Että siis,mulla on kolme lasta,terveitä joka iikka.nuorimmalla tosin todettiin astma vuosi sitten,mutta sen kanssa pärjätään hyvin.
Mutta siis,eka lapseni sai alkunsa kahden vuoden odottelun jälkeen,ihan luomuna.Kystia oli ja meni,ja vihdoin siis olin raskaana.
Toinen lapsi tuli puoli vahingossa kesken opiskelun..Toivottu silti,mutta ei uskottu sen tärppäävän niin hätäseen(eli voisi uskoa siihen että mitä vähemmän stressaa,sen helpommin tulis raskaaks,kai)
Ja kolmatta tehtiinkin sitten jo todella.Viisi vuotta tuli ikäeroa,et todellakin oli piukassa.Ihmeteltiin ja kummasteltiin monien lääkäreiden kanssa,mikä vaivaa,kun tutkimukset osoitti ettei periaatteessa mikään vaivaa.Tehtiin tähystyksiä ja rampattiin yliopistollisessa harva se viikko.Kystia oli taas,mutta ei mitään vakavia.Oli clomifen-hoitoja,muistaakseni jotain primolutteja ym.Ja ei tärpänny,piru vie.
Lääkärit ehdottivat koeputkihoitoja ja inseminaatioita,mutta mä en halunnut.Ajatuksena siis se,että mulla on kaks lasta tullut normaalisti,saa tulla tämäkin jos onnistuu.Enkä halunnut mennä lapsettomien edelle.Mulla kuitenkin parhaalla ystävällä oli lapsettomuushoitoja meneillään,eikä hänellä ollut yhtään lasta.Ajattelin paljon häntäkin.mietein usein saanko edes haaveilla saatikka käydä hoidoissa vaikka mulla olikin jo lapsia,että mitä miettivät kokonaan lapsettomat.Jatkoin silti yrittämistä..Kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta,päätin että nyt saa riittää,että nyt nautitaan lapsistamme,ollaan heistä onnellisia ja unohdetaan sitten se iltatähti.(Sain muuten tossa välissä myös vaihdevuosihormonilääkettä,kun joku fsh oli korkea).
kuukausi ton ajattelun jälkeen,tuli kahdet menkat samassa kuussa ja kummallisen aamupahoinvoinnin jälkeen ja väsymyksen,tein positiivisen testin:).Huh,huh,olipa sekava tunne tuolloin,mutta onnellinen.
Eli siis haluaisin kysellä teiltä onko samantyyppisiä aikoja ollut ja miten ootte jaksaneet.
Ystäväni muuten silloin sai lapsen myös,ikäeroa tytöillemme tuli 2 kuukautta...
Mutta siis,eka lapseni sai alkunsa kahden vuoden odottelun jälkeen,ihan luomuna.Kystia oli ja meni,ja vihdoin siis olin raskaana.
Toinen lapsi tuli puoli vahingossa kesken opiskelun..Toivottu silti,mutta ei uskottu sen tärppäävän niin hätäseen(eli voisi uskoa siihen että mitä vähemmän stressaa,sen helpommin tulis raskaaks,kai)
Ja kolmatta tehtiinkin sitten jo todella.Viisi vuotta tuli ikäeroa,et todellakin oli piukassa.Ihmeteltiin ja kummasteltiin monien lääkäreiden kanssa,mikä vaivaa,kun tutkimukset osoitti ettei periaatteessa mikään vaivaa.Tehtiin tähystyksiä ja rampattiin yliopistollisessa harva se viikko.Kystia oli taas,mutta ei mitään vakavia.Oli clomifen-hoitoja,muistaakseni jotain primolutteja ym.Ja ei tärpänny,piru vie.
