Avosiipan kuolemasta on 7 kk, ja lypsykarjatilaa on pyöritetty siitä saakka.
Nyt riitti, varsinkin sen takia, kun ei mistään tunnu tukea heruvan, mutta arvostelijoita kyllä riittää!
Lapset ovat pieniä 4v, 6v ja 9v. Ei voi sukutilaa heidän varaansa laskea. Tein kylmän päätöksen, maat on myity, kiintiöt myös.. pian lähtee 37 päinen karjakin. Kaikki kilpailutettu niin hyvin kuin mahd. ja sain jo kaikki perikunnan velat pois lasten harteilta. Vielä odottelen perintöveron ja alv maksuja --sitten alkaa uusi sivu tämän plantaasin elämässä.
--ja arvatenkin taas täälläkin joku alkaa soimata! Minusta saisi jokainen joka suunsa avaa toisen elämän suhteen, astua kuukaudeksi arvosteltavan saappaisiin!
Ei ole ihan helppoa pienten lasten kanssa, hyviä työntekijöitä ei ole helppoa saada ja palkkakulut ovat aika roimat..
Ei maatalous ole mikään kultakaivos, eikä ikivanha konekalusto ajanmukainen. Urakoijat eivät ihan halpoja suurien koneidensa kera.
Lisää ei pankkikaan antane lainaa, parret roikkuvat pian lehmien kaulassa ja vesiputket lirisevät jos jostakin. Tässä astuu kuvioon myös maistraatti. Minä en saa tilan töistä mitään palkkaa.
Isompi lapsista sanoi, että muutetaan kauas pois että ehditään olla vähän yhdessäkin! -silloin minä tein päätökseni. Kumpi on tärkeämpi: maatilan maat ja karja vai ainoat rakkaan puolisoni perilliset? He tarvitsevat enemmän aikaa ja huomiota, kuin väsyneen äidin, ja perityt maat..
Miettikää ihmiset ensin vartti, ennenkuin vastaatte! Tätä menoa itse olen pian loppuunpalanut. Ja ainavaan joku jaksaa kysyä: Kannattaako nyt maita mennä myimään?? Ja eikös se karja ole miehesi elämäntyö..kuinka sinä sitä kehtaat pois laittaa? **teroittaa jo kirvestään..
-kiia34-
Nyt riitti, varsinkin sen takia, kun ei mistään tunnu tukea heruvan, mutta arvostelijoita kyllä riittää!
Lapset ovat pieniä 4v, 6v ja 9v. Ei voi sukutilaa heidän varaansa laskea. Tein kylmän päätöksen, maat on myity, kiintiöt myös.. pian lähtee 37 päinen karjakin. Kaikki kilpailutettu niin hyvin kuin mahd. ja sain jo kaikki perikunnan velat pois lasten harteilta. Vielä odottelen perintöveron ja alv maksuja --sitten alkaa uusi sivu tämän plantaasin elämässä.
--ja arvatenkin taas täälläkin joku alkaa soimata! Minusta saisi jokainen joka suunsa avaa toisen elämän suhteen, astua kuukaudeksi arvosteltavan saappaisiin!
Ei ole ihan helppoa pienten lasten kanssa, hyviä työntekijöitä ei ole helppoa saada ja palkkakulut ovat aika roimat..
Ei maatalous ole mikään kultakaivos, eikä ikivanha konekalusto ajanmukainen. Urakoijat eivät ihan halpoja suurien koneidensa kera.
Lisää ei pankkikaan antane lainaa, parret roikkuvat pian lehmien kaulassa ja vesiputket lirisevät jos jostakin. Tässä astuu kuvioon myös maistraatti. Minä en saa tilan töistä mitään palkkaa.
Isompi lapsista sanoi, että muutetaan kauas pois että ehditään olla vähän yhdessäkin! -silloin minä tein päätökseni. Kumpi on tärkeämpi: maatilan maat ja karja vai ainoat rakkaan puolisoni perilliset? He tarvitsevat enemmän aikaa ja huomiota, kuin väsyneen äidin, ja perityt maat..
Miettikää ihmiset ensin vartti, ennenkuin vastaatte! Tätä menoa itse olen pian loppuunpalanut. Ja ainavaan joku jaksaa kysyä: Kannattaako nyt maita mennä myimään?? Ja eikös se karja ole miehesi elämäntyö..kuinka sinä sitä kehtaat pois laittaa? **teroittaa jo kirvestään..
-kiia34-
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ei kannata moisella itteensä loppuun polttaa! Voimia tulevaisuuteen!! =)
....
Elä eläämääsi ja kun tunnet että sinusta puhutaan, ajattele "aivan v..tun sama sun mielipiteesi". Olen vuosia aikaa käynyt vakavan masennuksen ja siitä nousu tarvitsi pitkän työn jotta oppi noin ajattelemaan. Olen lasteni kanssa ainaisen tutkinnan alla miten elän, mihin menen ja kelle puhun... nyt kun tunnen silmät niskassani, kuittaan ajatuksilla että aina löytyy puhumista vaikka en muuta tee kuin hoidan kotia ja lapset.
