sosiaalityöntekijät ovat koulutukseltaan yhteiskuntatieteidenkandeja tai -maistereita, joilla on ollut pääaineena yliopistossa sosiaalipolitiikka. Voi toki olla muukin tutkintonimike, mutta varsinaiseen lapsi- ja perhetyöhön heillä ei ole mitään koulutusta?
Lisäksi pätevistä työntekijöistä on pulaa. Kunnat palkkaavat epäpäteviä sijaisia, jotka sitten tekevät näitä "diagnooseja" vailla asian edellyttämää koulutusta.
Eipä ole ihme, että liian moni lapsi lähtee perheestä puuttellisilla syillä?
Toki ymmärrän, että alkoholi- tai huumetaustainen perhe on todellinen uhka lapsen terveelle kasvulle ja lapsi on otettava huostaan tuolloin.
Mutta ne muut syyt? Niitä on yhtä monta kuin on vääriä ottajiakin.
Todella tekaistu lastensuojeluilmoitus "puraisee" tai äidin ja isän tilapäinen sairaus muuttuu työntekijän silmissä parantumattomaksi! Haloo, asialle olisi pikaisesti tehtävä jotain?
Jollain palstalla sijaishoitajat itse kertoivat huutavansa lapsille, jos esim. sotkevat itsensä ketsupilla.
Jos oma vanhempi huu-huu-huutaa, jo naapurin korva on seinässä ja ilmoitus sosiaalihuoltoon.
Kyse täysin samasta asiasta.
Joskus tuntuu että näiltä yksinhuoltajilta vaaditaan yliäitiyttä, jotta he välttyvät sosiaalityöntekijän vallalta??
Lisäksi pätevistä työntekijöistä on pulaa. Kunnat palkkaavat epäpäteviä sijaisia, jotka sitten tekevät näitä "diagnooseja" vailla asian edellyttämää koulutusta.
Eipä ole ihme, että liian moni lapsi lähtee perheestä puuttellisilla syillä?
Toki ymmärrän, että alkoholi- tai huumetaustainen perhe on todellinen uhka lapsen terveelle kasvulle ja lapsi on otettava huostaan tuolloin.
Mutta ne muut syyt? Niitä on yhtä monta kuin on vääriä ottajiakin.
Todella tekaistu lastensuojeluilmoitus "puraisee" tai äidin ja isän tilapäinen sairaus muuttuu työntekijän silmissä parantumattomaksi! Haloo, asialle olisi pikaisesti tehtävä jotain?
Jollain palstalla sijaishoitajat itse kertoivat huutavansa lapsille, jos esim. sotkevat itsensä ketsupilla.
Jos oma vanhempi huu-huu-huutaa, jo naapurin korva on seinässä ja ilmoitus sosiaalihuoltoon.
Kyse täysin samasta asiasta.
Joskus tuntuu että näiltä yksinhuoltajilta vaaditaan yliäitiyttä, jotta he välttyvät sosiaalityöntekijän vallalta??
Vastaukset 48
Vanhimmat
Moi!
Uskon että olet oikeessa. Jostakin syystä on asiat niin, että yh-äitejä katsottaan tarkemmin kun perheellisiä. Olisko syy siihen se, että jos yh äiti enää ei jaksaa niin lapsella ei ole toista vanhempa turvana? Kyllä se on niin, että täydellisiä ei ole olemassa. Kaikki perheet riitele, toiset rajummin toiset ei, kaikissa perheissä on erimielisyyksiä. Toiset vaan osaa sen lakaista maton alla, toisille annetaan anteeksi toisille ei siis millään. En ymmärrä miksi se on niin, mutta tässä lukiessa kuule yleensä vaan haukkumisia ja puolin ja toisin mollaamista. Kaikki syyttää toisia ja luulee itse olevina parempia. Bioäitit voisivat omia kokemuksia kertoa , minä ainakin halusin kuulla ja ymmärtää. Haluan itselleni sijoitetun lapsen, mutta en todellakaan haluais, että lapsi otettaan turhan kevyesti äitiltä pois. Mutta jospa meille löytyis oikeesti sellainen vauva, kenellä olis meidän luona parempi olla kun mitä kotona. Olen Helinän kanssa yrittänyt vaihtaa viestejä, olen yritänyt todella ymmärtää, mutta hän taita olla tämän palstan "vihattuin" bioäiti, eikä hän oikein haluaa puhua asioista, mistä haluaisin tietää. Ennen kun ryhtyn sijaiäitiksi, niin haluaisin nähdä molemmat puolet, en haluaisi nähdä vaan sitä yhtä puolta, sitä sijaisäitin näkökulma, että mä olen vaan se pelastaja ja bio on hirvittävä mörkö, keneltä lapsi pitäis otta pois. Siksi asioista pitäisi puhua!!!
Käsi sydämellä Merkka, älä tuhlaa energiaasi minuun, en ole sitä ansainnut. Mielelläni keskustelen kanssasi suomalaisesta lastensuojelusta enkä henkilökohtaisuuksista näin julkisella palstalla. Kiitän sinua uusista näkökulmista suomalaisen lastensuojelun rintamalla. Viestisi ovat erittäin arvokkaita, kun kehitämme lastensuojelua ja mietimme eri haasteita. Kiitos kannanotoistasi. Toivottavasti saamme kuulla niitä vielä lisää.
Minulla oli pieneenä jonkunlainen runo, mistä tykkääsin valtavasti. En muista tarkkaan, mutta ajatus oli sellainen, että: etsi ystäviä heistä, ketä toiset tuomitsevat, etsi kaunista sieltä, minne toiset syleksivät...vähä sellaista. Mä olen seurannut Sinun ja muiden keskusteluja ja alan nähdä, että Sä et ole niin hullu ja paha mitä toiset väittää. Minusta tuntuu että alan nähdä Sinun kovan kuoren alla jotain, mitä toiset ei millään enää nähdä halua. Jos vielä tietäisin Sinun tarinan, niin voisin ymmärtää enemmän. Rehellisesti sanon, että alussa ajattelin Sinusta ihan kuin Amalia ja jotkut. Mutta en ole koskaan halunnut mennä mukaan massahysteriaan , haluan asiasta oman mielipideni. Jätin Sinulle joskus ositeeni, mutta et vastannut. Jos jatkaat samalla tavalla, asiallisesti kirjoitamalla oma näkökantaa, ilman sijaisvanhempien mollaamista, niin varmaan saat minun tukeni. Minulle kun asia on uusi, haluan nähdä molemmat puolet sijaisasioissa
hänen kirjoituksissaan.
Sijaishuollon taso on valitettavasti juuri sitä mitä Helinä kirjoittaa...eli sijaishuollon tasoa ei edes Suomessa todellisuudessa oikeasti ja virallisesti tiedetä!
Koska et ihan kaikkea meidän vaikeasta kielestä ymmärrä, niin sinulle on jäänyt väärä käsitys joistakin asioista. Huumori on eräs vaikeimmista vieraan kielen ymmärtämisistä ja se on nyt tehnyt sinulle tepposen amalian suhteen. Amalia ei ole minulle ollut ilkeä koskaan, hän on yksi kiehtovimmista kirjoittajista joita täällä viheliäisellä palstalla tapaa.
Sitten vielä niin, että toivoisin sinun kunnioittavan pyyntöäni olla kyselemättä elämäni tarinaa, en halua kertoa sitä. En tiedä, haluanko tukeakaan henkilöltä, joka asettaa minulle ehtoja mielipiteenilmaisulleni. Et kai itsekään haluaisi olla sellaisen ystävä, joka asettaa ehtoja ystävyydelle. Runosi oli kaunis, hyvin kaunis, se osoittaa että olet kuin kukka joka kurottuu kohti hyvää. Kiitos niistä sanoista.
