Jaksaminen työssä

Hei.


Luokanopen työ on toisinaan rankkaa. Varsinkin näin keväällä, kun oppilaat ovat jo toinen jalka kesälomalla ja opettajakin vuodesta väsynyt. Tekemistä vielä pilvin pimein ja lukuvuosi pitäisi saada kunnialla "pulkkaan" näiden viimeisten kokonaisten viikkojen aikana.

Oppilaat vievät joskus voimani täysin.

Toisinaan saavun kotiin ja tunnen epäonnistuneeni joissain asioissa. Mietin, kuinka olisin jonkin asian voinut hoitaa tahdikkaammin tai ammattitaitoisemmin. Joskus seuraan luokassa lapsia, ja mietin, kuinka he kantavat kasvatukseni ja opetukseni hedelmää - mutta minkälaista sellaista?

Matkaan mahtuu hyviä ja huonoja päiviä. Miten selvitä huonommista päivistä tai hetkistä, jotka mietityttävät vielä aikojenkin päästä?


Onko teillä muilla opettajilla joitain selviytymiskeinoja ja -vinkkejä, joita haluaisitte jakaa esimerkiksi minulle tai muille samojen asioiden kanssa painiville opeille?
5769
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Mistähän mahtaa sekin kertoa, ettei kukaan vastaa... No, olen itse aineenope, mutta luulisin, että luokanopella on varmaan enemmän vapautta ajoittaa töitä siten, etteivät ne kasaudu. Juhlissa yms. on tietty aina hommansa, mutta yritä ajoittaa kokeet sun muut jo maalis- huhtikuulle ja mieti samaan syssyyn arvioinnit todistuksiin.

Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä jättää menneet epäonnistumiset taakse. Mitä ilmeisimmin olet hyvä ope, joka miettii juttuja myös lapsen kannalta ja yrittää parhaansa. Lopeta siis itsesi piiskaaminen. Et tule jaksamaan, jos kannat joka vuosi isompaa syntisäkkiä. Opettaminen on hektistä työtä, jossa tilanteet tulevat ja muuttuvat nopeasti, ei siinä aina pysty viimeisen päälle harkitsemaan, ja se pitää vain hyväksyä.

Toki työsi on tärkeää, mutta älä kuitenkaan liiottele merkitystäsi. Lapsiin vaikuttavat lukemattomat muutkin asiat ja ihmiset kuin sinä, ja he kasvavat omiksi persoonikseen joka tapauksessa. Älä odota liikaa oppilailta sen paremmin kuin itseltäsikään. Sain sen vaikutelman, että sinua ehkä vaivaa jonkin sortin perfektionismi.

Äänestä
  • Hmm, taidan tosiaan olla aikamoinen täydellisyyteen pyrkijä. Syytän helposti itseäni asioista, jotka joku toinen voisi jättää huomiotta tai viitata kintaalla.. Tuo on asia, mihin täytyy ehkä saada muutosta aikaan. Joskus tällä "kunnianhimolla" - tai miksikä sitä voisi kutsua - palan loppuun.

    Olen nyt miettinyt asioita, ja ehkä näen tilanteeni eri tavalla. Täällä palstalla (kirjoitin tästä toisenkin topiikin alle) on tullut todella fiksuja ja varteenotettavia neuvoja minulle. Olen saanut paljon pohdittavaa.


    Ja ehkä tämä opettaminen-aihio oli väärä kanava - moni vasta hakemassa opiskelemaan; harva vielä varsinaisessa työelämässä.


    Kiitos ja mukavaa kesän odotusta sinulle.

    Äänestä

  • tähän viestiin ei vastata täällä, kun tuolla toisaalla (työpaikat-palstalla) tähän samaan viestiin on jo vastailtu monelta eri taholta :)

    Äänestä

  • ehkä siksi kirjoitti:

    tähän viestiin ei vastata täällä, kun tuolla toisaalla (työpaikat-palstalla) tähän samaan viestiin on jo vastailtu monelta eri taholta :)

    hei sori hirveästi, kun en elä surffatakseni täällä joka palstalla. Ja eikö ap tuon jo kertonutkin aiemmin. Mutta siis kiitos kontribuutiostasi.

    Äänestä

Se työ on rankkaa vain, jos itse siitä teet sellaista. Muista seuraavat prinsiipit:

1. Markan palkalla markan työt, turha stressata.
2. Lopeta kouluasioiden pohtiminen sillä sekunnilla, kun astut koulun ovesta ulos.
3. Jos lapset ovat rasittavia, laissez faire -opetustyyli säästää omia hermojasi. "Opettaja voi avata oven, mutta oppilaan tulee itse kävellä siitä."

Ugh. Olen puhunut.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


- Ope kirjoitti:

Hei.


Luokanopen työ on toisinaan rankkaa. Varsinkin näin keväällä, kun oppilaat ovat jo toinen jalka kesälomalla ja opettajakin vuodesta väsynyt. Tekemistä vielä pilvin pimein ja lukuvuosi pitäisi saada kunnialla "pulkkaan" näiden viimeisten kokonaisten viikkojen aikana.

Oppilaat vievät joskus voimani täysin.

Toisinaan saavun kotiin ja tunnen epäonnistuneeni joissain asioissa. Mietin, kuinka olisin jonkin asian voinut hoitaa tahdikkaammin tai ammattitaitoisemmin. Joskus seuraan luokassa lapsia, ja mietin, kuinka he kantavat kasvatukseni ja opetukseni hedelmää - mutta minkälaista sellaista?

Matkaan mahtuu hyviä ja huonoja päiviä. Miten selvitä huonommista päivistä tai hetkistä, jotka mietityttävät vielä aikojenkin päästä?


Onko teillä muilla opettajilla joitain selviytymiskeinoja ja -vinkkejä, joita haluaisitte jakaa esimerkiksi minulle tai muille samojen asioiden kanssa painiville opeille?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu