Taas negatiivinen tulos ja näen joka puolella vain raskaana olevia naisia ja kuulen tarinoita tutun tutuista, jotka päättivät hankkia koiran tai lapsen, jättivät ehkäisyn pois ja pamahtivat paksuksi heti.
Parisuhde kärsii, lapsettomuus miehestä johtuvaa ja tunnen syyllisyyttä ajtuksistani päättää tämä suhde tähän.
Raskaana olevan naisen näkiessäni toivon, että kyseinen henkilö häipyisi näköpiiristäni samantien.
Tämä palsta pursuaa lapsettomuudesta kärsiviä, mutta itse en tunne yhtään...päinvastoin. En ole kertonut asiasta kenellekään ja olen täydellisen yksin koko asian kanssa. Varsinkin, kun parisuhdekaan ei kestä asiasta puhumista edes miehen kanssa.
Ja kaiken kukkuraksi naapuri selittää siitä miten lapset täytyy hankkia nuorena, jotta niiden kanssa jaksaa leikkiä. Ja kehottaa tekemään lapsia. Idiootti!
Ja tuttavat odottavat automaattisesti, että heidän juuri synynyt pikku-kullannuppunsa on ihana ja kiinnostava myös kaikkien muiden ihmisten mielestä.
Uusi hedelmöityshoitolaki saattaa päätökseen myös hoidot, joissa käymme. Luovuttajia ei enää ole.
En tiedä mikä tämän kirjoituksen tarkoitus oli, halusin vain avautua, kun ei ole ketän, jolle puhua.
Parisuhde kärsii, lapsettomuus miehestä johtuvaa ja tunnen syyllisyyttä ajtuksistani päättää tämä suhde tähän.
Raskaana olevan naisen näkiessäni toivon, että kyseinen henkilö häipyisi näköpiiristäni samantien.
Tämä palsta pursuaa lapsettomuudesta kärsiviä, mutta itse en tunne yhtään...päinvastoin. En ole kertonut asiasta kenellekään ja olen täydellisen yksin koko asian kanssa. Varsinkin, kun parisuhdekaan ei kestä asiasta puhumista edes miehen kanssa.
Ja kaiken kukkuraksi naapuri selittää siitä miten lapset täytyy hankkia nuorena, jotta niiden kanssa jaksaa leikkiä. Ja kehottaa tekemään lapsia. Idiootti!
Ja tuttavat odottavat automaattisesti, että heidän juuri synynyt pikku-kullannuppunsa on ihana ja kiinnostava myös kaikkien muiden ihmisten mielestä.
Uusi hedelmöityshoitolaki saattaa päätökseen myös hoidot, joissa käymme. Luovuttajia ei enää ole.
En tiedä mikä tämän kirjoituksen tarkoitus oli, halusin vain avautua, kun ei ole ketän, jolle puhua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tullut itsellenikin välillä tuollainen olo ja kaikenlaisia ajatuksia päässä hautonut. Meillä vaan syy on minussa, mutta epätoivo on aiheuttanut kaikenlaista säröä parisuhteeseenkin.
Niitä olen sitten perustellut itselleni ja muutamalle ystävälleni sillä että meidän elämä on erilaista, välillä niin ahdistavaa, ei ole ketään jonka kasvua ja kehitystä seuraa ja elää siinä mukana, yksitoikkoista, työtätyötätyötä, joskus harvoin toivoa ja pettymykset hirvittäviä.
Yhdessä kuitenkin ollaan nyt jo 11 vuotta lapsen teko päätöksen jälkeen, me kahdestaan ja kissa.
Onneksi aina ei ahdista näin paljon, mutta tällä viikolla taas negatiivinen tulos
kaikille itsestään selvyys. Varsinkin vahmpi sukupolvi tuppaa kyseleen miksi ei lapsia.. Meillä on kans reilut 6 v yhdessä ja kissa on se meidän karvainen lapsen korvike jolla on niitä erityis oikeuksia joita ei kaikki ymmärrä.. Onhan se arka sihe jonka kohdalle asia sattuu. Onneksi olemme voineet puhua asiasta ystävien ja lähimpien kanssa ja asia on käsitelty ei tule niitä kipeitä kysymyksiä niin usein.
Onko sillä paikkakunnalla olemassa Simpukka yhdistyksen vertaistukiryhmää missä sinä asustat? Monesti on avuksi jutella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa ja huomata, että meitä valitettavasti todella on muitakin (ja meitä on aivan liikaa).
Kuvittelin etten tunne ketään lapsettomuuden kanssa painivaa.. Ei kovinkaan höpötelty ympäriinsä, että meille pieni olisi jo tervetullut.
1½ vuoden yrityksen jälkeen, kun hakeuduttiin tutkimuksiin aloin hiukan avoimemmin jutella ystävien ja tuttavien kanssa asiasta.
Yllättävän läheltä löytyi vertaistukea, kukaan muukaan ei ollut vaan halunnut puhua asiasta. Monet mielestäni "häpeävät" lapsettomuutta.
Omaa oloani/tunteitani asiasta avoimesti puhuminen on auttanut kovasti. 9kk tutkimisten jäklkeen syy lapsettomuuteemme selvisi ja olemme onnellisessa asemassa, meitä voi nykylääketiede auttaa. Lisään vielä, etten elä pilvilinnoissa vaan ymmärrän kyllä hoitojen reaaliteetit.
Ensi viikolla alkaa ensimmäinen IVF-hoito.
yrittää puhua, vaikka se vaikealta tuntuisikin. Jollekin ystävälle, sukulaiselle. Se kirpaisee, kun ensimmäisen kerran avautuu, mutta sen jälkeen on ainakin joku, joka asiasta tietää ja jonka kanssa voi puhua. Ja asiasta puhuminen saattaa paljastaa useitakin lapsettomia lähipiirissä - joilla ei edes epäillyt ongelmia olevan. Lapsettomuus ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä, ei sitä tarvitse hävetä.
tarviiko sen välttämättä olla itse synnytetty. Kait sä sitä lasta rakastat vaikka se olisi mistä kengurumaasta. Ja sun tekstistäs paistaa niin läpi katkeruus ja kateus, että tokkopa kandee sun ees lapsia hankkia. Mitä sä kuvittelet sen lapsen myötä tulevan?? Onnen ja autuuden??
Juuri tälläisten kommentien takia en tänne ole aijemmin viitsinyt pahemmin kirjoitella. Et todennäköisesti ole itse painiskellut lapsettomuuden kanssa, koska näet kirjoituksestani paistavan läpi vain katkeruuden ja kateuden. Olen huomannut, että tällä palstalla vain itse ongelman kohdanneet ymmärtävät toisia samassa tilanteessa olevia ja ns. ulkopuoliset haluavat usein vain pahoittaa toisten mielen..
No, tavallaan tämä on myös sitä; kateutta ja katkeruutta. Mietin usein miksi elämä on epäreilua -monessa mielessä-.
Et myöskään taida tietää juurikaan Suomen adoptiolainsäädännöstä, tai tarkemmmin sanottuna siitä miten vaikeaa lapsen adoptoiminen Suomessa on. Omalta kohdaltani voin sanoa sen, että voisin erittäin mielelläni adoptoida lapsen, mutta olemme siihen aivan liian köyhiä duunareita. (tämä taisi taas olla sellainen kommentti, josta paistaa ketkeruus läpi?)
En tiedä miksi edes haaskaan energiaani tähän vastaukseen..