Okey!
Olet oikeessa, ei kaikke tarvitsee kaikille kertoa, jos kerran sattuu, niin sattuu. Sille et varmaan mahda mitään. Anteeksi myös siitä Amaliasta, luulin tosiaan että olette kun kaksi kissa toinentoistensa kimpussa. Ja tietätkös mitä...kai olet oikeessa siinäkin, että miten metsään huutaa, niin se sieltä vastaa. Pitä vaan puolia omalla tavalla, kai se tekee Sinusta justisa sen Keijukaisen, kenen juttuja kaikki kuitenkin mielenkiinolla odottavat, toiset iloisesti toiset vihaisesti. Mä ainakin luen niitä mitä Sinun ympärillä pyörii. Ja saan kuulla varmaankin melkoista sontaa, mutta jokainen kirjoitaa miten osaa." Kun ei osaa, niin ei osaa", eiks niin siellä Roope Ankan piiroskuvassa keijukainen sanonnut?
että minä olen nähnyt Hellun läpi sen mitä ehkä sinäkin nyt ja mitä muut eivät ole, jo kauan sitten. Jos luet aikaisempia juttujamme, niin ehkä ymmärrät paremmin.
Meillä on Hellun kanssa jo niin hyvä yhteisymmärrys, että voin sanoa hänelle välillä kriittisestikin asioista, joista hän ei oikeesti ymmärrä, eli haluan vain oikaista. Hellu kyllä tuntee jo minut eikä sanomisistani loukkannu, hän tietää, etten halua loukata ketään, vaikka suorapuheinen olenkin.
Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että Hellulla on niitä känkkäränkkä päiviä, jolloin mikään ei tunnu hänelle kelpaavan ja silloin välillä palauttelen maanpinnalle.
Hellun kanssa on ollut täällä monet hauskat, joskus nauran pelkästään jo hänen sitkeydelleen.
Hänellä on myös mieleteön mielikuvitus ja hyvä huumorintaju, eikä kaikki mitä hän sanoo ole suinkaan asian vierestä, joukkoon mahtuu paljon asiaakin josta voi olla samaa mieltä.
Kyllä on myönnettävä, että teidän kahden jutut on aika mielenkiintoiset lukea. Mutta te vaan olette eri puolilla ja mä tässä yritän teidän kahden välissä luikertella ja saata vähäsen viisammaksi, etten tekis vaan mitään virhettä sijaislasta haludessä. Roikun tässä vasta toista päivää ja en siis todella tuntenut koko asia. Minulle jäi vaan käsitys että olette toisenne kimpussa. Välillä sit lukee kaikenlaista muuta pahasuista tekstia ja siinä menee aloittelijan pää sekaisiin. Osaan kyllä pyytä anteeksi jos oman möhläyksen huoman. Nyt taisin sen tehdä, joten Anteeksi Amelia! Hitsi, teidän kahden kanssa tekis mieli istua puiston penkille ja teidän väliin ja otta selvä kerralla, miten toimia kun haluaa ryhtyä sijaisäitiksi ja mitä virheitä pitä välttää, ettei tulis sitä ihmiskauppa mitä Helinä sanoi. Meillä on sossujen luokse meno ensiviikon perjantaina. Sit ne arvioivat ollaankos me mitenkä kelpollisia. Välillä minulle tuli mieli vetästä häntä koipien väliin ja unohda koko sijaislapsi. Mä adoptoisin jos mahdollista, mutta minulla ei ole sitä 10 000 euroa . Tuskin saa mistään pienen vauvan kotimaasta. Joten sijoitus olis kai ainut asia...Onko Sinulla sijaislapsia? Voitko kertoa mitä mun pitäis tietä ennen kun menen sosiaalitoimistoon?
sijaisäitinä ollut jo 15 vuotta. Meillä on ollut yhteensä 5 sijoitettua, lisäksi mulla on kaksi omaa lasta, jotka ovat jo aikuisia, minulla on jo kaksi lapsenlastakin.
Jos Hellun ohjeiden mukaan yrittäisit elää ja toimia sij.äitinä, niin se on sula mahdottomuus, koska hänellä on niin kovat vaatimukset sij.vanhempien suhteen, että kukaan inhimillinen olento ei niihin pysty vastaamaan.
Sij.vanhempana joutuu myös muiden "hyökkäyksen" kohteeksi.Meiltä Hellun lisäksi myös lasten omat vanhemmat, naapurit, opettajat ja aivan tuntemattomatkin odottavat täydellisyyttä. Olemme silmätikkuina monessa asiassa.
Kyselit tuolla aiemmin, miten mahtaa sossut hoitaa asioita esim. lapsen vanhempien suuntaan. Siihen sanon sulle, että riippuu täysin sossusta ja tietysti myös vanhemmista.
Jotkut sossut noudattavat tunnollisesti lakia ja toimivat sen mukaan, toiset taas ottavat lain omiin käsiin ja siitä on sitten järki kaukana.
Meidän lapset ovat tulleet kaikki lastenkodeista, joissa ovat olleet jo pidempään ennen meille tuloa, joten olen voinut olla varma, etten ole ollut lastenryöstäjä, vaan ennemminkin pelastaja.
Neljä lapsista oli tullessaan jo yli kolme, vain yksi oli pikkusen alle.
Kolme vuotias on vielä pieni ja häneen saa hyvän kontaktin ja siinä on se hyvä, että kun lapsella on jo oma taustansa ja historiansa, jonka lapsi muistaa ja jonka oppii tietämään, niin on helpompi muistaa ja ymmärtää, että lapsi ei ole oma, vaan juuret on muualla. Niin ihanalta kuin ajatus vauvasta saattaakin tuntua, niin minua kyllä pelottaisi juuri se oma kiintyminen. Miten sitä jaksaisi muistaa, ettei lapsi olekaan oma, etenkin jos ei siitä vuosiin kukaan tai mikään muistuttaisi. Sitten juuri voi sijari ruveta käyttäytymään, kuten Hellukin täällä puhuu, että pitää kynsin hampain kiinni toisen lapsesta, koska oma suru lapsen menetyksestä tuntuu liian suurelta. Biojen mukaan he keksivät kaikenlaisia syitä ja verukkeita, miksi lapsi ei voisi palata äidilleen. Uskon, että houkutus tuollaiseen toimintaa on suuri ja se on myös täysin mahdollista. Vaikkei sijari huost.otonpurkupäätöstä teekään, niin kyllä voi vetkuttaa sen voimaan tuloa pitkäänkin, niin halutessaan, epärehellisin keinoin.
Sinun kannattaa todella miettiä motiiveitasi sij.lapsen suhteen. Sanoisin, ettei kannata siltä pohjalta ruveta, että haluaa itselle lapsen.
Jos haluat auttaa lapsia ja tarjota heille kodin, vaikka vain tilapäisestikin, niin sitten olet menossa oikeaan suuntaan.
Sijaislapsen ottamiseen liittyy todella monia ennalta arvaamattomia juttuja. Mikään ei ole enää varmaa sen jälkeen, kun teidän elämäänne saapuukin, ainakin sossu lapsen lisäksi. Jos lapsen sukulaiset haluavat pitää yhteyksiä, niin he omalla tavallaan pystyvät vaikuttamaan elämäänne, ainakin kun vierailevat teillä, niin joudut avaamaan kotisi ovet sellaisille ihmisille, joiden kanssa et ehkä koskaan muutoin olisi missään tekemisissä. Joukossa on myös usein ihan rikollisia, vankilassa istuneita.
