Aina puhutaan että pitäisi "viedä" hyvin,niin mikä sen määritelmä nyt sitten olisi?Onko se sitä,että aina menee askeleet just nappiin(tekninen suoritus),vai enempi tunnepuolen juttu(parikemia)vaikka välillä pitää jalkojen paikkaa tarkistella?Ainakin kädenalitansseissa tulee joskus vaikka minkälaisia "kuvioita" eikä haittaa..Tanssihan on vakava asia..
Hyvä
"vienti"
544773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Nimittäin esimerkiksi klassinen baletti, vaikkapa joku Lohengrin on.
Kilpatanssikin on peräti karua kamaa, jos aikoo menestyä ja nousta ylempiin sarjoihin. Tosin siinä ei vienti ole ihan niin tärkeässä osassa kuin seuratanssissa, koska yhdessä opetellaan kunkin kisan koreografiat ulkoa.
Lavoilla ja tanssikapakeissa kuitenkin on tarkoitus pitää hauskaa ja irroitella. Intohimoista ja riipaisevaakin toki välillä saa olla, kun musiikki ja fiilis sitä edellyttävät.
Vienti saisi olla sellaista, että vietävä (yleensä nainen) tietäsi sen perusteella, mitä milloinkin edellytetään tehtäväksi, vaikka ihan outojakin juttuja vietäisiin.
Siis miehen on vietävä koko vartalollaan (ja sielullaankin, jos katsoo sellaisen omistavansa). Nainen pitää saada samaan moodiin, jotta musiikin tulkinta tanssin avulla onnistuu kunnolla ja molempia tyydyttävällä tavalla.
Aloittelijoiden tietysti on syytä pysytellä ns. virallisessa askelluksessa ja opituissa liikkeissä (kuvioiksi noita puhekielessä tuppaavat nimittämään).
Kun kokemusta karttuu riittävästi, voi siirtaa tunnnetilansa tulkintaa varten naiseen vaikka ihan itse keksimillään askelluksilla, kunhan ne vain istuvat kulloinkin soivaan musiikkiin.
"Kilpatanssikin on peräti karua kamaa, jos aikoo menestyä ja nousta ylempiin sarjoihin. Tosin siinä ei vienti ole ihan niin tärkeässä osassa kuin seuratanssissa, koska yhdessä opetellaan kunkin kisan koreografiat ulkoa."
Ja höpö höpö. Siinä puhuu mies, joka ei näköjään tiedä kilpatanssissa mitään.
...itse halunnutkaan kilpailla.
Kuitenkin tunnen suuren joukon eri tasoisia kilpatanssijoita. Useiden kanssa siitä porukasta olen tanssinutkin.
Erittäin harva heistä kykenee seuraamaan lavalla tai ravintolassa vientäni edes siedettävästi, kun sensijaan lava/seuratanssijoista useimmilla ei ole pienintäkään ongelmaa siinä.
Olen myös seuraillut vuosien varrella monen kilpatanssijan kompuroivaa etenemistä lajissaan.
Jo se, ettei saa opetella kuin vain ne liikkeet, jotka kulloiseenkin tasoon kuuluu, rajoittaa valtavasti kykyä seurata. Niin se myös rajoittaa kykyä viedä yhtä paljon.
Väitätkö vakavissasi, että kisoissa tanssitaan ex tempore?
P.S. Jos sinua loukkasi tuo sanonta "karua kamaa", kehotan opettelemaan eri tyylilajien käyttöä ja varsinkin niiden ymmärtämistä. Huumori on eräs elementti, jota käytetään kaikenlaisissa tekstityypeissä (tarvittaessa vaikka hautajaisissa).
Tämä on keskustelupalsta, ei väitöstilaisuus.
"...itse halunnutkaan kilpailla."
En sellaista väittänytkään
"Kuitenkin tunnen suuren joukon eri tasoisia kilpatanssijoita. Useiden kanssa siitä porukasta olen tanssinutkin.
Erittäin harva heistä kykenee seuraamaan lavalla tai ravintolassa vientäni edes siedettävästi, kun sensijaan lava/seuratanssijoista useimmilla ei ole pienintäkään ongelmaa siinä."
Alaluokkien pareilla tämä voi pitää hyvinkin paikkansa.
"Olen myös seuraillut vuosien varrella monen kilpatanssijan kompuroivaa etenemistä lajissaan.
Jo se, ettei saa opetella kuin vain ne liikkeet, jotka kulloiseenkin tasoon kuuluu, rajoittaa valtavasti kykyä seurata. Niin se myös rajoittaa kykyä viedä yhtä paljon.
No johan nyt. Väitätkö tosiaan että rajoitetut kuviot jotenkin rajoittavat pareja oppimasta.
"Väitätkö vakavissasi, että kisoissa tanssitaan ex tempore?"
En ole sellaista väittänyt
Viennillä en kuitenkaan tarkoita vientiä, jolla daami selviää kuviot läpi. Se on seuratanssivientiä. Kilpatanssissa vienti tarkoittaa paljon enemmän.
Jos tuntisit A-luokan kilpatanssijoita voisit esittää heille väitteesi: "kilpatanssissa ei tarvita vientiä, heillä on etukäteen sovitut kuviot".
"P.S. Jos sinua loukkasi tuo sanonta "karua kamaa", kehotan opettelemaan eri tyylilajien käyttöä ja varsinkin niiden ymmärtämistä. Huumori on eräs elementti, jota käytetään kaikenlaisissa tekstityypeissä (tarvittaessa vaikka hautajaisissa). "
Ei loukannut.
Tämä on keskustelupalsta, ei väitöstilaisuus.
Tähän: "No johan nyt. Väitätkö tosiaan että rajoitetut kuviot jotenkin rajoittavat pareja oppimasta. "
En todellakaan väittänyt sellaista.
Sensijaan olen joutunut huomaamaan, että varsinkin alemmissa sarjoissa (E ja F) kilpailevilla on vaikeuksia seurata sellaisia kuvioita, joita vasta muutaman kuukauden tanssineet lavatanssijat (jopa täysin kursittamattomatkin) menevät ongelmitta. Ei mene hyvin juuri korkemmilla tasoillakaan olevien kanssa. Aivan muutama harva poikkeus vain löytyy.
Sallittujen liikkeiden rajallinen määrä tuntuu vapaassa viennissä. Ei siitä mihinkään pääse.
Muutenkin tuosta kilpatanssin ongelmallisuudesta visen kannalta (tässä nyt vain kolme esimerkkiä, vaikka niitä olisi paljonkin):
1. Olin kerran Kolibrissa tanssimassa silloisen tyttöystäväni kanssa. Hän toi mukanaan myös naistuttavansa, joka on diplomitanssinopettaja ja ammatikseen mm. Iso-Britanniassa tanssinut, SM-tason kilpailija.
