Helsingin käräjäoikeuden käsittelyssä olevassa vapun 2006 ns. makasiinimellakan oikeuskäsittelyssä syyttäjän linja on erikoinen, erityisesti kun sitä verrataan hänen toimintaansa poliisirikosten tutkinnassa.
Syyttäjä [b]Otto Jämsen[/b] vaatii kahdeksalle syytetylle ehdotonta vankeustuomiota. Pääosaa syytetään mm. siitä että he heittelivät poliiseja ja palomiehiä lankunpätkillä ja ilmeisesti myös kivillä. Vaatimus on aika raju, joskin osan heittelyt ehken saattoivat olla todellakin vakavaa lajia. Ehdoton vankeustuomio ilman aikaisempia tuomioita on kuitenkin poikkeuksellinen silloin kun rangaistus on alle 2 v. On aika varmaa, että tässä jutussa ne tulevat olemaan reippaasti alle tuon rajan - jos vankeutta yleensä tuomitaan.
Merkillisintä on se, että kahta noista henkilöistä ei edes syytetä muusta kuin että he olivat heittäneet pari kolme kapulaa lisää pihalla palavaan nuotioon. Tätä sjä Jämsen nimittää tuhotyöksi ja siis ehdottoman vankilatuomion arvoiseksi.
"Linnaan parin kalikan tähden?" äimisteli Hesarin toimittaja Lasse Kerkelä ja hyvällä syyllä (9.5).
Verrataanpa kuinka kova syyttäjä Otto Jämsenin linja on silloin, kun kysymys on poliisien rikoksista.
Jämsen oli tutkinnanjohtajana tapauksessa jossa Espoon poliisi tutki (oikeammin "tutki") sarjan toisiinsa kytkeytyviä rikosilmoituksia. Tutkinnanjohtaja Timo Seppälä ja alaisensa rikosylikonstaapeli Jan Sinerkari kuulivat vain yhden osapuolen nimeämät todistajia ja kieltäytyivät kuulemasta ainoatakaan toisen osapuolen todistajaa - rikkoen näin muun muassa esitutkintalain 12 §:ää. Yhdessä tapauksessa he kuulivat "todistajana" asianomistajaksi ilmoittautuneiden asiamiehen - luonnollisesti he salasivat tämän asiamiesaseman. Eräässä tapauksessa rikosilmoitus oli niin järjetön, ettei sen perusteella voinut käynnistää minkäänlaista esitutkintaa, joten Seppälä ja Sinerkari väärensivät tutkintailmoituksen koskemaan sellaista tahoa, josta kukaan ei ilmoitusta ollut tehnyt - mutta jota vastaan Seppälällä oli vähän henkilökohtaisesti hampaankolossa.
Espoon rikospoliisin päällikkö Jarmo Pitkämäki siunasi alaistensa menettelyn. Niinpä kaikista kolmesta tehtiin rikosilmoitus. Tutkinnanjohtajaksi tuli syyttäjä Otto Jämsen, joka lopetti tutkinnan siihen, ilman mitään perusteluja.
Kun asia päätyi valtakunnansyyttäjävirastolle, Jämsen perusteli: "Katsoin ettei asiassa ollut syytä epäillä rikosta". Varsinainen perustelu! Todennäköisesti Jämsen ei ollut viitsinyt lukea edes rikosilmoitusta.
Syyttäjä Otto Jämsen, joka vaatii kalikoiden lisäämisestä nuotioon ehdottomia vankeustuomioita, on siis sitä mieltä, että poliisi saa suorittaa esitutkinnan niin paljon yhtä osapuolta suosien, kuin suinkin kykenee. Edelleen hän on sitä mieltä, että poliisi saa väärentää tutkintailmoituksia.
Jämsenin kanssa samaa mieltä poliisin oikeudesta täydelliseen mielivaltaan ja rikoksiin olivat apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ja valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski.
Mitenkähän asiallisesti makasiinien tapauksessa on esitutkinta suoritettu?
Syyttäjä [b]Otto Jämsen[/b] vaatii kahdeksalle syytetylle ehdotonta vankeustuomiota. Pääosaa syytetään mm. siitä että he heittelivät poliiseja ja palomiehiä lankunpätkillä ja ilmeisesti myös kivillä. Vaatimus on aika raju, joskin osan heittelyt ehken saattoivat olla todellakin vakavaa lajia. Ehdoton vankeustuomio ilman aikaisempia tuomioita on kuitenkin poikkeuksellinen silloin kun rangaistus on alle 2 v. On aika varmaa, että tässä jutussa ne tulevat olemaan reippaasti alle tuon rajan - jos vankeutta yleensä tuomitaan.