Hyvä, että kyselet etukäteen ja mietit tarkkaan.
Voin sanoa, että hyvällä tsägällä saat vaivattoman orvon vauvan, jota ei koskaan kukaan perään kysele ja voit mahdollisesti myöhemmin hänet myös adoptoida, mutta sanoisin, että 95 %:n todennäköisyydellä asiat ei niin hienosti kuitenkaan tule menemään.
Ajattele asiaa niinpäin, että lastenkodeissa on paljon lapsia, jotka lähtisivät sieltä vaikka "ukkomustalaisen" mukaan, kunhan vaan pääsevät pois. Olen käynyt ja työskennellytkin pientenlasten lastenkodeissa ja siellä olevat lapset muistuttavat lähinnä häkkieläimiä, jotka surullisin silmin katsovat tulijaa ja miettivät, että olisitko sinä se minun pelastajani ja vapauttajani.
Sinun täytyy kääntää ajatusmaailmasi toisinpäin.
Et halua tyydyttää vain omaa lapsenkaipuutasi, vaan haluat tarjota turvallisen, rakastavan kodin lapselle, joka sitä tarvitsee ja samalla saat tyydytettyä omaa hoivaamistarvettasi.
Pyydä päästä vierailemaan, jos mahdollista jossain pientenlastenkodissa. Siellä sinulle selkiintyy mitä tarkoitan. Kovempikin sydän luulisi siellä sulavan, kun ne lapset ja heidän ahdistuksensa näkee. Siinä tulee juuri se tunne mikä minulla on ollut ja miksi tähän hommaan olen ruvennut, että haluan pelastaa noi kaikki lapset. Haluan päästää heidät vapauteen, haluan antaa heille sitä kaikkea, mitä laitos ei pysty koskaan antamaan, oikean kodin. Minä olen todella vain halunnut olla auttajan roolissa lasten elämässä. Olen kokenut asian niin, että autan niin kauan, kun lapsi ja vanhemmatkin apuani tarvitsevat ja jos/kun lapsi ei enää minua tarvitse, olen suorittanut tehtäväni loppuun, eikä mulla ole paha mieli lapsen vuoksi, jos lapsella menee hyvin ja hän pääsee omiensa luo. Siitä olen vaan iloinen.
Minulta on yksi lapsi tällätavoin kotiutunut. Hän ei ollut pitkään aikaan meillä käynyt eikä muutenkaan juuri pidetty yhteyksiä. Minusta se oli merkki siitä, että hänellä menee uudessa elämässään hyvin, eikä hän enää meitä tarvitse ja se tuntui hyvältä. Nyt sitten hän todella oli meillä vierailulla. Aivan ihanaa. Olin niin iloinen ja onnellinen lapsen täällä olosta, että sitten vasta tajusin, että mulla on ollut koko ajan kuitenkin häntä ikävä. Olen vain pyyhkinyt sen pois mielestäni. Kyllä sain huomata, että tunne oli ollut molemmin puolin. Lapsi oli koko ajan yhtä hymyä ja kaikki täällä oli hänestä niin ihanaa ja kivaa, "ai, tää tuttu tuoksukin", hän sanoi. Piti olla aluksi vain pari päivää, mutta venyikin viideksi ja hän oli niin iloinen jokaisesta lisäpäivästä ja haluaa tulla kesällä uudestaa, ainakin kaksi kertaa. Hän on nyt 13 v.
Tullessaan oli 3 v. ja poismuuttaessa oli täyttänyt 7 v.
Kyllähän tätä juttua riittäisi 15-vuoden kokemuksella, voit kuvitella, mutta mitä kysymyksiä tulee mieleesi, niin vastaa mielelläni.
Kysy rohkeesti vaan.
PS. en ole kovin helposti loukkaantuva, olen antanut anteeksi sulle väärinkäsityksesi.
Minusta me emme amalian kanssa ole eri puolilla. Minä olen täällä voimakkaasti puolustanut niitä biologisia äitejä, joilta on AIHEETTOMASTI viety lapsi ja sijaishoitajat eivät millään tahdo uskoa että sellaista saattaisi tapahtua. Se, onnistuisiko sossuille viedä minulta lapsi on tietenkin jokaisen oman harkinnan varassa miettiä samoin kuin se, että olisinko lapselle vaaraksi. Kuitenkin haluaisin keskittyä ja puolustaa nyt niitä ihmisoikeusrikkomusten lapsiuhreja, joilta Suomessa on viety aiheettomasti se kaikkein kallein, oma äiti. Kun olet ulkomaalaisena tullut tänne Suomeen, niin varmaan uskot julkista tietoa, että kaikilla niillä 15.200 kotinsa ulkopuolelle sijoitetulla lapsella on äidit, jotka ovat vaaraksi lapselleen. Minä en usko niin pahaa suomalaisista äideistä vaan pidän sitä panettelijoiden propagandana, jotka haluavat jostain syystä häväistä huostaanotoillaan meidän maamme kansalaisia äiteinä ja isinä.
Mitä tulee sijaisvanhempiin, niin ei ole mitään oikeutta suomalaisilla viranomaisilla syrjiä sijaisvanhempien rekrytoinnissa ulkomaalaisia tai muita vähemmistöryhmiä. Meillä on tasa-arvovaltuutettu täällä Suomessa, jonka puoleen voi kääntyä, jos syrjintää sijaisrekrytoinnissa tapahtuu. Tosin en tiedä onko esim. yhtään romaanitaustaista rekrytoitu sijaisvanhemmaksi. Maassamme on kaikenlaisia puutteita ihmisoikeuksissa kun pikkasen pintaa raaputtaa.
Moi Amalia!
Naputtelin tässä pitkän kirjeen valmiiksi ja kun meinasin sen lähettä, viestissä luki: OLET SEN JO LÄHETTÄNYT! Mutta eipäs sitä kuitenkin nyt näe missään joten pakko aloita uudestaan.
Olin välillä Sinusta ja Helinästä ihan eri mieltä, olin siis väärässä. Pyydän vielä kerran anteeksi molemilta.
Kun Sinulla on jo 15v kokemusta niin varmaan uskon mitä puhut. Jos sijaislasten otto olisi väärä juttu kokona, niin olisit varmaan jo sen asian jättänyt. Uskon Helinä siinä, että jotkut sosiaalin työntekijät tekee liian kevyitä päätöksiä, mutta uskon, että se ei ole kiinni yksistään koulutuksesta vaan myös sossun luonteesta. Joku osaa olla asian yläpuolella ha nähdä myös sinne risukkon taakse, toinen on taas sellainen, kene luonne ei kestä mitään vastaan sanomista bioäitiltä, jotkut luulee tekevänsä oikein, jotkut tekee oikein. Niin se vaan on, koska ihmisiä ollaan kaikki.
Sinun kirje pani miettimään uudella tavalla. Sain jo eilen kirjeitä lukiessä uusiä ajatuksia päähän ja unta kun ei tullut, niin mieheni kanssa siitä myös puhuttiin.