Ei tämä kansa tunnu koskaan hyvää löytävän tai tukea tarjoa, mutta arvosteleen ja tuomitseen aina valmis. Mielipiteitä löytyy yhtä monta kuin sanojaa joten jätä omaan arvoonsa ja elä kuin parhaimmalta tuntuu.
Sehän on sun elämä, ei "naapurin".
Tsemmpiä ja voimia.= )
Riittävästi sisältöä.Sellainen ihminen alkaa elämään "toisen elämää."Sinulla on elämässi varmasti sisältöä,joten sinun ei tarvitse lähteä "elämään toisten elämää",uskoisin näin kun luin tuon avauksesi.Maaseudun pienten kylien ongelma on juuri tuontyyppinen uteliaisuus,ei saisi päästää ketään liian lähelle.Toisen kunnioittaminen on keskeisimpiä asioita,mutta se on myös ansaittava jotta sitä saa osakseen.Avoimmuus on hyve,mutta siitä saattaa seurata myös ongelmia,kun on niitä ihmisiä jotka elävät myös "toisen elämää".
Suomalainen haukkuu tyhmässä ylimielisyydessään lähimmäistään. Unohtaa samalla elämän epävarmuuden, aivan yllättäen kohtalo voi kolhaista itse kutakin, sitä kaikkein itsevarmintakin. Kannattaisi tukea toista, antaa naapuriapua, ehkä sen tarpeessa on joskus itsekin. Tällaista periaatetta vielä jossain näkee. Muuten suomalainen diktatuuri on saavuttamassa tavoitteensa "hajoita ja hallitse" -hengessä. Eikä olot maaseudulla parane, ennen kuin toden teolla aletaan puhaltaa yhteen hiileen. Että lopetetaan jo se toistemme hiillostaminen milloin minkäkin verukkeen varjolla.
Sinulle elämänhalua! Löydät varmasti itse järkeilemällä ja tuntojasi kuuntelemalla perheellesi sopivat ratkaisut. Eikä kannata luottaa viranomaisiin, pankkeihin ja muihin itsekeskeisiin rahastajiin.
Sinut on paiskattu melkoisen haastavaan osaan. Tärkeintä on nyt, että huolehdit itsestäsi ja lapsistasi. Kaikkien ratkaisujen ja valintojen on palveltava sitä tavoitetta, että sinä jaksat. Ja kun sinä jaksat, niin sitten jaksat antaa lapsille sen mitä he tarvitsevat.
Jos olisin osassasi, niin minulle täysin mahdoton ajatus olisi hoitaa tilaa ja karjaa yksin. En jaksaisi, en pystyisi eikä siinä olisi mitään järkeä. Pienten lasten äiti yksin ei voisi sitä tehdä ja jos hän palkkaisi siihen apua (veikkaanpa, että miehesi työpanoksen korvaamiseen tarvittaisiin kaksi palkollista) niin palkkakulut nielisivät tilan tulon.
Sinä tarvitsisit nimenomaan tukea päätöksillesi, mutta ympäristö suoltaa arvostelua ja ihmettelyä. Herkkien korvien ja haavoittuneen mielen on vaikea sivuuttaa sellaiset puheet välittämättä. Yritä silti. Ja hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joilta saat tukea ja neuvoja silloin, jos sinä niitä pyydät.
Jaksamista!
Toivotan sulle kaikkea hyvää! Ja rohkea muija olet kun teit kunnollisen päätöksen :)
Sinulla on vain tämä yksi ELÄMÄ.Sinä ihan itse päätät miten sen elät.Anna toisten mietteille huutia.VOIMIA SINULLE.
Me olemme vaimon kanssa sopineet sen varalle, että minulle sattuu jotain tuotannon alasajosuunnitelman. Siinä olemme listanneet henkilöt, jotka hoitavat karjan myynnin, kuka maa-asiat, verotuksen jne. Lisäksi saatavat ja vuokrasopimukset ja yhteiskoneet ym. AINOA järkevä ratkaisu ja varsinkin lasten kannalta on ajaa tuotanto alas ja keskittyä elämään!
Voihan sitä yrittää etsiä myös jatkajan yritykselle joko lähipiiristä tai kauempaa. Sijaisapulomittajakin on mahdollista saada ylimenovaiheen ajaksi. Maatilayrityksillä tuota järkevintä mallia haittaa se, että tilasta saa parhaan hinnan paloittelemalla se (myös maistraatti saattaa asettaa kapuloita rattaisiin, jos leskellä ei ole vähintään hallintaoikeutta testamentin perusteella). Millään muulla alalla yrityksen alasajo ei tulisi kyseeseen ensimmäisenä vaihtoehtona, sillä toimivasta hyvin kannattavasta yrityksestä ollaan varmasti valmiita maksamaan moninverroin se, mitä kiinteistön ja irtaimiston realisoimisesta on saatavissa.