Merkillisintä on se, että kahta noista henkilöistä ei edes syytetä muusta kuin että he olivat heittäneet pari kolme kapulaa lisää pihalla palavaan nuotioon. Tätä sjä Jämsen nimittää tuhotyöksi ja siis ehdottoman vankilatuomion arvoiseksi.
"Linnaan parin kalikan tähden?" äimisteli Hesarin toimittaja Lasse Kerkelä ja hyvällä syyllä (9.5).
Verrataanpa kuinka kova syyttäjä Otto Jämsenin linja on silloin, kun kysymys on poliisien rikoksista.
Jämsen oli tutkinnanjohtajana tapauksessa jossa Espoon poliisi tutki (oikeammin "tutki") sarjan toisiinsa kytkeytyviä rikosilmoituksia. Tutkinnanjohtaja Timo Seppälä ja alaisensa rikosylikonstaapeli Jan Sinerkari kuulivat vain yhden osapuolen nimeämät todistajia ja kieltäytyivät kuulemasta ainoatakaan toisen osapuolen todistajaa - rikkoen näin muun muassa esitutkintalain 12 §:ää. Yhdessä tapauksessa he kuulivat "todistajana" asianomistajaksi ilmoittautuneiden asiamiehen - luonnollisesti he salasivat tämän asiamiesaseman. Eräässä tapauksessa rikosilmoitus oli niin järjetön, ettei sen perusteella voinut käynnistää minkäänlaista esitutkintaa, joten Seppälä ja Sinerkari väärensivät tutkintailmoituksen koskemaan sellaista tahoa, josta kukaan ei ilmoitusta ollut tehnyt - mutta jota vastaan Seppälällä oli vähän henkilökohtaisesti hampaankolossa.
Espoon rikospoliisin päällikkö Jarmo Pitkämäki siunasi alaistensa menettelyn. Niinpä kaikista kolmesta tehtiin rikosilmoitus. Tutkinnanjohtajaksi tuli syyttäjä Otto Jämsen, joka lopetti tutkinnan siihen, ilman mitään perusteluja.
Kun asia päätyi valtakunnansyyttäjävirastolle, Jämsen perusteli: "Katsoin ettei asiassa ollut syytä epäillä rikosta". Varsinainen perustelu! Todennäköisesti Jämsen ei ollut viitsinyt lukea edes rikosilmoitusta.
Syyttäjä Otto Jämsen, joka vaatii kalikoiden lisäämisestä nuotioon ehdottomia vankeustuomioita, on siis sitä mieltä, että poliisi saa suorittaa esitutkinnan niin paljon yhtä osapuolta suosien, kuin suinkin kykenee. Edelleen hän on sitä mieltä, että poliisi saa väärentää tutkintailmoituksia.
Jämsenin kanssa samaa mieltä poliisin oikeudesta täydelliseen mielivaltaan ja rikoksiin olivat apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ja valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski.
Mitenkähän asiallisesti makasiinien tapauksessa on esitutkinta suoritettu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kovin ovat heppoisat tiedot rikosoikeudesta. Osallisuusoppi on jäänyt näköjään kokonaan väliin.
3 § (13.6.2003/515)
Rikoskumppanuus
Jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä.
sekä valtionsyyttäjien yhteistä rikosta? Mielestäni alkuperäiset teot, Espoon poliisien rikokset ovat oma rikoksensa, joskin epäilemättä kyttien yhteinen.
Sen sijaan kihlakunnansyyttäjä Otto Jämsen, apukaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ja valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski käyttivät kaikki virka-asemaansa törkeästi väärin (RL 40:8) ja samasta syystä: estääkseen samojen poliisien rikosten tutkinnan. Voisiko sen katsoa yhteiseksi teoksi?
No, koska herra WC on niitä uskovaisia jotka vielä kuolinvuoteellaankin väittävät etteivät poliisit ja syyttäjät tee koskaan virkatoimissaan rikoksia, niin epäilemättä hän yritti osallisuudella osoitella makasiini-jutun syytettyjä.
Kuten aina, WC ei ymmärrä rikosoikeudesta mitään, minkä hän tällä kertaa osoittaa tietämättömyydellään osallisuudesta.
Makasiineilla itse nuotion sytyttäminen ja mellakointi ovat aivan eri asioita. Ne jotka pelkästään lisäsivät puuta nuotioon eivät sillä teolla tulleet millään tavalla osallisiksi poliisiin ja palomiehiin kohdistettuun väkivaltaan.
WC logiikalla, kun ryyppyremmissä A kimmastuu B:lle ja tappaa tämän puukolla, niin taposta tuomittaisiin myös C, joka osti viinat.
Ei herra WC, näin se ei mene.