Olen n.2vuotiaan lapsen yksinhuoltaja äiti. Elämme tyttäreni ja avomieheni kanssa onnellisesti..
Lapsen isällä on myös oma perhe ja tyttärelläni siskopuoli..
Aluksi kaikki meni hyvin, isä tapasi lastaan kun asiasta vain tarkemmin sovimme. Mutta, nyt on alkanu hommat muuttua, isän pitäisi nähdä lastaan 2 viikon välein viikonloppuna, mutta nykyään on alkanu tulla jos minkäkin laisia esteitä. Isä on sopinut töitä kyseiselle viikonlopulle vaikka hyvin voisi tehdä ne muuna viikonloppuna.. Tyttö menee isovanhemmilleen koska isää ei saata kiinnostaa tyttärensä näkeminen kun on jotain muita "menoja".
Avomieheni on mitä ihanin ja parhain isä-hahmo tyttärelleni ja olisi valmis ottamaan tämän omakseen eli adoptoida hänet.
Siispä nyt kysynkin, että minkälainen asema on lapsen biologisella isällä, joka ei ole huoltaja, niin tässä tapauksessa?
Varmasti hänen mielipiteensä olisivat myös tärkeitä, mutta kuinka paljon ne vaikuttaisivat??
Kun ajattelee asiaa lapsen isän kannalta, niin hänen ei tarvitsisi enää miettiä elatuksia, eikä vastaavasti myös niitä tapaamisia, mitkä tuntuu olevan muutenkin niin vaikeita asioita hänelle hoitaa. Ja kyse ei ole kun vain yhdestä viikonlopusta kahden viikon välein...
Lapsen isällä on myös oma perhe ja tyttärelläni siskopuoli..
Aluksi kaikki meni hyvin, isä tapasi lastaan kun asiasta vain tarkemmin sovimme. Mutta, nyt on alkanu hommat muuttua, isän pitäisi nähdä lastaan 2 viikon välein viikonloppuna, mutta nykyään on alkanu tulla jos minkäkin laisia esteitä. Isä on sopinut töitä kyseiselle viikonlopulle vaikka hyvin voisi tehdä ne muuna viikonloppuna.. Tyttö menee isovanhemmilleen koska isää ei saata kiinnostaa tyttärensä näkeminen kun on jotain muita "menoja".
Avomieheni on mitä ihanin ja parhain isä-hahmo tyttärelleni ja olisi valmis ottamaan tämän omakseen eli adoptoida hänet.
Siispä nyt kysynkin, että minkälainen asema on lapsen biologisella isällä, joka ei ole huoltaja, niin tässä tapauksessa?
Varmasti hänen mielipiteensä olisivat myös tärkeitä, mutta kuinka paljon ne vaikuttaisivat??
Kun ajattelee asiaa lapsen isän kannalta, niin hänen ei tarvitsisi enää miettiä elatuksia, eikä vastaavasti myös niitä tapaamisia, mitkä tuntuu olevan muutenkin niin vaikeita asioita hänelle hoitaa. Ja kyse ei ole kun vain yhdestä viikonlopusta kahden viikon välein...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitit, että isä ei ole huoltaja, eli ymmärrän siis, ettei esim. passia hakiessa et tarvitse lapsen isän suostumusta.
Joten parhaiten asia "etenee" kysymällä kuntanne lastenvalvojalta. Ja käsittääkseni biologisella isällä ei ole juuri "nokan koputtamista" jos kerta on luopunut huoltajuudesta. Lapsella on kumminkin mahdollisuus periä omalta osaltaan biologinen isänsä.
Mutta jos asiaa "ymmärretään" toisin, eli ei ole olemassa dokumenttia, missä isä luopuu huoltajuudesta, niin homma menee ensinnäkin vaikeaksi, sekä toiseksi "rumaksi".
Pelkkä vastenhakoinen lapsen tapaaminen ei riittäne läpihuutojutuksi.
vaikka isä olisikin luopunut huoltajuudesta ja vaikket passia hakiessasi tarvitsikaan hänen suostumustaan niin tähän tarvitset, hänen nimensä vaaditaan adoptio luovutukseen. Ja jos tämän siis sitten allekirjoittaa, niin lapsi ei enää edes peri biologista isäänsä, vaan adoptio isän.
Eli ei sitä noin vain adoptoida ellei isä siihen suostu. Aina kysytään kirjallinen suostumus.