Lääkärit ehdottivat koeputkihoitoja ja inseminaatioita,mutta mä en halunnut.Ajatuksena siis se,että mulla on kaks lasta tullut normaalisti,saa tulla tämäkin jos onnistuu.Enkä halunnut mennä lapsettomien edelle.Mulla kuitenkin parhaalla ystävällä oli lapsettomuushoitoja meneillään,eikä hänellä ollut yhtään lasta.Ajattelin paljon häntäkin.mietein usein saanko edes haaveilla saatikka käydä hoidoissa vaikka mulla olikin jo lapsia,että mitä miettivät kokonaan lapsettomat.Jatkoin silti yrittämistä..Kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta,päätin että nyt saa riittää,että nyt nautitaan lapsistamme,ollaan heistä onnellisia ja unohdetaan sitten se iltatähti.(Sain muuten tossa välissä myös vaihdevuosihormonilääkettä,kun joku fsh oli korkea).
kuukausi ton ajattelun jälkeen,tuli kahdet menkat samassa kuussa ja kummallisen aamupahoinvoinnin jälkeen ja väsymyksen,tein positiivisen testin:).Huh,huh,olipa sekava tunne tuolloin,mutta onnellinen.
Eli siis haluaisin kysellä teiltä onko samantyyppisiä aikoja ollut ja miten ootte jaksaneet.
Ystäväni muuten silloin sai lapsen myös,ikäeroa tytöillemme tuli 2 kuukautta...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huomasitko, että tämä on lapsettomien palsta?
Mielestäni tekstisi kuuluu aivan jonnekin muulle palstalle, mitä nariset kun itselläsi on jo kolme lasta ja yksikin niistä tuli vahingossa?
Et ajatellut meitä kamppailevia ihmisiä yhtään kun tänne kirjoitit, joten täältä et satavarmasti saa tippaakaan empatiaa tai ymmärrystä.
Sori.
Mukavaa kesää silti!
No meillä vähän sama tilanne, eli kaksi luomulasta on. Kolmatta yritelty liki 2v.Mitään vikaa ei kummastakaan löydy, ja ikääkin nippa nappa yli 30v. Tänä keväänä haeduimme hoitoihin väestöliittoon ja toinen inssi takana hormoniavustein. Itse en kokenut näihin hoitoihin hakeutuessani vieväni muilta mitään, koska menimme yksityispuolelle, jossa tilaa on. Eli ainoastaan kukkaroa kiristää, nämä hoidot..en koe että on muilta pois. Koen kuitenkin, että myös minulla on oikeus haaveilla vauvasta, vaikka 2 lasta on. Kyllä tämä sekundäärilapsettomuus satuttaa, myös meitä lapsellisiakin!. Kun joka kuukausi täytyy toivosta luopua, ja se sattuu!
Joten jos haluan rahani laittaa "hoitoihin", en todellakaan koe vieväni muilta mitään. Koska itseltäni usko luomuraskauteen on mennyt!!
Jotain ton ekan viestin tyyppistä vähän uumoilinkin..Eli siis tarkoititko,että me joilla jo ennestään lapsia,emme saa tänne palstalle kirjoitella???
Vaikka niitä lapsia onkin jo,ja haaveita uudesta sisaruksesta,niin kyllä se satuttaa oikein hemmetisti,kun yhtäkkiä haaveet kaatuukin päälle.Kun kuitenkaan ei ollut epäilyksiä ettei saisikaan.
Toki,olen todella surullinen niiden puolesta ketä ei lapsia saa.Jotain meissä jokaisessa on aina,ettei kaikki vaan onnistu,vaikka kuinka haluaa.Sen takia mulla olikin tosi suuri kynnys lähteä puhumaan lääkäreillekkään siitä ettei enempää lapsia kuulu,kun ajattelin vain niitä kokonaan lapsettomia ja sitä mun ystävää,kenellä oli tosi hankalaa lapsen saamisen suhteen.Mutta jopa hänkin ymmärsi tilanteeni ja antoi täyden tukensa.jokaisella on oikeus mennä hoitoihin terveytensä vuoksi.On ne sitten lapsihaaveita tai mitä vaan.
