kirkas Hän
rakkauden lämpö Meren rannalla
Hän hiipii laiturin reunalle
ovelasti
suojaisella rannalla, veneessä rauhoitun
hyvää sydäntä kuuntelen
kaislojen muonaa pöllön ulvontaa...
makean kirsikantuoksun -
syksyn tuoksun
tähden lentävän yhdessä viltin alla
Sinun on päätettävä, yksin tiedettävä hellimisestä
rakkauden lämpö Meren rannalla
Hän hiipii laiturin reunalle
ovelasti
suojaisella rannalla, veneessä rauhoitun
hyvää sydäntä kuuntelen
kaislojen muonaa pöllön ulvontaa...
makean kirsikantuoksun -
syksyn tuoksun
tähden lentävän yhdessä viltin alla
Sinun on päätettävä, yksin tiedettävä hellimisestä
Vastaukset 8
Vanhimmat
kirkas on Hän
rakkauden lämpö
Meren rannalla
Hän hiipii laiturin reunalle
ovelasti hiljaa
suojaisella rannalla,
veneessä rauhoitun
hyvää sydäntä kuuntelen
kaislojen muonaa,
pöllön ulvontaa...
kevään makean kirsikantuoksun -
syksyn tuoksun muistan
tähden lentävän
näemme yhdessä viltin alla
Sinun on päätettävä,
yksin tiedettävä
hellimisestä sydämen
kirkas Hän
rakkauden lämpö Meren rannalla
Hän hiipii laiturin reunalle
ovelasti
suojaisella rannalla, veneessä rauhoitun
hyvää sydäntä kuuntelen
kaislojen muonaa pöllön ulvontaa
makean kirsikantuoksun -
syksyn tuoksun
tähden lentävän yhdessä viltin alla
Sinun on päätettävä, yksin tiedettävä hellimisestä
------------------------------------------
kiitos - häkellyttävistä sanoista.. (osa ideoitu TOSIAAN runokoneen kautta muunnellen :( -- paistoi läpi siis, ei suoraan kuitenkaan) mietin vielä, miten hioisi --- itsekin ilahduin joistain kielikuvista, joten kokonaan en voi kunniaa niistä itselleni veistää.. SANA-assosiaatiot..
pisteitä siellä ja täällä,
taitaa olla maneeri tämä
kiitos kuitenkin syvästä analyysistäsi,
itselläsi ovat runot hiottua ja punnittua,
rytmiikaltaan ja sisällöltään -
hyvän runon kirjoittaminen vaatii varmasti
paljon harjoittelua, sanojen vaakaa ja
maistelua -
ehkä joskus jokin runo kuitenkin
syntyy kuin itsestään,
toinen runon vaatiessa pitkää kypsyttelyä
olet oikeassa, purkkalauseet pois
rytmin säilyttämisen kannalta
häväistystä
harjoittelen :)
Nyt se on hyvä. Todella. Minulta tuntuvat sanat kummasti loppuneen. Jos tahtoisit tietää, miltä minusta tuntuu, lukisin runosi sinulle. Ja sehän olisi typerää. Harjoittelu kannattaa. Siitä saa itselleen paljon, jotain henkistä tyydytystä, johon ei mitenkään liity se, ymmärtävätkö muut runosi. Kirjoittaminen on arvokas harrastus. Keep going! : )
H-k.
PS. Eikä runokoneissa ole mitään pahaa. Niin kauan kuin se tuntuu itsestä hyvältä, masiinoista on varmasti kiva hakea inspiraatioita, sanoista pulpahtelevia mielikuvia, kuten sanot. Minunkin on pakko välillä lukea vain senkin takia, että saisin uusia sanoja.
Runokone on persoonaton tekstittäjä eikä sillä ole mitään tekemistä oikean runouden kanssa.
Inspikset tulevat tunteista, ei koneen nielusta!
mieluisiaan
suorana aika raakoja?
Muuten totta,
kyllä omista tunnelmista
parhaat runot syntyvät varmaan -
pitipä vain kurkata,
millaisia kielikuvia
joku saisi sanoistani ja
sitten muokoata niistä omani
HP
Minä saan kyllä joskus inspiraation pelkästä sanasta. Jokin lauseenpätkä tai puhdas sanasta syntynyt mielikuva voi pienen pulmailun jälkeen johtaa runoon. Vaikkapa
orapihlaja
kikattaa
hymähdys
tassutella
sadevesi
hallavaharjainen
kuulas
paperisermi
Nuo ovat vain sanoja päästäni, mutta jos niihin suhtautuu tietyllä tavalla, niiden herättämistä _tunteista_ voi pulpahdella paperille vaikka mitä. Niin, niin... Olet oikeassa: tunteistahan runot syntyvät. Mutta minä olen sitä mieltä, että yksi sanakin voi jo saada aikaan tuon tunteen. Sanoja on siksikin hyvä "tankata", ettei jumittuisi tiettyihin suosikki-ilmauksiinsa. Minä ainakin olen huomannut, että runoissani kiusallisesti toistuvat samat sanat, vaikka runojen kuvaamat tapahtumat poikkeaisivatkin tyystin toisistaan.
Runokone on yksin täysin tyhjänpäiväinen kapistus. Kone voi sisältää sanoja ja tietoa, muttei itse kuitenkaan tuntea tai tietää mitään. Aloittelevalle runonikkarille ja miksei hätätapauksessa myös muillekin runokone voi toimia inspiraationlähteenä. Jotkin kirjoittajista tarvitsevat ikään kuin tehtävänannon päästäkseen vauhtiin. Tehtävänantoja voi toki itsekin väsätä itselleen, mutta joitakin runokone auttaa tässä puuhassa. Minä en ole koskaan käyttänyt ko. vempainta, ja runoni syntyvät melkolailla äkkinäisinä ryöpsähdyksinä oman tajuntani pohjamudista.
Ai, mutta mielenkiintoiseen aiheeseen iskit!
Huomenta vaan
Kiitos, harjoitus tekee joskus
jossain mestarin - jos malttaa
vain harjoitella?
Huvikseni hain kielikuvia
koneen kautta, kun omat mielikuvat
olivat tyhjinä - yleensä itsekseni
raapustellut - mutta lukemalla muuta runoutta
ja ylipäätään muiden sanoja- sanat uudet selittämään sisäistä maailmaa, kokemistaan..
Oikein hyvää päivää :)
t. "Ja- runoija"
"Ja- runoiLIja"
;)