Naapurissamme asuu 6-vuotias tyttö, jonka äiti on todella pahasti päihderiippuvainen. Hän tuo tytön aina meille kun lähtee "juhlimaan" tai välillä tyttö tulee itse kun äiti ei ole tullut takaisin kaupasta. Tyttö on todella aivan mahtava lapsi, jota äidin käytös ikävä kyllä haavoittaa.
Kun äiti ensimmäistä kertaa tarjosi tyttöä meille hoitoon niin en kehdannut kieltäytyä koska äiti oli niin päissään. Sen jälkeen tytön äiti pitää sitä aivan luonnollisena asiana, että tyttö tulee meille. Kun tulen töistä niin tyttö saattaa istua oven edessä ja kertoo, että äiti lähetti.
Nyt olen kuullut, että tytölle valmistellaan huostaanottoa (olen tosin itsekin tehnyt lastensuojeluilmoituksen aiheesta) niin pohdimme, että voisimmekohan me alkaa tytön sijaisvanhemmiksi. Muutamme pian tästä pois joten sinänsä ns. naapurissa asumisongelmaa ei myöskään tulisi. Tyttö viihtyy meillä ja on usein pyytänyt että emmekö me voisi alkaa hänen vanhemmikseen.
Emme ole käyneet mitään Pride-valmennuksia eikä meillä ole omia lapsia. Mihin pitäisi ottaa yhteyttä jos haluaisimme hänen huoltajikseen huostaanoton jälkeen ja onko meillä mitään mahdollisuuksia vaikkei ole mitään ns. koulutusta? Lapsi varmasti itse haluaisi tulla meille.
Kun äiti ensimmäistä kertaa tarjosi tyttöä meille hoitoon niin en kehdannut kieltäytyä koska äiti oli niin päissään. Sen jälkeen tytön äiti pitää sitä aivan luonnollisena asiana, että tyttö tulee meille. Kun tulen töistä niin tyttö saattaa istua oven edessä ja kertoo, että äiti lähetti.
Nyt olen kuullut, että tytölle valmistellaan huostaanottoa (olen tosin itsekin tehnyt lastensuojeluilmoituksen aiheesta) niin pohdimme, että voisimmekohan me alkaa tytön sijaisvanhemmiksi. Muutamme pian tästä pois joten sinänsä ns. naapurissa asumisongelmaa ei myöskään tulisi. Tyttö viihtyy meillä ja on usein pyytänyt että emmekö me voisi alkaa hänen vanhemmikseen.
Emme ole käyneet mitään Pride-valmennuksia eikä meillä ole omia lapsia. Mihin pitäisi ottaa yhteyttä jos haluaisimme hänen huoltajikseen huostaanoton jälkeen ja onko meillä mitään mahdollisuuksia vaikkei ole mitään ns. koulutusta? Lapsi varmasti itse haluaisi tulla meille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joten ilman muuta, olettehan jo "tukiperhe". Jos vaan sossujen itsetunto sallii omatoimisuutenne. Sehän voi olla vaan hyväksi, että ei ole sitä Pride-taustaa ainakin mitä täältä on saanut käsityksen.
mieltä. ehdottomasti ensisijainen sijoituspaikka pitäisi olla tuttu ja turvallinen paikka jonne tyttökin haluaa. toiseksi jos pride-koulutusta ollaan järjestämässä, niin alkuun voivi lapsen ottaa avohuollon huostaan joka maksimissaan voi kestää puoli vuotta ja siihen ei tarvita pridea ja kun olette jo tytölle toimineet tavallaan tukiperheenä niin siinä ajassa ehtisi käydä priden. sijaisvanhemmilta nykyään vaaditaan pride koulutus, joten se on käytävä jotta teidät voisi hyväksyä tytön sijaisvanhemmiksi. vaikka helinä on sitä mieltä ettei siitä ole mitään hyötyä niin osaavan kouluttajan antama koulutus antaa hyvät eväät sijaisvanhemmille. helinän kanssa olen eri mieltä kyllä noista sossuista. ylensä nuo biot yleistävät kaikki sossut samanlaisiksi, mutta asia ei todellakaan ole niin. mun paikkakunnalla asiat toimivat erittäin hyvin ja sossut panostavat erittäin paljon ennaltaehkäisevään tukeen joka menee perheille. näin on ollut monia vuosia ja tulokset hyviä, niin ei valitettavasti ole joka paikkakunnalla, vaan oikeasti on kierojakin sossuja. toivon että teidän kohdalle sattuu se hyvä sossu mikä ymmärtää tilanteen t:sijaisisukki
Meillä oli vähän samanlainen tilanne. Tosin tässä tapauksessa lapsi oli 10-vuotias ja meillä oli kokemusta sijaisvanhemmuudesta. Tästä tapauksesta on myös aikaa.
Tunsimme lapsen naapurista ja kun huostaanoton aika tuli niin tarjouduimme sijaisvanhemmiksi, koska lapsi muutenkin vietti aikaa meillä.
Sossu päätti, että lapsi sijoitetaan laitokseen. Lapsi karkasi sieltä aina meille ja saimme sossun vihat niskaamme. Sossutätien mielestä lapselle oli parempi olla ainakin puoli vuotta tai vuosi laitoksessa ja vasta sen jälkeen voitaisiin katsoa sijoitusta. Lapsi ei päässyt edes lomilla meille vaan joutui juoppojen vanhempiensa luokse (josta karkasi meille).
