Kylmästä vesi sateesta, kun maailmalta katoaa pohja, rakkaus pettää.
Minä seison täällä katoksessa, avoimin käsin odottelemassa, ystävyys on vielä olemassa, hiljaisuus on vartija huulillani, luottamus nukkuu hartioillani.
sitten ajat minut epätoivon partaalle vaatimalla minua korjaamaan maailmasi?
Minä ihminen vain, työkaluina ruumiini, jonka asettaisin vaikka sähkötuoliin ennen sinua.
(katsoit edes silmiin kun pyydät mahdotonta!)
(..edes silmiin... näkisit kerrankin)
ja nyt mietit miksi vihaan rakastaa sinua, Miksi itken vuoksesi.
Sinä olet minun koettelemus.
Minä seison täällä katoksessa, avoimin käsin odottelemassa, ystävyys on vielä olemassa, hiljaisuus on vartija huulillani, luottamus nukkuu hartioillani.
sitten ajat minut epätoivon partaalle vaatimalla minua korjaamaan maailmasi?
Minä ihminen vain, työkaluina ruumiini, jonka asettaisin vaikka sähkötuoliin ennen sinua.
(katsoit edes silmiin kun pyydät mahdotonta!)
(..edes silmiin... näkisit kerrankin)
ja nyt mietit miksi vihaan rakastaa sinua, Miksi itken vuoksesi.
Sinä olet minun koettelemus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei tuohon saanut mukaan lähellekkään kaikkea sitä ahdistusta ja kipua jonka koen kun näen sinun kärsivän..
Sanoilla on tapana pettää silloin, kun niitä tarvitsisi. Sanoja kaikille tunnetiloille ei olekaan. Hyvin harvoin on.
Mutta kaunis, ja hyvin todenmukainen tuo oli. Silti.
Älä ihmeessä kärsi kenenkään takia, naura ja iloitse silloin kun vielä voit. Muista kaikkea kaunista menneistä ajoista ja hyviä tulevia uusia tuokioita. Kirjoita iloisisia runoja kyllä sinä osaat.