Tyttöystäväni oli tanssinut vasta parin vuoden ajan, emmekä keskenämme olleet tanssineet kuin puolisen vuotta (harvoin silloinkin).
Tuolla ammattilaisella oli suuria vaikeuksia seurata vientiäni lavatanssinomaisesti. Joskus meni ihan sähläämiseksi koko homma. Tyttöystävälläni ei tietystikään ollut mitään ongelmia seuraamisessa.
2. Olin kutsuttuna kilpatansijanaisen kavaljeeriksi hänen seuransa kahden kilpatanssijan (aviopari) yhteisille syntymäpäiville. Muut vieraat olivat kaikki kilpatanssijoita. Seuran puheenjohtaja pareineen esitti valssin ja cha cha chan ohjelmanumerona. Muuten tanssia oli merkillisen vähän ohjelmassa.
Me daamini kanssa tanssimme soolona yhden jiven ja saimme käsittämättömän innostuneet aplodit ja kehut muulta seurueelta.
Yritin illan aikana tanssia kahden muun naisen kanssa, mutta eivät pystyneet seuraamaan vientiä.
Pääosan illasta tämä kilpatanssijoukko omistautui juomiseen ja laulamiseen (kuorolaisia melko moni joukosta myös).
3. Erään naisen (opettaja -nyt rehtori) kanssa tanssin monen vuoden ajan eri paikoissa yhteensä varmaa sata kertaa. Ei ongelmia. Yhdessä jopa opetimme hänen luokalleen liikuntatunnilla jivea pari kertaa.
Sitten tämä omistautui kilpatanssiin (on nyt seuransa puheenjohtaja ja ohjaa sekä kilpailee samalla).
Pari kertaa vuodessa olen sen jälkeen kanssaan tanssinut lavoilla. Ei kykene enää seuraamaan lainkaan kuten ennen.
MOT
En viitsi alkaa kanssasi kinaamaan.
Totuus on että nuo mainitsemasi "hyvät lavatanssiseuraajat" ovat suhteellinen käsite!
Lavatanssissa, -silloin kun ei keskitytä tanssimaan saman parin kanssa-, seuraaminen voi olla "hyvää" mutta ei voida puhuakaan hyvästä tanssitekniikasta ja yhteensopivuudesta vaan alkeistasolla kompuroimisesta ja törkeän alkeellisesta tanssitekniikan ja perusasioitten hallinnasta! Vain ne lavatanssijat jotka tosissaan treenaavat tekniikkaa ja joilla on oma pari, osaavat todella TANSSIA ja viedä/seurata!
Kuka tahansa voi omasta mielestään olla "hyvä viejä" kun kriteerit asetetaan yhtä alas kuin Truenkin edustama lavatanssisinkkujen enemmistö, joiden tanssitekninen osaaminen on alkeistasoa. Useimmiten näillä ei ole hajuakaan oikeasta tekniikasta, kuten lajinomaisista perusasioitten hallinnasta. Jokainen vain kompuroi ja koettaa selvitä sillä omalla omintakeisella, itsekeksityllä tyylillään. Hyviä seuraajia tai viejiä ei lavapuolella kovin paljoa ole ainakaan iänikuisissa parinvaihtajissa vaan kyse on siitä kun kahden kompuroijan tyylit sattuvat sopimaan toisiinsa! Tätä on useimmiten lavatanssipuolella paljon ylistetty taito viedä/seurata; -ei sen kummempaa!
Oikeaa viemistä ja seuraamista on kun kumpikin ihan oikeasti hallitsee tekniikan hyvin ja kykenee tanssimaan sitä nautittavasti kauniisti yhteen, mikä ei tapahdu kuin vakioparin kanssa yhdessä vuosia harjoittelemalla! Tässä suhteessa juuri kilpatanssijat ovatkin normaalisti lavatanssijoita huomattavasti parempia viejiä ja seuraajia sillä kuka tahansa osaa kompastella niinkuin suuri osa lavatanssijoista menee ja seurata/viedä sillä tasolla mutta kun tekniikat on kohdallaan niin seuraaminen jo vaatii oikeastikin jotain osaamista eikä enää riitä se mikä lavapuolen ikisinkuilla riittää eli että kumpikin kompastelee suunnilleen samalla tavalla ja tyylit sopii yhteen...
Näin se Truehum!
Lavatnssipuolella tämä Truen tarkoittama hyvä seuraaminen on sitä että daami selviytyy kaatumatta tietyistä kuvioista! Mitään osaamista ei vaadita koska kriteerit on niin alhaiset!
KIlpapuolella seuraamiseen vaaditaan yhteensopivaa vartalonkäyttöä, yhteensopivaa joustoa jne. jotka ovat 100 kertaa vaativampia verrattuna seuratanssin vaatimuksiin johon riittää se että osaa pysyä perässä kaatumatta muutaman tietyn kuvion. True ei tiedä mistä puhuu!
"kuviokuviokuvio"... muuta et osaa sanoakaan?
Siis oletko oikeasti niin kapeakatseinen että vienti ja seuraaminen on sinulle vain KUVIOISTA selviämistä? Jos noin, en enää yhtään ihmettele täydellistä tietämättömyyttäsi...
Seuratanssipuolella voi kuvioista selviäminen ollakin kaikki kaikessa mutta kilpatanssissa ja OIKEASSA vimnnisä / seuraamisessa on kyse paljon muustakin yhteensopivuudesta ja kyvystä tanssia yhteen! Jos et esim. itsekään osaa fokstrotin oikeaa josutotekniikka (mistä lavatanssijoilla ei ole hajuakaan) niin ei se ole mitään "seuraamista" että selviää kuvioista kun kompuroi ja räpistelee rumasti horjahdelleen kun ei kykene seuraamaan oikeaa joustoa! sama juttu vaikkapa rumbassa; ei se ole mitään seuraamista että selviää joistain kuvioista vaan että kykenee niitten (vähimmäisvaatimuksien) LISÄKSI seuraamaan mukana oikeassa vartalonliikkeessä, oikeissa vartalonLINJOISSA, oikean tyylisessä koristelussa jne. Nämä ovat asioita jotka jo VATTIVAT oikeasti jotain!
Seuratanssipuolella saa hyvän viejän/seuraajan maineen jos selviää tietyistä kuvioista koska siellä kuviot ovat kaikki kaikessa!
Kun try on sulatellut tätä yön.. Kyllä aamulla olette aivottomi lukutaidottomia osaamattomia käppänoitä äö. alakoulutasolla eikä pisteet ja tavutkaan ole kohdallaan
Jälleen yksi osoitus sekä lukutaidottomuudesta että rajallisesta käsityskyvystä.
