Tämän viestin sysäyksen sain, kun tämä "Minna-Maaria" kirjautui galleriaan ja luin tekstin. En jaksa joka kohtaan tarttua, mutta kirjoitan hieman mietteitäni.
"Hassua kuitenkin on, että miesmäinen nainen mielletään rohkeaksi ja menestyväksi, mutta naismainen mies on monille kauhistus. Pientä puuhaa asennekasvatuksen parissa meillä osa-aikatytöillä siis riittää!"
Ensimmäinen asia. Tämä maailma ei ole mitään fair play:ta. Vaikka kuinka kauniisti julkisuudessakin puhutaan "kiusaamisen kitkemisestä" ties minkä kampanjoiden avulla, homouden hyväksymisestä ym. niin todellisuus usein on toista pinnan alla. Vaikka emme elä kivikaudella, niin tämä on silti eloonjäämistaistelua.
Kuten tuo MM:n lausekin, asiat vaan ovat niin, että miesmäinen nainen mielletään tuollaiseksi. Naisen tekee esimerkiksi uskottavaksi myös matala ääni.
Mitä yritän sanoa on se, että nämä ovat jossain syvällä vaistojemme syövereissä evoluution muokkauksen tuloksena. Vaikka yritetään jotain kaunista höpöttää, että maailma tasa-arvoistuu, seksuaalivähemmistöt tm. tulevat hyväksytyiksi, niin se ei vaan mene niin.
Sama asia kuin, jos vaikka mies on lyhyt, luihu ja ruma. Ja tälläisestä yritetään tehdä uskottavaa johtajaa "valistamalla" ihmisiä. Niin ei se vaan toimi. Ei siinä piru vie auta mikään asennekasvatus kun tälläiset asiat ovat sinetöity meidän aivoihin jo synnyttyämme. Samalla tavalla kun miellämme kuka on kaunis. Ei se ole mistään kasvatuksesta kiinni. Tai se on sitä hyvin vähän.
En oikein itsekään tiedä mikä tämän viestin tarkoitus kaikkiaan on, mutta ainakin se, että ei kannata tuudittautua, että asenteet muuttuvat tuosta vaan. Sudesta ei saa lammasta ja päinvastoin.
"Hassua kuitenkin on, että miesmäinen nainen mielletään rohkeaksi ja menestyväksi, mutta naismainen mies on monille kauhistus. Pientä puuhaa asennekasvatuksen parissa meillä osa-aikatytöillä siis riittää!"
Ensimmäinen asia. Tämä maailma ei ole mitään fair play:ta. Vaikka kuinka kauniisti julkisuudessakin puhutaan "kiusaamisen kitkemisestä" ties minkä kampanjoiden avulla, homouden hyväksymisestä ym. niin todellisuus usein on toista pinnan alla. Vaikka emme elä kivikaudella, niin tämä on silti eloonjäämistaistelua.
Kuten tuo MM:n lausekin, asiat vaan ovat niin, että miesmäinen nainen mielletään tuollaiseksi. Naisen tekee esimerkiksi uskottavaksi myös matala ääni.
Mitä yritän sanoa on se, että nämä ovat jossain syvällä vaistojemme syövereissä evoluution muokkauksen tuloksena. Vaikka yritetään jotain kaunista höpöttää, että maailma tasa-arvoistuu, seksuaalivähemmistöt tm. tulevat hyväksytyiksi, niin se ei vaan mene niin.
Sama asia kuin, jos vaikka mies on lyhyt, luihu ja ruma. Ja tälläisestä yritetään tehdä uskottavaa johtajaa "valistamalla" ihmisiä. Niin ei se vaan toimi. Ei siinä piru vie auta mikään asennekasvatus kun tälläiset asiat ovat sinetöity meidän aivoihin jo synnyttyämme. Samalla tavalla kun miellämme kuka on kaunis. Ei se ole mistään kasvatuksesta kiinni. Tai se on sitä hyvin vähän.
En oikein itsekään tiedä mikä tämän viestin tarkoitus kaikkiaan on, mutta ainakin se, että ei kannata tuudittautua, että asenteet muuttuvat tuosta vaan. Sudesta ei saa lammasta ja päinvastoin.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Sensijaan tekemällä niitä saa kyllä muutettua, mutta kyseessä on pitkällinen koko kulttuuria koskeva prosessi. Mikäli kaikenlaiset transihmiset halutaan todella hyväksyä osaksi yhteiskuntaa täytyisi koko biologisesta sukupuolikäsitteestä siirtyä kokonaan henkiseen. Sukupuoli on kuitenkin loppukädessä se mitä henkilö kokee olevansa ja tämä voi olla ristiriidassa biologisen sukupuolen kansssa. Tämän alku ja normalisoiminen olisi tavallaan helppo toteuttaa valtion tasolta, mutta jostain syystä se ei kiinnosta ketään.
"Sama asia kuin, jos vaikka mies on lyhyt, luihu ja ruma. Ja tälläisestä yritetään tehdä uskottavaa johtajaa "valistamalla" ihmisiä. Niin ei se vaan toimi. Ei siinä piru vie auta mikään asennekasvatus kun tälläiset asiat ovat sinetöity meidän aivoihin jo synnyttyämme. Samalla tavalla kun miellämme kuka on kaunis. Ei se ole mistään kasvatuksesta kiinni. Tai se on sitä hyvin vähän."
Tämä kohta. En kaunistele asiaa. Transihminen on tavallaan huono mutaatio evoluutiossa, ei ole tarkoitus siis loukata. Vaan samaan tapaan kun jos kirahville tulee mutaatiovirhe perimässä, ja seuraava polvi saakin lyhyen kaulan. Tulos on, että se kuolee todennäköisesti nälkään.
Samaan tapaan nämä sukupuolivähemmistöt yleensäkin eivät ole luonnostaan soveltuvia yhteiskuntaan, vaan joutuvat taistelemaan enemmän olemassaolonsa puolesta.
Korostan, että tällä ei ole tarkoitus suututtaa ketään, vaan se on vaan tosiasia miten tämä maailma pyörii.
Hei!
Totta joka sana, itsekin pysähdyin aamutuimaan miettimään ajatuksiasi. Kehitys kehittyy hitaasti. Olemme henkisesti osin vielä kivikaudella, ajassa, jolloin miehen raamikkuus takasi saalista ja perheelle ruokaa.
Naisen on tosiaan oltava pätevämpi kuin miehen ollakseen yhtä uskottava. Transihminen on vielä jotain muuta. Omaa itseäni ajatellen en olisi uskaltanut olla näin avoin aiemmin. Kun ensin saa uskoteltua yhteiskunnalle olevansa yhteiskuntakelpoinen miehenä, on mahdollisuus - huom! mahdollisuus - jatkaa yhteiskuntakelpoisena, vaikka siihen liittäisi mukaan oman sisäisen tyttönsä.
