Olisiko pitänyt uskoa?? Entinen pahin kiusaajani oli sanonut kerran että minua haukuttais lesboks ja huoraks toisella yläasteella, jota kävin kymmennenisen vuotta sitten. Nyt olen huomannut (näin työelämässä) että minua edelleen nimitellään samalla tavalla). En ole mielestäni mikää miestennielijä, ja on mulle sanottu etten ikin sais ketää ja niin uskon vieläkin.. en harrasta edes yhden illan juttujakaan. näytänkö sitten helpolta??
väliikö enää??
Helppoko?
3559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, minua taas haukuttiin homoksi ja paljon muuksikin. Levitettiin aikanaan perättömiä juttuja ja ties mitä. Ihmeellistä vaan että kiusaajia riittää joka paikassa. En käsitä mitä iloa muut saavat toisten loukkaamisesta. Itse yritän hakeutua terapiaan jotta pääsisin eroon kiusaamisen aiheuttamasta ahdistuksesta, se kun ei vielä 27-vuotiaanakaan ole häipynyt tai helpottanut. Kiusaaminen on vain vaikeuttanut ihmissuhteiden solmimista ja lisäksi siihen on liittynyt paljon fyysisiä oireitakin. Ei yhtään kivaa. Työ ja oma asunto sentään on, joten ihan rappiolla en ole. Juopoksi ja narkkariksikin minua on sanottu vaikken ole kumpaakaan. Minulle on myös sanottu etten saa koskaan ketään ja osittain sen vuoksi en olekaan kenenkään kanssa koska aiemmin kun joku olisi halunnut tutustua torjuin suoraan. Nyt ei enää ole kukaan halunnut edes tutustua enkä enää näe hirveästi muita ihmisiä paitsi toimiston väkeä.
Minua kiusattiin ala-asteella ja yläasteella. Kiusaus loppui lukiossa, mutta opiskellessani ammattikorkeakoulussa aloitin työt opiskelun ohella ja kiusaaminen alkoi työpaikalla. Vaihdoin työpaikkaa kolmen vuoden kiusaamiseen kyllästyessäni ja nyt minua taas kiusataan töissä. Olen kohta 29 v. ja siitä ajasta olen ollut n. 20 vuotta kiusattu.
Kukaan muu kuin toinen kiusattu ei voi ymmärtää tätä ahdistusta ja pahan olon tunnetta. Kysyn koko ajan itseltäni mitä pahaa olen tehnyt, että olen ansainnut näin paljon pahaa. En uskonut, että silloin kun ala-asteella itkin itseni uneen, koska voin henkisesti niin pahoin, että itken vieläkin itseäni uneen ollessani 29 v. ja kiusattu. En pysty solmimaan ihmissuhteita, koska pelkään, että ihmiset satuttavat minua taas lisää. Kiusauksen tuloksena kärsin tietenkin äärettömän huonosta itsetunnosta, onko se mikään ihmekkään kun on melkein koko ikänsä kuullut olevansa vääränlainen.
Kuulehan, sinun ei tarvitse sietää yhtään kiusaamista työpaikalla. Itseäni ruvettiin kiusaamaan aikanaan ties mistä syystä, varmaan herätän huomiota toisella tavalla kuin useimmat muut ihmiset. Yksi asia mihin muut aiemmin varmasti kiinnittivät huomionsa oli elämäniloni ja aitouteni.
Vaikka itse sanonkin niin en tiedä juuri ketään joka olisi aidosti ollut samalla tavalla elämäniloinen kuin minä aikanaan. Se kipinä on välillä sammunutkin kokonaan, mutta koko ajan se on kytenyt sisälläni. Joka päivä päätän vain olla enemmän itseni ja se mikä oikeasti olen.
Ei se ole helppoa, käytän toistaiseksi masennuslääkettä joka helpotti oloani aika paljon. Ajatuksia masennuslääke ei kuitenkaan muuta, siihen tarvitaan psykoterapiaa tai sitten pitää itse yrittää muuttaa ajatuksiaan yksinään. Ei sekään ole helppoa, mutta vähä vähältä elämä palaa uomiinsa.
En tiedä pystynkö koskaan unohtamaan vääryyksiä, mutta tiedän että joku päivä pystyn unohtamaan ne sillä tavalla etteivät ne enää ole arkisin mielessäni. Apua olen saanut myös Omega-3 kalaöljystä jota olen käyttänyt yli vuoden verran.
Olin reilu vuosi sitten todella uupunut monen eri syyn takia ja se nosti minut ylös pohjalta. Kaikille sanon, pitäkää kiinni unelmistanne ja olkaa se mitä olette! Jos olette oikeasti puheliaita ettekä uskalla olla avoimia kiusaamisen takia niin tehkää pienin askelin kuten minä.
Esim. lähikaupassa moikkaan yleensä kauan kassaa kassalle tullessani ja pois lähtiessäni. Aikaisemmin en uskaltanut moikata kun lähdin pois jos vieressä oli muita ihmisiä, mutta ENÄÄ EN VÄLITÄ jos joku toinen myös kuulee sen! Yritän olla oma itseni vaikka mikä olisi.
No, ihan joka kerta en moikkaa koska joskus olen muuten vaan väsynyt, mutta tuolla esimerkillä haluan vain kannustaa muita pitämään unelmistaan ja omista luonteenpiirteistään kiinni. Huumeita ja alkoholia en suosittele kenellekään, niitä en ole itse kokeillut, mutta tiedän että ne eivät pahaa oloa paranna.
Puhukaa muiden ihmisten kanssa, älkää turhaan pelätkö vaikka pelkäättekin kun itsetunto on heikko. Ja tehkää asioita mistä pidätte, älkää lopettako harrastuksianne!