Perjantaissa parasta on se, että jotkut niistä ovat erityisiä. Tämä perjantai oli sellainen. Juken ja Johannan lapset olivat menneet serkkujen luokse viikonlopuksi, ja nämä päivät olisivat vanhempien kahdenkeskistä aikaa. Juken ja Johannan avioliitto oli päässyt rutinoitumaan pahasti. Avioliittoa oli takana jo 15 vuotta. Elämä oli mennyt normaalia rataa – työtä, lapsia, työtä, harrastuksia, farmariauto, koira, omakotitalo, jne… Juke ja Johanna olivat siis porvarisoituneet, pahasti. Kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta oli, mutta vain yksi puuttui Juken ja Johannan elämästä. Tyytyväisyys puuttui.
Jostain syystä Johanna oli etääntynyt. Juho yritti kaikenlaista. Pussausta. Puhumista. Paijausta. Kuuntelua. Mikään ei koskettanut. Rakastelukaan ei onnistunut.
Jukelle seksielämän puute oli suuri taakka. Juke yritti ymmärtää, että ehkä naisen seksuaalinen tarve kulki eri rytmillä kuin miesten. Juke oli yrittänyt sopeutua, eikä valittanut kun Johannaa ei rakastelu kiinnostanut. Hän yritti tietenkin tehdä aloitteita, mutta useimmiten vastassa oli vain torjuva nainen. Mikään ei käynyt.
Täksi viikonlopuksi Juke oli tehnyt suunnitelman. Hän oli päättänyt laittaa kaikki yhden kortin varaan. Jukella oli nyt mitta täynnä eikä hän enää halunnut tulla torjutuksi. Eikä menetettävääkään tuntunut olevan paljoa.
Johanna tuli kotiin töistä normaaliin tapaan neljän jälkeen. Kun lapsia ei ollut kotona, normaaleista rutiineista jäi jäljelle sanomalehti, ruoka, kukkien kastelu.
Seuraava rutiini olisi ollut pyykkien lajittelu, mutta nyt sitä ei nyt ehtinyt tapahtumaan.
Juke astui vaimonsa eteen, katsoi syvälle silmiin. Johannalla oli kauniit silmät, kauneinta mitä Juke tiesi.
- Haluan rakastella kanssasi, Juke sanoi suoraan ja lyhyesti.
Johanna katsoi sivulle, ulos ikkunasta.
- Mutta kun pitää laittaa pyykit. Ja sitten on…
Johanna ei ehtinyt jatkaa. Juke otti vaimoaan molemmin käsin kiinni poskista, ja suuteli vaimoaan pitkään. Johanna yritti vääntäytyä irti, mutta Juke puristi poskista kovemmin.
- Haluan olla sinun kanssasi, Juka sanoi. Jos sinä et halua olla minun kanssani, minä haluan silti sinua. Ja tänään kerrankin aion tehdä niin kuin haluan. Tahti on nyt muuttunut, Juke kuuli itsensä selittävän.
Juke oli kiihtynyt. Sydän löi nopeaan ja hengitys oli kiihkeä. Jukea jännitti.
Johanna katsoi miestään vaiti. Hän ei sanonut mitään. Ilmeisesti hän ei uskonut korviaan, tai ei ollut ymmärtänyt mistä oli kyse. Tai oli muuten vain oma itsensä.
Jukea ärsytti oma hermoilunsa ja Johannan passiivisuus.
Miksi minun pitää hermoilla oman vaimoni edessä, hän ihmetteli. Ollaanhan sitä jo oltu yhdessä monia vuosia, ja rakkauttahan tässä vain pyytelen.
Juke siirtyi vaimonsa taakse. Suuteli hänen niskaansa. Hän haroi Johannan hiuksia. Kaulaa, selkää ja rintoja. Ei vaikutusta. Ei siis mitään reaktiota. Juke oli pettynyt. Kuinka saisi oman vaimonsa heräämään ja kiinnostumaan?
Normaalisti tässä tilanteessa Juke olisi luovuttanut, ottanut jääkaapista oluen ja mennyt selailemaan TV-kanavia.
Nyt tilanne oli kuitenkin toinen. Olihan Jukella suunnitelma.
Juke siirtyi vaimonsa taakse, suuteli tämän niskaa. Johanna seisoi hiljaa paikallaan. Ei sanonut mitään, mutta ei myöskään reagoinut Juken aloitteisiin.
Vaikeneminen on myöntymisen merkki, Juke ajatteli, ja kuiskasi vaimonsa korvaan.
- Laita kätesi selän taakse.
Juken yllätykseksi vaimo totteli. Johanna vei kätensä selän taakse.
Juke oli varannut taskuunsa pätkän ohutta nauhaa. Se oli nauha hänen vanhoista lenkkareistaan. Juke pyöräytti nauhan nopeasti vaimonsa ranteiden ympäri. Juke tarkkaili vaimonsa reaktioita. Mutta mitään ei tapahtunut. Juke kiristi nauhaa hieman ja odotti, ei reaktiota. Juke oli varma, että kohta vaimo alkaisi ihmettelemään ja valittamaan ja kaikki päättyisi siihen. Mutta vaimo oli yhä hiljaa ja seisoi vain paikallaan siro selkä Jukeen nojaten. Juke kiristi lisää. Nyt sitomisvälineen täytyi tuntua jo kunnolla ihossa. Juke ei enää kuulostellut vaimonsa reaktioita, vaan kiristi nauhan lujasti ja sitoi nopeasti solmun. Toisen ja vielä kolmannenkin solmun varmuuden vuoksi.