Osin tähän kategorisointiin lienee syynä se, että filosofointiin taipuvaisia yksilöitä meistä on vain harva. On niin paljon helpompaa kopioida vanhat luutuneet käsitykset itselleen kuin alkaa luoda itse uusia ajatusrakennelmia.
Olen kyllä huomannut ihan vierestä, millainen aivomyrsky syntyy, kun ihminen saa tietää jotain syvällistä toisesta. Herää kysymyksiä, alkaa palasten uudelleensovittamista jne.
Mutta toisaalta, kehitys ei kehity, jos vaan ruikutamme kurjuuttamme. Ilman asioiden kyseenalaistajia olisimme edelleen luolissa nuotioiden äärellä. Uuden oivaltajat tätä yhteiskuntaa vievät eteenpäin, niin hyvässä kuin pahassa - suuri enemmistö kulkee valtavirran mukana, se kun on niin helppoa!
Minna-Maaria
Olen seurannut pitkään hehkutteluasi siitä, kuinka sinuun suhtaudutaan niin myönteisesti tyttöillessäsi julkisesti. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sirkuspellelle ei pelkästään hymyillä ja olla mukavia, niille myös nauretaan.
Sinähän tietysti pääset tuosta roolistasi eroon silloin kuin haluat ja se on tarpeen, mutta mietippä sitä, miltä tuntuisi olla ihminen jonka koko olemassa olosta tehdään suuri vitsi, eikä sinua enää koskaan oteta todesta. Tämä on helposti seurauksena jos transsukupuolinen lähtee toteuttamaan itseään samalla tavoin kuin sinä teet.
Kaikilla ei ole varaa tehdä pelleä itsestään, ei edes kaikilla tiiteillä. En siis ymmärrä näitä jatkuvia julistuksiasi tällä palstalla, ja kukaan tuskin täällä on nyt jatkuvasti kiinnostunut sinun teattereissuistasi. Voisit perustaa vaikka blogin jonnekin, ja siellä ne lukuisat nais-ystäväsi voisivat sitten käydä lukemassa seikkailuistasi.
>>Tämä kohta. En kaunistele asiaa. Transihminen on tavallaan huono mutaatio evoluutiossa, ei ole tarkoitus siis loukata. Vaan samaan tapaan kun jos kirahville tulee mutaatiovirhe perimässä, ja seuraava polvi saakin lyhyen kaulan.
No eikös juuri nuo MM:n tositapahtumat (todistajia on, jos joku nyt olisi halunnut vastaanpanna ;) )
ole mitä mielenkiintoisinta luettavaa täällä, filosofisten pohdintojen vastapainoksi.
Yhtä hyvin voisi sanoa että pois blogiin vaan kaikki vakava tms pohdiskelu...
Mites se menikään: yxi tykkää äidistä ja toinen ...
Siitä pelleteemasta, ehkä siinä on hitusen totta,
mutta uskon että sen lisäksi tv-jutut vaikuttavat syvällisemmin ihmisiin:
Varsinkin naispuoliset ovat alkaneet löytää itselleenkin palon enemmän iloa omasta naisellisuudestaan tavattuaan tiittejä. Ja ovat ikikiitollsia siitä.
Toki yleensä nämä naiset ovat olleet muita kuin puolisoita, mutta onpa moni tiitin vaomokin alkanut tyylikkäämmäksi jutun tultua esiin (vaikka ei muuten tv-piirteettä olisi miehellään halunnut olevan).
(no tulipas pari kirjoitusvirhettä edelliseen, ei saisi kirjoitella tähän aikaan vuorokaudesta...;)
Niin, itse alkuperäisestä aiheesta:
kyllä syvällä alitajunnassa/vaistoissa on varmasti tuo nurja suhtautuminen kaikkeen poikkeavaan.
Tappavathan esim variksetkin albiinoyksilöt.
Eli niistä vaistoista sinänsä ei päästä eroon,
mutta jos kasvatuksessa (koulussa) jo tuodaan asioiden faktat esiin, parantaa se kaikkien elämän laatua. Onneksi emme ole siis eläimiä ;)
Oppivathan esim kiinalaisetkin syömään käärmeitä, rottia ja linnunpesiä, jos en ihan väärin ole ymmärtänyt (ei millään pahalla transasioita tarkoittaen)..
Ehdotus: lisää transkouluttajia. Niitä itse asiassa kyseltiinkin tukipisteellä viimeksi, sinne vain yhteyttä ottamaan!
Ja kysyntä kentälläkin on huutava, eli sieltä päin varsinkin terveydenhuollon alalla halutaan lisää tietoa.
Ei sillä nyt ole väliä onko ne geeneissä vai ei, vaan olennaista on, että ne on poikkeamia. Ja kirahviin ei tarvitse tarttua, koska se oli esimerkki evoluutiosta.
Valitettavasti uskon vahvasti, että ei tässä transihmisten tapauksessa mikään valistus koulussa tms. auta. Sama asia kuin kiusaamisessa. Vaikka lapsille - ja yleensäkin ihmisille - kerrotaan, että ei se lihava ole yhtään sen huonompi ihminen kuin muutkaan, niin silti käytännössä se tulos aika heikko.
Evoluutiossa poikkeamia mitä pystytään syrjimään, niin niitä syrjitään, jos siitä on etua itselle. Mitä vähemmän on kilpailijoita sitä parempi, ja jos saa omaa asemaansa pökitettyä toisen kustannuksella, niin sekin menee niin. Valitettavaa, mutta totta..
Tajusitkohan ollenkaan, että tuolla logiikalla mikään laji ei ikinä kehittyisi yhtään mihinkään. Evoluutio nimenomaan perustuu poikkeavien yksilöiden synnylle ja lisääntymiselle. Samalla logiikalla ei myöskään voisi olla olemassa kulttuureja joissa transihmiset ovat hyväksyttyjä tai jopa arvostettuja.
Eikä evoluutio edelleenkään ole mikään tietoinen, suunniteltu prosessi.
Jos yhtään tajusit mistä olen puhunut, niin ee huonot lajit eivät nimenomaan pärjää. Siinä on se koko jutun pointti. Ja en kyllä laittaisi rahojani likoon, että transihmiset on se laji joka tulee pärjäämään.
Määrittele "huono laji". Määrittele "pärjää".
Evoluutio ei tunne käsitettä "huono laji". Se tuntee vain käsitteet "olosuhteisiin sopeutuva laji" ja "olosuhteisiin sopeutumaton laji".
Ja mitä ihmiseen puolestaan tulee, lamarckistinen kulttuurievoluutio on ottanut darwinistisesta biologisesta evoluutiosta niskalenkin.
Mitä transtietoisempia ihmiset ovat, sitä enemmän meitä vainotaan. Minulle on ihan sama jos sinä haluat olla kolmatta sukupuolta kunhan minä en ole.
