KESÄ

1. Luku

- Nyt perkele nouset ylös! Äitini huusi alakerrasta. Aukaisin silmäni säpsähtäen ja mietin paljonko kellokin jo mahtoi olla. Käänsin kuitenkin vain kylkeäni ja kiskoin peittoa paremmin päälleni. Kuuntelin kuinka äiti asteli portaita ylös ja aukaisi pian huoneeni oven.
- Satu, nyt ylös. Sun pitää mennä sinne tallille aikaisin, jos ajattelit lähteä vielä sinne Eerollekin tänään, äiti sanoi ja poistui huoneestani. Huokaisin syvään ja nousin sängyn laidalle istumaan. Pian ovelta kuului taas koputus. Pian ovi aukenikin ja isoveljeni pää pilkisti oven raosta.
- Oothan sä pukeissa, Jaakko tokaisi ja asteli sisälle huoneeseeni istuen lähimmälle tuolille, joka oli aivan oven vieressä. Katselin Jaakkoa hieman alta kulmien ja nousin seisomaan venytellen raukeasti.
- Mä meen nyt vessaan, jos sulla oli tärkeetäkin asiaa, niin saat odottaa, tokaisin ja poistuin nopeasti ovesta käytävään, josta pääsi nopeasti yläkerran vessaan. Pesin nopeasti naamani ja hampaani ja löntystin takaisin huoneeseeni, jossa Jaakko odotti yhä samassa paikassa.
- Niin? Tokaisin ja poistuin vaatekaapilleni. Laitoin nopeasti rintsikat päälleni ja kiskoin punaraidallisen t- paidan pääni ylitse.
- Juttelin tänään Esan kanssa, Jaakko aloitti ja arvasin mihin suuntaan tässä oltiin menossa. Vedin nopeasti mustat caprit kaapista ja vedin ne jalkaani.
- Olit kuulemma niillä. Nikon kanssa, Jaakko jatkoi ja minä käännyin katsomaan veljeäni, joka yritti hienovaraisesti ohjata pikkusiskoaan oikeeseen suuntaan elämässään.
- Mä olen täysi-ikäinen, joten voit sanoa ihan suoraan, mitä nyt sitten ikinä ootkaan yrittämässä kertoa, kehotin veljeäni kiltisti ja tämä paukautti asiansa suoraan.
- Mä en halua että nussit mun kavereitten kanssa.
- Mä en kuule tehny Nikon kanssa yhtään mitään, tokaisin ja suuntasin kulkuni keittiöön. Jaakko seurasi perässäni.
- No niin mä ainakin kuulin, Jaakko vielä yritti. Nostin käteni ilmaan ja sain veljeni hiljenemään hetkeksi.
- Se on sun asias jos sä uskot kaiken mitä sulle sanotaan. Otin jogurtin jääkaapista ja jatkoin matkaani takaisin omaan huoneeseeni. Käynnistin nopeasti koneen ja kirjauduin heti meseen. Sielä ei oikein ollut ketään kiinnostavia ihmisiä, joten suljin koneen samantien. Harjasin nopeasti hiukseni ja vedin ne nutturalle niskaan.
- Mä lähen tallille, haluuko joku kyydin johonkin? Huusin portaissa. Pian kuuluikin ihmeellistä kolinaa veljeni huoneesta ja pian musta pää ilmestyi oven raosta.
- Odota meitä hetki, Jaakko sanoi ja laittoi oven kiinni. ”Meitä”? Ihmeellistä touhua täälä, kun ikinä ei tiennyt että ketä kaikkia meillä oli talossa.
- Äiti, mä lähen pian, tarviitko kaupasta jotain?
- Tuotko isälles tupakkia, kun se ei muistanut ja meni jo nukkumaan? Äiti kysyi ja nyökkäsin vain.
- Oliko eilen millainen ilta? Äiti tuli eteiseen kyselemään. Hymyilin vinosti ja sanoin että olihan se. Ilta todellakin oli ollut aika mainio, siihen saakka kunnes entinen poikaystäväni yritti iskeä minua, mutta sekin oli lähinnä melko huvittavaa. Olin sitten baarikierroksen jälkeen mennyt Jaakon kaverille Esalle jatkoille ja olin mennyt sinne Nikon, Jaakon parhaan ystävän kanssa ja siitähän juorut taas kerran lähtivät liikenteeseen. Eihän se ensimmäinen kerta ollut, kun minusta ja veljeni jostain kaverista oli liikenteessä juoruja, se oli minulle jo tuttua. Olihan Niko tosin mukava ja hyvännäköinen, mutta en ollut kiinnostunut Nikosta muuta kuin ystävänä. Olin toki joskus ollut ihastunut veljeni hyvään ystävään, mutta Niko ei silloin näyttänyt olevan kiinnostunut minusta, joten olin antanut ihastuksen mennä ohitse. Tiesin että ihastus menee ohitse, minulla oli usein tapana ihastua kaikkiin hyvännäköisiin ja mukaviin kaksilahkeisiin. Saatoin päivän aikana ’rakastua’ moneen kertaan, tiesin kuitenkin ettei tunne ollut edes aito, ei lähelläkään aitoa.