Minä olen hoitanut maatalouden ja vaimo käy muualla töissä. Lisäksi peltohomma perustuu vuokramaahan ja urakointiin. Ei vuokrasopimuksia ja urakointisopimuksia voi myydä kolmannelle osapuolelle. Eläinhallin luultavasti naapuri vuokraisi hiehoilleen. Emojen kasvatus kannattavasti palkkatyöllä etelässä ei onnistu edes kokeneelta saati sitten olosuhteiden pakosta hommaan ryhtyvältä.
Kaikille vinkiksi, kahdenkeskinen hallintaoikeustestamentti poistaa ongelmat maistraatin kanssa.
Siis toisen kuoleman takia pitäisi lopettaa kaikki, aika säälittävän mustasukkaistako?
Mitähän tuolla komentilla oikein ajat takaa?
...mille voisi olla mustasukkainen ja MIKSI!???
Ehkä niille ehjille perheille, jotka voivat jatkaa tilan töitä yhdessä ja jakaa ilot ja surut. Mutta ei nämä päätökset kyllä liity mihinkään muuhun, kuin oman jaksamisen lopahtamiseen.. kun ei tukea tai apua mistään saa, kuin tukulla rahaa. Mutta kun huhut lähtee liikkeelle jostain myytävästä, heti tuttuja ja sukulaisia ahdistellaan: Joko vasara pian paukkuu? ..heh... sairasta sanon minä!
:o) -kiia-
Jos minä heitän pyyhkeen kehään, niin en ole valvomassa enää omia etujani. Toivon kuitenkin että vaimoni ja lapseni asiat sujuvat senkin jälkeen ja raha helpottaa asioita, tiettyjen asioiden realisointi kuuluu silloin asiaan, eli työ ja vaiva pois ja rahaa tilalle!
Jos asiaa ajattelee toiselta kannalta, kuten olen usein ajatellut, niin on toisaalta erittäin itsekästä perhettäni kohtaan pyörittää maataloutta siinä laajuudessa, että minun aikani kuluu tilan asioiden hoidossa, eikä perheen yhdessäoloon! No valoa on tunnelin päässä, olen vähentänyt eläinmäärää ja urakointia ja onpa muutama kerta oltu perheen kanssa päivä pari kylpylälomallakin!
Eiköhän uusi puoliso ole kaiken puolin paras ratkaisu! Monesti parempi kuin vanha!
luulisin nimenomaan yrityskaupan tuottavan paremman tuloksen luovutettaessa. Konkreettista myytäväähän ei ole paljoa. Jatkajalla todennäköisesti olisi kuitenkin etusija vuokra- ja urakkasopimuksiin (tietysti hän selvittäisi ne mahdollisuudet etukäteen), ja sen hän varmasti huomioisi hinnassa.
Maatila ei ole mikään osakeyhtiöön verrattava kokonaisuus, joka olisi sopimuksineen myytävissä!
Esimerkiksi vuokrasopimuksia ei ole yleensä siirrettävissä kolmannelle osapuolelle ja urakkasopimuksethan on periaatteessa katkolla vuosittain! Omia peltoja ei välttämättä myydä ainakaan tilan ympäriltä, muut ehkä. No yrityksellä ei ole kauheasti omaisuutta, mutta parin sadan tonnin koneet ja reilun sadan tonnin elukat on reilun viidenkympin jäsenosuuksien lisäksi, joten kyllä ne kuudenkympin velat peittyy kevyesti verojenkin maksun jälkeen! Metsän tuotto ja omien peltojen vuokratulo saattaisi olla liki kymppi vuodessa. Asuinrakennus täytyisi kuitenkin jättää jo syytinkiläistenkin takia ittelle.
Ehkä kuulostan hieman itsekkäältä, mutta empä usko, että kukaan pystyisi täyttämään minun "saappaitani" edes yrityksessäni tai puhumattakaan rakkaudessa perhettäni kohtaan!
sopimusten siirrettävyyteen. Ei esimerkiksi kylän putkimiehellä ole sen kummempia sopimuksia urakoista, mutta kummasti aloittelevat putkimiehet etsivät "valmiita" yrityksiä aloittaakseen yritystoiminnan. Tuo maatalouden alasajovimma on syntynyt aivan viime vuosikymmeninä, aikaisemmin kyllä tilat siirtyivät uusille viljelijöille, jos jatkajaa ei ollut omassa lähipiirissä. Satoja vuosia saman suvun hallinnassa toimineet ns. sukutilat ovat hyvin pieni vähemmistö tilojen joukossa. Kyllä maatilojen pilkkominen tietysti on ollut monesti edullinenkin tapa luopua yritystoiminnasta, mutta se johtuu pelkästään nykyisestä tavasta hinnoitella maatiloja (osien summa on suurempi kuin kokonaisuus). Johtuisiko se siitä, että viljelijät eivät arvosta omia yritysjohtajan taitojaan? Tilan arvo koostuu pelkästään sen osista, ei sen johdon kyvystä tehdä tulosta kuten esimerkiksi Nokiassa. Yrityskaupoissahan maksettava hinta on aivan eri luokkaa, jos luopujan ammattitaito on uuden yrittäjän käytettävissä alkuvaiheessa.
