Hiljainen on luonnon kiire,
kuin suuttunut se oisi.
Katselee kuunnellen,
mutta vielä antaa lämmön.
Tuoksu verevän maan,
solina pienen puron,
laulua pienten lintuin.
Kun vain kuuntelisin ääntä.
Kuljemme elämäämme,
kukin vuorollaan.
Polku harmaalle kivelle päättyy,
mutta yksin en lähde,
rakkaus rintani täyttäköön,
vaikk suruinen ois maa.
Elämän palaset kulkevat meissä,
niitä kokoamme, niistä riemu,
sen enempää kun ei,,, ole.
Kaunista viikonloppua,
niin sydämestä.
Nähdään kun silmä pilkettä kantaa.
kuin suuttunut se oisi.
Katselee kuunnellen,
mutta vielä antaa lämmön.
Tuoksu verevän maan,
solina pienen puron,
laulua pienten lintuin.
Kun vain kuuntelisin ääntä.
Kuljemme elämäämme,
kukin vuorollaan.
Polku harmaalle kivelle päättyy,
mutta yksin en lähde,
rakkaus rintani täyttäköön,
vaikk suruinen ois maa.
Elämän palaset kulkevat meissä,
niitä kokoamme, niistä riemu,
sen enempää kun ei,,, ole.
Kaunista viikonloppua,
niin sydämestä.
Nähdään kun silmä pilkettä kantaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.