- No niin, mennäänkö? Jaakko tokaisi, kun asteli rappusia alas Niko vanavedessään. Tervehdin nopeasti Nikoa ja katseemme kohtasivat nopeasti. Nikon katse oli lämmin ja vekkulimainen, tiesin kyllä että Niko sai kenet vain halusi; koko veljeni kaveriporukka oli samanlaista sakkia, mitään tai ketään ei otettu tosissaan. Sama se oli satuttiko tyttöä vai ei, kunhan itse sai tyydytyksensä. Olin itsekin kokenut tämän. Olin seurustellut Aten kanssa, joka myös oli veljeni kaveri, puolitoista vuotta. Tai siis seurustelimme noin pari kuukautta, jonka jälkeen suhde muuttui on-off suhteeksi. Olimme yhdessä kun hyvältä tuntui. Olisimme varmaan kumpikin halunneet päättää suhteen, mutta kumpikaan meistä ei tiennyt miten. Siitä oli tullut tavallaan jonkinlainen tapa.
- Mä istun edessä! Niko huusi takaani ja asteli rinnalleni, vilkuillen minua sivusilmällä aina välillä. Mies varmaan luuli etten huomaisi, mutta minä olin tottunut tällaisiin veljeni kavereihin, sitä paitsi olin tuntenut Nikon jo monta vuotta ja tiesin että tällä oli tapana yrittää vilkuilla salaa minua. Huokaisin naurahtaen; pikkupoikia.
- En mä teidän kyytissä oo tulossa, kun meen aivan eri suuntaan, Jaakko huusi ja naurahti hieman, mutta katsoi minua kuitenkin varoittavasti, melkein uhkaavasti. Olin kyllä tajunnut jo veljeni kannan, Nikosta ja minusta parina, enkä minä ainakaan aikonut iskeä Nikoa, kaikki riippui miehestä itsestään. Tiesin kuitenkin että, jos Niko alkaisi minua iskemään, olisin täysillä mukana – minut oli ollut aina helppo ympäripuhua tällaisissa asioissa.
Laitoin nopeasti aurinkolasit päähäni ja lähdin hitaasti pihastamme ja käännyin tallille johtavalle tielle.
- Mihin sä haluat? Kysyin Nikolta vilkaisten tämän rentoa olemusta nopeasti, jotenkin minua hävetti eilinen, vaikken ollut tehnytkään mitään Nikon kanssa.
- Tallille, Niko vastasi nopeasti, vakaalla äänellä. Katsoin poikaa yllättyneenä, ilmeisesti liian pitkään, sillä olin ajaa ojaan, hämmästyin niin paljon. Nyökkäsin kuitenkin, tänään en pystyisi kunnolla keskittymään tunnin pitoon, kun Niko olisi vieressä katsomassa. Miehen seurassa minulle tuli jotenkin levoton olo, johtui varmaankin siitä että Niko oli varsin hyvännäköinen nuori mies, jolla ei naisista ollut ikinä pulaa.
- Kelle sä pidät tunnin? Niko kysyi ja kääntyi katsomaan minua. Kerroin pitäväni valmennustunnin tallin kouluratsastusjoukkueelle. Niko nyökkäsi ja kysyi saiko autossani polttaa. Saatuaan myöntävän vastauksen poika sytytti itselleen tupakan ja tarjosi minullekin. Otin tupakin vastaan ja veivasin ikkunaa auki hieman.
- Ollaan sitten kuulemma oltu sängyssä, tokaisin kun olimme kumpikin olleet hetken hiljaa. Niko katsoi minua naurun pilke silmissään. Minunkin kasvoille syttyi outo virnistys, kun muistelin kuinka minä ja Niko olimme viimeksi olleet ’panemassa’. Emme oikeasti olleet edes nähneet toisiamme koko iltana. Kuulimme vain seuraavana päivänä ’kuumasta suhteestamme’, joka meillä oli ollut jo hetken aikaa.
- Niin kuulemma ollaan. Ei se nyt niin kauhean kaukana ollutkaan, Niko naurahti. Katsoin Nikoa hieman hämmästyneenä ja pelko alkoi hiipiä raajoihini.
- Mitä mä tein eilen? Kysyin nopeasti ja muistelin eilisiltaa, en mielestäni ollut käynyt mitenkään kuumana ketään kohtaan. Olin varmasti jossain välissä tehnyt jotain todella tyhmää – tai sitten olin ehdotellut Nikolle jotain. Niko alkoi nauraa hersyvästi.
- Et mitään ihmeellistä. Olit aika hyvässä hapessa, Niko sanoi, jättäen itselleni pääteltävää. Tiputin tumpin ikkunasta ulos ja suljin ikkunan. Olin hetken hiljaa, kunnes otin aurinkolasit pois silmiltäni.
- Ronguinko mä? Kysyin jo hieman uteliaana. Niko katsoi minua hieman hämmästyneenä. Itse hymyilin täydellä teholla, en tiedä miksi – yleensä tällaiset asiat nolottivat minua.