Juuh.... jos vierelleni olisi tullut vaikka millainen agrologi-seminologi-koneenkorjaaja,
kylmä totuus on se, että suostuisiko hän tekemään töitä ympäri vuoden pienellä palkalla.
Tila on perikunnan, minä en saisi palkkaa mistään jos jäisin kotiin. Tätä työmäärää taas ei yksi ihminen jaksaisi.. ei olisi varaa palkata kahta työntekijää.. lomittajat ovat kiven alla, ei ole saanut edes sairaslomien ajaksi vaan olen joutunut navetalla itse lypsämään kuumeisena koko vkon.
Tätä ei kaikki palkansaajat tajua, ettei voi navetalta olla pois vaikka mikä ripulikuume tauti iskisi. Ja jos lapset ovat kipeinä, kyllä on helpompaa pitää heidät mummolassa, kunnes toipuvat.
Tämä nyt oli vaan taas tälläinen purkaus.. kun aina joku tuntuu olevan niin viisas. TERVETULOA tilalleni töihin, niin jutellaan sitten kuukauden päästä! Silloin onneksi kaikki on jo myyty!!!!! Ja itse olen ihan toisaalla töissä.
Ja jää aikaa lapsille jopa kahtena päivänä viikossa.. ja vähän iltaisinkin arkipäivinä.
Minä jo nauran niille kyselijöille, jotka kysyvät lehmäressukoiden kohtalosta..ja siitä, kuinka nyt navetta jää tyhjilleen...
Piankos minä sille keksin käyttöä. Varastotilaa lämmityspuille tarvitaan aina. Vuokraan osan jollekin, myin kaikki osat jotka irti saan ja saapahan vaikka lapset sitten moponkorjaus hallin, vuokrahevoselle pilttuun tms.
Asennevamma tuntuu olevan monella. Ja useimmiten ne ihmiset, jotka arvostelevat eniten, eivät ole päivääkään tätä työtä tehneet.
Nyt autoa huoltamaan. Siinäkin minusta on naiselle opittavaa, että osaa perushuoltaa autonsa. Säästää voi niin monin eri tavoin. Ja se tuotto viivan alla, on niin kovin epävarmaa karjan kanssa. Juuri paras hieho sai kuulan kalloon ja maksua seuraa ruhon käsittelystä.
Että silleen..
VOIMIA kaikille maatalonimmeisille!
Älkää väsyttäkö itseänne ihan piippuun.. laskupäätä on harjoitettava, mikä kannattaa -ja missä kulkee raja investointien suhteen.
olet varsin vahva ihminen. Vielä kaiken kokemasi jälkeen jaksat puolustaa reviiriäsi ja opettaa näille tolloille elämän perusasioita!
Voimia ja jaksamista sinulle jatkossakin!
ei ollut Sinulle tarkoitettu, vaan kirjoitin yleensä tilasta luopumisesta. Sehän tulee meille jokaiselle eteen varmasti ennemmin tai myöhemmin - toivottavasti ei kuitenkaan niin yllättäen kuin Sinulle. On tietysti päivänselvää, että et olisi yksin voinut jatkaa entisellään. Olet varmasti tehnyt hyviä ratkaisuja ja toivon Sinulle kaikkea hyvää jatkossakin! Elämää on navetan ulkopuolellakin! Tuo toinen vastaaja sanoi kyllä sattuvasti Sinusta, mutta se mitä hän sanoi minusta, ei tainnut oikein sattua kohdalleen. Mutta sillä ei ole väliä.
että, mitä itse tekisit? Tervetuloa kokeilemaan.
Selkeästi ja yksinkertainen sanottuna saattaa nuo voivottelijat ajatella asiaa sinun kannalta.
Voimia ja menestystä tulevaan.
Mitenkäs on mahdollista että myit maat joita et edes omista? Lakihan kieltää sinua hävittämästä lastesi omaisuutta. Epäilempä, että maistraatti ei tuollaiseen lasten omaisuuden hukkaamiseen suostu.
Ja kyllä asia on niin, että sinulla ei ole mitään oikeutta hävittää lastesi omistamaa sukutilaa! Olisit ennemmin vaikka vuokrannut ne pellot.
Noh noh... kk sitten on myity maat ja kiintiöt. Kyllä asiat on hoidettu ihan juridisesti oikein. Serkkuni on juristi ja siskoni on veroasiantuntija -eli kaikki menee kuten pitää.
Ja kuitenkin taas muistutan, että lainatkin on saatava maksuun... Enhän minä saa kuin osan, sen minkä olen tähän tilaan maksanut -eli lainoitukseni verran. Senkin eteen pitäisi tahdä kamalat selvittelyt. Parempi ajaa alas, ja maksaa pikkuhiljaa omaa osuuttani pois. Lapset ovat nyt velattomia.
Joskus vain on laskettava ja tehtävä radikaalit päätökset. Tuskin tähän osaani sinäkään haluaisit. Niin pienet ympyrät tällä seudulla vaikuttavat..