Kyllä minusta tuntuu, että adoptio olis minulle ehkä se parempi vaihdoehto, mieheni taas ajattele sijaislasta. Hänen mielipide on sellainen, että jos me jostakin syystä emme pärjää, niin sijoitetun lapsen kanssa voi mennä sossujen oven taakse neuvottelemään ja saamaan apua. Adoptilapsen kanssa taas oltais omillan kokona. Hänen mielestä lapsi vois olla noin alle 3v, hänellä kun lapsi on lapsi, iästä riippumatta. Mutta kuitenkin asiat ovat näin, että minä olisin se joka päivät pitkät olis lapsen kanssa, aamusta iltaan ja illasta aamuun. Mieheni toki tekee osuudensä, mutta hänen vastuulla on rahan hankkiminen ja miesten työn tekeminen. Koti ja lapset olis mun työ. Mina se tässä olen vauvasta haaveilut, koska kaipaan vaan sitä vauvantuoksua kotiin. tykkään sitä kantaa sylissä, nukutta vaunuissa ja ihailla, miten pikkuinen oppii aina uutta. Luulin sen olevan helpompi aloittelijalle kun sellainen lapsi, joka on hulivili jo meille tullessa ja joka juoksee omalla jalalla . Meillä kun on valtava maatila ja koneita ja eläimiä, ajattelin, että isompi lapsi ei tietäis eikä tuntis vaaroja ja eihän lasta voi narulla omenapuuhun laitta, että siellä se on ja pysyy, vaaroista kauempaa. Ajattelin, että lapsi kun on vauva, sen kanssa sit yhdessä opitaan , tietäisin tarkkaan hänen tarpeitaan, hänen haluja ja kaikke sellaista. Mutta nyt olen kuullut puolin ja toisin mielipideitä mun kielentaitoista, mun vauvan halusta ja Sinun ajatuksesta pienlastenkotin lapsista...Kyllä minulle alkaa pikkuhilja tulla ajatus, että ehkä se kävelevä hulivili vois olla toisaalta parempikin. Helinä sanoi ja oikein sanoi, että jos lapsi viedään pikkuisenä, niin oma äiti ei saa edes mahdollisuutta. Sitä en todella tullut ajatelleksi, koska luotin siihen, että kun lapsi kerran vauvana otetais pois, niin on pakko ollut tapahtua jotain kamala. mä haluan ymmärtää bioäitejä ja luulen jotenkin ymmärtävinä, koska mä itse ulkomaalaisenä joudun usein vakuuttamaan suomalaisille, etten ole varas, roisto tai huora. Näin se vaan on, ulkomaalainen saa leiman otsaan vaan siksi että on ulkomaalainen, joitenkin mielestä ei ulkomaalainen ole edes ihminen. Mutta sama näkee tässä palstallakin. Naiset riitele ihan älyttömistä asioista, toiset on sitä mieltä, että sijarit ovat pahoja ja toiset sitä mieltä, että biot on pahoja. mä tässä onneksi olen siellä keskivaihessa, luulen osavani nähdä hyviä puolia molemassa leirissä ja samoin huonoja. Kyllä Helinän kirjeet panee miettimään tarkkaan ja varmaan jos asiat menis lapsen hankkimisen, niin halusin varmasti otta selvä lapsen taustasta vaikka hänen omalta äitiltä. mutta Sinun viestejä lukiessa saan taas varmuutta siitä, että sijaisäitit tekee hyvää työtä ja halusin tahdä itse sama.
Siitä pienlastenkotista: onko netissa mitään sivuja siitä, tai juttuja tai mitään tietoa? Kuka tekee päätöksen mistä lapsi tulee sijareille? Vai otettaanko huomioon sijaisvanhempien toive, esim. iästä, sukupuolesta tai miten?
Jään mielenkiinolla odottamaan, mitä Sinun ajatus tästä on.
Olen kirjoitellut jostakin syystä kahdella nimella, huomasin Helinän kirjeistä että hän oli minusta kahta mieltä, vaikka olen silti se sama ihminen. taitanpa siirtyä siitä ei virolaisesta vaan siihen Merkkaan. Okey, kivittäkä nyt ne jotka sitä lukee ja kenen veripaine nousii. Amelia, Sinulta taas odottan hyvää ja pitkä kirjettä, luulen, että olet oikea ihminen asiasta puhumaan.Heips1
ensinnäkin olet ymmärtänyt ihan oikein ton sossupolitiikan. Se on just sitä mitä sossun persoona on.
Toiseksi ymmärrän, että haluaisit sitä vauvaa ja perustelusi myös "vaarojen" ym. suhteen ovat ihan oikeita. Sehän on aivan ihanaa jos vauva saa rakastavan kodin ja se on vaan lapselle parasta. Se vaan huolestuttaa, että miten sinä sen sitten tulisit jaksamaan ja kokemaan, jos ns. "lapsesi" vietäisikin sinulta pois.
Sijaisvanhemmuus on enempi kuitenki ammatti, kuin pelkkä vanhemmuus. Pitää asennoitua siten, että hoitaa toisten lapsia, jotka kuitenkin ovat luonasi koko ajan, kuin omat.
Näkisin, että perhettä tarvitseva lapsi voisi luonasi saada sen kodin mitä tarvitsee ja tekisit yhden lapsen onnelliseksi. Omassa päässäsi sun täytyy vaan saada asiat oikeaan järjestykseen.
Sinun täytyy ruveta äidiksi lapselle, eikä niin päin, että lapsi tulee lapseksi sinulle, tyydyttämään sinun lapsenkaipuutasi. Siihen jos pystyt, niin sitten voit ryhtyä sijariksi ja alottaa haasteellisemman työn mitä osaat edes unissasi kuvitella.
...että minulla se lapsenkaipuu ensisijaisesti on. Olen monta asia ennen ajatellut toisella tavalla ja onneksi tulin ja näin ja luin, Sinun ja Helinän viestit ovat nyt aukaissut silmani aikalailla. Onneksi on aikaa ajatella ja jos vaikka sijoitettu lapsi ei ole meidän juttu niin se sit ei ole. Se on tosiaan ammatti, mitä pitää tehdä mahdollisemman hyvin ja muistaa, että lapset ovat lainassa, ei omia.
nyt lopettaan sen kyylämisen tässä ja käyn tässä silloin tällöin vilkaisemassa. Hyvä jatkoa ja pää pystyyn, teete Helinan kanssa kumpikin hyvää tässä palstalla mielipideitä kirjoitellessä.
Kaikkea kaunista!
ja ei0 ole mikaan hakkielain vaan odottaa siella kotiinpaasya. Taistellaan loppuun asti ja tarvittaessa tuhotaan niin monen sossun uraputki kuin mahdollista, ihan laillisin keinoin. Varo rupeemasta lapseni sijaisvanhemmaksi tai joudut tekemisiin kanssani!
että pitää huolen ettei missään tilanteessa käänny soskutoimiston puoleen niin välttyy paljolta
Sinne ei kannata mennä hätänsä kanssa, koska heillä ei ole antaa apua. Eivät osaa auttaa. Ottavat lapsen pois ja luulevat tekevänsä suurenkin palveluksen.
Niin kauan kuin jaksaa ja on etes joku ystävä, oma äiti, sukulainen niin kannattaa pyytää hoitoapua.
Voi itse levätä. Soskussa ei auteta ketään tai kyllä sijaisperheitä isoilla rahakasoilla.
