Heips kaikki! me(minä 30v ja mies 27v) ollaan reilun vuoden verran oltu ilman ehkäisyä...periaatteella tulee jos on tullakseen, mutta eipä ole tullut...oviksia en oo tikuttanu eikä sen kummemmin katottu kalenteria millon rakastellaan vaan tehty sitä silloin kun siltä on tuntunu...
mä olen aina ollut terve, ei koskaan mitään sukupuolitauteja, ei edes hiivaa, kierto on kellon tarkkaan säännöllinen(28vrk). miehellä yksi lapsi entisestä liitosta.
Nytpä sitten rohkaisin mieleni ja soitin neuvolaan joka ohjas soittamaan omalle lääkärille... sain ajan kesäkuun alulle...kysyisinkii sellasta että miten teillä on lähtenyt liikkeelle läpsettomuus tutkimukset? Mua pelottaa ihan kamalasti, tehdäänkö jotain kokeita? sisätutkimus? mistä näkee jos ei pysty luomusti tulemaan raskaaksi? ja mikä avuksi jos ei? Mulla jonkii asteinen lääkäri kammo, varsinkii noita asioita kohtaan, johtuen siitä että kun ekan kerran kävin gynellä niin jotenkii se osas mollata ja alistaa ja halventaa vaikka olin 17v ja hakemassa vaan pillereitä...olisin todella kiitollinen jos joku kertois mulle omista kokemuksista...
mä olen aina ollut terve, ei koskaan mitään sukupuolitauteja, ei edes hiivaa, kierto on kellon tarkkaan säännöllinen(28vrk). miehellä yksi lapsi entisestä liitosta.
Nytpä sitten rohkaisin mieleni ja soitin neuvolaan joka ohjas soittamaan omalle lääkärille... sain ajan kesäkuun alulle...kysyisinkii sellasta että miten teillä on lähtenyt liikkeelle läpsettomuus tutkimukset? Mua pelottaa ihan kamalasti, tehdäänkö jotain kokeita? sisätutkimus? mistä näkee jos ei pysty luomusti tulemaan raskaaksi? ja mikä avuksi jos ei? Mulla jonkii asteinen lääkäri kammo, varsinkii noita asioita kohtaan, johtuen siitä että kun ekan kerran kävin gynellä niin jotenkii se osas mollata ja alistaa ja halventaa vaikka olin 17v ja hakemassa vaan pillereitä...olisin todella kiitollinen jos joku kertois mulle omista kokemuksista...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensinnäkin olen todella pahoillani, että olet heti alkutaipaleella saanut gynentutkimuksista kammon, niin ei todellakaan kenellekään saisi käydä! Lapsettomuustutkimuksissa sisätutkimus tahdotaan tehdä melkoisen moneen otteeseen, joten ehkä voisi sinunkin oloasi helpottaa, jos vaikka omalääkärillekin kerrot että tutkimus sinua jännittää ja aiemmasta kurjasta kokemuksestasi. Toivottavasti omalääkärisi on vähän empaattisempi ihminen ja osaa sitten ottaa asian vähän hellävaraisemmin.
No muuten näissä käytännöissä sitten tuntuukin olevan melkein yhtä monta variaatiota kuin on lääkäreitäkin. Meidän kohdalla ensin minut pyöritettiin verikokeissa, joissa kaikki oli kunnossa, sitten jonotin taas omalääkärille kuukauden ja sain käskyn mennä papaan, molemmilta klamydianäytteet ja mieheltä simppanäyte. Sitten odoteltiin niistä vastaukset eli reilu kuukausi ja sitten lääkäri teki vasta lähetteen ja nyt sitten odotellaan keskussairaalan lapsettomuuspolille seuraava 3-6kk. Eli meillä meni pitkän kaavan mukaan. Aika monet ovat lähetteen saaneet jo ensi käynnillä ja käyneet kokeissa siinä sitten odotellessa polille pääsyä.
Näillä kokeilla sitten jo päästäänkin aika pitkälle, verikokeista näkee ettei sinun perushormoneissa ole mitään ihan järisyttävän kummallista (kilpirauhasissa ja muissa). Keltarauhashormonin määrityksellä kuukautiskierron puolivälin tienoilla tietenkin voi selvittää, onko ovulaatioita (vaikkakin se kertoo siis vain sen yhden hetken tilanteen). Simppanäyte tietenkin kertoo miehen tilanteen ja sen vuoksi on ehdoton. Sisätutkimus tehdään ettei nyt mitään sormiintuntuvan järisyttävää poikkeavaa ole, mutta siinä kai harvemmin mitään tuntuu. Gynekologi sitten jatkossa tekee uä:n emättimen kautta, missä näkyy kohtu ja munasarjat ja siitä sitten seuraillaan näitä kuuluisia munasoluja että kypsyykö ne ja missä tahdissa. Ja munanjohtimien tilasta, että onko ne auki. verikokeilla näitä asioita ei perusterveydenhuollossa oikein esille saada vaan ne vaativat uä tutkimuksen.
Eli sinänsä on melkoisen tärkeää että saat alkuun jotenkin edes inhimillisiä kokemuksia näistä gynentutkimuksia, kun lapsettomuuspolilla varsinkin lääkäreille ne tahtovat olla niin arkipäivää ettei heille aina tule edes mieleen, että potilaille nämä on ainutlaatuisia kokemuksia.
Pelotti ihan kamalasti!
Ensimmäinen käynti oli terveyskeskuksen omalle lääkärille, en ollut hänen vastaanotollaan koskaan aiemmin käynyt. Pyysivät tulemaan sinne ilman miestä.
Lääkäri teki pienen sisätutkimuksen, ei ultraa. Ihan vaan ksin kokeili kohtua ja munasarjoja. Määräsi paljon verikokeita otettavaksi.
Niiden tulosten selvitessä ja ollessa ihan kunnossa, laittoi miehelle lähetteen verikokeisiin, sekä simppanäytteeseen. Samalla lähti lähete sairaalan lapsettomuus klinikalle.
Ensikäynnille päästiin lokakuussa, odottavan aika on pitkä.. Kaikista edellä mainituista kokeista oltiin saatu ns "puhtaat paperit", mitään poikkeavaa ei ollut löytynyt.
Ensikäynnillä meidät molemmat tutkittiin kunnolla, puhuttiin paljon. Meillä jäi tosi hyvä fiilis tuosta käynnistä, ei mitään liukuhihna tunnetta, vaikka julkisesta sitä saa usein kuulla. Lääkäri sanoi, että tässä kohtaa aletaan selvittää munasarjojen aukioloa.. Joko laparoskopialla ja ssg:llä, me haluttiin leikkaus. Epäilin itsekseni endoa, koska mulla oli ajoittain kovia mahakipuja ja muitakin oireita.
Laparoskopiaan saatiinkin odottaa lähes puoli vuotta. Siellä sitten "rysähti", molemmat johtimet tukossa.
Kuukauden päähän saatiinkin sitten aika taas klinikalle suunnittelukäynnille. Oltiin henkisesti varauduttu taas odottamaan puoli vuotta. Mutta hoito päästäänkin aloittamaa kohden viikon päästä suunnitelukäynnistä. Hoidon aikana saakin käydä useasti noissa ultrissa ja verikokeissa.
Mutta kolmesti kävin lääkärillä, että tähän päästiin. Koko tähän astinen prosessi on mennyt paljon kivuttomammin, kuin alkuun odotin.
Minäkin jännitän lääkäreitä, varsinkin gynekologisia käyntejä kovasti.
Tsemppiä hurjasti tleviin tutkimuksiin.