Yhdysvalloissa ei ollut mahdollista ohjata politiikkaa itse, vaan heidät heitettiin myrskyn silmään McCarthyn aikakaudella kun Christine Jorgensenista tehtiin skandaali, ja se leimaa nykyaikaakin. He paikkailevat nyt tuon kauden vaurioita.
Meillä on toisin. Meillä ei ole ollut McCarthya eikä Christine Jorgensenia. Me emme ole provosoineet kuin muutamaa hullua marginaalista poliitikkoa.
Minä voin sanoa, että vaikka minua on vihattu ja minua on ilkuttu, minut on otettu vakavasti. Olen siis muuttunut pellestä hulluksi.
Mitä pilkunviilausta.. se on ihan sama mitä nämä termit nyt ovat, lopputulos jokatapauksessa se, että transihmiset eivät varmasti ole niitä, jotka selviävät ja tulevat selviämään paremmin kuin tavallinen hetero läpi elämänkaaren. Siihen ei tarvi sen kummemmin takertua.
että transihmiset lisääntyisivät saaden vallan heteroista. Sen estää jo osan lisääntymismahdottomuus.
Hyväksynnän ei tarvitse olla muotoa, että "kolmas sukupuoli" hyväksytään osaksi kulturaalista sukupuolikäsitettämme. Epäilemättä se ensiksi johtaa siihen, mutta eikö tämäkin olisi parempikun nykyinen demonisointi ja kauhistelu? Sitäkautta on kuitenkin helpompi luopua biologisesta sukupuolikäsitteestä kokonaan ja sehän tarkoittaisi, että jokainen saisi elää sitä sukupuolta mikä kokeekin olevansa ja tulla hyväksytyksi.
Jos eivät peruskäsitteet sen enempää biologisesta evoluutiosta kuin kulttuurievoluutiostakaan ole hanskassa, ei argumentoinnistakaan tule yhtään mitään.
Transsukupuoliset pärjäävät keskimäärin yhtä hyvin kuin normiheterotkin. Vaikka se, mitä TS:istä yleensä kuullaan, on lähinnä sosiaalipornoa, niitä prinsessoita ja kuningattariakin meikäläisistä löytyy riittämiin.
trans- ja interasiat nostetaan tapetille ja mitä vähemmän meikäläisiä on julkisuudessa, sitä parempi kaikille.
Vot omissa fantasioissa edustaa vaikka kuudetta sukupuolta, mutta biologinen tosiasia on, että niitä on nisäkkäillä täsmälleen kaksi ja ne ovat koiras ja naaras.
Minulle sopii oikein mainiosti että sukupuolia on täsmälleen kaksi, kunhan vain saan olla nainen niin fyysisesti kuin sosiaalisestikin. Sen jälkeen alkaa sukupuoliroolin venyttäminen täsmälleen siihen suuntaan mihin itse sitä haluan.
Ja useimmat transsukupuoliset ovat täsmälleen samaa mieltä kanssani. Me haluamme olla normaaleja, haluamme oman anomaliamme hoidettua ja sen jälkeen sosiaalistua valtaväestön kanssa ja hävitä siihen.
Biologisesta sukupuolikäsitteestä voidaan luopua täsmälleen silloin kun ihmiset alkavat syntymään jakautumalla ameebojen tapaan, ja sitä ei ole tapahtumassa ainakaan vähään aikaan.
Ne kellä menee hyvin ovat hiljaa eivätkä usein ajaudu Suomi24 tai vastaaville palstoille koska heidän elämänsä on kunnossa ja siinä on mielenkiintoisempaa sisältöä kun nettikirjoittelu. Pätee ihan biologisiin miehiin ja naisiin siinä missä transihmisiinkin. Näillä palstoilla olevien kommenttien perusteella ei kannata tehdä täysiä johtopäätöksiä mistään.
Ihmisille on tiedotettu 2000 vuotta "rakasta lähimmäistäsi" jne ja lähes kaikki tietävät Raamatun perusopetukset aika hyvin, mutta silti ihmiset eivät ole oppineet rakastamaan lähimmäistään.
Tämä ei ole tiedon asia, vaan tunteen.
Sen tunteen, että ihminen joka tähän lähtee on rohkea, epätoivoinen tai hullu. Oli miten oli, hyökkäys on kuitenkin paras puolustus eli lyödäänpä tuota varmuuden vuoksi.
Käypä katsomassa palstaa potkut&työttömyys niin sellaiset ihmiset joilla (omin sanoin) menee hyvin kertoilevat hyvinvoinnistaan työttömille tuntikaudet, joka päivä. Miksei siis täälläkin?
Se, että oletat tänne tulevan tietynlaista porukkaa (trolleja lukuunottamatta) on vain oletus, ei muuta.
Kuin tuohon "Ja..", minkä lisäsin. Noihin pilkkuihin mitä voi viilata, on kieltämättä hyvä tarttua, saa samalla yrittää jättää itse asiaa taka-alalle.
"Transsukupuoliset pärjäävät keskimäärin yhtä hyvin kuin normiheterotkin. Vaikka se, mitä TS:istä yleensä kuullaan, on lähinnä sosiaalipornoa, niitä prinsessoita ja kuningattariakin meikäläisistä löytyy riittämiin. "
Ja mikähän tämänkin viestin tarkoitus on, ja mistä tuo on repäisty.
En nyt ihan pysy sun oikeasti hienojen kirjoitusten tasalla, mutta joka tapauksessa
rakkaushan on tahdon asia.
Puhutaan sitten parisuhteesta tai lähimmäisestä.
Tunne on sitten eri asia, varsinkin kun se päästetään vallattomasti valloilleen ;)
Biologisia sukupuolia on kaksi, mutta se mitä ihminen kokee olevansa, miltä näyttää ja mistä tykkää jne vaihtelee rajattomasti. Eikä sitä ymmärrä yleensä kuin me raukat, jotka olemme siinä harvinaisemmassa kohdassa näitä vaihteluja...
Muiden kun ei tarvitse, saavat elää rauhassa ilmankin.
Jatka samaan malliin. Tosi hyvin kirjoitettu :)
1) Biologisen evoluution soveltaminen sinne, mihin se ei kuulu ei ole hyvää argumentointia
2) Luonnonmukaisuuteen vetoaminen tunnetaan argumentointivirheenä nimeltä Humen giljotiini. Siitä, miten asiat vaikuttavat olevan, ei voi päätellä, miten niiden tulisi olla.
Lyhyesti: tosiasioista ei voi muodostaa arvolauseita.
Sillä, että TS:ien joukossa on ihmisiä aivan laidasta laitaan, kumotaan se väittämä, että tämä juttu merkitsisi aina väistämättä katastrofia jokaiselle.
Olet samanlainen kun eräs ihminen töissä. "Moniste" oli väärä sana, hänen mielestään se on "kopio".
Enkä missään vaiheesa ole väittänyt, että se mitään katastrofia merkitsisi jokaiselle. Sillä voi maiskutella kun ei ole esittää paperilla asiantuntijoiden allekirjoittamaa todistusta transihmisten asemasta evoluutiossa.