1 SOSIAALITYÖN YLIOPISTOLLINEN KOULUTUS (kuvaus)
Sosiaalityö on professio, oppiala ja yhteiskunnan toimintajärjestelmä, joka koostuu tutkimuksesta, koulutuksesta ja käytännön sosiaalityöstä ja näiden vuorovaikutuksesta. Kyse on tutkimukseen perustuvasta ammatillisesta toiminnasta sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi. Suomessa sosiaalityö on ollut vahvasti sidoksissa hyvinvointivaltiolliseen palvelujärjestelmään ja erityisesti kunnalliseen sosiaalihuoltoon. Sittemmin sosiaalityö on laajentunut muille yhteiskunnallisille toimialueille. Suomessa sosiaalityötä on kehitetty tieteenalana, jolla on oma kysymyksenasettelunsa, tieteenteoreettiset lähtökohtansa, tutkimuskohteensa ja tiedonmuodostustapansa.
1.1 Sosiaalityön koulutuksen lähtökohtia
Sosiaalityössä tarvittavat valmiudet liittyvät yhteiskuntatieteellisiin ongelmanratkaisu-, päättely- ja argumentointitaitoihin. Nämä kulkevat läpi koulutuksen. Tutkintoon kuuluvien tutkimusmenetelmäopintojen katsotaan kuuluvan olennaisesti käytännön sosiaalityössä tarvittavaan ammattitaitoon. Yhteiskunnan jatkuvan komplisoitumisen myötä sosiaalityössä ollaan tekemisissä yhä monimutkaisempien ilmiöiden kanssa, joiden kohtaaminen vaatii kykyä sekavien ongelmavyyhtien analyyttiseen hahmottamiseen ja purkamiseen. Sosiaalityön tehtävä koskee yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatason monimutkaisia kytkentöjä, esimerkkinä sosiaalityön tehtävä kuntatason hyvinvointipolitiikassa.
Yliopiston kolme perustehtävää ovat tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen palvelutehtävä. Alueellinen vaikuttaminen on osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Sosiaalityön yliopistollinen koulutus toteuttaa näitä toisiinsa kiinteästi liittyviä tehtäviä. Tutkimus, opetus ja käytäntöyhteydet muodostavat sosiaalityön koulutuksessa kokonaisuuden, joka ilmenee koulutuksen sisällöissä ja pedagogisissa ratkaisuissa. Sosiaalityön koulutus perustuu akateemisen koulutuksen ja tutkimuksen yhdistämisen traditiolle.
Sosiaalityön koulutuksen tehtävänä on tuottaa käytännön sosiaalityössä ja sosiaalityön tutkimuksessa tarvittavia valmiuksia. Keskeistä käytännön sosiaalityössä on yhteisöllisten ja yksilöllisten ongelmanratkaisuvaihtoehtojen ja prosessien valmistelu ja ongelmien ratkaisemiseen suuntautuva asiakastyö. Sosiaalityöhön kuuluvat olennaisesti myös ongelmien ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen, hyvinvointipoliittinen suunnittelu ja muut hyvinvointipoliittiset tehtävät. Työssä käytetään tieteellisiin menetelmiin perustuvaa tiedon tuottamista ja näin tuotetun tiedon soveltamista. Ammatin vaatima osaaminen perustuu laajaan yhteiskuntatieteelliseen perussivistykseen.
Sosiaalityön koulutus tähtää alan kehityksen turvaamiseen ja tieteellisen perustan vahvistamiseen. Tavoitteena on rakentaa ammatillista osaamispohjaa, jolla edistetään sosiaalityön kehittymistä tutkimukseen perustuvana professiona. Koulutus antaa valmiuksia soveltaa yhteiskuntatieteellistä teoriaa ja metodologiaa työssä kohdattavien ilmiöiden ymmärtämiseksi, ammatillisessa päätöksenteossa tarvittavan tiedon hankkimiseksi ja oman työn ja alan kehittämiseksi.
Koulutus perehdyttää sosiaalityön historiaan, työn teoreettisiin ja ammattieettisiin perusteisiin ja käytännön sosiaalityössä tarvittaviin valmiuksiin. Sosiaalityön teo-reettisen haltuunoton kautta rakennetaan vahvaa ammatti-identiteettiä ja ymmärrystä alan lähtökohdista, luonteesta ja kehittymisen ehdoista. Koulutus rakentuu teorian ja käytännön välisestä jännitteestä, jossa teoreettinen ajattelu ja käytännön toiminta ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
1.2 Sosiaalityön koulutuksen antamat valmiudet ja keskeinen sisältö
Koulutus antaa valmiuksia asiakastyöhön ja yhteiskunnalliseen muutostyöhön, jotka sosiaalityön käytännöissä kietoutuvat toisiinsa. Koulutus antaa valmiuksia asiakkaiden erilaisten elämäntilanteiden analysointiin ja ymmärtämiseen, asiakkaiden kohtaamiseen ja heidän sosiaalisten oikeuksiensa puolustamiseen, yhteiskunnalliseen tiedottamiseen ja vaikuttamiseen, lausuntojen ja muiden asiakirjojen laatimiseen, erilaisten kehittämishankkeiden suunnitteluun ja johtamiseen, moniammatilliseen yhteistoimintaan sekä alan juridiseen päättelyyn ja lain soveltamiseen.
Sosiaalityön koulutus antaa valmiuksia sosiaalisten ongelmien yhteisöllisten ja yksi-löllisten ratkaisuprosessien hallintaan. Opetus on käytäntösuuntautunutta, ja koko tieteenala rakentuu käytäntöyhteydelle. Siten kyse ei ole perinteisestä yhteiskunta-tieteestä. Sosiaalityön lähtökohtana on ihminen sosiaalisessa tilanteessaan. Keskeistä on asiakas- ja kansalaislähtöinen sosiaalisten tilanteiden ja toimintajärjestelmien monipuolinen hahmottaminen ihmisten ja yhteisöjen elämänkaaren perspektiivissä.
Sosiaalityön koulutukselle on tunnusomaista kriittisyys. Sosiaalitieteellinen, tutkimukseen perustuva koulutus ohjaa kriittiseen ajatteluun. Koulutuksen välittämät tietosisällöt perustuvat olemassa olevien ammattikäytäntöjen, hallinnollisten toimintatapojen ja ajattelumallien reflektointiin ja kriittiseen arviointiin. Kriittisen orientaation tarkoituksena on käytäntöjen tulevaisuuden ennakointi.
Sosiaalityön opetuksessa ja tutkimuksessa korostetaan tiedon hyödynnettävyyttä. Koulutuksen tavoitteena on ammattilainen, joka osaa jäsentää muuttuvaa toimintaympäristöään, seurata tutkimusta ja tehdä sitä itse. Muuttuvassa yhteiskunnassa ammatillisen tiedon hyödynnettävyyttä koskevat käsitykset muuttuvat koko ajan. Sosiaalityöntekijät soveltavat tieteellisen tutkimuksen menetelmiä käytännön työssään.
Sosiaalityö toteuttaa yhteiskunnassa eettisen arvopohjansa mukaista tehtävää, johon kuuluvat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistäminen, eriarvoisuuden lievittäminen ja heikompiosaisten puolustaminen. Lähtökohtana on ihmisarvon periaate. Sosiaalityön koulutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota sosiaalityön eettisiin periaatteisiin, joiden kautta alan itseymmärrys suurelta osin rakentuu.
Sosiaalityön koulutus antaa valmiuksia ymmärtää ja selvittää ihmisten moninaisten elämänongelmien syntyprosesseja, ilmenemismuotoja ja vaikutuksia. Sosiaalityön oppiaine kiinnittää huomiota ihmisten selviytymiseen jokapäiväisessä elämässä sekä hyvinvoinnin ehtoihin ja jakautumiseen. Tutkimuksen kohteina ovat mm. sosiaalityön asiakasryhmät ja heidän ongelmansa sekä sosiaalityön menetelmät, toimintakulttuurit ja käytännön työprosessit. Sosiaalityö tutkii myös tiede- ja arvoperustaansa, historiaansa, koulutuskysymyksiä sekä sosiaalityön organisaatioiden ja hallinnon kehittämistä.