Toivon kuitenkin kaikille lapsettomille ja myös lapsellisille,että saatte sen mitä haluatte,uskoa ei kannata menettää,mutta liikaa ei saa stressatakkaan.
Piti kysyä vielä sulta lapsellinen,että todettinko teillä jokin hormoonivajaus vai miten päädyitte edellä mainittuihin hoitoihin?
Mulla nyt vuotanut verta kuin seula,aivan hirveesti siis 1,5 viikkkoa.Mietin tässä et pitäiskö jo hakeutua lääkäriin,luultavasti joo soitan aamulla lääkärille.Kysyin vähän hölmösti tosta pitäiskö mennä...Tottakai tiedän,että pitäis,mut jotenkin vaan ei saa ittestä irti,että tilais ajan.Hitto vie!Nolottaa mennäkkin,kun vuotoa tulee,vaikka kaikkeen ne jo tottuneet on.Vähän niitä kystia epäilen,mut voisko ne sitten estää raskaaksitulon??Kovia kipujakaan ei ole,välillä joskus viiltää vasemmalta alavatsalta,ei muuta oireilua nyt.
Ap! Ilmeisesti olit tarkoittnut viestin minulle, etkä lapselliselle! Eli meillä alunperinkin yritettiin ensimmäistä lasta 1v2kk, joka sitten luomusti tulikin. Toinen tuli heti putkeen (ei ehkäisyä välissä), eli kun nyt vuosia kului osasinkin odottaa pitkää odotusta. Minulla kierrot olleet jatkuvasti lyhyitä (22-23 pvää), kuitenkin hormonikokeet näyttivät kaiken olevan kunnossa. ja kun tästä vikaa ei löytynyt, hakeuduimme Vl:ään. Miehen simpat katsottiin. Oli kunnossa, eli hedelmöitys mahdollinen. Koska kuitenkaan raskaus ei ole alkanut, vaikka molemmat "kunnossa", niin päätimme kokeilla inssiä ja hormonihoitoja..josta vielä tulosta odotellaan.
Lapsettomuushoidot eivät varmasti kenellekään ole helppoja, ja kyllä meilläkin pitkään mietittiin lähdemmekö niihin. Me kuitenkin teimme valinnan (lapsen kaipuu niin suuri), joten en halua kokea "huonommuutta" siitä, että hakeuduin kahden lapsen jälkeen hoitoihin..
Ap! Ilmeisesti olit tarkoittnut viestin minulle, etkä lapselliselle! Eli meillä alunperinkin yritettiin ensimmäistä lasta 1v2kk, joka sitten luomusti tulikin. Toinen tuli heti putkeen (ei ehkäisyä välissä), eli kun nyt vuosia kului osasinkin odottaa pitkää odotusta. Minulla kierrot olleet jatkuvasti lyhyitä (22-23 pvää), kuitenkin hormonikokeet näyttivät kaiken olevan kunnossa. ja kun tästä vikaa ei löytynyt, hakeuduimme Vl:ään. Miehen simpat katsottiin. Oli kunnossa, eli hedelmöitys mahdollinen. Koska kuitenkaan raskaus ei ole alkanut, vaikka molemmat "kunnossa", niin päätimme kokeilla inssiä ja hormonihoitoja..josta vielä tulosta odotellaan.
Lapsettomuushoidot eivät varmasti kenellekään ole helppoja, ja kyllä meilläkin pitkään mietittiin lähdemmekö niihin. Me kuitenkin teimme valinnan (lapsen kaipuu niin suuri), joten en halua kokea "huonommuutta" siitä, että hakeuduin kahden lapsen jälkeen hoitoihin..
Höh.. sori nää sekaannukset. Mä täällä sössin näitä kirjotemiani.. Eli tuplasti tuli ja viestit jotka mulle, niin ymmärsin väärin....
Tää on tätä kun yrittää nopeaan lukee ja kommentoida..Pöh!