Vuoden kuluttua laitoksessa olon jälkeen vasta suostuttiin sijoittamaan lapsi meille. Nyt poika on tasapainoinen nuori mies, mutta hänellä olisi taatusti vähemmän huonoja muistoja jos häntä ei olisi pakotettu elämään tuota vuotta laitoksessa. Hänellä luultavasti olisi myös paremmat suhteet vanhempiinsa jos olisi saanut tavata heitä omilla ehdoillaan.
Ottakaa yhteyttä kuntanne lastensuojeluun ja kertokaa, että olisitte halukkaita ryhtymään juuri tämän lapsen sijaisvanhemmiksi - samalla voitte kysellä milloin mahdollisesti alkaa seuraava valmennus (Pride tai kunnan oma), jos kunta edellyttää valmennuksen käymistä. Läheskään kaikki kunnat eivät valmennusta järjestä tai edellytä - jos teidän kuntanne on tällainen, niin kannattaa sijaisvanhemmaksi ryhtyessään kirjata toimeksiantosopimukseen, että kunta kustantaa teille koulutusta vähintään kerran vuodessa - koulutuspäiviä sijaisvanhemmille järjestävät mm. Perhehoitoliitto, Pela ja Sos-lapsikylät. Perhehoitoliiton sivuilta löytyy perhehoidon tietopaketti, että tiedätte jonkin verran perhehoitoon liittyvistä muodollisuuksista,jos olette siihen ryhtymässä.
Perhehoidon lakikirja kannattaa myös ostaa (sitäkin myy Perhehoitoliitto), siitä on hyötyä mm. toimeksiantosopimusta tehtäessä esim. vakuutukset ja korvausvelvollisuus tulisi kirjata toimeksiantosopimukseen. Muistaakseni toimeksiantosopimuksesta on mallikin em. sivuilla.
Byrokratia voi tuntua tässä vaiheessa tarpeettomalta, mutta se, että sopimukset on tehty oikein turvaa myöhemmin mahdollisesti syntyvissä ristiriitatilanteissa sekä sijaisvanhempien, sijoitetun lapsen että lapsen biologisen vanhemman oikeuksia.
Jos unohdetaan virallinen puoli, niin minä ainakin omasta puolestani näen hyvänä sen, että lapsi voisi asua jo ennestään tutun ja hänen itsensä hyväksymän perheen luona. Toivottavasti myös lapsen äiti hyväksyy teidät lapsen sijaisvanhemmiksi, jos huostaanottoon ja perhesijoitukseen päädytään.
Tuossa ei nyt ole tullut aloituksessa ilmi, että onko äidille tarjottu kaikki se ennaltaehkäisevä apu, jotta viimeiseen ja rankimpaan toimenpiteeseen, eli huostaanottoon pitää mennä, mutta oletetaan että sosiaaliviranomaiset ovat hoitaneet tältäkin osin velvollisuutensa lainmukaisesti.
Äiti varmaan hyväksyy aloittajan perheen lapsensa sijoituspaikaksi, koska on alunperin itse vienyt lapsensa heille, kun on tarvinnut paikan, jonne lapsensa uskaltaa jättää. Miksi se nyt ei kelpaisi. Ainoa kompastuskivi aloittajan tapauksessa voi siis olla sossutantta.
ns kasvattilapsesta, eli sina ja lapsen aiti teette taman sopimuksen joka ilmeisesti vain vahvistetaan sossulautakunnalla. ei pitaisi olla ongelmaa.e tarvita mitaan huostaanottoja tai muitakaan sossun toimenpiteita. kysy yos k'r'ja oikeudesta voiko taman vahvistaa siella.
Joskus käy kuitenkin niin, että äiti ei siinä vaiheessa hyväksykään tuttua perhettä lapsensa sijaisperheeksi, kun tilanne on ajautunut huostaanottoon ja sijoitukseen. Äidille on ihan eri asia tarjota lapsensa epävirallisesti hoitoon naapuriin tai hyväksyä, että hänen lapsellaan on naapurissa turvapaikka, jos itsellä jää ryyppy päälle, kuin myöntää virallisesti olevansa kykenemätön huolehtimaan lapsestaan ja että lapselle olisi parempi asua naapurissa ja käydä vain tapaamassa äitiään.
Ajattelin kirjoittaa tänne sitten miten lopulta kävi jos siitä olisi jollekin muullekin apua.
Seuraavana päivänä kun lähetin viestin niin tytön äiti pidätettiin. Häntä odottaa monen vuoden vankilatuomio vähän kaikesta. Sossut tulivat meille samana päivänä käymään keskustelemaan tilanteesta (äiti oli ilmeisesti ollut sen verran järjissään, että oli kertonut tytön olevan meillä).
Neuvottelimme tilanteesta ja koska meille ei ole tehty kotiselvitystä niin tyttö vietiin lastenkotiin. Meillä käynnistetään kotiselvitys ja saamme toimiat tytön tukiperheenä kunnes kotiselvitys on valmis. Sen jälkeen jos kaikki on kunnossa niin pääsemme hänen sijaisvanhemmikseen. Joten lopulta asiat näyttävät järjestäytyvän. Tytön äitikin tukee sijoittamista meille, koska voi sitä kautta itse kuulla lapsensa kuulumisista ja tietää ainakin missä hän on. Ja toisaalta hän myös tuntee meidät.