Olen vaikka kuinka monessa eri yhteydessä tälläkin sivustolla tuonut esille sen, että lavatanssissa vapaa vienti, rytmin rikkominen ja improvisaatio ovat koko jutun ydin.
Niistä kaikista itsekin iloni tanssissa saan ja niihin perustan tanssini.
Kuviot (oikeasti liikkeet -movements) ovat vain osa tanssia ja niitä tehdään uusia siinä tanssin aikana, jos on tarvetta siihen.
Kilpatanssissa sellainen ei ole mahdollista eikä sallittuakaan. Useimmat kilpatanssijat ovat heti pulassa, jos joutuvat vapaaseen musiikintulkintaan (viejinä tai seuraajina).
Nimenomaan lavatanssija on vapaa kaavamaisesta suorittamisesta. Hän tulkitsee musiikkia vapaasti ja rennosti.
Yritä nyt hyvä mies (?) ymmärtää edes jotakin ennen kuin rupeat mitään kirjoittamaan ja perättömiä väittämään!
Sinä olet sitä aina. Kaikki muut sen tietävätkin paitsi sinä itse.
...edes kerran käväistä jollakin suositulla lavalla katsomassa. Saattaisi totuus valjeta sinullekin. Et pärjäisi hetkeäkään parhaimmiston kyydissä.
...ovat kuitenkin! Ei muuta! Sinun tanssimisessasi on kyse pelkistä kuvioista ja niden seuraamiskyvystä. Näinhän se useimmiten on seuratanssipuolella; -ollaan olevinaan hienoa tanssijaa jos osataan pilkkoa muutamaa kurssilla opetettua kuviota paloihin ja sekoitella niitä keskenään, mutta nämäkin ovat valitettavasti vain pelkkiä kuvioita ja kuvioiden osia eri rytmityksellä tanssittuna. Oikeaan TANSSIMISEEN tuosta on vielä valovuoden pituinen matka!
Tämä Truehumin kovasti mainostama "parhaimmisto" seuratanssipuolella on niitä jotka ovat opetelleet tanssikursseilla ison määrän kuvioita mutta eivät osaa TANSSIA niitä vaan meno näyttää ennemminkin kuin aloittelevan juniorikilpatanssijan ensimmäisiltä tanssiaskelilta (7-9v.). Edistyneet lavatanssijat osaavat tanssia jo muitakin kuvioita mutta tanssista ei vieläkään ole paljon tietoa... valitettavasti!
Tunnetko oikeasti yhtäkään kokenutta ja ahkerasti kurssittautunutta lavatanssijaa?
Oletko koskaan yrittänytkään jonkun sellaisen kanssa tanssia?
Aivan ilmeisesti et. Sillä on aivan ällistyttävää, miten vääristynyt käsitys sinulla seuratanssista on.
Nuo alituiseen esiin nostamasi juuttumat siitä, että oman parin kanssa tanssiminen on ainoa oikea ratkaisu ja että kilpatanssi on ainoata oikeata tanssimista, kertovat alitajuisesta pelostasi, että et kykenisi muulla tavoin tanssista selviytymään.
Edelleen kehotan sinua käymään lavoilla katsomassa, miten siellä asiat oikeasti ovat.
(Totta kai sielläkin enemmistö on muita kuin huippuja, mutta heistä ei nyt olekaan puhe. Massa on aina muuallakin massaa. Kunhan nyt vaikka ylimpään kymmenykseen kiinnittäisit huomiosi.)
Tule vaikka tänä iltana Kapakanmäelle! Toivotamme sinut siellä lämpimästi tervetulleeksi.
En kuitenkaan usko, että rohkeutesi riittäisi siihen. Illusion romahtaminen voi olla traumaattinen kokemus.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=98&conference=611&posting=22000000026158641
Ihan ihmekirjoituksia!?
Siis mitä enemmän treenaa tekniikkaa, tulkintaa, kuviota ja yms.
Niin sitä huonommaksi tanssitaito menee?
Eli kaikki kilpailuissa,opetusuralla, ym. menestyneet ovatkin itseasiassa huonompia!
Ja vielä koko kilpatanssiväki ihailee tanssiasi :)
Voe äeti mitä...
Omasta mielestäni sekä lava- että kilpatanssissa vaaditaan riittävän hyvää vientiä ja seuraamista jos lähtökohtana on se että tanssista pitää molempien osapuolien nauttia. Tämä taito ei kehity hetkessä vaan se vaatii paljon määrätietoista harjoittelua.
Vasta-alkajille riittää paljon vähempi kuin niille jotka ovat harrastaneet vuosia tai vuosikymmeniä.
Kaksi vasta-alkajaa keskenään voivat olla yhtä tyytyväisiä tanssiessaan, kuin kaksi kokenutta keskenään.
Itse harrastan kilpatanssia, mutta pidän yleensä lavatanssin fiilistelystä enemmän kuin kilpatanssin luomasta tunteesta.
Teknisesti mahdollisimman oikeaan suoritukseen pyrittäessä fiilis valitettavan usein kärsii.
Kilpalattian koko, ja muut kilpailijat aiheuttavat sen että koreografiaa täytyy lähes aina muuttaa kesken tanssin ja tämä ei saisi tulla esiin siten että tanssin taso romahtaa.
Alemmissa luokissa koreografiaa muunnellaan tietoisesti hyvin vähän, jos ollenkaan.
C ja B-luokassa tanssini oli pitkälti sitä että meillä oli tietty koreografia jota molemmat noudattivat jossain määrin. Viennin ja seuraamisen piti kehittyä, jotta tanssissa pääsi taitotasossa eteenpäin. Tai pääsehään sitä nousemaan taitoluokissa kunhan vain käy ahkerasti kisoissa. Tämä johtaa siihen että A-luokassakin on pareja, jotka taitotasollisesti saattavat olla alemman luokan tasoisia.
Luepa huolella uudestaan!
Itse esimerkiksi kerroin lavatanssijana vain rehellisesti kokemuksiani kilpatanssiin erikoistuneiden kanssa tanssimisesta.
Molemmat osapuolet kehittyvät, mutta koska tavoite on erilainen, kehitytään eri suuntiin.
Lopulta ei enää puhuta tanssillisesti samaa kieltä.
Toinen suunta johtaa tarkkaan ja sääntöjenmukaiseen "oikeaan" tanssisuoritukseen, näyttävyyteen ja kisoissa sijoituksia tuovaan tyyliin.
Toisella suunnalla taas etsitään keinoja saada tanssista nautintoa mahdollsimman paljon ja monella eri tavalla. Keinoina ovat harjoittelun lisäksi ja siihen liittyen rento ote ja vapaa tulkinta. Etsitään samanhenkistä tanssiseuraa ja pidetään sen joukon kanssa hauskaa.