Kun perusasiat biologisesta evoluutiosta eivät ole hanskassa, ei argumentoinnistakaan tule yhtään mitään. Kyse ei ole siis asioiden kutsumisesta toisella nimellä, vaan biologisen evoluution perusasioista.
Niitä opiskellessasi palautapa mieleen, mikä on Humen giljotiini.
Noita "sivistyssanoja" ei tässä tarvita. Palautahan mieleen mistä tässä oli alunperinkin kyse tuosta ensimmäisestä viestistä. Yksi asia on eloonjäämistaistelu ja suvun jatkaminen, jossa ihan varmasti transihmiset eivät ole eivätkä tule olemaan vahvoilla. Olkoon todisteita tai ei :)
oli se virhe, mistä natsismi kumpusi.
Sen enempää Herbert Spencer kuin Houston Chamberlain (jotka olivat natsismin henkisiä oppi-isiä) eivät ymmärtäneet biologiaa eivätkä evoluutioteoriaa kuin pintapuolisesti, ja tuloksena oli sosiaalidarwinismin kaltaista bullshittiä, jonka suora looginen jatkumo oli natsismi.
Ne sivistyssanat ja niiden hanskaaminen ovat ensimmäinen ja olennainen ehto koko evoluutioteorian ymmärtämiselle, ja jos perusasiat ovat vielä hakusessa (niinkuin ne sinulla tuntuvat olevan), tuskin pääsetkään natseja pitemmälle.
Todettakoon vielä, että me emme elä savannilla apinalaumassa, jossa pitää väistellä leopardeja, krokotiilejä ja pytonkäärmeitä, vaan jälkiteollisessa osaamisyhteiskunnassa, jossa kulttuurievoluutio on ottanut totaalisen niskalenkin biologisesta. Siinä pätevät aivan toiset säännöt kuin apinalaumassa, johon ilmeisesti tekstiesi pohjalta haluaisit kuulua.
Voiko joku oikeasti väittää, että transvestiitilta voi vaimokin oppia tyylikkäämmäksi?
Ei näitä palstan jakkupuku -tiittitanttoja voi ainakaan kauhean tyylikkäiksi kehua. Vai?
Ehkäpä kyse enemmänkin on siitä, että nainen innostuu panostamaan enemmän omaan naisellisuuteensa, eikä niinkään ottamaan mallia tiitiltä.
Muistaakseni sanoinkin että "tiitin vaimokin alkanut tyylikkäämmäksi", vaikka ainahan tuon saattaa pikainen lukija ymmärtää toisin lukemalla rivien välistä jotain muuta... ;)
Eli meinaat, että jos nämä ihmiset olisivat olleet kirjaviisaita evoluutioteorian jokaisesta nystyrästä, koko natsismia ei olisi syntynyt? Hahhaa. Taputuksia.
Tässä on ollut koko ajan kyse eloonjäämistaistelusta ja transujen asemasta siinä. Eli sinun mielestä maailma on ilmeisesti kaunis kuin Lousin Armstrongin "What a Wonderful World":ssa. Täällä kaikki rakastavat kaikkia, köyhyyttä ei ole ja kiusaamisetkin ovat vain pötypuhetta :) Joopa joo, hieraise silmiäsi.
"tiitin vaimokin alkanut tyylikkäämmäksi"
Kerrotko sitten mitä tuo tarkoitti?
Minusta lauseen kin -pääte viittaa siihen, että joku on tyylikäs ja siksi joku toinenkin päättää ruveta tyylikkääksi...
Jos tuon voi lukea muulla tavalla, niin tarvitsen siihen sitten hyvän selvennyksen, koska itse en sitä sitten tajua.
olisivat ymmärtäneet evoluutioteoriaa paremmin kuin pintapuolisesti, koko kansallissosialismin aate olisi jäänyt syntymättä.
Mitä olemassaolotaisteluun tulee, me emme edelleenkään enää elä savannilla Afrikassa, missä pitäisi väistellä leopardeja, krokotiileja ja pytonkäärmeitä. Emme ole eläneet tuhansiin vuosiin.
Siksi lässyttäminen "olemassaolon taistelusta" on pelkkää lässynläätä ja osoittaa, ettei argumentin heittäjä tiedä evoluutioteoriasta tipan tippaa, vaan käyttää lähinnä populistisia termejä natsien ja sosiaalidarwinistien tapaan.
Ilman natseja täällä liehuisivat punaliput.
Natsismi oli terve aate, koska Suur-Saksallakin oli rajat ja orjakansaan joutui leimatuksi syntyperänsä perusteella, eräänlaista feodalismia siis. Kansallismielisyys on jyrkästi ristiriidassa ihmiskunnan tuhoisimman ideologian, globalisaation, kanssa. Kommunistit ovat myös globalisaation kannattajia.
Globalisaatio tarkoittaa, että orjien meri lainehtii Hong Kongista Hammerfestiin ja Komista Kapkaupunkiin. Silloin yksittäisellä ihmisellä, kansalla eikä kansakunnalla ole väliä. Stalin erityisesti kunnostautui kansakuntien viemisessä työmaille Siperiaan. Paluulippua ei ollut.
Kertaus:
Feodalismissa sai vapaasti ruoskia ja potkia orjaa, mutta jos orja ei pystynyt hommiin sen jälkeen niin se oli lovi omistajan rajallisessakukkarossa.
Kansallissosialismissa orjuus määräytyi tietyin kriteerein. Arjalainen oli aina vapaa orjuudesta. Vaikka olisi ollut esimerkiksi transihminen, ihonväri pelasti. Toisaalta se ei pelastanut ketään juutalaista. Orjia oli enemmän kuin yksityisomisteisessa orjuudessa, joten niiden kohtelu oli huonompaa.
Ja nyt on nyt. Ihmisellä ei ole puupennin hintaa.
Voithan sinä toiveajatella, että tämä maailma on tosiaan Armstrongin laulun mukainen, mutta älä ihmettele jos tulee näpeille rajusti.
Jos sinulle olemassaolon taistelu on yhtäkuin Afrikan savanni, niin suosittelen opettelemaan kielen merkityksiä 'hieman' laajemmin.
Tämä maailma ei ole loppusummaa laskiessa tullut oikeastaan tippaakaan inhimmillisemmäksi kuin mitä se on joskus muinoin ollut, jos yhtään osaat katsoa omaa napaasi pidemmälle.
""tiitin vaimokin alkanut tyylikkäämmäksi"
Kerrotko sitten mitä tuo tarkoitti?"
Kyllä tuollaisen olen kuullut ihan tiitin puolison/kumppanin suusta. Ehkä tyylikkyys ei ollut aivan tarkka lainaus vaan se, että tiitin puoliso on paneutunut ehkä entistä enemmän omaan huoliteltuun ulkonäköönsä ja tyylikkyyteen pukeutumisessaan.
