mukaan painoni ei olisi ollut este, mutta en kuitenkaan uskaltanut.
Sekin oli kokemus, kun soitin ilmakitaralla, oikein heittäydyin ja revittelin!
Illalla menin baariin karaokeen. Se pääsi alkamaan vasta kun Suomi-USA -kiekkokisa loppui. Voi sitä melskettä, huutoa, kirkunaa, ihan infernaalista menoa!
Lauloin kuin lauloinkin Suuret setelit mukaan värväämäni miehen kanssa. Laulu meni niin pieleen kuin ikinä voi mennä! Hän, huom HÄN aloitti sen ihan epävireisesti ja oma ääneni meni mukana. Mutta ei harmittanut eikä hävettänyt, rohkenin eli ylitin itseni. Eikä ollut tuttuja näkemässä! Yleisöstä kuului bravoota, voe hirveetä!
Yöllä olin vielä kolmen aikoihin hereillä, ilmastointilaite oli tosi äänekäs.
Kokous sujui hyvin, samoin kotiintulo. Sain tulla peräti 1. luokassa junassa, juna oli ihan täynnä.
Nyt lähden katsomaan Euroviisuja. Hyvää tätä iltaa ja huomista Äitienpäivää ja kiekkokilpailua!!!