Saat ihan itse arvata, kumpi on kilpa- ja kumpi lavatanssijaa hahmottava kuvaus.
Joh.. tää on kuultu täällä jo ennenkin. Sulle ei vaan mene jakeluun, että vaikka oma daamisi osaisikin seurata sinua, se ei tarkoita sitä, että olet hyvä viejä. Voisit lakata levittelemästä näitä perättömiä, yksisilmäisiä väitteitäsi täällä... tosin tuskin kukaanniitä noin vaan nieleekään. Ainakaan kukaan järkevä.
Hyvä viejä vie hyvin myös tuntematonta daamia. Hyvä seuraaja seuraa hyvin myös tuntematonta viejää.
Molempi parempi, vaihto ja välillä oman parin kanssa meneminen. Kumpikaan ei ole toistaan huonompi vaihtoehto. Jos haluaa oppia tanssimaan tietyn ihmisen kanssa, ei kannata vaihtaa.. jos taas haluaa oppia tanssimaan lähes kaikkien kanssa, kannattaa vaihtaa.
"Kilpatanssissa sellainen ei ole mahdollista eikä sallittuakaan. Useimmat kilpatanssijat ovat heti pulassa, jos joutuvat vapaaseen musiikintulkintaan (viejinä tai seuraajina)."
Tästä sen taas näkee, että Humppis tuntee vain E-D-luokan kilpatanssijoita, kun väittää ettei rytmin rikkominen tai improvisaatio olisi sallittua. E-D (ja C) -luokissa on rajoitetut kuviot, mutta B-A luokissa saa tehdä melkein mitä vaan.
taas näkee kirjoitti: "Tästä sen taas näkee, että Humppis tuntee vain E-D-luokan kilpatanssijoita..."
Tunnen kyllä ihan jokaisen luokan kilpatanssijoita joitakin kappaleita.
Esimerkkitapauksissanikin mainitsemani kansinvälistä uraa tehnyt ammattitanssija/diplomitanssinopettaja on takuulla jossakin muussa luokassa kuin E-D.
Sama koskee noista esimerkkihenkilöistä useimipia muitakin.
Korkeimpiin luokkiin kuuluvien kanssa tulee harvemin tanssituksi, koska eivät juuri lavoilla käy. Ne harvat, jotka käyvät, tanssivat yleensä oman parinsa kanssa myös lavaolosuhteissa.
Kohtalaisen tuoreen tapauksen kuitenkin muistan Järvenpään tanssikeskuksesta huhtikuulta: Minua tuli hakemaan naistentunnilla eräs kilpatansssijanainen, jonka olen nähnyt parinsa kanssa kuvattuna oman seuransa albumissa palkittavien edustustanssijoiden rivissä. Ei ollut suinkaan sarjoista E-D kysymys (saati F).
Kyseinen nainen tanssii muuten vain oman kilpaparinsa kanssa. Tangolle haki. Ei kyennyt lainkaan seuraamaan vientiäni, vaikka miten yksinkertaisesti lopulta yritin.
Sensijaan paikan lavatanssinaisten kanssa menee loistavasti -aina.
Kotipaikkakunnaltakin tunnen erään A-luokan daamin, jonka kanssa en enää vuosiin ole tanssinut (haki joskus silloin tällöin naistentansseissa), koska lava- ja kilpatanssityylit törmäävät liian rajusti.
Ei synny yhteistä tanssia. Tämäkin tanssii lähes pelkästään oman miehensä (kilpaparinsa) kanssa.
ovat kaksi eri asiaa.Monella eri tanssikurssilla käyneenä on eri opettajilta tullut viesti siihen suuntaan, että: antaa mennä vaikka askeleet eivät kuvioon kohdalle satu, ei tanssi ole seipään nielemistä, pääasia että tanssitaan. Esim. WB:n Sm:n, ym. isoissa kisoissa tansiin liitty myös "Elvistelyä", eli polvien notkistelua, keikuttelua, heiluttelua ym. mikä ei ko. tanssin perusaskellukseen kuulu. Sopivassa kohdassa taas perusaskelluksen pariin. Ei tanssista kannata tehdä kuoleman vakavaa asiaa, pääasia että liikutaan.
On aivan tosi, että runsaalla kuviomäärällä ei tule hyvää lavatanssijaa. On aamenen varmaa, että jos mies osaa cha.cha:n, bugin tai muun vastaavan tanssin pitkät kuviot ja menee lavatansseihin ,niin pää kastuu tuskan hiestä kun ei osaa itsekään ja partneri vielä vähemmän. Perusaskellus ja vähän kuvioita, kun siellä ei yleensäkään ole tilaa kuvioita taiteilla. Perusaskel on tanssissa kaiken a ja o.
Älähän nyt sentään liiottele. Kirjoituksestasi päätellen voi olla kumpikin tanssin laji Sinulla hakemisesssa. Kun perehdyt asiaan, voi mieli muuttua.
"Jos haluaa oppia tanssimaan tietyn ihmisen kanssa, ei kannata vaihtaa.. jos taas haluaa oppia tanssimaan lähes kaikkien kanssa, kannattaa vaihtaa."
-Muuten hyvä paitsi että tuossa on eräs melkoinen sammakko! Nimittäin jos haluaa oppia tanssimaan, pitää tanssia ja harjoitella paljon saman kanssa!
"jos taas haluaa oppia tanssimaan kaikkien kanssa" -on absurdi toiveajatus joka ei ole mahdollinen sillä sellaista ei voi sanoa tanssimiseksi kun yhdessä kompuroidaan alkeistasolla! Kaikkien kanssa ei voi kukaan oppia tanssimaan, tulet huomaamaan sen kun kilometrejä kertyy! Nämä "kaikkien kanssa tanssijat" eivät kykene yhdessä kuin auttavaan tahdissa kävelyyn ja epätahdissa jousteluun keskinäisellä kolinalla ja kovalla paukkumisella.
Mitä enemmän tanssii saman kanssa, sitä paremmin tanssi sujuu vaikka toiveajattelijat muuta väittäisivätkin!
Kirjoituksestasi päätellen et ole koskaan tanssinut askeltakaan! kannattaisi mennä joskus lavalle katsomaan miltä paritanssi näyttää!
Kirjoituksistasi päätelleen et tiedä oikeasti mitään tanssimisesta. Niinhän se on että suurinta meteliä pitävät wannabe-tyypit jotka ovat kateellisia niille jotka osaavat oikeasti tanssia! Ei paritanssi ole samaa kuin yökerhossa notkuminen!
Tuota samaa yrität tuputtaa täällä vähän väliä, vaikka joka taistelun siinä olet hävinnyt 6-0.
Totta tietysti on, että oppii tanssimaan sen yhden ja saman kanssa, mutta se ei ole läheskään sama kuin oppia oikeasti tanssimaan.
