Isoisä kuoli ja jätti testamentin, jonka mukaan minä ja veljeni olemme perilliset yhtä suurilla osuuksilla.
Isoisä on jo ennen syntymääni eronnut, loppuelämänsä yksin elänyt ja hänen ainoa lapsi (isäni) kuollut. Ymmärtääkseni ilman testamenttiakin jako menisi samalla tavalla, mutta testamentissa on nykytilanteeseen hyvin sopiva maininta avo/aviopuolisoiden avio-oikeuden kieltämisestä, eli haluaisimme veljeni kanssa toimia sen mukaan muuten, mutta itse haluaisin kieltäytyä perinnöstä.
Tarkoitukseni tietenkin on, että kieltäytymiseni jälkeen tilalleni perijäksi tulisi kaksi lastani, mutta kun en tietenkään voi määrätä sitä kieltäytymistilanteessa, niin onko varma että testamentissa toisena perijänä mainittu veljeni ei saa koko perintöä itselleen?
Minä ja veljeni olemme yhteisymmärryksessä asiasta, mutta huolettaa veljeni vaimon suhtautuminen kun heillä ei kaikki ole muutenkaan ole kunnossa ja avio-oikeus perintöön on pakko pitää voimassa.
Isoisä on jo ennen syntymääni eronnut, loppuelämänsä yksin elänyt ja hänen ainoa lapsi (isäni) kuollut. Ymmärtääkseni ilman testamenttiakin jako menisi samalla tavalla, mutta testamentissa on nykytilanteeseen hyvin sopiva maininta avo/aviopuolisoiden avio-oikeuden kieltämisestä, eli haluaisimme veljeni kanssa toimia sen mukaan muuten, mutta itse haluaisin kieltäytyä perinnöstä.
Tarkoitukseni tietenkin on, että kieltäytymiseni jälkeen tilalleni perijäksi tulisi kaksi lastani, mutta kun en tietenkään voi määrätä sitä kieltäytymistilanteessa, niin onko varma että testamentissa toisena perijänä mainittu veljeni ei saa koko perintöä itselleen?
Minä ja veljeni olemme yhteisymmärryksessä asiasta, mutta huolettaa veljeni vaimon suhtautuminen kun heillä ei kaikki ole muutenkaan ole kunnossa ja avio-oikeus perintöön on pakko pitää voimassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voit kyllä ilmoittaa, että luovut testamentista (kaikkien)lastesi hyväksi. Muulla tavoin et voi testamentista luopuessasi disponoida.
>>testamentissa on nykytilanteeseen hyvin sopiva maininta avo/aviopuolisoiden avio-oikeuden kieltämisestä
Käsittääkseni luopuminen pitää tehdä ehdoitta, muuten seurauksena voi olla kaksinkertainen verotus, ensin oma perintövero sitten lahjavero?
Itse asiassa enää ei ole avopuolisoja vaan kaikki ovat avioituneet, mutta testamentin tekoaikaan oli, ja noin sinne oli kirjattu. Tarkkaa sanamuotoa en muista kun en vielä ole saanut virallisesti omaa kopiota testamentista. Taisi siellä olla jokin maininta lakiosastakin.
Jos kieltäydyt ottamasta vastaan isoisältäsi testamentilla saamaasi perintöä, menee se sinun sijaasi sinun perillisillesi, koska nämä ovat sellaisessa sukulaisasemassa, että olisivat perineet isoisäsi ilman testamenttiakin, jos sinä olisitkin ollut kuollut perimyshetkellä.
Perinnöstä luopuminen pitää tehdä ehdoitta, muutoin sinun katsottaisiin ottaneen perinnön vastaan ja lahjoittaneen sen lapsillesi eli sinä maksaisit perintöveron ja lapsesi lahjaveron.
Luopumisen tulee olla ehdoton, mutta sitä, että ilmoittaa luopuvansa (kaikkien) niiden hyväksi, joiden hyväksi ns. "tehokas" luopuminen muutenkin tapahtuisi, EI katsota ehdolliseksi luopumiseksi. Joten asia on siten kuin ensimmäisessä vastauksessani sanoin. Voi luopua (kaikkien) lastensa hyväksi.
Mutta uskoa ei tarvitse. Tehköön kukin kuten parhaaksi näkee.
Aiheuttaa 2x perintöveron. Jos luopuu perinnöstä ei saa määrätä sen kohtalosta.
Höpsistä! Monesti olen täällä perinnöstä luopumisesta neuvonut (tosin eri nimmarilla), mutta enpä moisia jääräpäitä ole ennen kohdannut!
Luopumalla niiden hyväksi, jotka lain mukaan olisivat perijöinä, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää (= sijaisperilliset), luopuja EI määrää perinnöstä siten, että se aiheuttaisi hänelle perintöverovelvollisuuden. Luopuminen on vero-oikeudellista termiä käyttäen "tehokas".
"Tehokas perinnöstä luopuminen tarkoittaa, ettei sen yhteydessä ole määrätty edunsaajaa tai JOS EDUNSAAJA ON MÄÄRÄTTY, SAAJAKSI ON MÄÄRÄTTY LUOPUJAN SIJAISPERILLINEN, koska luopuminen voi tapahtua tehokkaasti vain sijaisperillisen hyväksi." (Pertti Puronen: Perintö- ja lahjaverotus, Jyväskylä 1991, s. 56)