-kiia-
Eihän tuossa missään sanottu että tila oli vainajan. Eiköhän tuo kirjoittaja ole tilan omistaja ihan 100% kun ei mitään avioliittoakaan ollut
olitko sinä siis lainannut ukolles rahaa velkakirjalla?
Ratkaisusi olisi isellesi ja lapsillesi hyvä, mutta miten sait maistraatilta luvan myydä? Omistitko yksin jos näin niin hyväjuttu.Älä kuuntele sivullisten puheita vaan päätä itse.Hyvät jatkot sinulle.
Niinhän se on... aina joku tuntuu paremmin tietävän! Vaan tärkeintä on lasten kokeman kriisin jälkeen, että saavat asua kotonaan ja säilyttää tutut ihmissuhteet sekä arjen muutoin ennallaan. Minusta se on aika ahdasmielistä ajattelutapaa, ettei tilan pitoa muka kannata lopettaa! Tässä viheessa se on ainut järkevä ratkaisu.. sitten kun minä väsyn, astuu kuvioon pesänhoitajat ja muut "oman edun tavoittelijat".
Silloin menee vasaran alle ihan hyväkin tila.
Tässä vaiheessa on vain tärkeää laskelmoiden lopettaa ja koska minulla on ihan hyvä koulutus ja olen ollut koko "emännyyteni" ajan myös muualla töissä, ei harppaus uuteen pelota.
Ehkä te, joilla koko elämä on todellakin pyörinyt maatalouden ympärillä, ajattelette toisin. Minulle tämä on pelkkää bisnestä..
Ja muistelan miten usein mieheni sanoi, että kun olisi jotain muuta koulutusta tajunnut hakea.. mietti monia eri urakointi ja maaseutumatkailu ym ideaa. Vaan eräänä päivänä hän ei herännytkään..
-kiia-
Kova paikka sulla teitpä niin tai näin mutta älä anna muiden päättää puolestasi meinaan että jos alkaa kaduttaa joskus niin voit kattoo peiliin ja syytellä ittees vaan. Minäkin tein omat ratkaisuni jokunen vuosi sitten ja kattelen peiliin harva se päivä ja siellä se syyteltävä näkkyy, ennen sai tehdä kotonaan töitä mutta nykyään lapset kyselee äireeltään että hei kukas se tuo outo setä on joka kolistelee tuolla ovella."voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla"
siule oikein paljon onnea ja otan osaa menetykseesi.
Lapsesi ovat varmasti tyytyväisiä kun saavat viettää enemmän aikaa kanssasi.
Puhun tavallaan kokemuksesta,oma äitini on leski,olin kovin pieni kun isä menehtyi.Heillä oli useampi yritys ja äiti luopui kaikesta sukulaisille ja jäi kanssani kotiin.
Joskus olen miettinyt millaista olisi jos äiti olisi sinnitellyt yritysten johdossa,ja vaikka hetkellisesti tunnen haikeuttakin,niin olen onnellinen viisaan äitini ratkaisusta.
Isäni olisi varmasti tukenut äitiä päätöksessä täysin ja olen varma että sinunkin miehesi olisi halunnut sinun keskittyvän perheeseen.Turha maan ja mammonan perään on haikailla kun vaakakupissa painaa noinkin isot asiat.
Teet varmasti oikein,maatalosalan työ ei ole pelkästään työtä vaan täyspäiväinen elämäntapa.
Toivottavasti teidän perheeseen paistaa aurinko erityisen lämpimästi ja raskaista ajoista huolimatta nautitte yhteisestä ajasta.
Kiitos positiivisesta kirjoituksestasi...
Äitisi tuntuu olevan todellakin viisas, laittoi elämänarvot tärkeimpään järjestykseen.
Moni ihminen on sanonut, että enitenhän sinulla on lapsille aikaa kun olet "kotona".
En ole kotona kun lapset ovat -iltalypsyllä ollaan juuri klo 17-20 ja sitten onkin lasten nukkumaan meno aika. Ja eipä päivät ole "vapaita" kuin harvoin ja silloinhan lapset taas ovat koulussa (vain nuorin kotona).
Kokeilin sitäkin että siirsimme lypsyajat siten, että iltatöille mentiin klo 21 -kun lapset olivat jo sängyssä. Olin väsähtää itse.. nukkumaan pääsi vasta klo 24 ja lapset herättivät pirteinä viim klo 06.30.
Monelle joutuu selittämään, ettei korkeatuotoksisen karjan lypsyä miten vaan siirretä, vaan on tärkeää pitää yllä 12t väliä.
Olen usein miettinyt, miten mieheni olisi pärjännyt jos minä olisin kuollut. Olisiko hän laittanut asiat tärkeysjärjestykseen vai hankkinut jonkun lastenhoitajan ja jatkanut omaa kiireistä työtahtiaan. Vanhin lapsistamme sanoi talvella, että oli onni kun sinä äiti et ole kuollut. Siitä ei isi olisi ikinä selvinnyt!
