Olen sairaanhoitajaopiskelija ja ja nyt viimeisiä päiviä harjoittelussa yliopistollisessa keskussairaalassa
Alkuun oli tunne,että osaan ja kehityn,mutta nyt tulee takapakkia.EN OSAA MITÄÄN.Kaikki menee päin p:tä.Ainoastaan perusjutut onnistuu,muuten kaikki kusee.Olen ollut viime päivät väsynyt kouluhommien suhteen,ja tuntuu etten jaksa enää panostaa harjoitteluun.Kesätöihin(vanhainkotiin) pitäs mennä kohta ja motivaatio on nollassa.Tiedän,että saan huonon arvioinnin tästä harjoittelusta.
Ohjaajani on onneksi todella mukava ja kärsivällinen eikä hermostu,vaikka hidastan hänen työtään ja kämmäilen koko ajan.Tiedän kuitenkin,että hän varmasti mielessään kiroaa mut ja miettii kuinka uskomattoman typeriä ja epäkäytännön ihmisiä pääse sh-koulutuksiin nykyään.
Onko teillä jo valmistuneilla ollut koskaan tunnetta,ettette hallitse kaikkea,siis silloin kun olitte juuri valmistuneita/opiskelijoita?Minua stressaa,teidän että olen vasta opiskelija(2.vuuoden)mutta toisaalta,jollen nyt opi näitä,niin en opi koskaan.
Pidän kyllä tästä alasta,mielestäni tulen hyvin toimeen potilaiden kanssa ym.En vaan tiedä olenko tarpeeksi "kätevä" tähän hommaan muuten.Olen koulussakin aina ollut ihan paska kaikissa käytännön aineissa,jos ne nyt tähän vaikuttaa.
Alkuun oli tunne,että osaan ja kehityn,mutta nyt tulee takapakkia.EN OSAA MITÄÄN.Kaikki menee päin p:tä.Ainoastaan perusjutut onnistuu,muuten kaikki kusee.Olen ollut viime päivät väsynyt kouluhommien suhteen,ja tuntuu etten jaksa enää panostaa harjoitteluun.Kesätöihin(vanhainkotiin) pitäs mennä kohta ja motivaatio on nollassa.Tiedän,että saan huonon arvioinnin tästä harjoittelusta.
Ohjaajani on onneksi todella mukava ja kärsivällinen eikä hermostu,vaikka hidastan hänen työtään ja kämmäilen koko ajan.Tiedän kuitenkin,että hän varmasti mielessään kiroaa mut ja miettii kuinka uskomattoman typeriä ja epäkäytännön ihmisiä pääse sh-koulutuksiin nykyään.
Onko teillä jo valmistuneilla ollut koskaan tunnetta,ettette hallitse kaikkea,siis silloin kun olitte juuri valmistuneita/opiskelijoita?Minua stressaa,teidän että olen vasta opiskelija(2.vuuoden)mutta toisaalta,jollen nyt opi näitä,niin en opi koskaan.
Pidän kyllä tästä alasta,mielestäni tulen hyvin toimeen potilaiden kanssa ym.En vaan tiedä olenko tarpeeksi "kätevä" tähän hommaan muuten.Olen koulussakin aina ollut ihan paska kaikissa käytännön aineissa,jos ne nyt tähän vaikuttaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eihän sinun vielä tarvitsekaan osata kaikkia samoja asioita kuin sairaanhoitajien. Ensin perusasiat ja siihen sitten pikku hiljaa lisää osaamista. Hiljaa hyvä tulee.
MUista, että koulu antaa ainoastaan perusvalmiudet ja se työ sitten opettaa eniten. Sulla lienee sitä "käytännön harjoittelua" jäljellä ainakin 40 vuotta. Älä siis ota paineita osaamisesta ja kyllä se motivaatiokin vielä löytyy.
Niin siis,ei tämä ole provo..!
Olen 2.vuoden opiskelija,ja tuntuu että taidot on olemattomat,eikä kehitystä tapahdu ollenkaan.
En varsinaisesti siitä kesätyöstäni stressaa:minulla on paljon kokemusta ns.perushoidosta.Olen tehnyt paljon keikkaa lähihoitajan sijaisuuksina(menen kesäksi siis lähihoitajan sijaiseksi),niin tk-vudeosastoilla ja kotipalvelussa."nostamiset!,pesut jne onnistuu hyvin,siis perusasiat.Mutta lääkkehommat,siis esim.infuusionesteiden sekoitukset,neulojen ja ruiskujen kanssa sählään aina.En tajua,miten koskaan opin kanyloimaan.Tuntuu toivottomalta,kun monet koulukaverit jo ovat päässeet kanyloimaan.Minä en,ohjaajani tuskin antaa minun sitä kokeilla,kun vään sählään ja tuntuu että niin avuton olen välillä:(
Kyllä se työharjottelu siitä sujuu, omien puutteiden tiedostaminen ja hyväksyminen auttaa kummasti, tiedät missä on parantamisen varaa.