Olet juuttunut kaulaasi myöten siihen kilpatanssisuohon.
Vai että yökerhossa notkuminen?
Käyn keskimäärin 200 kertaa vuodessa tanssimassa. Tuolla volyymilla on nyt mennyt kymmenkunta vuotta. Enimmillään tuli tanssikertoja jopa yli 300/v. Siihen leirit ja muu treeni päälle.
Noista on korkeintaan kaksi tai kolme/v ollut yökerhossa tapahtuvaa. Viime vuosina ei yhtään.
Lavoilla ja tanssitaloissa on tullut tanssituksi jokseenkin 3/4 illoista, loput oikeissa tanssiravintoloissa, oikeiden tanssijoiden kanssa ja oikeiden tanssiorkestereiden soittaessa.
Miten muuten on oma tilanteesi?
Tule sinäkin tustustumaan asiaan tänään Kapakanmäelle!
...ensin opettelisit itse tanssimaan edes auttavsti! Sitten voisit ehkä puhua jotain. Noitahan on kaikenlaisia alkeiskursseja, suosittelisin kuitenkin menemään ensin koko talven kestävälle kurssille jotta oppisit kunnolla perusteet. Lopulta kuitenkin vain kokemus ja kilometrit tekevät tanssitaidon eli ei kannata pettyä jos ei heti opi!
Joka tapauksessa tähän ikäänkuin et olisi koskaan selvitystä nähnyt (tässä nyt hiukan tarkemmin yksilöitynä):
Ensimmäinen tanssin opiskelu Lahden Tanssiurheiluseura (LaTaUs), nykyisin Nick's 1994 puolen vuoden lattarikurssi.
1995 saman seuran ensimmäinen lavatanssikurssi.
1996-1998 Grand Dancing (myöh Alex Park Dancing). Treenejä kahdesti viikossa. Ainakin 12 eri tanssilajia kantri päälle.
Irtokursseja vv. 1999-2000 mm. Hollolan ja Möysän NS:n järjestäminä. Bugg/Engsbeck ym. Mannetango/Tahvanainen jne.
Tansiurheiluseura Dancing 2000-2001: Boogie woogien alkeet.
Lahden Lavarientäjät vv. 2000-2004 (pj. 2002-2004) harjoitukset sekä lava- että bw-tunneilla vähintään kerran viikossa.
Jam'n Roll'n treenit 2004-2006: bw, lindy, salsa, bugg. Kukin viisiviikkoinen -jatkotaso.
Salsa: v 1999 2x3 t. 2000 2t Hki 2t Tikkurila.
v 2004 Kotka 8 vkoa. Lahti useiden eri opettajien kursseja 4 x 3t (sekä suomalaisia että ulkomaalaisia)
2004: Jive/ Tanssikas/Kouvola. Cha cha cha/ Kotka.
Leirit: Swengikingit, 2/bw,1/lh,1/fusku,1/bugg.
Aaltoset: 1/tango, vkl/leiri/hv,fusku,cha cha cha.
SUSEL:n suurleiri/Ikaalinen: Mannetanhgo, salsa,bugg ja hitaat.
Lavarit: Mäntymotelli/fusku ja disco swing sekä Tallukka/mannetango bugg discoswing
Tiilijärvi bugg: 2005 vkl, 2006 12 pv.
2004: Tangokurssi/Baunssi/Ruuskanen/4t
Koivuloiden Boogie tour kolme kertaa.
Boogie night kerran.
Tanssi-iltoihin sisältyneitä tanssiopetustunteja ainakin Tallukassa, Korvatunturilla, Pavilla, Järvenpäässä, Jenkkapirtillä. (mm. foksi, masurkka, cha cha, rumba, jive, salsa, bugg)
Kun en viitsi ruveta arkistoja kaivelemaan, on varmaan aika paljon jäänyt pois. Tuhansia tunteja tuossa kuitenkin on kulunut.
Kerro oma historiasi, niin vertaillaan!
Kutsu tulla vaikkapa nyt esim. juuri tänään Kapakanmäelle katsomaan miten sitä "kolinaa ja törmäilyä alkeistasolla" harrastavat edistyneet lavatanssijat on edelleen voimassa. Voit sitten samoin tein tulla vaikkapa esittäytymään.. joku osannee minut nimimerkin perusteella osoittaa sinulle. Voin jopa suostua tanssimaan kanssasi jotain yleisimmistä lavalajeista.. sen jälkeen voin antaa arvion siitä, mikä se sinun osaamisesi taso oikeasti on..
Huimat on määrät mitä käyt tanssimassa!
Ihan kysyisin, että eikö milloinkaan kyllästytä?
Eihän tuossa muuta kerkeä tekemäänkään!
Minulla itselläni oli hurjimmillaan samaa tahtia, mutta 4 kk jälkeen burn out ja totaalinen tauko.
Nyttemmin riittää intoa kerran viikkoon.
joko olet vahvasti liioitellut tai sitten olet juuri niitä tyypillisiä vuodesta-toiseen-kurssilta-kurssille juoksijoita.
Et ole ikinä mitään lajia harjoitellut kunnolla kun joka viikko on ohjelmassa montaa eri lajeja ja tiedän kokemuksesta ettei tuolla tyylillä voi keskittyä minkään lajin harjoitteluun kun aikaa opetella on vain pari päivää/laji jonka jälkeen taas uudet jutut.
Pelkkä kurssimäärillä retostelu ei vielä tee sinusta tanssitaitoista, muista se! Todellinen osaaminen ei mitata kurssimäärissä vaan siinä miltä tanssisi NÄYTTÄÄ!
" sen jälkeen voin antaa arvion siitä, mikä se sinun osaamisesi taso oikeasti on.. "
Onpa omahyväistä puhetta! Mikäs SINÄ sitten olet kenestäkään tuollaisia "arvioita" antamaan? Osannetko itsekään niin hyvin kuin annat muille ymmärtää? Ainakin puheet on aika mahtavat...
Ensinnäkin: Lavatanssissa (ja r'n's myös) tärkeintä ei ole se, miltä näyttää, vaan miltä tuntuu.
Kokeile joskus tanssimista itsekin, niin saatat jopa oivaltaa!
Teillä heikommilla eväillä varustetuilla on juuri tuo ongelma: ette kykene tekemään kuin yhtä asiaa kerrallaan.
Jos on itse huono, ei pidä automaattisesti olettaa, että muutkin sitä ovat.
Jälleen kerran huomautan myös siitä, että en koskaan retostele. Vastaan kun kysytään, ja vastaan rehellisesti. Sellaiseenhan taas sinä et kykene.
(Tuosta listasta todella puuttuu paljonkin sellaista, mikä ei heti tullut mieleen.)