Missä me sitten oltaisiin... Pisti miettimään, kohtaloko asiaa peukaloi!? Vai mikä lie..
Nyt kahvitauko sikseen ja korvamerkkejä laittamaan. Ihanaa kun on valoista, siitä saa jotenkin lisävoimaa!
Voimaa ja uskoa tulevaan teille muillekin!
..ja muista sanoa äidillesi, jos suinkin vielä voit, kuinka paljon häntä rakastat!
Ei mikään voi olla tärkeämpää kuin lapset!!
lannistu ihmisten puheista,kateus vie kalatkin vedestä ja varmasti on nyt sukulaisilla ja tutuilla kova pähkäily teidän taloudellisesta tilanteesta.
Turha on piitata muiden mielipiteistä.Oma sydämesi varmasti sanelee kuinka toimia.
Varmasti tuossa tilanteessa on hirveää olla niin paljon poissa lasten luota,vaikka ovatkin nuoria niin silti sitä on yhdessä vahvempi.Miettimällä kuinka miehesi olisi toiminut,olet vain turhan julma ja epäoikeuden mukainen itsellesi.
Kun olet saanut asiat järjestykseen niin anna itsellesi aikaa levätä ja toipua kunnolla.Tiedän että hirveä työmäärä auttaa pitämään pään kasassa mutta varaudu siihen hetkeen kunnolla kun sinulla on viimein aikaa hengähtää hieman.Koita vaan silloin pitää ikävät ajatukset poissa ja miettiä mitä voisit tehdä itsesi hyväksi.Joudut käymään niin kovin vaikeita asioita läpi.
Koita jaksaa taakan ja paineen alla,kyllä kaikilla asioilla on tapana järjestyä aina jotenkin.
lähetän täältä päijät-hämeestä !
Oikean teit ratkaisun. Olen varma ettei sitä ratkaisua ollut helppo tehdä saatikka ettei sitä mietitty olisi!
lapset ensin ja jaksava äiti!!!
*halaus*
sananvapaudesta, ja jokainen saa sanoa mitä haluaa. Sillä ei ole väliä jos jotain kiukuttaa.
Sitäpaitsi,
Olet siirtänyt varallisuutta maaomaisuudesta sellaiseen omaisuuteen, jonka reaaliarvo laskee jatkuvasti. Se on aika tyhmästi tehty. Raha menettää arvoansa, kivitalot puretaan 30 vuoden päästä, jne, mutta maa säilyttää arvonsa.
Itteeni kiukuttaisi enemmän se että olen mennyt myymään reaaliarvonsa säilyttävää omaisuutta kuin muiden sanomiset tai kirjoittamiset.
No onhan se hyvä että joku aina välillä murtuu, tulee meille, pikkuhiljaa omaisuutta kerryttäville, lisää ostettavaa ;-)
sanon mitä mieleeni tulee mielipiteistäsi. Meitä äiti-ihmisiä kiinnostaa lastemme hyvinvointi eniten, rajoituksistamme riippumatta. Sen eteen voimme realisoida vaikka arvokasta maaomaisuutta, jos tarvis on. Nykymaailmassa ei enää ole tapana päättää lasten tulevasta elämänurasta, he saavat sen itse valita aikanaan.
Olen katsellut näitä omaisuuden kerääjiä, toisten konkusseista hyötyjiä. He voivat omistaa vaikka puolet pitäjästä ja neljänneksen toisesta, mutta omia lapsia heillä ei ole, eivätkä he vaikuta edes erityisen onnellisilta. Ketä varten, mitä varten he kahmivat varallisuutta, keille aikovat perintöjä jättää? Ruumisarkkuun ei paljon aarteita mahdu. Vai lapsettomuudesta johtuva kateusko ajaa ahnehtimaan maallista mammonaa?
jossakin muuttotappiokunnassa maalla ei ole 10 vuoden päästä mitään arvoa. Hyvä jos nyt jotain sai.
on siitä hyviä, että ihmiset yleensä kertoilevat itsestään sellaista mitä eivät muuten viitsisi tunnustaa.
Valaisit kovasti lisää siitä millaisia kaltaisesi ihmiset ovat. Olenkin monesti pohtinut millaista pimeyttä mahtaa pelkkää rahaa ahnehtivien elämä olla. Voin siis syystä halveksia kaltaisiasi entistä enemmän.
Rahaa tulee ja sitä menee, mutta lapset ovat jotain paljon suurempaa!
Niin...sananvapaus on jokaisella, mutta kummakyllä se on kärkkäimillään niillä, jotka EIVÄT ole tätä työtä tehneet ja EU-papereita pyörittäneet.
TOTTA olisi sekin, että saisin ujutettua lämppäriäljyt verotukseen isolta osin, ja pyykit voisi verollisena karjakeittiöllä pyöritellä --säästää monessa hankinnassa siten!
Mutta kun ei lasten kasvatuksen ohella jaksa moista sontaa enää pyöritellä.
Riittää kun olen 8 t töissä ja sen jälkeen jäävä aika on lapsille!