"Mitä yritän sanoa on se, että nämä ovat jossain syvällä vaistojemme syövereissä evoluution muokkauksen tuloksena."
Mihinkäs perustuu nykyaikana se, että jos minä miehenä mainitsen arvostavani naisellista naista, esimerkiksi pitkiä hiuksia, hoikkaa vyötäröä, lantion kaarta, suuria silmiä, jne., niin minut leimataan sovinistiksi?
"Mihinkäs perustuu nykyaikana se, että jos minä miehenä mainitsen arvostavani naisellista naista, esimerkiksi pitkiä hiuksia, hoikkaa vyötäröä, lantion kaarta, suuria silmiä, jne., niin minut leimataan sovinistiksi?"
Sinut leimataan sovinistiksi siksi, että arvostat vain ulkoisia ominaisuuksia ihmisessä. Sinun mielestäsi naisella tulee siis olla pitkät hiukset ja hoikka vyötärö että hän olisi naisellinen. Vedä jätkä kätees vaan jatkossakin!
"Vedä jätkä kätees vaan jatkossakin! "
Eli me käteen vetäjät olemme olleet evoluution määräävä tekijä, koska eri sukupuolet ovat näinkin erilaisiksi kehittyneet ulkoisilta ominaisuuksiltaan. Hassua sinänsä, sillä ei käteen vetämisen luulisi sukua jatkavan.
Ensimmäisenä todettakoon, että ihmisellä, samoin kuin kaikilla muillakin biologisilla olennoilla, on genetiikkaan koodattu taipumus jakaa ihmiset "sisäryhmään" ja "ulkoryhmään". Meihin ja niihin. Sisäryhmään suhtaudutaan positiivisesti ja ulkoryhmään vihamielisesti. Tämä on tyypillistä kaikille laumaeläimille.
Toisena todettakoon, että ryhmänsisäinen kiusaaminen on häiriökäyttäytymistä, ei suinkaan normaalitila. Esimekiksi luonnontilassa elävillä linnuilla ei ole nokkimisjärjestystä - sellainen muodostuu vasta, kun linnut suljetaan vankeuteen ja ne eivät kykene toteuttamaan luontaisia vaistojaan.
Kolmanneksi todettakoon, että sukupuoli on biologiaa, ei sosiaalinen konstruktio. Ja tämä on asia, jonka jokaisen luulisi ymmärtävän. Halusimmepa tai emme, me olemme biologisia olentoja, ja sen tosiasian kanssa meidän vain on tultava toimeen. Se tosiasia ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sosiaalinen sukupuoli olisi jokin teräksestä valettu möhkäle tai kivestä hakattu monoliitti, vaan se on äärimmäisen venyvä ja joustava.
Miksi miesmäinen nainen on sosiaalisesti arvostettu otus [länsimaisessa kulttuuriessa] mutta naismainen mies ei? Siksi, että länsimainen kulttuuri arvostaa naiseutta ja suhtautuu mieheyteen vihamielisesti. Naisen sosiaalinen sukupuolirooli on äärimmäisen joustava ja naiselle on sallittua paljon sellaista, mitä miehelle ei ole. Sensijaan miehelle on sallittua olla vain miehinen mies. Miehen on oltava vahva, hän ei saa olla sellainen, mikä yleisesti mielletään heikoksi: tunteikas, herkkä, empaattinen tai koreileva. Huomasin itse tehtyäni sosiaalisen muutoksen, miten kastini kohosi välittömästi.
Toisin on esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa, joka arvostaa ensisijaisesti mieheyttä ja suhtautuu naiseuteen vihamielisesti: islamilaisessa kulttuurissa nainen on alistettu kotiin ja burkhaan, kun taas miehelle on kaikki sallittua.
Neljänneksi todettakoon, että se, hyväksytäänkö sukupuolli- ja seksuaalivähemmistöt vaiko ei, riippuu siitä, mikä on kulttuurin suhde sisä- ja ulkoryhmiin. Mitä selkeämpi on asetelma sisäryhmän (me) ja ulkoryhmän (ne) välillä, sitä todennäköisemmin oman porukan sp- ja seksuaalivähemmistöt hyväksytään ja katsotaan osaksi sisäryhmää, johon suhtaudutaan suvaiten. Mitä hämärtyneemmät ovat sisä- ja ulkoryhmän rajat, sitä hanakammin sisä- ja ulkoryhmiä aletaan muodostamaan toissijaisten asioiden kuten ulkonäön, ammatin, koulutuksen, seksuaali-identiteetin jne kautta.
Jos mies on lyhyt, ruma ja luihu, hänestä tulee johtaja vain joko olemalla pätevä ja fiksu - tai sitten väkivallalla, alistamalla toiset. Tällainen ihminen ei koskaan tule luonnolliseksi johtajaksi, mutta sensijaan auktoriteetin tai väkivallan kautta kyllä.
Monikulttuuri-ideologia on käytännössä omaan jalkaan ampumista. Ajatus on kaunis, mutta käytäntö on toimimista sekä biologiaa että kulttuurievoluutiota vastaan. Monikulttuuri-ideologian tarkoitus on häivyttää sisä- ja ulkoryhmät ja tehdä ihmisitä yksi valtava monoliittinen kokonaisuus saattamalla yhteen iso joukko eri kulttuureista, uskonnoista, kansallisuukista jne tulevia ihmisiä ja panemalla heidät kanssakäymiseen päivittäin.
Se vain ei toimi
Ruotsin kielessä on sanonta "lika barn leker bäst". Samanlaiset lapset leikkivät parhaimmin. Se pitää sanasta sanaan totta.
Monikulttuuri merkitsee käytännössä samaa kuin kulttuurianarkia tai meemienvälinen sota. Monikulttuuri on evolutiivisessa mielessä anarkia, jossa sekä geenit että meemit joutuvat vapaaseen kilpailuun keskenään, ja kilpailusta seuraa aina konflikti ja taistelu.
Mitä monikulttuurisempi yhteiskunta on, sitä dynaamisempi - ja väkivaltaisempi, levottomampi ja rauhattomampi se on. Eri kulttuurien edustajat eivät suinkaan ryhdy kanssakäymiseen toistensa kanssa, vaan klikkiytyvät omiin porukoihinsa ja suhtautuvat tosten kulttuurien edustajiin hyvin vihamielsisesti. Näin on käynyt joka ainoassa amerikkalaisessa ja keskieurooppalaisessa kaupungissa, missä on suuria kulttuurivähemmistöjä: klikkiytyminen ja konflikteja. Kyse ei ole rasismista, vaan aivan yksinkertaisesta kulttuurievoluutiosta: meemit joutuvat konfliktiin ja seuraa taistelu, josssa vahvempi meemi sitten nousee dominoivaan asemaan.