Kaikki tuntemani hyvät lavatanssijat (ja swingarit lasken myös sellaisiksi) treenaavat ihan tanssin ilosta useita lajeja yhtä aikaa, eivätkä takuulla ole siitä kärsineet.
Joillakin on kykyä, toisilla taas ei. Niele se!
Kysyit siis.
Vastaan, että toisinaan kyllä, mutta yleensä illan aikana tapaamani ihanat naiset (tunnen heitä todella paljon, joten joka lavalle riittää enemmän kuin tarpeeksi) saavat kyllästymisen yleensä kaikkoamaan.
Tanssi on luontevin tapa olla ihmisten kanssa kontaktissa -vastakkaisen sukupuolen etenkin.
Tiedän osaavani sen verran kaikkia yleisimpiä lavatansseja, että osaan sanoa osaako mies viedä vai ei. Minua ovat tanssittaneet sadat miehet.. aloittelijoista vuosikausia tanssineisiin ja jopa ammattimaisiin opettajiin saakka. Olisi aika kummallista jossen osaisi arvioida tanssittajani sijoittumista suhteessa näihin muihin. Itseasiassa siihen ei edes tarvita kovin erikoista osaamista. Jos hän ei saa vietyä minulle yleisimpiä lavalajeja tyydyttävästi, ei se osaamisen taso kovin kummoinen ole.
Tuo kirjoittaja jolle vastasin, ei joko tiedä lavatanssista hevonkukkuakaan tai sitten hän ei osaa tanssia kuin yhden ainoan ihmisen kanssa. Hän voi olla hyväkin viejä, mutta epäilen ettei ole. Hän todennäköisesti tanssii vain ja ainoastaan oman parinsa kanssa, eikä osaa viedä ketään muuta kuin omaa pariaan, koska hänen parinsa tietää jo etukäteen mitä seuraavaksi tehdään.
Tarvittaessa ko. paikasta löytynee muitakin "testaajia".
Niin tai näin, hän tuskin sinne ilmaantuu kumminkaan. Ei uskalla ottaa vastuuta omista sanomisistaan, vaan huutelee täällä kurkku suorana typeryyksiä joilla ei ole mitään todellista pohjaa.
Kyllä kai moni tietää ja taitaa mutta ei sitä sen kummenmmin meuhkaa, ja kovin paljoa esillä pidä enempi palstoilla kuin parketeillakaan.
Kaikki hyvä kypsyy ja paranee hiljaa ja kaikessa rauhassa,, niin myös tanssi ja sen taidot
Jos lavoilla hyvä seuraaminen olisi vain kaatumatta selviytymistä, niin kaikki olisivat hyviä seuraajia. Kuitenkin todellisuudessa vain pieni osa lavoilla käyvistä naisista on todella hyviä seuraajia.
...on vaikeata mennä mitäään tarkemmin sanomaan, mutta jos kaikki "kerran kesässä" lavatkin otetaan mukaan lukuun, taitaa hyvien seuraajien osuus koko valtakunnan tanssivasta naisväestöstä jäädä yhden prosentin seutuville.
Jos kuitenkin arvioisin vain niitä todellisessa käytössä olevia, muutamaa kymmentä lavaa, joista kokemusta on, asettuisi tuo jonnekin kymmenen prosentin paikkeille (illasta ja esiintyjästä riippuu tosin sekin -joskus jossakin paikassa on niitä hyviä paikalla jopa yli 20%, ja joskus ei käytännöllisesti katsoen ketään).
Sinä se jaksat ruhjoa lavatansseja ja kilpatansseja samaan lokeroon, jotta kilpatanssijat erottuisivat edukseen. Kyseessä on kaksi eri maailmaa, joissa tanssitaan aivan eri tavalla. Hyvä kilpatanssija ei ole välttämättä hyvä lavatanssija, eikä hyvä lavatanssija ole hyvä kilpatanssija. Hyväksyisit jo sen tosiasian. Hyväkään lavatanssija ei välttämättä pysty seuraamaan kilpatanssijan vientiä, koska ei yksinkertaisesti osaa siihen maailmaan kuuluvia kummallisuuksia. Samoin hyvä kilpatanssija ei välttämättä osaa viedä hyvää lavatanssijaa siten, että tanssi olisi molemmille miellyttävä kokemus. Eikä myöskään hyvä lavatanssija välttämättä osaa viedä kilpatanssijaa siten, että tämä osaisi ylipäätään mitenkään seurata. Olen ainakin pari kertaa päässyt toteamaan kilpatanssijan viemisen vaikeuden. Kilpatanssijanaiset tuntuvat tekevän aika paljon omia oletuksia, jotka eivät aina satu viennin kanssa yhteen.
Kyse on vähän samasta kuin kilpa-autoa verrattaisiin bussiin. Molempien kuljettajat pärjäävät jollakin tavalla toisen auton ratissa, mutta aivan täydelliseen suoritukseen ei koskaan päästä, ellei kuski ala harjoitella molempien ajamista yhtä paljon.
Toisaalta sitä kuviomääräähän voi karsia aina tilanteen mukaan. Jos tuntee paljon naisia, niin tietää jo valmiiksi miten kenenkin kanssa on mukavinta tanssia. Aina ei ole tarvetta pyrkiä kauniiseen ja tanssillisesti hyvään suoritukseen. Itse menen esim. buggia joidenkin kanssa kuin karusellin napa tykittäen kaikki 500 kuviota hirveällä intensiteetillä, mikä monesti on kaikkein hauskinta ja myös tehokkainta kuntoilua, kun taas toisten kanssa tulkitsen enemmän musiikkia ja teen vain muutamia kuvioita. Kyllä runsaan kuviomäärän osaamisesta on minun mielestä hyötyä. Täytyy tietysti osata muutenkin tanssia, että niistä olisi hyötyä.
"Näinhän se useimmiten on seuratanssipuolella; -ollaan olevinaan hienoa tanssijaa jos osataan pilkkoa muutamaa kurssilla opetettua kuviota paloihin ja sekoitella niitä keskenään, mutta nämäkin ovat valitettavasti vain pelkkiä kuvioita ja kuvioiden osia eri rytmityksellä tanssittuna. Oikeaan TANSSIMISEEN tuosta on vielä valovuoden pituinen matka!"
Mitä sitten on oikea tanssi? Perusaskeleen jatkuvaa toistamistako?
Jos pystyt tanssimaan opetettuja kuvioita eri tavoin jaoteltuna ja eri rytmityksellä, on tuo minusta jo osoitus tanssitaidollisesta kehittymisestä, mikäli näihin kuvioihin käytetyt rytmitykset seuraavat musiikkia hyvin.
sen kummemmin loista. Samanverran miehistä on todella hyviä viejiä.
tanssiohjaaja (mies)
että nainen tietää sen perusteella mitä mies haluaa tehdä. Nainen liikkuu hyvän viennin mukaan niinkuin mies haluaa.
