Eräs esimerkki Euroopan unionin tulosta lähemmäksi yksityisiä ihmisiä ilmenee EU-sopimuksen 2 artiklasta.
Unioni asettaa tavoitteekseen: … lujittaa jäsenvaltioidensa kansalaisten oikeuksien ja etujen suojaa ottamalla käyttöön unionin kansalaisuuden;
EY-sopimuksen toisen osan nimenä on Unionin kansalaisuus, ja se käsittää artiklat 17 – 22.
Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta (17 artikla).
Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei tästä sopimuksesta määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu (18 artikla).
Tärkeimmät täydentävät määräykset on koottu direktiiviin 2004/38/EY Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Direktiivin tavoitteena on, että unionin kansalaisuus olisi jäsenvaltioiden kansalaisten oikeusaseman perusta, kun he käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun.
Unionin kansalaisuuteen perustuvalla liikkumisvapaudella on varsin suuri merkitys unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, sillä heidän liikkumis- ja oleskeluoikeuttaan ei enää pääsääntöisesti tarkastella heidän työntekijä-, yrittäjä- tai opiskelija-asemansa perusteella.
Toisessa jäsenmaassa asuvalla unionin kansalaisella on yleensä oikeus äänestää ja asettua ehdolle kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa (19 artikla).
Muualla maailmassa voi saada minkä tahansa EU-maan diplomaattien tai konsuliviranomaisten suojelua, ellei omalla maalla ole edustusta siellä (20 artikla).
Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vedota Euroopan parlamenttiin, kääntyä oikeusasiamiehen puoleen ja kirjoittaa unionin toimielimelle valitsemallaan sopimuskielellä (21 artikla).
Ralf Grahn
Unioni asettaa tavoitteekseen: … lujittaa jäsenvaltioidensa kansalaisten oikeuksien ja etujen suojaa ottamalla käyttöön unionin kansalaisuuden;
EY-sopimuksen toisen osan nimenä on Unionin kansalaisuus, ja se käsittää artiklat 17 – 22.
Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta (17 artikla).
Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei tästä sopimuksesta määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu (18 artikla).
Tärkeimmät täydentävät määräykset on koottu direktiiviin 2004/38/EY Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Direktiivin tavoitteena on, että unionin kansalaisuus olisi jäsenvaltioiden kansalaisten oikeusaseman perusta, kun he käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun.
Unionin kansalaisuuteen perustuvalla liikkumisvapaudella on varsin suuri merkitys unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, sillä heidän liikkumis- ja oleskeluoikeuttaan ei enää pääsääntöisesti tarkastella heidän työntekijä-, yrittäjä- tai opiskelija-asemansa perusteella.
Toisessa jäsenmaassa asuvalla unionin kansalaisella on yleensä oikeus äänestää ja asettua ehdolle kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa (19 artikla).
Muualla maailmassa voi saada minkä tahansa EU-maan diplomaattien tai konsuliviranomaisten suojelua, ellei omalla maalla ole edustusta siellä (20 artikla).
Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vedota Euroopan parlamenttiin, kääntyä oikeusasiamiehen puoleen ja kirjoittaa unionin toimielimelle valitsemallaan sopimuskielellä (21 artikla).
Ralf Grahn
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.