Tyttäreni on nyt 1v.ja9kk:tta.Onko muilla yhtä jääräpäisiä ja välillä jopa hieman rasittavia lapsia,haen lähinnä saman ikäisen lasten vanhempia.Tyttö käy hienosti potalla,mutta potalta pois tuleminen yhtä tappelua.Siinä istuttais vaikka koko päivä.Ulkona pitäis saada kaikkea maistaa.Kauhulla odotan kesää,kun meidän pihan kärpäs-sienet nousee ylös.Millä sen suuhun laittamisen sais loppumaan.Mitenhän sitä sais laajennettua omaa sana varastoa niin,Et kaikki mitä sanoo ei olis älä koske tai ei.Meneekö teillä koskaan herne nenään jälkikasvunne kanssa?Välillä sitä vaan tuppaa miettimään omaa tapaa kasvattaa ja olenkohan mä nyt sitten hyvä äiti,kun taas hermostuin.
2-vuotiaista
?????????
51210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
minun päivänpaisteeni (vm.marraskuu04)nukahti juuri yhden äkäkohtauksen päälle tuohon lattialle.. taisi tulla taistelu siitä, voiko omin päin livahtaa takaovesta pihalle vai ei. ja näytti mieli mustenevan entisestään, kun ei saanut tuoda sieltä pihalta keppiä sisälle tullessaan. tunti sitten ehdin juuri ja juuri napata hupusta kiinni, ettei juossut kaupan parkkipaikalla autojen alle. hetki ennen sitä väiteltiin, otetaanko kaupassa omat kärryt vai voisko tällä kertaa tulla isojen kärryjen kyytiin... kirosanat aiheuttavat noloja tilanteita vähän väliä, eivätkä lopu millään... voisin jatkaa näitä päivittäisiä konfliktiesimerkkejä pitkän listan...
Isosiskonsa on vm.95, enkä ainakaan enää muista, että hänen kanssaan olisi ollut yhtä paljon tahtojen taistoja. välillä usko meinaa loppua. mutta nuoren miehen omaksikin (!) onneksi aina välissä on hyviäkin hetkiä, ilman niitä olisi kyllä jo monta kertaa ollut vielä pahemmin pallo hukassa..
tosi ongelma. Pikku-jäbä täytti kaksi kuun alussa ja jos haluaa ärsyttää tai ei saa tahtoa läpi niin s....naa ja v...a saa kuulla. Tosi noloa kaupassa ym. Muutenkin tosi rasittavan energinen, välillä olen miettinyt onko sillä joku ADHD!
Potalle istutaan vain vaatteet päällä. Muutoin on KAUHEA huuto. Ollaan kovasti asialla ja kerrotaan nälkä, jano ja pissahätä (potalle siis housut jalassa). On haliva ja hellä, haluaa lukea kirjoja ja keskittyy niihin. Osaa osoittaa kuvasta pyydetyn asian. Uhmakohtaus on raju, kun ei anneta haluttua asiaa (esim. tonkia roskista - kannan tylysti pois huudosta huolimatta). Naapurit varmaan ajattelee, että pahoinpitelen lasta. Niin kova huuto kuuluu. Tyypillistä 2-v. perheeseen.
kaikki asiat mitkä kerroitte on myös meille tuttuja!!Tsemppiä kaikkiin uhma-ikä perheisiin,välillä on aika menoa!! :)
Toihan kuulostaa tyypilliseltä uhmaikäisen käytökseltä.
Kysyit sanavaraston laajenemisesta...on tosiaan kurjaa, kun joutuu sanomaan niin monta kertaa "ei" ja "älä". Ja totta on myös, että mitä enemmän näitä sanoja käyttää, sitä enemmän ne menettävät tehoaan ja merkitystään. Toisaalta lapsi voi helposti alkaa kokea, että kaikki mitä hän tekee on väärin, mikä taas rapistaa itsetuntoa. 2-vuotias tekee vielä paljon asioita tietämättömyyttään. Olen huomannut, että tällöin auttaa kieltäminen kiltisti, mutta täsmällisesti, tyyliin "Ei voi rakas ottaa sitä purukumia maasta. Siinä on pöpöjä. Jos saa pöpöjä, voi tulla pipi..." Eli minä ainakin olen yksinkertaisella tavalla perustellut kiellon. Jos lapsi varoituksesta huolimatta toistaa tekonsa, kiellän uudestaan rauhallisesti, ja mikäli tilanne vaatii, nostan pois paikalta, ei riuhtaisen vaan rauhallisin ottein. Oman lapseni kohdalla tämä yleensä tehoaa. Lapsi oppii ymmärtämään vähitellen, toistuvien tilanteiden myötä, että kiellot eivät tule tyhjästä, vaan äiti suojelee niillä lasta.
Jos taas lapsi toimii väärin, vaikka tietää säännöt, esim. kiipeää pöydälle seisomaan, kiellän ja otan pois. Tässä tapauksessa saatan sanoa vain "Ei pöydälle! Sinä tiedät, että voi tippua" Jos lapsi ei parin kerran jälkeen tottele vaan toistaa tekonsa, seuraa ensin varoitus rangaistuksesta ja sitten rangaistus, eli meillä se tarkoittaa minuutin tai parin jäähyä.
Pointtini on se, että jos lapsi ei tiedä, että hänen tekemänsä asia on väärin, ei aikuisen pitäisi mennä tiukasti ärjäisemään kieltoa(ellei kyseinen asia aiheuta välitöntä vaaraa). Voit sanoa kielloin kiltisti, vaikka käyttämällä hellittely nimiä "kulta, niin ei voi tehdä, koska..."Jos taas lapsi tietää, että hän on tihutöissä, voi sanoa tiukemminkin. Olen oman tyttöni kohdalla huomannut, että hän loukkaantuu, jos kiellän häntä tiukkaan sävyyn tekemästä jotakin asiaa, jonka hän ei tiennyt olevan kiellettyä...TOki uhmaikäisen kanssa tulee tahtojen taisteluja silloin tällöin. Silloin pitäisi tietysti jaksaa itse käyttäytyä kuin aikuinen. Monesti näkee tilanteita, joissa äiti karjuu lapselleen desibelit katossa:"Hiljaa"! Käsky voisi tehota paremmin, jos sen kuiskaisi. Melkoinen haaste uhmaikäisen kanssa tasapaino kyllä on. Hyvä keino jaksamiseen saattaa olla oman ajan järjestäminen silloin tällöin. JA itseäni auttaa, kun puran asioita toisen uhmaikäisen lapsen äidin kanssa kahvikupposen äärellä (huono puoli siinä on, että pikkuinen salakuuntelee joskus vieressä...)
Mut tsemppiä, et todellakaan ole yksin kiukkupussisi kanssa. Täällä meitä kohtalotovereita piisaa.