Sosiaalityö vaatii koulutukselta monipuolisuutta, laaja-alaisuutta ja yleisyyttä. Tavoitteena on antaa yleinen valmius tehdä sosiaalityötä erilaisissa konteksteissa. Opiskelijat voivat jo perustutkintovaiheessa painottaa opintojaan joillekin sosiaali-työn alueille, mutta perustutkintoon ei sisälly varsinaisia erikoistumisopintoja. Sosiaalityön ammatilliseen lisensiaatintutkintoon sisältyviä erikoisaloja ovat lapsi- ja nuorisososiaalityö, kuntouttava sosiaalityö, marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, yhteisösosiaalityö sekä hyvinvointipalveluiden erikoisala.
Uskon, että em. koulutuksen yliopistossa suoritettuaan on muodollisesti pätevä. luonnollisesti sitten on hankittava lisäkoulutusta juuri siltä sosiaalityön osa-alueelta jolla työtä tekee, myöskin työkokemus tuo varmuutta, kuten millä alalla tahansa.
Ongelma asiakkaan kannalta onkin siinä, että sosiaalityöntekijän virkoihin ei ole päteviä hakijoita ja vaihtuvuus on suurta - täysin ymmärrettävää, kun on kysymys alipalkatusta ihmissuhdetyöstä, jossa asiakas usein tuntee tulleensa väärinkohdelluksi sosiaalityöntekijän taholta, vaikka viranomainen ei juurikaan voi käyttää harkintaa,vaan toimii lain ja asetusten kunnan budjetin ja sisäisten ohjeiden puristuksissa.
Lähtökohtana pitää olla lastensuojelutyössä nimenomaan yksilö, juuri se lapsi, ei suinkaan hyvinvointivaltion suuret ympyrät tai yhteiskuntapoliittiset arvot (mitkä ne sitten missäkin ovat, sehän riippuu kunnan poliittisesta enemmistöstäkin).
sanallakaan oikeustieteellistä tai lääketieteellistä asiantuntemusta?
Kuitenkin sossu voi päättää, tarvitseeko joku lapsi tutkimusta ja hoitoa vai ei.
Samoin "sossutuomioistuin" on ainut oikeus, joka arvioi lapsen huostaanoton tarvetta. Ihmisillä on aivan väärää tietoa siitä, että oikeus käsittelisi asian huostaanoton syiden suhteen, sillä näin ei todellakaan ole!
Kuulin omin korvin muutama päivä sitten Helsingin hallinto-oikeuden työntekijän toteavan, että heidän tehtävänsä ei ole hylätä sossun tekemiä huostaanottoesityksiä. He tarkistavat vain viranomaisten toimineen hallintolain mukaan oikein.
Lasten ja vanhempien oikeusturva ei toteudu nykyisessä huostaanottosysteemissä, eikä toteudu jatkossakaan, koska asian käsittelyä ei saatu käräjäoikeuksiin.
liian kaukana käytännön työstä.
Tutkijaksi tai suunnittelutyöhön ensisijaisesti valmistava tutkinto ei sisällä yhtään osiota, joka liittyisi suoraan lastensuojelun kenttätyöhön. Hmmm...
Koulutukseen liittyy suht paljon käytännön harjoittelua, jonka esim. itse olen tehnyt lastensuojelutyössä. Sosiaalityöntekjät erikoistuvat tiettyyn sosiaalityön alueeseen.
Koulutukseen sisältyy psykologian opintoja sekä oikeustiedettä. Minusta iso ongelma on se, että erityisesti epäpätevät sijaiset tekevät oikeasti lasten oikeusturvaa loukkaavia päätöksiä. Sosiaalityöntekijän koulutuksen saaneet tekevät joskus myös, koska sosiaalityöntekijöiksi hakeutuu paljon ihmisiä joilla ei oikeasti ole kykyä ns. ymmärtää miten laki on. Laki ei ole aina niin kuin luetaan.
Sosiaalityössä myös turtuu äkkiä ja suurin osa etenkin lastensuojelussa uupuu todella äkkiä. He eivät vain enää jaksa. Kun näkee liikaa niitä ns. oikeasti huonoja perheitä ei aina tunnista sitä ns. hyvää perhettä. Erityisesti lastensuojeluun on todella vaikea saada työntekijöitä.
Plus lastensuojelusta vähennetään jatkuvasti lisää rahaa jolloin ei ole oikeasti resursseja panostaa asiaan niin kuin olisi tarkoitus.
Hoidon tarpeen määrittelee lääkäri, ei sossu. Pitäisikö sossun käydä siis oikeustieteellinen ja lääketieteellinenkin vielä? Siinä olisi jo sellaiset opintolainat että niitä maksaisi näillä palkoilla vielä eläkkeelläkin! Juristit ja lääkärit ovat sitä varten että heiltä kysytään kun tulee sen alan asioita eteen.
Kyllä hallinto-oikeus käsittelee myös huostaanoton perusteet hyvinkin tarkasti, en tosin tiedä onko tuossa eroja eri hallinto-oikeuksien välillä kun kokemusta ei ole Helsingistä.
Sosiaalityön koulutus on peruspohja, kuin mikä tahansa muukin koulutus. Erikoistumisopinnot ja sivuaineopinnot antavat teoreettisen asiantuntemuksen juuri siihen sosiaalityöhön, ja tietysti työkokemus. Kaikki sossut kun eivät ole lasten kanssa missään tekemisissä.
ei kasittele yhtaan mitaan. jaharmi kun ei ole valitusosoitetta hallinto oikeus toimi tos i t;rkeasti kohdallamme!
tarvitse nyt lisätutkimusta, niin sitten vahva AS-epäily lapsi annetaan sijoitukseen ja Aspergerille tyypilliseen tapaan hänen on ERITYISEN vaikea sopeutua uuteen ympäristöön, niin sossu se vain siirtää jatkuvasti lisätutkimusten aloittamista, koska lapsi "ei vielä ole sopeutunut uuteen ympäristöönsä"!
Koko huostaanotto olisi vältetty kun lapsi olisi saanut oikean diagnoosi, mutta sossu esti häntä sitä saamasta!
Sinunkin kirjoituksesi valossa on käsittämätöntä, että sossu voi päättää, milloin lisätutkimuksia tarvitaan ja milloin ei!
Ja asiakkaallahan ei ole mitään oikeusturvaa sossujen päätöksiä vastaan.
Te käytätte periaatteessa istuvan tuomarin valtuuksia olemattomalla oikeustieteen koulutuksella.
sanottiin Helsingin hallinto-oikeudesta, että he eivät koskaan esim. jätä vahvistamatta sossun esitystä huostaanotoksi.
Ja näkihän sen myös yliopistotason tutkimuksesta, joka tehtiin:
Oikeuden pöytäkirjoista ei 43:ssa tapauksessa edes ilmennyt huostaanoton syy! Miten väittämäsi voisi pitää paikkansa, kun syyt eivät ole tulleet mitenkään esille noin monessa oikeuden käsittelyssä. Ja muissakin ne lähinnä todettiin, ei arvioitu niiden oikeellisuutta. Tutkimuksessa oli mukana 661 tapausta.
lapsen "kohtalon".
