Elikkä ongelma on sellainen, että mielestäni poikaystäväni yrittää vaikuttaa liikaa ulkönäkööni ja muutenkin tekemisiini. Olen kyllä sanonut hänelle asiasta (oollaan siitä riidelty myös), eikä vaan näy mitään muutosta.. No ehkä se on muutaman päivän sanomatta mitään kyseisista asioista, mutta sitten se taas alkaa. Tämänhetkistä jankutusta aiheuttaa huulikoru, jonka aijon ottaa ensi viikon alussa. Okei, mielipiteensä saa toki aina sanoa, mutta hän melkeimpä kieltää minua ottamasta sitä ja jankuttaa asiasta koko ajan. Olen halunnut huulikorua 11 -vuotiaasta asti ja ikää löytyy nyt kohta 18, joten kyllä olen mielestäni ihan tarpeeksi monta vuotta lykännyt sen ottamista.
Toisekseen hän puuttuu pukeutumiseeni. Jos päälläni sattuu olemaan hänen mielestään liian lyhyt hame, saan siiltä kuulla heti, tai jos muuten muka liian vähän tai liian paljastavaa vaatetta, niin heti ollaan siitä moittimassa. Tai aina kun minulla on uudet kengät, niin tulee kommenttia, et taas tollaset uudet pornokengät ym. Tämä alkaa niin ottamaan päähän. Mitä helvettiä sitten alkoi seurustelemaan kanssani jos kerran näytän niin huoralta.
Toinen juttu on sellainen, että aina jos olen menossa jonnekkin muualle kuin kotiin, hän haluaa tulla mukaan. Minulla ei ole muita kavereita, hänellä pari, mutta minusta on kiva käydä välillä (silloin joskus harvoin) yksin kaupungilla, leffassa jne. Voiko joku olla noin mustasukkainen joka senkunti? Onneksi sentään minun ei tarvitse koko ajan raportoida missä menen, joten voin lähteä ihan rauhassa kotoa jonnekkin.
Mä olen yrittänyt ymmärtää, mutta en tiedä jaksanko enää tämmöistä liian rajottunutta elämää. Toisaalta en halua palata entiseen elämään, siihen yksinäisyyteen ja masennukseen, jota oli ne kaikki vuodet ennen poikaystävääni. Uskon kuitenkin rakastavani häntä ja hänessä on niitä ihaniakin puolia..Ja me ollaan aika samanlaisia osin, tykätään samantyyppisistä asioista ja ollaan rauhallisia ''kotihiiriä'', ulkonäössä vaan aika raju pudotus välissä, eikä hän näytä pitävän siitä lainkaan. Jos totta puhutaan, en minäkään hänen pukeutumisestaan pidä, mutta se on hänen tyylinsä niin silloin se on hänen tyylinsä, aivan sama.
En ole puhunut hänen kanssaan sitten keskiviikon. On se yrittänyt soittaa monta kertaa, mutta ei just nyt huvita puhua hänen kanssaan. EIkä varmaan koko viinkonloppuna. Pakko selvittää ajatuksia. Ohan tää varmaankin aika lapsellista, mutta ei voi mitään.
Mä oon niin toivoton, en tiedä yhään mitä teen. Voisko joku kertoa ajatuksiaan tästä niin ehkä saan ajatuksiani hieman selvitettyä enemmän.
Niin ja me ollaan poikaystäväni kanssa oltu reilu vuosi yhdessä.
Toisekseen hän puuttuu pukeutumiseeni. Jos päälläni sattuu olemaan hänen mielestään liian lyhyt hame, saan siiltä kuulla heti, tai jos muuten muka liian vähän tai liian paljastavaa vaatetta, niin heti ollaan siitä moittimassa. Tai aina kun minulla on uudet kengät, niin tulee kommenttia, et taas tollaset uudet pornokengät ym. Tämä alkaa niin ottamaan päähän. Mitä helvettiä sitten alkoi seurustelemaan kanssani jos kerran näytän niin huoralta.
Toinen juttu on sellainen, että aina jos olen menossa jonnekkin muualle kuin kotiin, hän haluaa tulla mukaan. Minulla ei ole muita kavereita, hänellä pari, mutta minusta on kiva käydä välillä (silloin joskus harvoin) yksin kaupungilla, leffassa jne. Voiko joku olla noin mustasukkainen joka senkunti? Onneksi sentään minun ei tarvitse koko ajan raportoida missä menen, joten voin lähteä ihan rauhassa kotoa jonnekkin.
Mä olen yrittänyt ymmärtää, mutta en tiedä jaksanko enää tämmöistä liian rajottunutta elämää. Toisaalta en halua palata entiseen elämään, siihen yksinäisyyteen ja masennukseen, jota oli ne kaikki vuodet ennen poikaystävääni. Uskon kuitenkin rakastavani häntä ja hänessä on niitä ihaniakin puolia..Ja me ollaan aika samanlaisia osin, tykätään samantyyppisistä asioista ja ollaan rauhallisia ''kotihiiriä'', ulkonäössä vaan aika raju pudotus välissä, eikä hän näytä pitävän siitä lainkaan. Jos totta puhutaan, en minäkään hänen pukeutumisestaan pidä, mutta se on hänen tyylinsä niin silloin se on hänen tyylinsä, aivan sama.
En ole puhunut hänen kanssaan sitten keskiviikon. On se yrittänyt soittaa monta kertaa, mutta ei just nyt huvita puhua hänen kanssaan. EIkä varmaan koko viinkonloppuna. Pakko selvittää ajatuksia. Ohan tää varmaankin aika lapsellista, mutta ei voi mitään.
Mä oon niin toivoton, en tiedä yhään mitä teen. Voisko joku kertoa ajatuksiaan tästä niin ehkä saan ajatuksiani hieman selvitettyä enemmän.
Niin ja me ollaan poikaystäväni kanssa oltu reilu vuosi yhdessä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yhdessä jos kerta homma ei vaan toimi? Ei se tosta parane, enintään menee hullummaksi vaan ajan myötä.. Sinkkuudu ja elä nuoruus täysillä.. ;)
En usko että täällä on ketään kuka pystyisi muuttamaan ajatuksiasi ja käsityksiäsi, tai saati sitten päättämään puolestasi.
Sun täytyy itse tehdä omat päätöksesi.
T. Samassa tilanteessa ollut
ihana poikaystävä sulla, tuo kertoo sen että se välittää, mutta joskus liika on liikaa, puhu sille.
se on liika mustasukkanen mitä jos puhuisitte kunnolla läpi kaikki tuo ja jos ei mee aivoon nii sitte pistät poikki
Minun korviini tuo lähinnä kuulosti hyvin ahdistavalta. Kuinka mustasukkaiseksi hän on "valmis" alkamaan..? Sinun täytyy tehdä selväksi että tahdot omaakin aikaa. Ja minun mielestä sinun kuuluisi saada tehdä ruumiillesi ihan mitä itse tahdot.
se vaan rakastaa sua. sitä pelottaa. se haluaa vaan suojella sua ja olla sun lähellä. ehkä se pelkää menettävänsä sut? se saattaa olla hieman epävarma itsestään, kun lähdet seksikkäästi pukeutuneena yksin kaupungille, joidenkin mielestä se on sinkkujen puuhaa.
On se aika hullua että poikaystäväs kieltää huulikorun. sä oot aikuinen ihminen ota se koru jos tahdot. Tosin poikaystäväsi ei taida oikeen tykätä jos otat sen. Peijakkaan hankala kysymys. Mut jos se oikeesti haluu olla sun kanssa ei se juttu voi kaatua mihinkään huulikoruun.