Monikulttuurin tavoitteena on siis häivyttää erot sisä- ja ulkoryhmien välillä. Mutta koska kyseessä on biologiaamme koodattu asia, sisä- ja ulkoryhmät muodostuvat aina väistämättä. Niinpä sisä- ja ulkoryhmiä aletaan muodostamaan ihonvärin, sukupuolen, perhesuhteiden jne epäolennaisuuksien kautta, ja paradoksaalisesti ne ovat monikulttuurisuudessa äärimmäisen vahvoja. Tässä kaaoksessa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat kaikkien oletusarvoisia vihollisia - ainoa, mitä he voivat tehdä, on valita puolensa, ja kumarrus yhteen suuntaan on pyllistys toiseen.
Miksi minä itse elän mieluummin yhtenäiskulttuurissa kuin monikulttuurissa? Siksi, että yhtenäiskulttuurissa on selkeät pelisäännöt, selkeät arvot, selkeä jako sisä- ja ulkoryhmään ja koska arvopohja on suunnilleen samanlainen ja käsitykset oikeasta ja väärästä samat, ihmistenvälinen luottamus ja rehellisyys on yhtenäiskulttuurissa aina vahvempi kuin monikulttuurissa. Yhtenäiskulttuurissa ihmisten käytöksen ja toiminnan voi suunnilleen ennakoida ja siihen varautua.
Näin siis inter- ja transsukupuolisen mielipide.
Toisin on esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa, joka arvostaa ensisijaisesti mieheyttä ja suhtautuu naiseuteen vihamielisesti: islamilaisessa kulttuurissa nainen on alistettu kotiin ja burkhaan, kun taas miehelle on kaikki sallittua.
Tällainen ajattelumalli ei kuulu islamiin vaan niihin paimentolaisaikoihin ennen islamin tuloa. Koraanin lukeneena voin sanoa että myös miehelle on pukeutumissäännöt. Eikä koraani käske naista pukeutumaan burkhaan. Huivin käyttö ei ole edes pakollista. On vain ohjeita säädyllisestä pukeutumisesta jotka koskevat niin miestä kuin naistakin. Islamissa naiset ja äitiys ovat korkeasti arvostettuja. On harhakuva ajatella että islamilaisessa kulttuurissa nainen on orja ja miehelle kaikki sallittua. Toki näinkin on, muttei se johdu siitä mitä islam oikeasti on vaan Koraanin väärin tulkinnasta ja niistä malleista jotka ovat olleet vallalla jo ennen islamia.
Uskonnoilla ei ole mitään tekemistä evoluution tai biologian kanssa. Jos uskonnossa lyödään ihmisiä raamutulla tai muulla 'lakikirjasella' päähän, se on vain vallan käyttöä. Uskonto saa aikaan suuria mielipide konflikteja ja ihmisten eriytymistä.
on olennainen osa kulttuurievoluutiota, ja uskonnon meemi on hyvin vahva.
Uskonsodat ovat voimakas osoitus meemiteorian puolesta ja kulttuurievolutiivista olemassaolontaistelua sekä meemien kilpailua parhaimmillaan - tai pahimmillaan.
Ja ihan vapaaehtoisestiko ne musliimat siihen burkhaan pukeutuvat?
Sorry vain, minä uskon enemmän omia silmiäni kuin ymmärtäjiä ja selittelijoitä. Jos minulle islam näyttäytyy uutisissa alkeellisena, barbaarisena ja brutaalina uskontona, joka alistaa naiset nyrkin ja hellan väliin kotieläimen ja huonekalun statukselle, ja joka janoaa sukupuolivähemmistöjen verta (Iranissa hirtetään homoja) niin silloin kyllä pidän islamia alkeellisena, barbaarisena ja brutaalina uskontona, joka on äärimmäisen sotaisa, aggressiivinen ja väkivaltainen - enkä kuuntele kaikenlaisia selittelijöitä ja ymmärtäjiä jotka yrittävät tilittää siitä, mitä islam oikeasti on.
Islam on oikeasti terroria, väkivaltaa, diktatuuria, eriarvoisuutta, raajojen amputointeja ja kivittämistä sekä kivikautista taikauskoa - tämä on syytä pitää mielessä.
"Kommenttia
Kirjoittanut: Sari_ 12.5.2007 klo 10.58
Toisena todettakoon, että ryhmänsisäinen kiusaaminen on häiriökäyttäytymistä, ei suinkaan normaalitila. Esimekiksi luonnontilassa elävillä linnuilla ei ole nokkimisjärjestystä".
Luonnonvaraisilla linnuilla on arvojärjestys, mutta on paljastunut, ettei järjestyksessä ylhäällä oleva ole paremmin ruokittu kuin järjestyksen alimmainen.
Asia selviää lintulautaa tarkkailemalla: Joillekin yksilöille tärkeintä on varmistaa se, että lauta on heidän ja tarvittaessa rähistä ja rähjätä. Muut taas keskittyvät syömiseen. Ihmistenkään joukossa pahimmat rähisijät eivät ole niitä jotka ovat rikkaimpia.
"Miksi miesmäinen nainen on sosiaalisesti arvostettu otus"
Ei ole, miesmäinen nainen on lesbo (=epäonnistunut nainen) tai transu.
>Naisen sosiaalinen sukupuolirooli on äärimmäisen joustava ja naiselle on sallittua paljon sellaista, mitä miehelle ei ole.
Naiselle ei ole sallittua yhtään mikään. Mene vaikka torille juomaan kaljaa ja huutelemaan juovuspäissäsi ohikulkijoille.
Naisella on taakkanaan aina näkymätön lapsi. Sinulla oletetaan olevan lapsi huollettavana.
"Sensijaan miehelle on sallittua olla vain miehinen mies. Miehen on oltava vahva, hän ei saa olla sellainen, mikä yleisesti mielletään heikoksi: tunteikas, herkkä, empaattinen tai koreileva."
Miehelle nimenomaisesti sallitaan tunteellisuus. Ylensä tämä liittyy jotenkin penkkiurheiluun. Naisella ei ole varaa tunteellisuuteen.
Mikäli naisella tarkoitetaan aikuista naispuolista henkilöä, niin sitten homma on juurikin noin. Nuorempien naisten piireissä taas miesmäisyys on jopa jonkin asteen trendi. On kuitenkin huomioitavaa, että naiselle kyllä sallitaan miesmäisyys. Rekkalesbo syytäksiä yms. voi tulla, mutta totuus on se, että naiseen harvemmin kukaan haluaa käydä käsiksi ja naista kuitenkin suvaitaan aina enemmän miespiireissä. Miesten arvostusta ja kunniaa kyllä naisen on hankala saada, mutta suvaitsevaisuutta kyllä naiset aina saavat. Tämä tietenkin jos puhutaan ns. roskasakista. Sen yläpuolella elävät varsinkin nuoret suvaitsevat taas miesmäisyyttä naissa siinämäärin etteivät edes hätkähdä moisesta. Naismainen mies taas on jonkunsortin demoni lähes kaikkialla. Jopa seksuaalivähemmistöissä on monia jotka karttavat naisellisia miehiä. Puhumattakaan siitä jos naisellinen mies kokeekin olevansa oikeasti nainen silloin häntä pidetään erittäin epäonnistuneena ja kyseessä on valitettavasti meidän yhteiskuntamme ehkä alin ja syrjityin kasti.
