Pohdittavaa

Korkein Herra on luonut meidät nautinnokseen ja että Hänen nautintonsa lisääntyisi meidän kauttamme.

Hän antoi meille vapaan tahdon valita joko Hänen palvelijan aseman tai sitten yrittää itse tulla nauttijaksi Herran asemasta.

Tässä suhteessa valinta on vapaa ja voi olettaa että ihmisellä olisi vapaa tahto, mutta mutta...ainoastaan palvelijan asemassa vältymme kurjuudelta, pettymyksiltä ja kärsimyksiltä. Aineellisen maailman aistinautiskeluun annetaan vain himo mutta ei koskaan täyttymystä.

Taitaa olla niin että onnelliseksi tulee vain Herran palvelijana...tietysti on vapaus valita myös kurjuus ja kärsimys.

Vapaassa tahdossa jos ajatellaan vapautta (jos on vapaa niin on luultavasti myös siis vapaa tahto); käsitin niin että valaistumalla saavutetaan täydellinen vapaus. Jos valaistuu, saavuttaa sen vapauden, eikö voisi siis sanoa että sitten on vapaa tahto?

"Tämä on minun",mitään sellaista kuin minun ei ole olemassa.

Olen itsekkin tuota ajatellut että jos buddhalainen ajattelee tyhjyyttä, tämä on koska tuo on, niin eikö siitä synny sellainen vankila missä ei ole vapautta. Ihmisen tahto on vain yksi ketjureaktion osa.

Olipa vaikeaselkoinen viesti taasen. =)

Buddhalaisessa luokittelussa on viisi ilmiöryhmää,johon kuuluvat aineen eri muodot sekä neljä aineetonta ilmiöiden ryhmää, jotka ovat:
1.miellyttävät,epämiellyttävät ja neutraalit tunteet
2. havainto ja ajatusmielteet,mielikuvat
3. toimintaa ohjaavat vietit ja tahtomukset
4. tajunta eli tietoisuus,johon kuuluvat aistitajunnan eri muodot,ajatustajunta,minätajunta sekä piilotajunta.

On meillä ainakin näennäinen valinnanvapaus, siis niistä asioista joista yleensä on elämässään mahdollisuus valita. Jokainenhan meistä ilmentää osaltaan kokonaisuutta (on osa sitä isoa sielua), ja siitä voikin sitten miettiä kuinka laskelmoitua kaikki on.

Meillä ei vain tietyt roolit korostu yhtä hyvin kuin vaikkapa joillain alienroduilla (liittyköhän tämä muuten budhalaisuuteen :))..

Mielestäni ei voi pelkästään ajatella, että toteuttaisi jotain tarkoitusta ainoastaan palvelemalla herraa (siis muita). Myös palvelemalla itseään ja olemalla ainakin jossain määrin himojensa vanki, saavuttaa myös tiettyä ymmärrystä ja kontrastia elämään. Kaikilla olotiloilla ja tietoisuudentasoilla on tarkoituksensa. Ei ole siis siinä mielessä väärää valintaa. Jotkut valinnat ovat edesvastuuttomia ja tyhmiä, mutta myös näistä opitaan (karma). Luulen kuitenkin että jos päättäisin posauttaa koko universumin tyhjiöenergiasta rakentamallani pommilla, aikeeni melko varmasti estettäisiin, sillä se olisi kollektiivinen tahto - valinta.

Henkisesti edenneet henkilöt pyrkivät tekemään epäitsekkäitä valintoja, koska he kuuntelevat sisintään ja tietävät intuitiivisesti, siis muistavat sielunmuisista että tietyistä asioista ei kannata ottaa revanssia ts. se valinta on vaan jo niiiin nähty. Toistaalta intuitiivisesti herkkä henkilö kuuntelee myös sielunsuunnitelmaansa ja tekee ehkäpä valintoja sen perusteella. Joku päätös vain tuntuu oikealta. Päätös oli persoonan vapaasti valittavissa vaikka ylempi itse siinä vähän avittikin.

Mitä vähemmän tahtoo ja haluaa, sitä enemmän on aikaa ja sitä vapaampi on.

Tahtominen saattaa ihmisen toimimaan päämäärän eteen. Tahtominen vaatii ja pakottaakin, ja esim. egon, kehittymisen tai vaurauden tarpeet säätelevät pitkälti ihmisen elämän valintoja ja kulkua.

Nykymaailmassa ei taida olla pahemmin sijaa ihmisille, jotka eivät tahdo tiettyjä asioita, tai eivät yleensäkään halua paljon.