Jos tunnet kuitenkin teorian paremminkin omaksesi, jatka ihmeessä hoitotieteen opiskelua, kyllä se tutkijakin tekee muutakin kuin vain ajattelee.
Niin, et kertonut miten pitkällä olet opinnoissasi?
Niin, tarkoitin, että kun olen niin tyhmä enkä tiedä miten pitkä on sairaanhoitajien koulutus nykyään. Ja siksi kiinnostaisi tietää, miten paljon on sitä opiskelua jäljellä lopulliseen valmistumiseen?
Itse aikoinani opiskellessa tuntui, että vasta viimeisenä vuonna opittiin jotain, mutta tietysti ne on käytännöt nyt muuttuneet.
Itse luin neljä ja puolivuotta terveydenhoitajaksi (peruskoulupuhjalta silloin pääsi myös). Ja sen jälkeen vasta opiskelin sairaanhoitajaksi, linjalla mielenterveystyö.
Vaihdoin ikäni, ja terveyteni vuoksi alaa. Nyt teen töitä srk.lla ohjaajana.
Koulussa oli tunne, että on vähintäänkin hyvä hoitaja ja melkein paras. Työelämässä iskikin alemmuuskompelksi. Tuntui, ettei osaa mitään ja vastuunottaminen ja päätöstenteko tuntui vaikealta ja stressaavalta. Voin lohduttaa, että tunne menee ohitse. Kun saa hieman rutiinia ja oppii ymmärtämään syy-seuraus-suhteita, ei työtä tarvitse stressata niin paljon ja oma olo helpottuu. Edelleenkin (10v. valmiina hoitajana) tulee ajoittain tunne osaamattomuudesta ja voimaton olo. Kai se kuuluu alaan. Parempi tuntea jotakin kuin kivettää itsensä täysin. Olen joskus sanonut potilaillekkin aivan suoraan, etten tiedä vastausta, mutta otan selvää. Ei ole häpeäksi myöntää omia puutteitaan, kun pyrkii kuitenkin kehittymään ja tekemään parhaansa.
Kouluissa opetus on aika teoreettista. Mikään ei voi valmentaa siihen, millaisiin ongelmiin töissä voi todella törmätä. Tästä kai johtuu epävarmuus harjoittelujaksoilla opiskelun aikana. Teoria ei aina tue tarpeeksi käytäntöä ja hienot kaaviot esim. vuorovaikutuksesta huuhtoutuvat viemäristä alas, kun sekava agressiivinen potilas haistattaa vittua.
Koita silti jatkaa opinnot loppuun. Vaikutat ystävälliseltä ja voimakkaasti tuntevalta ihmiseltä. On parempi myöntää heikkoutensa ja kasvaa niiden yläpuolelle ajan kanssa kuin uskoa olevansa aina oikeassa ja paras.
Itsekin haluaisin mennä alalle mutta pelkään juuri sitä että en osaa myöhemmin tehdä päätöksiä tai en opi mitään ainakaan nopeasti...
siski mietinkin että onko kannattaavaa vaikka ensiksi opiskella löhihoitajaksi ja jos tuntuu selviävän siitä niin sitten sairaanhoitajaksi?
Opiskeluaikana on tarkoitus oppia teoreettiset perusteet toiminnalle sekä jonkinlaiset perustaidot.
Kukaan ei vaadi, että opiskelun jälkeen pitäisi osata "kaikki".
Tutkinto on lupa aloittaa oikean työn harjoittelu.
Äläkä murehdi vanhainkoti kesätöitäsi: siellä pärjäät tosi hyvin perushoidolla, läsnäolemalla ja ihmisistä välittämällä.
Jatkossakin pidä mielessä, että halu tehdä hyvää toiselle on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia hoitotyössä ei suinkaan hyvät "tempputaidot".
Tsemppiä!
Tuttavani valmistui juuri sh:ksi ja on kertonut kuinka häntä peltottaa että ei osaa tehdä niitä juttuja mitä kuuluisi osata.
Ja kun nyt on työelämässä, hänellä on paljon vastuuta ja lh:t kysyvät neuvoa heille vaikeissa asioissa, hän pelkää ettei osaa vastata oikein (tai ylipäänsä mitään!)
Joten luulen että tuo on tavallaan normaalia..