Pohjalle pudonneet eivät suvaitse mitään piirrettä kenessäkään, eihän heitäkään suvaita.
Sinnittelijät teeskentelevät suvaitsevaista kunnes paljastavat todelliset hampaansa.
Yläluokka suvaitsee kaikkia paitsi lähimpiä naapureitaan: golfkentän valkoposkihanhia ja Kauppatorin naurulokkeja. Transihmiset ovat niin kuin Namibian bantut, mielenkiintoinen pikku heimo, johon voisi ehkä tutustua joskus ja tulla nopeasti takaisin.
Kun tuossa joku puhui pelleilystä, niin olen itse kyllä aika pitkälle samaa mieltä. Kyllä ihminen voi olla kohtelias julkisesti - ihan perus käytössääntöjä, mutta aivan eri asia mitä ihminen oikeasti ajattelee.
Ja oikeasti taitaa olla niin, että suurimmalta osalta se kohteliaisuus on sääliä.. ja loput muuten vaan kauhistelevat.
Vaikka tämä maailma on muuttunut rajusti ihan viimeisen sadan vuoden aikana kaikin puolin, niin silti se miehen ja naisen asemat eivät ole minnekään kadonneet. Kaiken jälkeen halutuimpia miehiä ovat edelleen ne "miehen näköiset" ja menestyvät. Samoin naisissa. Ei se naisellisuuden malli ole juurikaan mihinkään muuttunut. Vaikka mallimaailmastakin saattaisi saada käsityksen, että esim. laihat on kova juttu, niin sekin on paljon silmänlumetta.
Tälläiset "James Bond" ja "Marily Monroe" -tyyliset ihmiset tuskin koskaan menettävät asemaansa haluttuina.
Eli sitä viestitän edelleen, että minusta MM:kaan ei kannattaisi olla niin sinisilmäinen ihmisten suopeaan asennoitumiseen. Vaikka asia sinänsä paperilla hienolta kuulostaakin.
Että esim. sukupuolen korjannut voi elää hyvää elämää tyytyväisenä itseensä ja siihen mitä on. Miksi aina pitää etsimällä etsiä negatiivisia juttuja ja keskittyä epäoleelisiin marginaali-ilmiöihin, sekä yleistää yksittäisiä tapauksia kaikkia koskevaksi. Mielestäni tällainen ei ole todellisuutta.
Voi väittää, että ei kenenkään elämä mene aivan ilman ongelmia, oli sukupuoli sitten mikä hyvänsä. Se on sitä elämää. Tuskin transihmiset tekevät tästä poikkeusta.
"Eikö kenellekään ole
Kirjoittanut: tullut mieleen... 13.5.2007 klo 20.56
Että esim. sukupuolen korjannut voi elää hyvää elämää tyytyväisenä itseensä ja siihen mitä on."
Ei. Se kiinnostaa, miten on näin. Henkilö on mitä ilmeisimmin ratkaissut ongelman, jota moni muu ei ole. Voisiko hän autaa muita?
Tällä palstalla olen puhunut nuoruusajan psyykkisten ongelmien vaikutuksista myöhempään elämään ja olettanut, että jokainen on lähtenyt prosessiin oman käden pitämä veitsi kurkulla ja sitä ennen kärsinyt psyykkisistä ongelmista. Mutta sitten tulee yksi ja sanoo, että ei, ei ole lähtenyt veitsi kurkulla. No minä hyväksyn tämän vastauksen.
"Miksi aina pitää etsimällä etsiä negatiivisia juttuja ja keskittyä epäoleelisiin marginaali-ilmiöihin, sekä yleistää yksittäisiä tapauksia kaikkia koskevaksi. Mielestäni tällainen ei ole todellisuutta."
Minusta todellisuus on se, mitä lukuisat tutkimukset eri aiheista todistavat. Nämä tutkimukset ovat belgialaistutkimus, tutkimus huumeiden käyttäjien ja myöhemmin raitistuneiden työllistymisestä ja tutkimus nuoruuden -ja lapsuuden ajan psyykkisistä ongelmista kärsineiden menstymisestä myöhemmässä elämässä.
Kaikki piirtävät varsin yhtenäisen kuvan.
Miksi olisi yksi ryhmä Suomessa jota kohdellaan silkkihansikkain kun muita ei kohdella?
"Voi väittää, että ei kenenkään elämä mene aivan ilman ongelmia, oli sukupuoli sitten mikä hyvänsä. Se on sitä elämää. Tuskin transihmiset tekevät tästä poikkeusta."
Aamen! Tätä olen yrittänyt tolkuttaa.
Kehuttu "turvaverkko" on myös olematon Suomessa. Esimerkiksi jos lälli sortuu huumeisiin ja myöhemmin sitten skarppaa elämässään ja raitistuu, niin työelämä ei otakaan tuhlaajapoikaa avosylin vastaan. Minusta se, että pääsee irti huumeista on merkittävä todiste henkilön luonteen lujuudesta. Mutta vain harva pystyy työllistymään ja ne jotka työllistyvät, työllistyvät omin avuin.
Ainakaan itselle prosessiin lähtö ei tapahtunut mitenkään veitsi kurkulla. Tutkin ensin miten paljon sosiaalisesta roolista saa korjattua ja voiko dysforian kanssa elää ilman hoitoja. Tulin siihen tulokseen että omalla kohdalla hoidot vähiten huono toimiva ratkaisu ja hakeuduin niihin.
Se mitä työnantajat tietävät ja mitä eivät on jotain mitä voi aika paljon itsekin kontrolloida - ainakin jos vaihtaa alaa hieman.
Elämässä on paljon asioita, jotka merkitsevät onnellisuuteen, omalla kohdallani hyvä ja toimiva parisuhde rakastavan kumppanin kanssa tuo sitä hyvin paljon. Lisäksi kun menestyy ammatillisesti hyvin ja kaveripiiri hyväksyy asiat...
En nää syytä masentua siitä ettei jotkut idiootit hyväksy "transuja" tai etten ole väleissä vanhempien kanssa, kun kuitenkin lähes kaikki muu menee hyvin.
Katson kolmea valokuvaa. Yhdessä olen sukujuhlilla pitkässä pitopöydässä, toisessa juttelen työpaikan juhlissa pomoni kanssa, kolmannessa istun penkillä kolmen ystävättäreni kanssa piknikillä.
Kuvat ovat totta ja kertovat elämästäni suvun parissa, töissä ja ystäväpiirissä.
Yksi kuva puuttuu...ja se olisi omasta kullastani, jota ei ole vielä ilmaantunut.