Eli laitetaanko lapsi terveydenhuollon (lääkärin ammattitutkinto) tutkimuksiin.
Samoin sossu käy lapsen kotona arvioimassa kodin siisteyden (terveystasrkastajan ammatti tutkinto) ja muunkin kunnon ja asumiskelpoisuuden (rakennusmestarin tutkinto).
Sossulla on myös monissa riitaisissa avioliitoissa omat sanansa ja näkemyksensä (parisuhdeterapeutin tutkinto).
Puhumattakaan että sossun toimesta
annetaan lausuntoja vanhempien kyvyttömyydestä tai kyvykkyydestä (terveydenhuolto!)
hoitaa tai jättää hoitamatta asioita.....
Että sellaista se tahtoo vaan
tämän päivän lastesuojelusossulla
se monen alan "ammattilaisuus" Suomessa olla!
Yleensä maksaja on se joka määrää, joten minusta meillä veronmaksajilla pitäisi olla paljon suurempi oikeus määrätä suomalaisesta lasensuojelusta kuin mitä nyt tapahtuu. Mehän tää lysti maksetaan. En usko alkuunkaan, että valtaosa suomalaisista veronmaksajista haluaa vapaaehtoisesti ylläpitää ihmisoikeuksia loukkaavaa lastensuojelusysteemiämme ja sossutanttojen ylivaltaa. Lakataan kustantamasta hölmöilyä ja ihmisoikeusloukkauksia. Säästyneillä varoilla pitää ensitöikseen maksaa tuntuvat korvaukset niille lapsille, jotka eivät virkavirheen tehneen varattoman sossutantan varoista pysty korvauksia saamaan. Eihän ole mitään järkeä tässä, että vaikka YK:ta myöten kehotetaan suuntaamaan mielenkiinto lapsiperheiden taloudellisiin tulonsiirtoihin, jotta he jaksaisivat arkeaan pyörittää, niin me suomalaiset vaan jääräpäisesti tuhlaamme nekin rahat epäonnistuneisiin lastensuojelupäätöksiin seurauksineen. Tähän on tultava loppu.
lastensuojelulain korjaamisesta ja muuttamisesta.
Huomioiden myös YK:ltakin tulleet moitteet......
Siispä kansanedustajiin yhteys!
meuhkaamaan menisit jo! Kiitos ja kumarrus!
Ihan tyhjää täällä meuhkaat, ikinä et saa asioihisi mitään oikeutta täältä!
Anna linkki omaan palstaani, jos sellainen suomi24:stä löytyy.
Laitan tähän vanhan suomalaiskansallisen sananlaskun:
Ken vaivojansa vaikertaa,
on vaivojensa vanki.
Ei oikeutta maassa saa,
ken itse sit ei hanki.
Kyllä täältäkin viheliäiseltä sijaripalstalta vielä oikeutta löytyy tähän maahan.
eli BIOLLEHAN kuulut, v..... jatkuvasti haukut täällä!
Kun olet BIO, pysy jo siellä, haukkumassa, aina änkeet tälle...
Sut tuntee jo lähes kaikki vittuillustasi ja muka oikeudenmukaisuudestasi...
pysy omalla palstallasi, ei jaks alukea paskaasi....
asiallinen
lasten ja nuorten
(palkkansa eteen työtä tekevä)
sijaisvanhempi.
Näinkö suhtaudut hoitamiesi lasten vanhempiinkin.
kieltä.
Helinän kirjoitukset kertovat siitä
kuinka ympäröivässä yhteiskunnassa suhtaudutaan huostaanotettujen lasten ja nuorten sijoitusbisnekseen. Moni kakku päältä kaunis ja silkoa...
lukea niin kauan kuin olen käynyt näitä palstoja lukemassa.
En yhtään ihmettele, että biot vastaavat välillä samalla mitalla! Heillä on sentään aihetta siihen, sijareille jää vain oma ilkeytensä, sivistymättömyytensä ja ahneutensa.
Eilisessä Länsiväylässä oli varatuomari Leena Ikosen kirjoitus huostaanottoselvityksistä. Kotinsa ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijoituspäätösten ensisijaisiksi syiksi Helsingissä on paljastunut kouluvaikeudet (37 %) ja sosiaaliset vuorovaikutukset? (52 %). Saattaa siis viitata ideologiaan ja sosialismin ihanteiden vastaiseen olemukseen lapsella. Jos lapsi on yrittäjäperheen vesa ja sossutantta ex-taistolainen, niin näillä vuorovaikutus saattaa mennä vinksalleen. No kuitenkin; päihteiden osuus siis on sangen alhainen. Moitin voimakkaasti julkishallintoa väärän käsityksen levittämisestä ja ylläpitämisestä syynä lastensuojelun ja huostaanottojen suureen tarpeeseen sekä oikean tiedon pimittämisestä. Kuka vastaa tästä, että niin sijareilla kuin kansalaisillakin on aivan nurinkurinen käsitys, että meillä Suomessa huostaanotettujen lasten äidit ja isät olisivat muka juoppoja ja mielisairaita. Merkalle varsinkin toivoisin tämän väärän tiedon korjaamista, koska hän, useimmista sijareista tai sellaisiksi aikovista poiketen, on kykenevä tiedon vastaanottamiseen.
tietyille tahoille....
Todella outoa on kaiken kaikkiaan
että sosiaalisesti vuorovaikutustoidoton lapsi tai nuori otetaan HUOSTAAN yhteiskunnan toimesta ja avustuksella.
Tai että "kouluvaikeudet" aiheuttavat lapsen tai nuoren huostaanoton. Ennen maailman aikaan
lapsi tai nuori jätettiin koulussa yksinkertaisesti vain luokalle
mutta nykyaikana samanlainen "oppija"/koululainen otetaankin huostaan.
Monikohan esimerkiksi tällekin palstalle kirjoittavista olisi kohdannut lapsuudessaan ttai nuoruudessaan huostaanoton......
Eipä tarvi enää ihmetellä että on näin suuret huostaanottoluvut Suomessa.
Mitähän tuumaavat maailmalla tästä Suomen nykyisestä "lasten suojelu" stylestä ?
tosta infosta. Se valaisee aika paljon asiaa. Ihmettelin jo tuolla toisella palstalla, että mitä ne tapaukset on ja missä.
Koska sijarit tuntuvat olevan, minä mukaanlukien, kovin tietämättömiä näistä muista syistä, niin tuli vain mieleeni, että voisiko olla niin, ettei näitä tapauksia ole montaakaan perheisiin sijoitettuna. Jospa ovat lastenkodeisssa ja isoissa perhekodeissa "piilossa", ettei ole tulleet meidän tietoisuuteen, vai onko tälle palstalle valikoitunut vaan ne sijarit, joiden lasten vanhemmilla on pelkästään täällä lueteltuja ongelmia ja lapset aiheesta huostassa.
Tuo asia olisi mielenkiintoista saada selville. Se on meille sijareille useimmille vähän samanlainen asia kuin uskotko ufoihin, kun ei ole itse nähnyt. Minähän tietysti olen nähnyt myös ufon ja siksi uskonkin, että kaikki on mahdollista, mutta 100 % varmuutta ei ole ennen kun itse näkee. Tuo tilasto huost.oton syistä kyllä vakuuttaa.
juurensa siihen tasapäistämisohjelmaan mitä Suomessa on harjoitettu sitten peruskoulun perustamisen.