- Et, vaan torjuit mut. Oot aika raaka nainen, Niko tokaisi ja yritti saada ääneensä hieman katkeruutta. Yritin pitää pokkani, mutten voinut naurulle mitään. Ensin vain hymyilin ja hymyni leveni vain hetki hetkeltä. Lopulta kun ensimmäinen tirskahdus pääsi karkaamaan huuliltani, niin annoin kuplivan naurun päästä ulos.
- Aika outoa, sanoin lopulta, naurun yhä kupliessa äänessäni. Pysäytin auton tallin pihaan ja käännyin lohduttavana Nikon puoleen. - Yleensä mä olen se joka on ensimmäisenä menossa sänkyyn.
- Tosi lohduttavaa! Mikäs mussa sitten on vikana, kun et halua mua? Niko kysyi ja tämän äänensä oli tulkitsematon. Yleensä pystyin helposti arvaamaan pojan mielialan äänestä, mutta nyt äänessä oli samaan aikaa sarkasmia ja haastavaa sävyä. Päätin vain lähteä leikkiin mukaan.
- Kaikki, naurahdin, katsoen Nikon silmiin. Niko vastasi katseeseeni uhmakkaana, hymyillen oikealla suupielellään ja silloin minä päätin nousta autosta. Kun Niko pääsi vauhtiin, niin oli parasta paeta paikalta, tai jäisimme siihen tappelemaan. Mies nousi heti perässä ja katsoi minua silmät innosta leiskuen.
- Kaikki?! Miten niin kaikki? Ei vaan muitten mielestä ole! Niko tokaisi tallin pihassa ja sai valmennusryhmäni kääntämään katseensa kentältä tallin pihalle, katsomaan huvittunutta ja haastavaa keskustelua.
- Mä en olekaan ne muut, naurahdin ivallisesti ja korotin hieman ääntäni. – Mä vihaan sitä teidän jätkien tapaa puhua muijista niin kun pelkästään jostain helvetin nussittavista nukeista!
- En mä nyt niin sanonu, Niko korjasi sanojani ja tiesin itsekin laittaneeni sanoja Nikon suuhun, mutta olin jo tehnyt sen virheen. Niko astui askeleen lähemmäksi minua ja tiesi olevansa voitolla tässä meidän väittelyssä
- Sä olet häviöllä, Niko kuiskasi korvaani ja käänsi katseensa silmiini. Nyökkäsin aivot samalla raksuttaen, seuraava sana… Mitä sanon?
- Entäs jos mä tykkään että joku muu on niskanpäällä? Kysyi katsoen vakavana Nikoa silmiin. Ja Nikohan katsoi takaisin, yhtä haastavana ja yhtä vaativasti kuin minä.
- Sittenhän mä oon ihan oikeessa paikassa, oikean ihmisen kanssa. Eikös se niin mene? Niko kysyi kulmiaan kohottaen ja toi kasvonsa vielä lähemmäksi omiani. Nyt se alkaa flirttailemaan, ajattelin. Tai tiesinhän että olimme molemmat flirttailleet vaikka kuinka kauan, melkein viisi vuotta. Olimme tunteneet niin kauan. Mutta nyt se alkoi pikkuhiljaa muuttumaan avoimemmaksi, päivä päivältä avoimempaa flirttiä.
- Niinhän se taitaa olla. Minkä takia sä tulit tallille? Haluatko ratsastamaan? Kysyi ja hymyilin toisella suupielelläni.
- En. Mutta sä voisit ratsastaa mulla, Niko ehdotti riettaasti ja hipaisi nopeasti huulillaan suupieltäni.
- Usko unelmiis, nauroin kun lähdin kävelemään kentälle päin.
- Löpinät pois, ohjat tuntumalle ja kevyttä ravia! Karjahdin ryhmälleni ja nuoret miehet alkoivat heti ratsastaa kauniita hevosiaan.
Tunnin kuluttua lopettelin tuntia ja olin oikein tyytyväinen ratsastajiin, kaikki olivat ratsastaneet todella hyvin ja mielenikin oli rauhoittunut.
- Kaikki menitte tosi hyvin, kehaisin kaikkia yhteisesti. Kaikki miehet katsoivat minua aivan ihmeissään. Usein minulta ei kehuja kuultu, varsinkaan kun tänä vuonna seuran joukkue menisi puolustamaan SM- hopeaansa.
- Ootko sä kenties saanut? Nuorin ratsastaja, Henkka, kysyi. Muut naurahtivat hevostensa selissä ja minä vain pyöräytin silmiäni. Olin jo tottunut tähän sananvaihtoon ryhmän kanssa.
- Noniin, menkää nyt. Mä lähden kotiin, täytyy mennä kattomaan kuulemma pikkuserkkua tai jotain vastaavaa.
- Kuitenkin menet sen jätkän kanssa kuumille treffeille, joku lausahti ja sai minut nauramaan hetken.
- Joo joo. Heippa, sanoin ja käännyin kävelemään tallia kohden.