Talous ihan ok, ei velkaa... sen verran säästöjä että ei tule hätä käteen jos auto laukeaa tms.
MITÄ enempää ihminen voi haluta? Ei minua ainakaan omistamani maanpalanen tee onnelliseksi --mutta metsäähän jää lapsille vielä ihan mukava ala, ja itsellenikin. Sieltä sitä haetaan sitten ajokorttirahat ja autorahat.
Siihen minä panostan, en nurmeen joka vaatii urakoitsijan käyttöä.
Raivaussahaa ja oksasahaa osaan itsekin käyttää, MHY -kera teetän hoitosuunnitelmat jne. Ei tässä ihan olla peukalo keskellä kämmentä. Mutta ei olla sidoksissa toisaalta tähän kotiin. Voidaan myydä ja muuttaa vaikka Espanjaan --metsä on ja pysyy!
Nyt sitten taas puutarhaan kaiveleen perennoja penkkiin..
AURINKOA JOKAISELLE! -kiia-
myydä ne metsät ja jättää pellot. Metsän reaalituotto on ollut alle pellon tuoton jo pitkään. Sitäpaitsi, ei se omistaminen edellytä viljelyä. Ja hyvin on onnistunut sovittaa yhteen perhe ja maatalous, ainakin meillä
Tukiviljelijäksi en ryhdy... Ihan tarpeeksi sairasta väkeä asuu naapurostosta.
Ihmetellä täytyy, kun ei vielä ole EU-virkailijat käyneet "vihjeestä" laskemassa korvanumeroita, joita on pöytältk:n jäänyt!
Plaah... koska joudun teettämään KAIKEN peltoihin /koneisiin liittyvän urakoitsijalla, ei eläimettömän tilan tuet ole niin ruhtinaalliset että kannattaa maksaa.
Ja kun EN tarvitse maata -enkä velkaa halua korolla kauaa maksella.. Juuh... saahan ne vähennyksiin --mutta piti pankkiakin kovistella, että sai omat lainansa maksaa pois kuten itse halusi. Joka sektorilla tökkii kun asioita hoitaa nainen! --ei ainakaan tällä seudulla olla avuliaita. Harhaa..
Riippunee metsän laadusta...iästä.. miten hoidettu jne. Sen verran maata, että saa hevoselle laitumen, eikä naapuri pääse ihan ikkunan alle huristelemaan -riittää meille!
UGH..olen puhunut! -kiia-
Älä jauha paskaa!!!
Et varmasti ole oikeasti mikään karjatilallinen/viljelijä. Vai että kaiken joutuisit teettämään vielä urakoitsijalla-älä naurata.
Ja se on ihan varma, että pankista riippumatta kaikki hyväksyvät mukisematta lainojen ennenaikaisen maksun! Jäit taas kiinni paskan puhumisesta!!!!
Juu ja et tarvitse maata!! Et tietenkään kun et ole maanviljelijä!!
Voi vittu, että teidän kateellisten maattomien ihmisten täytyy keksiä kaikenlaisia juttuja, että itsellänne olis parempi olla.
En tietenkään enää ole maanviljelijä, koska maat on myity monena palana.. ja olen siirtynyt jokin aika sitten koulutustani vastaavaan työhön.
Eih ja eih... tämä EI ole kateutta, vaan juuri se sapettaakin, että moni luulee myyntirahojen jäävän vain kasvamaan korkoa ja etelänmatkoja odottelemaan.. Kaikenlaista sontaa sataa niskaan.
Monet laskut ja perintövelat ym maksuun -siitä ei muuten moni ihan ilman hammasten kiristystä selviä. Valtio ottaa joka välissä jonkun veron. Ei ihme että konkka uhkaa niitä, jotka ilman veroavustajaa ajaa tuotannon alas.
Minusta itse kuulostat ahdasmieliseltä ja suvaitsemattomalta, kun noin tuohdut ventovieraan ihmisen elämästä! MIKSI???
Onko sinulla lapsia?
Ei oman alan töiltäni ehtisi paneutumaan joka asiaan ja konsultaatio ym neuvonta käynneistä aina rapsahtaa lasku. Kyllä on kuule likvit laskettu monella eri vaihtoehdolla! --ja harrastamaan ei enää tarvitse ryhtyä..
Maatalosta olen kotoisin, ja emäntänä ollut mieheni kuolemaan saakka --siitä on pian vuosi aikaa. Että jonkin verran on kokemusta siitä, mitä on maaseudun elämä.
--ja nyt tekemään kasvimaata, että on ainakin kasvikset omasta maasta.
-kiia-
on ollut ankeeta ja raskasta. Meinaan vaan että jos oot yrittänyt hoitaa itse omakätisesti elukat, pellot, kodin, kakarat, kasvimaan, pottumaan, tehdä ikkunaverhot, ym ym..
Ei tuollaista kukaan pysty. Pitää avata silmät, ottaa laskin käteen ja miettiä mistä se raha tulee, ja mikä on oma erityisosaaminen. Itse olen keskittynyt johtamiseen, kaupalliseen toimintaan ja koneiden ja rakennusten huoltoon ja kunnostamiseen. Muut hommat tekee työväki.
