Mamma/Äiti/Mutsi/Famu jne...
mun oma Mamma
rakastan niinku sua
ihan sikana
¤
ja sitten laitan vielä viimevuotisen täällä olleen äitienpäivärunoni:
Äiti
Olin sisälläsi yhdeksän kuukautta.
Alku oli vähän hankalaa,
emme tahtoneet tottua toisiimme.
Ensimmäiset kolme olivat suoraan sanottuna
pelkkää vieroitusoiretta.
Söit ja oksensit, oksensit ja söit.
Loppukuukaudet menivät muuten hyvin,
mutta öisin rymysin vatsassasi niin,
että kunnon yöunet olivat meille molemmille
harvinaista herkkua.
Vatsasi oli loppuaikoina kuin ilmapallo.
Jykevät kantapääni kylkiluissasi
muistuttivat kuitenkin,
että pallon sisältö oli täyttä ainetta.
En muista ensimmäistä yhteistä taisteluamme,
sitä verenmakuista.
Minun ensimmäinen tunnelini,
jonka läpi pääsin avullasi.
Puuskutit ja työnsit, työnsit ja puuskutit.
Kun sitten avasin silmäni,
häikäisi niin,
että karjuin kurkku suorana.
Siinä vaiheessa Sinä hymyilit ja itkit.
Itkit ja nauroit, nauroit ja itkit.
Hengähdit hetken.
Otit minut syliisi,
ja painoit rintaasi vasten.
Rauhoituin, kun kuulin sydämenlyöntisi,
vaikka ne eivät olleetkaan enää
niin voimakkaat kuin ennen tunnelia.
Silitit märkää tukkaani,
ojensit hellästi vasemman kätesi pikkurillin,
ja pieni käteni tarrautui sormeesi.
Pidin tiukasti ja voimakkaasti kiinni.
Elämälle kiitos!
mun oma Mamma
rakastan niinku sua
ihan sikana
¤
ja sitten laitan vielä viimevuotisen täällä olleen äitienpäivärunoni:
Äiti
Olin sisälläsi yhdeksän kuukautta.
Alku oli vähän hankalaa,
emme tahtoneet tottua toisiimme.
Ensimmäiset kolme olivat suoraan sanottuna
pelkkää vieroitusoiretta.
Söit ja oksensit, oksensit ja söit.
Loppukuukaudet menivät muuten hyvin,
mutta öisin rymysin vatsassasi niin,
että kunnon yöunet olivat meille molemmille
harvinaista herkkua.
Vatsasi oli loppuaikoina kuin ilmapallo.
Jykevät kantapääni kylkiluissasi
muistuttivat kuitenkin,
että pallon sisältö oli täyttä ainetta.
En muista ensimmäistä yhteistä taisteluamme,
sitä verenmakuista.
Minun ensimmäinen tunnelini,
jonka läpi pääsin avullasi.
Puuskutit ja työnsit, työnsit ja puuskutit.
Kun sitten avasin silmäni,
häikäisi niin,
että karjuin kurkku suorana.
Siinä vaiheessa Sinä hymyilit ja itkit.
Itkit ja nauroit, nauroit ja itkit.
Hengähdit hetken.
Otit minut syliisi,
ja painoit rintaasi vasten.
Rauhoituin, kun kuulin sydämenlyöntisi,
vaikka ne eivät olleetkaan enää
niin voimakkaat kuin ennen tunnelia.
Silitit märkää tukkaani,
ojensit hellästi vasemman kätesi pikkurillin,
ja pieni käteni tarrautui sormeesi.
Pidin tiukasti ja voimakkaasti kiinni.
Elämälle kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aivan iki-ihana runo, olisinpa
minäkin saanut tuollaisen äitienpäivä
runon. Kiitos!
sitten.
Kävin tänään sisareni kanssa Sinua katsomassa, toimme ruusun ja kortin, toivottavasti pidit niistä, keräsimme paljon voimia sisareni kanssa jotta jaksoimme tulla Sinua tervehtimään, sinua jonka takia taistelimme sairastuttuasi yli vuosi sitten, halusimme sinulle vain ja ainoastaan parasta hoitoa, mielestämme olet sen raskaan elämäsi ajan jälkeen ansainnut.
Ehdotimme Sinua myymään asunto-osakkeesi pois, jotta voisit muuttaa yksityiseen palvelukotiin, joka on osoittautunut aivan ihanaksi. Yksin kun et enää uskaltanut mennä kotiin vaikean leikkauksen jälkeen.
Mutta mitä me saimme muilta neljältä sisareltamme,
niin kauheat vihat, että oikeudessa istuttiin, sinä tiesit kaiken,mutta et missään vaiheessa puolustanut meitä, yhtäkkiä käännyit meitä vastaan, vaikka sinun parastasi aina olemme tarkoittaneet. Emme me tarvitse Sinun rahojasi, sinä olet ansainnut ne kaikki, ne kuuluvat sinun hyvinvointiisi. Mutta toiset olisivat halunneet Sinut tietenkin vanhainkotiin ja olisivat halunneet päästä käsiksi omaisuuteesi, nyt olemme pahoja, koska pidimme Sinun puoliasi Äiti.
Tänään kun kävimme Sinua katsomassa, olit niin kova ja kylmä kun olet ollut jo yli vuoden.
Vuoden surullisin päivä oli tämä aina siihen asti
kunnes tajusin, menetin sinut äiti jo silloin noin vuosi sitten, silloin kun käännyit minua ja sisartani vastaan, toisen sisaren yllyttämänä.
Sillä Sinä et ole minulle enää se sama Äiti,olet kylmä, kova, et ole milloinkaan kiinnostunut minusta, sisarestani lapsistamme jne.
Käymme katsomassa Sinua aina silloin tällöin, aina ei jaksa lähteä, pitää aina ajaa itkien kotiin pitkä matka.
TOivon koko sydämestäni, että minun lapsillani ei milloinkaan tule olemaan sellaista äitiä kuin Sinä Mummi.
Ainoa lohdutus on kun muistelemme sisareni kanssa
aikaa jolloin meillä oli vielä Äiti, työn väsyttämä mutta iloinen ja ystävällinen ja kaikille hyväätarkoittava.