tuskaa

Joskus sitä miettii mitn mukava ois ku ei ois koiraa.. mutta vain hetkellisesti

elämää? Joskus ollaan kipeitä, ja sillon eletään tilanteen mukaan! Ei se varmaa maailmaa kaada tai saa ajattelemaan ettei koiraa kandee oottaa?

Montakohan kertaa olen itse ollut kipeä...silti noita elikoita mulla on yhäkin..

vähän jokasella koira ihmisellä,että sairastelee ja koira jää pienemmälle huomiolle silloin.

Kyllä se koira siitä selviää,kun normaali arki taas palailee kuvioihin.
Raskastahan se tietysti on kipeenä koittaa hoitaa koirankin tarpeet yms. ripulit lattialta,mutta sekin kuuluu osana sen hetkiseen elämäntilanteeseen.

Pikaista paranemista!

että koirallekkin iski ripuli kun emäntäkin kipeenä?

taivas, onko teillä yhteinen hygienia?

Ihmiset taas kommentoinu kivasti. No joo..

Koiran ollessa yli puolen vuoden ikäinen, lähdin ratsastamaan ystävieni kanssa. Koira oli sisäsiisti, mutta teki yksin tuhojaan..Jätin koiran meidän isoon eteiseen, tilaa about 16 neliötä, ehkä reilu, kuitenkin hyvästi tilaa. Tullessani kotiin olin hyvin väsynyt ja matkalla suunnittelin meneväni torkuille, toisin kävi.. Rappukäytävässä nenääni tulvi perin kummallinen tuoksu. Avatessani oven se iski vasten kasvoja: ripulipaskaa joka paikassa! Paskaa oli matoissa, lattioissa, seinissä, sitä oli levitelty joka paikkaan!! Koira oli tietysti hädissään juoksennellut ympäriinsä ja sotkenut ihan joka paikan.. Ensin tietysti koiran kanssa pihalle ja sitten siivoamaan.. No, tietysti ripulikakka oli kuivahtanut niin, että sitä ihan todella joutui hinkkaamaan pois! Siinä pestessäni mattoja paskasta hyvin, hyvin väsyneenä itkeä tihuutin katkeria kyyneleitä.. Silloin kaduin syvästi, että ikinä olin koiran ottanut.

Tästä on aikaa jo muutama vuosi. Tuo tapaus kyllä jäi mieleen hyvin :) nyt sille voi jo nauraa, mutta uskokaa tai älkää, silloin ei naurattanut. Koiraa en mihinkään vaihtaisi, niin rakas se meille on. Kaikille koiran omistajille tulee varmasti epätoivon hetkiä joskus, sitä on kenenkään turha kieltää :)