Ensinnäkään.. Vienti ei tule jaloista. Vienti tulee vartalosta. Miehen vartalon liikkeet välittyvät naiselle ja nainen seuraa ja myötäilee omalla liikkeellään miehen liikettä. Vienti on siis sitä millä mies kertoo naiselle mitä haluaa naisen tekevän, minne menevän ja miten liikkuvan.
Hyvä vienti on selkeää, vakaata ja oikea-aikaista. Se tuntuu miellyttävältä, ei revi, riuhdo, eikä satuta daamia. Viennin ei tarvitse olla siis voimakasta, kunhan se on selkeää.
Minä siis käsitän viennin selkeästi teknisenä asiana, tunnepuolen jutut ovat eri asia. Vienti on tekniikkaa jota voi harjoitella.
Parikemia on ihan eri asia.. lähinnä tulee mieleen musiikin tulkinta mihin tuo parikemia voi vaikuttaa.. ja yleiseen tanssin nautittavuuteen. Teknisesti hyvä tanssikaan ei välttämättä aina ole yhtä miellyttävää kuin teknisesti vähemmän oikea. Parikemia astuu tässä kuvaan. Todennäköisyys siihen, että tanssi tuntuu miellyttävältä, kumminkin kasvaa myös teknisen osaamisen kautta. Hyvän viejän sylissä on helpompi rentoutua ja nauttia tanssista.
Vaikka olen vähän harrastanut, olen miestanssijana tehnyt pari huomiota.
Hyva vienti vaatii kokemusta ja sen huomaa lavalla. Paras viejä, minkä olen nähnyt ja jota naiset kehuvat, on pitkän linjan kilpatanssija. Vanha sanonta, harjoittelu tekee mestarin, pitää paikkansa.
Toiseksi, parhaiten minua ovat seuranneet kevyet ja paljon harrastaneet naiset. Vientiin reagointi on oikean liikkeen suorittamista. Ja mitä enemmän nainen on eri liikkeitä harjoitellut, sitä nopeammin hän vastaa miehen vientiin. Toiseksi, naisen viennnin lukemiskyky kasvaa kokemuksen myötä. Ja parhaiten minua on seurannut n. 60v nainen, joka oli toiminut tanssiopettajana naapurimaassa. Voisi sanoa, että hän seurasi minua kuin kehoon liimattu nukke.
Olen samaa mieltä sen suhteen, että kilpatanssi ja ravintola/lavatanssi ovat eri lajeja. Kilpatanssi on ennalta harjoiteltua näytelmää, jossa haetaan tuomareilta maksimipisteitä. Siinä virheiden vähäisyys ja erikoisuuksien viljely tuo menestystä. Toisaalta lavatanssissa mies tekee tuntemattoman naisen kanssa joka sekunti päätöksen siitä, mihin päin mahtuu liikkumaan ja mitä kuviota siinä voisi tehdä. Ja sitten pitäisi vielä saada siitä tanssista nautintoa molemminpuolisesti, tuomareista ei tarvitse välittää.
Minulle ongelmaksi on muodostunut se, että miten oppia vientiä lisää. Siihen kiinnitetään mielestäni liian vähän huomiota opetuksessa. Ja naiset eivät juurikaan anna palutetta tanssin aikana siitä, miltä vienti tuntuu.
hyvästä viejästä koskien lavatansseja, joissa usein joudutaan tanssimaan erittäin ahtaassa tilassa. Hyvä lavatannsiviejä on sellainen, joka pystyy näkemään "pelikentän" ja kykenee nopeasti reagoimaan tilanteisiin ja osaa luontevasti sovittaa liikkeensä ja askeleensa kulloisenkin tilan mukaan. Tämä edellyttää hyvää ja monipuolista tanssitaitoa sekä pitkää kokemusta.
"Toisaalta lavatanssissa mies tekee tuntemattoman naisen kanssa joka sekunti päätöksen siitä, mihin päin mahtuu liikkumaan ja mitä kuviota siinä voisi tehdä. Ja sitten pitäisi vielä saada siitä tanssista nautintoa molemminpuolisesti, tuomareista ei tarvitse välittää."
Siispä hyvästä viennistä oli kysymys. Minä jo ihmettelin mihin tuo keskivaiheen rönsyily karkasi.
Tosin oli ihan mukava lukasta Truehum stoori omasta harrasteneisuudestaan. Kyllä tuolla taustalla jo löytyy ihan varmalla kokemuspohjalla olevat mielipiteet.
Niin mienäkin mietin miesten vienti taitoa asiaa. Tuntuu että hyvä vienti perustuisi hyvään ennakointi taitoon. Mikäli mies on pystynyt jotenkin viestimään naiselle mahdollisen suunnan, askeleen pituuden, taivutuksen, pyörähtämisen loppusuunnan, voitaisiin mielestäni puhua jo mestarillisesta viennistä. On miehiä joilla vienti on etutahdissa, jäljessä, aivan väärässä kohdassa ja niitä joilla vienti vain loksahtaa oikeaan kohtaan oikealla ennakoinnilla. KYLLÄ mielestäni miehen vienti on ennakointia, vilkun antamista naiselle ennen seuraavaa kääntymistä.
No nyt on sitten taas niin, että naisia on sittenkin erillaisia seuraajaina. Kyllä on olemassa niitä 2g naisia ja 120kg varpaat aina edessä. Joten siinäpä taas haastetta miehen hyvään vientiin. On aivan erillaista viedä hyvin 2g perhosta kuin löysä raskaskätistä perhosta. Joten vienti haastetta kyllä miehille löytyy vaikka olisikin erittäin hyvä viejä ei aina voi vaan onnistua kaikkien kanssa,
Mietin myös tuota lava/kilpatanssi asetelmaa viennin suunnalta. Kun lava kursseiila mielestäni kuitenkin keskitytään nimenomeen siihen että mies osaisi viedä kuvion oikein. Ja sitten kun käy kilpapuolella niin siellä on tärkeää naisen yksin suorittama kuvioharjoitukset. Toivotavasti joku saanyt tästä ajatuksesta kiinni. Siis eikai lavapuolella nainen harjoittele yksinään kovin usein esim pivot tai valssikänöstä putkeen kolmea tuntia.
Niin ja viennin hyvyydestä törmäsin sellaiseenkin ilmiöön parilla kurssilla joissa olin miehenä, että käden ali pyöräyttämiseen oikealeella kohdalla ei ole oikoteitä kuin se että oikea askel ja oikea kädenliike tapahtuvat samanaikaisesti. Muuten erän rouva kehui että olin kurssi paras "mies"viejä. Pyydin kohteliaasti ettei hän kertoisi sitä eteenpåäin. Ei tuntunut mukavalta jos kurssilla todellakin oli 30 miestä ja kaikki minua huonompia viejiä. Viejänä tuli silloinkin vastaan löysäkäsiä, roikkujia, pomppijoita, ennakoijia, ja mutama täydellisen hyvä perhonen.