…saattaa jatkua…
Jostain syystä Johanna oli etääntynyt. Juho yritti kaikenlaista. Pussausta. Puhumista. Paijausta. Kuuntelua. Mikään ei koskettanut. Rakastelukaan ei onnistunut.
Jukelle seksielämän puute oli suuri taakka. Juke yritti ymmärtää, että ehkä naisen seksuaalinen tarve kulki eri rytmillä kuin miesten. Juke oli yrittänyt sopeutua, eikä valittanut kun Johannaa ei rakastelu kiinnostanut. Hän yritti tietenkin tehdä aloitteita, mutta useimmiten vastassa oli vain torjuva nainen. Mikään ei käynyt.
Täksi viikonlopuksi Juke oli tehnyt suunnitelman. Hän oli päättänyt laittaa kaikki yhden kortin varaan. Jukella oli nyt mitta täynnä eikä hän enää halunnut tulla torjutuksi. Eikä menetettävääkään tuntunut olevan paljoa.
Johanna tuli kotiin töistä normaaliin tapaan neljän jälkeen. Kun lapsia ei ollut kotona, normaaleista rutiineista jäi jäljelle sanomalehti, ruoka, kukkien kastelu.
Seuraava rutiini olisi ollut pyykkien lajittelu, mutta nyt sitä ei nyt ehtinyt tapahtumaan.
Juke astui vaimonsa eteen, katsoi syvälle silmiin. Johannalla oli kauniit silmät, kauneinta mitä Juke tiesi.
- Haluan rakastella kanssasi, Juke sanoi suoraan ja lyhyesti.
Johanna katsoi sivulle, ulos ikkunasta.
- Mutta kun pitää laittaa pyykit. Ja sitten on…
Johanna ei ehtinyt jatkaa. Juke otti vaimoaan molemmin käsin kiinni poskista, ja suuteli vaimoaan pitkään. Johanna yritti vääntäytyä irti, mutta Juke puristi poskista kovemmin.
- Haluan olla sinun kanssasi, Juka sanoi. Jos sinä et halua olla minun kanssani, minä haluan silti sinua. Ja tänään kerrankin aion tehdä niin kuin haluan. Tahti on nyt muuttunut, Juke kuuli itsensä selittävän.
Juke oli kiihtynyt. Sydän löi nopeaan ja hengitys oli kiihkeä. Jukea jännitti.
Johanna katsoi miestään vaiti. Hän ei sanonut mitään. Ilmeisesti hän ei uskonut korviaan, tai ei ollut ymmärtänyt mistä oli kyse. Tai oli muuten vain oma itsensä.
Jukea ärsytti oma hermoilunsa ja Johannan passiivisuus.
Miksi minun pitää hermoilla oman vaimoni edessä, hän ihmetteli. Ollaanhan sitä jo oltu yhdessä monia vuosia, ja rakkauttahan tässä vain pyytelen.
Juke siirtyi vaimonsa taakse. Suuteli hänen niskaansa. Hän haroi Johannan hiuksia. Kaulaa, selkää ja rintoja. Ei vaikutusta. Ei siis mitään reaktiota. Juke oli pettynyt. Kuinka saisi oman vaimonsa heräämään ja kiinnostumaan?
Normaalisti tässä tilanteessa Juke olisi luovuttanut, ottanut jääkaapista oluen ja mennyt selailemaan TV-kanavia.
Nyt tilanne oli kuitenkin toinen. Olihan Jukella suunnitelma.
Juke siirtyi vaimonsa taakse, suuteli tämän niskaa. Johanna seisoi hiljaa paikallaan. Ei sanonut mitään, mutta ei myöskään reagoinut Juken aloitteisiin.
Vaikeneminen on myöntymisen merkki, Juke ajatteli, ja kuiskasi vaimonsa korvaan.
- Laita kätesi selän taakse.
Juken yllätykseksi vaimo totteli. Johanna vei kätensä selän taakse.
Juke oli varannut taskuunsa pätkän ohutta nauhaa. Se oli nauha hänen vanhoista lenkkareistaan. Juke pyöräytti nauhan nopeasti vaimonsa ranteiden ympäri. Juke tarkkaili vaimonsa reaktioita. Mutta mitään ei tapahtunut. Juke kiristi nauhaa hieman ja odotti, ei reaktiota. Juke oli varma, että kohta vaimo alkaisi ihmettelemään ja valittamaan ja kaikki päättyisi siihen. Mutta vaimo oli yhä hiljaa ja seisoi vain paikallaan siro selkä Jukeen nojaten. Juke kiristi lisää. Nyt sitomisvälineen täytyi tuntua jo kunnolla ihossa. Juke ei enää kuulostellut vaimonsa reaktioita, vaan kiristi nauhan lujasti ja sitoi nopeasti solmun. Toisen ja vielä kolmannenkin solmun varmuuden vuoksi.
…saattaa jatkua…
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.