Nyt jää aikaa myös perheelle. Emäntä käy töissä, koska hänelle ei löytynyt tilalta työtä jossa olisi viihtynyt, kun lypsykarjakin lähti 3 vuotta sitten.
Toki itsekin olen mukana peltotöissä rehunkorjuun ja puintien, sekä kevät kylvöjen aikaan. Sekä hoidan karjan ruokinnan työntekijöiden lomien aikaan.
Rahaa jää käteen enemmän kuin ennen, kiitos volyymin kasvattamisen, työn tehostamisen, kustannusten hallinnassa pysymisen jne jne.
Mut meillähän ei enää juoda oman tankin maitoa, syödä omia porkkanoita tai perunoita, eikä tehdä rehua 1100 varstalla. Tuollainen työ jossa 1 euron asiaan kulutetaan 10 euroa, ei vie kuin allikkoon. Jos jotain tehdään, pitää sen 1 euron panoksen tuottaa voittoa, ei tappiota.
Olet keskittänyt omat voimavarasi oikein! Hyvä asia!!!
Silsikin teitä on kaksi hoitamassa kodin taloutta. Itse olen huomannut, että urakoissa on monenlaista heppua. Kaikki saapi kilpailuttaa ja nyt jouduin juristiini ottamaan yhteyttä eräästä urakasta, koska taitaa olla roimasti ylitunteja urakkaan upotettuna. Tästä ylimääräisestä jauhannasta olen niin kiukkuinen..
Mutta minulle riittää se, että käyn palkkatyössä, saan ansaitut vuosilomat -jotka saan samaan aikaan kuin koulujen lomat. Työnantaja on joustava ja työmatkakin vain 15km.
Täältä ei mitään saa mukaansa..mutta kunhan saisi annettua lapsille rakkauden täyteisen elämän. Elämän jossa heidän itsetuntonsa olisi riittävä kohtaamaan uusia haasteita ja kestämään pettymyksiä. Riittää että viivan alle jää senverran, että ei tule vilu eikä nälkä.
On niin paljon kulutustavoistamme kiinni, paljonko jää säästöön.
On pakko sulkea silmänsä ja korvansa kylän juoruakoilta ja ukoilta.. kirppariltahan saa nykyään lapsille vaikka mitä! Kierrätys on pop!
Lapsetkin oppivat kunnioittamaan luontoa ja ruokaa, kun itse kasvattavat kanssani herneet ja porkkanat. Kaikkia maailman leluja ei tarvitse olla.. Muotifarkut saa "tuunaamalla" ja käyttämällä mielikuvitusta.
Ja nyt puita nakkelemaan latoon.. vaikka toki teetänkin konetyöt vieraalla, osallistun itse minkä ehdin. Sinä säästät pitkät sentit kun osaat huoltaa koneet itse.
Iloista kesän alkua! --pääskyset näyttävät kotiutuneen taas räystäiden alle..
-kiia-
Et taida itse tietää isoista maatilalainoista mitään.
Nimittäin meillä ainakin piti sukupolvenvaihdosta tehdessä, kun kilpailutettiin pankkeja, niin kirjata erikseen tahto saada maksaa lainat takaisin nopeammin tai kertarysäyksellä ennen laina-ajan loppua.
Siinä jää nimittäin pankeilta mukava korkotulo saamatta, kun ennen aikojaan lainoja makselee. Ja tästä syystä eivät välttämättä ole ilahtuneita jos päättääkin maksaa ne pois heti, mikäli lainoja on hyvin hoidettu. Eriasia on sitten ne jotka eivät niitä lainojaan hoida...
Toimit järkevästi ja suunnitelmallisesti. Vaikutat pärjäävälle ja vahvalle naiselle. Yhtälösi on ollut aivan mahdoton, joten jos tukea ei ole ollut saatavilla, sinun on ollut pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Ja lasten etu on että jaksat ja vielä järjestät raha-asiatkin järkevästi. Hyvin toimittu. Olet varmasti saanut juristilta oikeat neuvot.
Miehesi kuolemasta on vielä vähän aikaa. Touhuaminen on myös pakoa surusta ja ikävästä, mikä on hyväksi tiettyyn pisteeseen. Kun olet saanut kaiken tämän asioiden järjestelyn ja hässäkän hoidettua voi olla että pudotus tulee. Varmista että lähelläsi on tukea sinulle ja hoitoapua lapsillesi. Käänny lastensuojelun tai neuvolan/koulun puoleen, mikäli tarvitset viranomaisapua.
Hyvä että olet pystynyt sulkemaan korvat juoruilijoilta ja täällä palstalla olevilta ilkeilijöiltä. Väsyneenä sitä helposti provosoituu ja tulee loukatuksi. Ja ystävissä usein jyvät erottuvat akanoista. Elät rankkaa aikaa, mutta luota vaistoosi ja iloitse lapsistasi. Pärjäät kyllä!
Voimia jokaiseen päivääsi.