Kyllä vähän herätti vastauksia aloittamani ketju tuolla alempana. Mitä se kertoo? Se kertoo siitä että exien kiusanteko on päivän sana!
Tapaamiset
tinntamaaria
8692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiusaamiseen tottuu. Se on kuin känsä jalanpohjassa; sitä ei aina huomaa olevan olemassa, se häviää itsestään tai on leikattava pois.
Terveisin ex-miehensä kiusaama lähiäiti.
on äitien puolelta ex miehelle kiusantekoa, niin kantsii sitten olla hiljaa!
ei ole kiusantekoa. Jos välittää välittää siitämiltä toisista tuntuu eikä jyrää omaa rataansa kun on "oikeus" siihen ja "oikeus" tähän. Mieti vähän!
Miltä tuntuu kun oma isä huijaa, lupaa ja antaa ymmärtää muuta kun tekee? On monilta itkuilta lapset säätyny, kun olen itsekkäästi pitänyt lasteni puolta! Jos luvataan, se pidetään, ellei pidetä ei luvatakkaan mitään.
Jos uusi elämä ja uudet naiset kiinnostaa, miksi antaa ymmärtää, että isä välittää??? Ei lapsistakaan väkisin voi pitää, mutta ei saa antaa ymmärtää toista ja tehdä toista.
Jos kännyyn tulee viesti, isä rakastaa teitä kaikesta huolimatta!!! Miten lapsi sen ymmärtää??? Miten isäkään voi lapsia rakastaa jos ei heitä näe eikä halua olla heidän kanssa? Sanat suuremmat kuin teot.
se on äidin vastuu suojella lastensa hyvää ja rauhallista lapsuutta. Jos isäsuhde on epävarma ja jatkuvasti pahaa mieltä ja pettymyksiä tuottava on parempi ettei sitä ole kun lapset ovat pieniä. Kun ovat teini-iässä ja nuoria aikuisia ehtivät käydä katsastamassa isänsä ja muodostamassa oman kantansa. Ei se ole itsekästä, että tekee vastuullisia päätöksiä. Ikävä kyllä siitä saa lokaa niskaansa, mutta jos siitä huolimatta on valmis oman arvionsa mukaan toimimaan niinkuin parhaaksi näkee on tehnyt oikein. Minä pidin tiukat rajat. Lasten lapsuus oli rauhallista ja tasaista. Isä oli jossain olemassa, muttei näkynyt. Kasvettuaan tarpeeksi vahvoiksi lapset menivät katsomaan ja tekivät omat johtopäätöksensä. Nykyään yksi sietää isäänsä ja kaksi on pistänyt välit poikki. Kun ajattelen nyt jälkeenpäin asiaa pelottaa ihan mitä olisi käynyt jos olisin "aikuisena" "yhteistyökykyisenä" ja "lasten etua ajattelevana" jättänyt lapseni yksin isänsä armoille joka toinen viikonloppu ja antanut heidän lapsuutensa valua hiekkaan. HUH! Asia on meillä avoin ja siitä puhutaan aikuisten lasten kanssa ilman ongelmia. Vaikka täällä manataan omilla aivoillaan ajattelevien äitien joutuvan viettämään yksinäisiä vanhuuden päiviä kun "lapset huomaavat mitä äiti on tehnyt" ei se ainkaan meidän perheessä ole vaarana. Joten tsemppiä vain äidit. Ajatelkaa lastenne parasta ja luottakaa siihen. Ainakaan lapset eivät tule myöhemmin syyttämään lasuutensa turvaamisesta.
kiusaamiseen on valtavat mahdollisuuden niin kauan kun lapset ovat alaikäisiä. On vähän ristiriitaista kun pitää toivoa lastensa kasvavan, että pääsee ex-miehen piinasta eroon, mutta näin se vain on. Kun lapseni yksi toisensa jälkeen täyttivät 18 huokaisin syvällä sisimmässäni helpotuksesta. Exältä kirposi viimeinenkin mahdollisuus päästä minuun kiinni, enää ei olisi elarikiistoja ja vuosia sydämen päällä painanut huoli uhkailluista oikeudenkäynneistä ja lastensuojeluilmoituksista hävisi. Oli äkkiä todella kevyt olo. Nyt saa uhkailla ja vouhkata mitä tahtoo.... hassua, mutta kun nuorin täytti 22v. mies soitti ja kokeili vielä kerran. Uhkaili sossuilla ja vetosi, että lapsen edun nimissä vanhemmilla tulee olla yhtenäiset kasvatusnäkemykset muuten tulee hankaluuksia. Eipä siinä muuta kuin todeta että näinhän se on. Enää ei suututtanut, ei pelottanut eikä ahdistanut, ainoastaan nauratti. Aika kiva tunne. Tosin harmillista havaita, että exän piinasta pääsee eroon vasta vuosien kuluttua kun lapset aikuistuvat.
Tuttu ajatus. Toisaalta toivoo ajan kuluvan hitaasti, ettei ikääntyisi niin äkkiä ja ehtisi vielä jättää merkkinsä maailmaan, kokea vielä jotain mullistavaa, mutta toisessa vaakakupissa on juuri lasten täysi-ikäistyminen ja lopullinen pesäero exään :)
Hups, meni 10 vuotta ja pieni-ihminen on kenties armeijan harmaissa, vanhin tehnyt minusta mummon ja minulla on kuumat aallot hormonihoitoineen :D
Istutuin seinustalle pari kappaletta Jalokärhö Jackmanin taimia; tämän vuoden äitienpäiväkukkaset. kenties 10 vuoden päästä kiipeän -kuin Jaakko pavunvartta, niitä pitkin taivaisiin :)
minä istutin köynnösruusun ehkä ihan sama ajatus mielessä; kiivetä ruusun varsia pitkin taivaisiin kuin Jaakko.... tai ehkä siinä vaiheessa jo aika jaakkona kun piikit iskevät keski-ikäisen naisen partaan.... mutta perille ajattelin kuitenkin päästä, tavoitteeseeni, naisellisesti ruusunpiikkistä partaani liehuttaen.