Se miten harjoitutin itseni viejäksi osottaukuikin silkaksi matematiikaksi. Musiinin tulkinnassa harjoittelin musiikin laskemista ja huippujen tunnistamista, musiikillisen kaavan lukemista. Sekä käsien ja jalkojen motoriikan hahmottamista sekä askeleen laskemista niin hitaasti että tunnistin milloin ja missä asennossa silloinen vientikäteni oli parhaimmillaa. Siis jopa ranteen asento oli yllättävän merkitsevä. Lopuksi tajusin että pystyin jopa laiskottelemaan viennissä kun pienansin liikkeitä ja keskityin ranne vientetihin sekä selkeään vartalovientiin.
Tuon jälkeen olen katsahtanut joitakin huitovat/väkivalta kädet miesviejiin, aika kummallisin aatoksin. Miksi heilua kuin heinämies? Yleensä daamilla on hyhmeäilme eller kärsivänaama kasvoilla.
Erinomaisen hyvä kirjoitus! Mainitsit monta keskeistä asiaa mitkä liittyvät hyvään vientiin! Loppujen lopuksi hyvä vienti ei ole mitään mystiikkaa, vaan kuten sanoit; -melkein puhdasta matematiikkaa!
Sen kummemmin ei ole lisäämistä mainitsemiisi asioihin mutta yhdestä alueesta haluaisin jotakin sanoa, nimittäin vineenin ja musiikkiin tanssimisen suhteesta toisiinsa:
Ensinnäkin on oleellista että jos halutaan tanssia tarkasti musiikkiin, miehen on tiedettävä mitä hän aikoo tehdä! Sellaiset viime hetken: "ei-kun-mä-menenkin-tuota"-liikkeet ovat kaikista pahimpia sekasotkuja joita ei kukaan voi seurata. Tähän liittyen jalkatyön ja vartalonkäytön yhteneväisyys tulee olla selkeätä ja johdonmukaista. Vartalonliikkeitten tulee mukailla jalkatyötä ja askelten pituutta/suuntia yms.
Tästä käytännön esimerkki: Suoraan etenevä askel viestitään naiselle vastaliikkeellä. Mitä pitempi askel-sitä selkeämpi vastaliike! Jos nopeitten askelten jälkeen on tarkoitus vaihtaa esim. musiikintulkinnallisesti pelkkiin hitaisiin, korostetaan vastaliikettä! Sivusuunnassa eteneminen viestitään selkeällä etenevän puolen kyljen "avaamisella".
Käännöksiin lähteminen alkaa aina vartalon kierrosta käännyttävään suuntaan, -jos vienti tapahtuu siten että rintakehän liikkeessä ja raamissa ei näy mitään eroa suoraan menon ja kääntymisen välillä, on seuraaminen lähes mahdotonta: silloin miehen jaloissa tapahtuu jotain mitä nainen ei voi huomata muutoin kuin tuijottamalla jalkoihin... Näillä yksinkertaisilla vientisignaaleilla on myös se merkitys että varsinkin viejän omilla vartalon liikkeillä voi ikäänkuin ennakoida tulevan liikkeen daamillekin! Vartalonkäytön SELKEYTEEN kannattaa kiinnittää paljon huomiota! Tämä tietenkin edellyttää myös hyvää ryhtiä ja raamia! Kaikkein vaikeimpia vietäviä ovat löysäkätiset/velttovartaloiset naiset! Kevyt jäntevyys on raamissa hyväksi.
Sylitansseissa miehen oikea käsi tulee olla siten ettei se "kahlitse" naisen omaa vartalon liikkumista. Ote on esim. valssissa ja foksissa naisen vasemman lapaluun tienoilla kevyen jäntevä, PAIKALLAAN PYSYVÄ kosketus joka muuttuu vain esim. promenadeihin avattaessa siten että ko. kädellä viestitetään avaussuunta ja sulkemisnopeus/ajankohta. Miehen vasen käsi lavoilla on käytännössä usein aika supussa, lähellä vartaloa, mutta hyvät tanssijat tietävät että jos kättä avataan pitäen se samalla jäntevänä, ko. käden vientiliike välittyy naiselle huomattavasti selkeämmmin. Tämän käden rannetta ei tule väännellä vaan se pysyy koko ajan samassa asennossa! Joskus näkee että viedään käännöksiä naisen oikean käden rannetta vääntelemällä, mutta vienti tapahtuu vartalosta ja raamista ilman ranteiden vääntelemistä!
Viennin ennakointiin miehellä auttaa tietynlaiset "työkalut"; musiikkia tulkitessaan hänen tulee pystyä kuulemaan fraasien taitekohdat ja merkittävästi fraseeratut musiikin pointit. Näihin kohtiin olisi hyvä opetella muutamia tyylikkäitä variaatioita pysäytyksistä ja hidastuksista tai suunnanvaihdoista. Musiikin tulkinnassa 8-jaksojen loput ja fraasien loput ovat paikkoja jotka fraseerattuna näkyvät ja tuntuvat eniten. Kun on harjoiteltu pysäyttämään liike hallitusti mistä askeleesta tai suunnasta tahansa, onnistuu fraseeraaminenkin helposti! Korostan että mistä suunnasta tai askeleesta tahansa! Tämä on paljon helpompaa kuin opetella laskemaan vaikka laskeminen saattaa r´n´s´tansseissa olla parempi vaihtoehto ainakin kilpailijoille. Lavalle sen sijaan on paljon jos kyetään edes noteeraamaan fraasien taitekohdat. Suosittelen harjoittelemaan erilaisia pysäytyksiä ja hidastuksia kaikenlaisista kohdista ja tilanteista! Lisäksi tällaisen harjoituksen avulla oppii kuulemaan helposti jo muutamaa iskua ennen, milloin taitekohta tulee! Siis ennakointia tässäkin kohtaa, niinkuin Ruotsineitokin sanoi!
Mitähän vielä lisäisin? -Rauhallisuus on viennissä erittäin tärkeätä! On parempi olla tekemättä mitään erikoista kuin tehdä jotain hätäillen ja epävarmasti.
Jos nainen ennakoi tai hätäilee, se voi olla (ja on myös varsin usein!) merkki epävarmasta ja heikosta viennistä! Hätäileväkin seuraaja monesti rauhoittuu kun keskittyy yksinkertaisiin, korostetun rauhallisiin ja selkeisiin liikkeisiin.