Taidan mennä naimisiin. Tulevalla puolisolla kehnot tulot eikä ollenkaan omaisuutta. Minulla hyvät tulot ja taidetaan rakentaa uusi talo nykyisillä varoillani. Ehkä tulevaisuudessa tuloni nousevat ja mahdollisesti tulee paljonkin varallisuutta.
Jos eroamme, jaetaanko yhteenlasketut varamme tasan välillämme? Huomioidaanko naimisiin menon aikainen varallisuuden jakauma jollain tavalla ilman avioehtoa?
Jos eroamme, jaetaanko yhteenlasketut varamme tasan välillämme? Huomioidaanko naimisiin menon aikainen varallisuuden jakauma jollain tavalla ilman avioehtoa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Avioehdottoman avioeron osituksessa lasketaan kummallekkin nettovarallisuus (oma omaisuus ja puolet yhteisestä omaisuudesta, miinus omat velat ja puolet yhteisitä veloista).
"rikkaampi" maksaa sitten "köyhemmälle" tasinkoa niin paljon, että nettovarallisuudet saadaan yhtä suuriksi. Tai toisin sanottuna, kummallekin jää/tulee varallisuutta puolet yhteenlasketusta.
Tasingon maksaja voi itse päättää millä omaisuudellaan sen suorittaa. Tasinkoa ei ole pakko vaatia tai ottaa vastaan. Tasinkoa ei veroteta.
Huomioitavaa on, että ositusmatematiikassa negatiivinen nettovarallisuus tulkitaan nollaksi... SIIS, myös velat vaikuttavat tasinkoon.
Ei, varallisuutenne jakautumista ennen avioliittoa tai sen aikana ei huomioida, eikä sitä kumpi maksanut lainoja enemmän, tai ostanut ruokaa, tai hoitanut lapsia kotona, tai sijoittanut bonuksensa osakkeisiin, tai, tai, tai...
Mitä ositukseen otetaan mukaan (nettovaralisuuksien määrittämiseen), tehdään sen päivän tilanteen mukaan kun avioeroa on haettu (I-vaihe), tasinkojen summat lasketaan sitten kun ositus päätetään tehdä, siis jakaa pesä.
Yllä on pääsääntö avioehdottomasta osituksesta. Laki tuntee sovittelun, minkä tarvittaessa puolisot tekevät sovussa keskenään. Elleivät, voi oikeuden määräämä pesänjakaja joissakin tapauksissa ja hyvin perusteluin "sovitella pakolla", ja siis poiketa yllä kuvaamastani. Pesänjakajan palkkiot ovat huomattavat, ja ottaa ne pesän varoista ennen kuin jakaa. Yleinen perustelu sovittelulle on esim. lyhytkestoinen avioliitto (alle 5 vuotta).
Suosittelen teille avioehtoa, joka laaditaan vain avioeron varalle. Se ei estä sitä, että joskus omsitatte omaisuutta yhdessä, tai otatte yhdessä velkaa.
Juu, ja koska juridiikasta ymmärtämätön ei ymmärrä hönkäsen pöläystä hyvästäkään selityksestä, niin on parasta kääntyä asianajajan puoleen.
kestää yli viiden vuoden.
... viittaat sovitteluun. Tuo on oikeuskäytäntö lyhytkestoisen osituksen sovittelulle jos toinen sitä oikeusteitse ryhtyy vaatimaan (elleivät puolisot "kohtuullista" ositusta sovussa).
Takuuvarma automaattinen sääntö tuokaan ei ole, riippuu tapauksesta ja pesänjakajasta.
Ap:n kannalta on ehdottomasti suositeltavaa tehdä avioehto kokemaan sekä ennen avioliittoa että sen aikana hankkittua ja saatua omaisuutta. Ja sitten täytyy liiton aikana olla tarkkana kenen nimiin mitäkin hankitaan.
Tosin saattaa ollaa, että se "köyhempi" siippa ei välttämättä suostu tuollaiseen avioehtoon?
Ehdotetun kaltainen avioehto kannattaa miehen kannalta - mutta entä vaimon?
Jos lapsia siunaantuu, vaimo niitä varmaan muutaman vuoden kotona hoitaa, menettäen tältä ajalta tulot, eläke-edut, mahdollisesti ammattitaitonsakin. Ja mies suurilla tuloillaan kartuttaisi koko ajan omaa varallisuuttaan.
Jos sitten erottaisiin mies pitäisi omansa ja vaimo omansa - jos hänelle mitään olisi jäänytkään ruoka- yms. menojen jälkeen. Tämäkö olisi kohtuullista avioliitossa? Minusta ei. Eikä varmaan vaimostakaan.
Kohtuullinen voisi olla sellainen avioehto, jolla avio-oikeus rajattaisiin puolin ja toisin siitä omaisuudesta, mitä on omistettu avioliittoa solmittaessa tai mikä myöhemmin saadaan perintönä, testamentilla tai lahjana.
>
Ei voi tietää... entäpä jos mies keksii kavereiden kanssa perustaa "kiikirukkitehtaan", ja uskoo että se hyödyttää perhettä. Ei ole avioehtoa. Hän ottaa velkaa firmaan ... ja firma meneekin nurin, velat jäävät. Ellei ole avioehtoa, ne ovat mukana osituksessa laskemassa "ennen varkkaamman" puolison nettovarallisuutta, ja tasingon maksajan rooli voi hyvinkin keikahtaa naisen tappioksi.
Tuo on asia, minkä puolisot sopivat ennen kuin ryhtyvät lisääntymään.. ei liity avioehtoon. Mutta olet oikeassa siinä, että tuo on huomioitava juttu. Asiahan hoituu näin (vaikka on totaalinen avioehto) ... kun puoliso kotona hoitamassa lapsia, mies hoitaa talouskulut, ja puoliso maksaa esim. omasta asuntolainastaan pelkkiä korkoja. Tai jos yhteinen asuntolaina, mies maksaa siitä enemmän kun vaimo kotona tekemässä arvokasta työtä.
Ei pidä nyt sekottaa mitä avioehto tarkoittaa, ja sitä kuinka ihmiset elämänsä eri tilanteissa käyttäytyvät (on avuioehtoe tai ei ole). Sitä paitsi, avioehdosta riippumatta avioliittolaissa on pykälä siitä, että puolioilla avioliitossa on elatusvelvollisuus toisitaan.
Joillekin varmasti sopii, toisenlaisiakin tapauksia on. Tässä yksi esimerkki mitä tuo voi aiheuttaa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000026162092
Viittaamasi esimerkki on huono, asiat kun eivät mene siten kuin esimerkissäsi luultiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/write.cgi
>>Ei pidä nyt sekottaa mitä avioehto tarkoittaa
Näin sen piti olla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000026183235
"yx tavallinen" oikaisi --- otetaan opiksi :-)
vastaajille. Olette asiantuntevia -ajajia. Mieleeni jäi 'kohtuullinen' avioehto, joka voisi kohdistua omaisuuteen ennen liittoa. Tälläinen on siis mahdollinen ja taidanpa tarvita -ajajan apua tuon laatimisessa. Liiton aikana hankittu varallisuus olisi sitten yhteistä, tapahtuu mitä tapahtuu. Yhteistä, koska elämämme on yhteistä. Liikaa ehtoja jää myrkyttämään herkkää mieltä. Tosin tuokin voi olla jo likaa...
Mutta kiitokset teille!