Kukaan ei saa olla fiksumpi toista, mutta ei myöskään tyhmempi. Keskivertoa vaan, jos poikkeat normista, niin syyhän on tietysti vanhemmissasi, niin kun oikeesti onkin, että hehän sen lapsen ovat aikaansaaneet ja geeninsä häneen siirtäneet, hyvät tai huonot.
Mitäs on kaksi tyhmää tai fiksua menneet yhteen ja vielä lisääntymään. Ei sen vertaa ole älliä, että ois sekottaneet geenit fiksut ja tyhmät, ettei keskiarvo muutu.
Pois vaan lapset noin tyhmiltä vanhemmilta, kun eivät edes puolisoa osaa oikein valita.
Saattaahan se kirkasotsainen sijari kysästä huostaanoton syytä, joten sossutantan on "turvallisinta" sijoittaa ne lapset lastenkotiin, joilla se syy on hämärän peitossa.
otteeseen, että koska sijareiden päähän ei tunnu mahtuvan mikään muu huostaanoton syy kuin alkoholi tai mielenterv.ongelmat, niin onko tosiaan niin, että päihdeperheiden lapset ovat perhesijoituksessa.
Ja paljonkos sijaisvanhempia on? Oliko se jotain 5000? Kirjoittavatko he kaikki tänne?
sijoitettujen lasten ja nuorten taustoja esimerkkimuodossakaan läpi?
Tai että edes tilastollisestikaan kerrottaisiin
mitä on Suomessa lastensuojelussa tehtyjen huostaanottojen taustalla?
Täytyyhän siellä sijaisvanhempien "koulutuksessa" edes jotenkin "valmistella" sijaisvanhemmat kohtaamaan
todella monilla erilaisilla taustoilla/kohtaloilla varustettuja
ja hyvin monenlaisista elinoloista tulevista
huostaanotettuja ja sijoitettavia lapsia ja nuoria.
Vai ollaanko pridekouluttajienkin taholta mukana tässä huostaanotettujen lasten ja nuorten taustojen "ennakkomarkkinoinnissa"
että "juopot, narkkarit ja hullut".......
(Amalia sinä et kyllä ole tarvinnutkaan minkään sortin pridekoulutusta, sullehan on kirjoitustesi perusteella varmaan "luontoäitee" järjestänyt ne "hyvän sijaisen geenit" ..)
selittäisi monta väärinymmärrystä mitä tällä palstalla on ollut.
Jos huost.otettuja on yli 15000, niin satutko muistamaan siitä tv-ohjelmasta mitä siinä sanottiin sij.kotien määräksi.
Muistaakseni oli todella huomattavasti vähemmän, joitain tuhansia.
Pyytäisinkin nyt bioja mukaan kertomaan, mihin heidän lapsensa on sijoitettu, siis he, joilla huost.oton syy joku muu, kuin nuo sijareille tutuimmat.
Yksi äiti ainakin kertoi poikiensa joutuneen ammatilliseen perhekotiin, joka on aivan eri juttu, kuin sij.perhe.
Muutama äiti on täällä kertonut noista hoidollisista huostista ja ymmärtääkseni laitoksen käytännön vuoksi, eli siinäkään ei ole sijarit mukana.
Tulkaa nyt biot mukaan kartottamaan näitä sijoituspaikkoja, että meillekin selviää mistä meitä syytetään ja mahdollisesti teille myös, että emme olekaan kaikkeen syylisiä, mistä meitä epäillään.
Sijaisperheisiin oli kai noin 5000 lasta sijoitettu, joten teillä tietymättömillä majailee semmonen 10.000 lastensuojelun vastuulla olevaa lasta, jossain kotinsa ulkopuolella.
taitaa tulla. Eikös ne huost.ottoprosentitkin satu aika yksiin noiden lukujen kanssa.
Näyttäis tosiaan siltä, että juuri perheisiin sijoitetaan pääasiallisesti päihdeongelmaisten lapset.
Niissä on lapset joutuneet näkemään tosi rankkija juttuja ja jääneet paitsi alkeellisintakin hoivaa, joten siksi sijarit täällä hermostuu ja hyökkää, kun tietävät tasan tarkkaan kuinka tarpeeseen heidän apunsa ja kotinsa näille lapsille on. sitten vielä meitä syytellään ja haukutaan. Ei sitä omasta puolesta mitään suojelua kaipaa, mutta lasten takia se tuntuu niin kauhealta, kun joku bio sanoo, että pitäis nää kaikki lapset palauttaa vaan vanhemmilleen ja me olemme heidät ryöstäneet hyviltä vanhemmilta ja ties mitä. Siinä väkisinkin tulee mieleen mitä lapsille todella tapahtuisi, jos heidät sij.kodeista pois laitettaisi. Lapsia tässä käy sääliksi ja siksi leijonaemomaiset sijarit hyökkäävät ja ärähtävät.
Joskus kun lukee biojen juttuja niin he vaikuttavat tosi julmilta näitä lapsia kohtaan. Kuinka voi sanoa lasten puolesta, että heillä olisi parempi omien vanhempien luona, jos kaikki tietävät ettei niin ole ja lapset saattavat joutua ihan vaaraan. Ihan puistattaa kun ajatteleekin niitä vaatimuksia, täysin vastuutonta. Pitää kaikkien yrittää nähdä laajempina kokonaisuuksina nää jutut.
mitä niissä prideissa opetetaan, mutta tuskin nyt kuitenkaan sellaista kerrotaan, että on niitä täysin aiheettakin huost.otettuja, että tilauksia vaan sisään, niin homma hoituu.
Olit ymmärtänyt ihan oikein, etten ole koulutuksia käynyt, minullahan on ollut jo syntyessä kultainen sijarilusikka suussa, heh, heh.
tavis äideiltä ja isiltä otetaan kouluvaikeuksien? ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen puutteen vuoksi? lapsia ja nuoria huostaan...
erikoisen erikoista lasten suojelua, totta tosiaan.
että oikein kuljeskeluakin....... eiköhän ne levotttomimmat "kulkijatkin" jossain vaiheessa puolen välin suomea
olis jo valmiita palaamaan kotionsa ja omiin peteihinsä
kun muutamia viikkoja ovat taivasalla öitään talvipakkasilla viettäneet.............
Pridehan olisi voinut muuten huonosti käyden sekoittaakkin noi sun hyvät sijarigeenisi.....
Kun kuitenkaan kaikkia sossuharjoittelijoita ei voida vihkiä tähän päihdeongelmaisten kaavaan, niin kyllä niitä erehdyksiä sattuu ja koulukiusattuja tai muita hyvistä tai sairauden kohdanneista perheistäkin huostaanotettuja on varmasti livahtanut sijaisperheisiin sijoitetuksi. Mikään organisaatio kun ei ole täydellinen. Kun sitten Pridessä nimenomaan viljellään yksipuolisesti päihdeideologiaa näistä palstakirjoituksistakin päätellen, niin sijarit sitten soveltaa sitä rutiininomaisesti absolutistienkin lapsille ihmetellen vielä ääneen kun ei kemiat tunnut. Nää sitten haistelee biovanhempia ja yrittää löytää sitä alkoholinlemua edes siteeksi ja onpa joku raitis äiti ohjattu tukitoimena jopa vierotushoitoon sossujen toimesta ihan rutiininomaisesti ja kirjallisella kutsulla (biopalstalla kerrottiin). Surkuhupaisaahan tää olis, jos ei olis pienistä ihmistaimista ja heidän äideistään/isistään kyse. Varastetut elämät.