Sinuhe egyptiläinen

Parhaita lukemiani kirjoja - ja olen lukenut niitä kohtalaisen määrän. Aika kevytlukuista tekstiä (positiivisessa mielessä), juoni tempaa pian mukaansa ja kestää loppuun asti. Ainoita teoksia jonka aion nyt vuosien kuluttua lukea uudelleen.
Vaikka tarina on fiktiota, ovat tapahtumat, paikat, ihmiset, tavat, ympäristö, niin, kaikki, totuudenmukaisia, niin että kaikki olisi voinut olla tottakin. Opus siis käy pienestä egyptologian kurssikkeesta muun ohessa. MW kun oli melkoinen asiantuntija sillä alalla vaikka ei koskaan tietääkseni jalallaan Egyptin kamaralle astunut.
Kyseessä on mestariteos, klassikko jo syntyessään.

Kirja on todella loistava historiallinen romaani, multa saisit lukukappaleen parilla jöröllä, (päädystä puuttuu siipale n.10cm)

...on ihan kelpo romaani, vaikka Mika Waltaria eivät kaikki kriitikot rakasta. On jopa kioskikirjallisuudeksi sanottu. Jos haluat ensin tietää millainen Sinuhe, egyptiläinen ei ole, katso amerikkalaisten tekemä elokuvaversio ja pöyristy.

Luin kirjan 1. kerran 14 vuotta sitten.
Se oli fantastinen. Sitä se edelleen on. Ei pelkästään ajatellen: Oo, suomalainen on kirjoittanut tämän.

Ja paras toteamus kirjasta (silloin kun on tarve): sanasi ovat kuin kärpäsenpaskaa korvissani...

Olen lukenut kyseisen kirjan monta kertaa eri ikäisenä ja eri elämänvaiheissa ja joka kerta kirja on avautunut eri lailla.Hyvä, ei ehkä ole paras sana kuvaamaan kirjaa.. Tästä tulikin mieleen että vois taas lukea sen.

Itse lainasin kirjan mummita ja luin kirjan kahteen viikkoon ja olen vasta 11-vuotias. Kirja oli aivan loistva

Suurteos, jossa on monta kerrosta. On historiallisen seikkailuromaanin taso ja siihen liittyy kirjoitushetken historiallinen taso. Esimerkiksi Waltari kirjoitti ruumisröykkiöistä Theban kadulla samalla kun Helsinkiä pommitettiin. Tuskan ja epätoivon tunteet ovat suoraan kirjoittajan omasta elämästä. Samoin kuin Waltarin vaikea suhde naisiin heijastuu laskelmoivan julman Nefer-Neferin kuvauksessa.

Waltari itsekin tajusi, että Sinuhe oli hänen paras teoksensa, jota hän ei pystyisi koskaan ylittämään. Se on aika julma havainto kirjailijalle, jolla oli kuitenkin vielä vuosikymmenien ura edessään.

Hieno teos. Suosittelen.

Minäkin luin sen 11-vuotiaana, kun opettaja suositteli. Pidin kirjasta ja muistan vielä suurin piirtein mitä siinä tapahtui, vaikka olen nyt paljon vanhempi. Paljon olen varmasti unohtanutkin. Ei se ainakaan ollut niin vaikeatajuinen, ettei lapsi olisi sitä ymmärtänyt.

Paras suomalainen romaani jonka olen lukenut. Waltarin vaikeimmin luettavissa ollut teos oli Mikael karvasjalka ja sen jatko Mikael Hakim.

Muuten erittäin hyvä romaani, mutta Nefernefernefer-hahmo ja juoni aivan överi, täysin koominen, on siis jopa niin surkea että ekalla yrittämällä kirja jäi kesken siihen. Pääsin onneksi sen yli mutta sitten tuli toinen liki yhtä typerä juonenkäänne missä nainen panee koko kylää koston takia... Siis kirja olisi mestariteos jos nuo kohdat korjattaisiin. Waltarin naiskuva oli varsin sairas?