Luulen itse, että osin tällä palstalla näkyy se, että asia on kipeä todella monelle täällä syystä tai toisesta. Siksi monien ihmisten viestit täällä varmaan kärjistyvät liiallisestikin.
Ennen kuin tiesin mieheni olevan transvestiitti en oikeasti kokenut asian olevan mitenkään ihmeellinen. En voi sanoa että transvestiitit sinäänsä herättivät minussa erityisesti mitään suurta lämpöä mutta en voi omalta kohdaltani sanoa myöskään halveksineeni heitä. Pitkälle kyse oli mielestäni ilmiöstä joka ei sinäänsä kosketa minua. Minulle oli aikalailla samantekevää mitä vieraat ihmiset - tai edes ystävät - tekevät koska ihmiset ovat erilaisia ja erilaisuus IMO on täysin luonnollinen asia. Asia ei vaivannut minua millään tavoin.
Tunnen pari sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäynyttä ja se taas oman vierestä seuraamani perusteella on tuntunut hyvältä jutulta. Ehkä ensimmäisen kohdalla vielä mietin, että kaikkea erikoista sitä ihminen itselleen haluaa tehdä (mikä lienee aika tavallinen ajatus), mutta nähtyäni miten prosessissa tosi rikkinäisen ihmisen kaikki parhaat puolet tulivat vahvuuksiksi ja ulospäin nähden ihminen muuttui suorastaan normaaliksi (no, terve on kai oikea sana, mutta se on niin suhteellista) verrattuna aikaisempaan kipuiluunsa en ole voinut olla kuin sitä mieltä että luonto vain joskus erehtyy.
Mutta. Sitten kun omalla kohdallani on käynyt niin, että parisuhteeni seitsemän vuoden jälkeen on pisteessä jossa mies onkin nyt tulossa kaapista ulos transvestiittinä ei asiat olekaan niin helppoja. Parisuhteen ja parinvalinnan kohdalla on kuitenkin pitkälti niin, että kyse on vieteistä ja seksuaalisuudesta, sukupuoli- ja identiteettirooleista joiden perusteella valintaa tehdään. Parisuhteessa tälläisten asioiden kertomatta jättäminen - ainakin mielestäni - saa aikaiseksi inhoa, vihaa, pettymystä, epäluottamusta ja katkeruutta. Täällä erityisesti monet tiitit ovat kertoneet siitä, etteivät ole tätä salaisuuttaan kertoneet edes omalle puolisolleen ja kun se sitten on vuosien salailun ja pelaamisen jälkeen kerrottu suhtautuminen puolisoon on pitkälti uhmakas "meillä transihmisillä pitää olla oikeuksia" tyyppinen julistus. Pitkälti kai on kyse siitä, että vuosien häpeän jälkeen oma itse hyväksytään, jolloin on myös suuri tarve julistaa "minä olen ok"- sanomaa. Omalla kohdallani huomaan, että jouduttuani heitetyksi tähän yllättäin omassa parisuhteessa olen tämän salailu- ja pelailuaspektin takia pitkälti löytänyt itsestäni ennennäkemätöntä inhoa ja vastenmielisyyttä kaikkia tiittejä kohtaan. Ei se ole oikein, mutta se on toki inhimillistä. Itse en vain erityisemmin pidä siitä, että leimaan koko lauman vastenmielisiksi ääliöiksi muutaman täällä kirjoittaneen ja oman miehen toilailujen kautta.
Tietenkin on niin, että itse olen vielä kriisissä ja oma parisuhteeni on suoraan sanoen täysin perseestä kun mies on mitä on eikä ymmärrä lainkaan miksi olen niin monella tasolla täysin hajalla tilanteesta. Ja on niin, että myös minun on pakko määrittää suhteeni transvestiitteihin paljon syvällisemmin kuin keskivertoihmisen on.
Silti en voi olla kokematta ahdistusta kirjoituksista joissa tiitit julistavat olevansa täysin normaaleja heteromiehiä. Varmasti omasta mielestään he ovatkin koska ovat miehiä ja kokevat heteroseksuaalista kiinnostusta naisia kohtaan. Silti naisena, kumppanina, en enää pidä miestäni täysin normaalina enkä itse ajattele, että hän olisi sama ihminen jota hän on minulle halunnut vuosia esittää. En tunne tuntevani koko ihmistä.
Minä olen valinnut miehen, varsin selkeän sellaisen, ja nyt minulla on parisuhde ihmisen kanssa jota en ymmärrä, joka on vuosia salannut kaiken olennaisen itsestään, joka vasta nyt haluaa aloittaa kanssani suhteen. Olen pettynyt - loputtoman pettynyt - siihen etten riitä, että mies ei voi kokea itseään ehjäksi ja halutuksi heteroparisuhteessa vaan tarvitsee hameita ja vermeitä uskotellakseen itselleen olevansa jonkin arvoinen. Ilmeisesti olen epäonnistunut täysin parisuhteessa tuottamaan toiselle seksuaalista itsetuntoa.
No, tuli taas pitkä jaarittelu, mutta oikeasti minusta on aika vaikea puhua "yleisistä" asenteista erityisesti tällä palstalla. Ja taas yleisemmin asiasta keskustelu - jos sitä nyt ylipäätään on - on pitkälti sitä, että nauramme viihteelle jossa mies pukeutuu naiseksi. Tai opimme euroviisuista että transvestiitti on hopeahattuun pukeutuva tanssiva kummajainen.
Täällä pyörivillä on kaikilla jonkinlainen sisäinen motiivi ja selitin niihin viesteihin, joita tänne syytää ja osalla se varmasti on omaa kipua joka heijastuu muihin. Ainakin minulla varmasti on.
[email protected]
Tämän tarpeen julistaa oikeuksia ymmärtää siltä pohjalta, että jos me emme puolusta oikeuksiamme, niitä ei ole. Teikäläisten, eli siis tavallisten lällien, on vaikea uskoa, että modernissa Suomessa ihmisarvo voidaan riistää pois, mutta niin vain on, olen sen itse kokenut.
Jopa kuolema on parempi vaihtoehto kuin ihmisarvon menetys. "Tappakaa, mutta älkää kiduttako".
Jos te näette meikäläiset (ja transvestiitit) viihteenä, niin minä näen teidät natseina. Tai oikeasti natseissakin oli rahtu inhimillisyyttä, punakhmerit on parempi vertaus.
Se, että minulla on ihmiarvo tänään on minun ja suomalaisen lääketieteen ansiota. Mutta se mitataan joka kerta kun tapaan jonkun "punakhmereistä". Sinun ihmisarvosi taas on kiistaton.
Kirjoitit varsin hyvin ja analyyttisesti tilanteestasi, jonka varmaan kaikki fiksut lukijat ymmärsivät.
Loppulauseesi ("pettynyt - siihen etten riitä") vain mielestäni osoittaa, että ehkä olet käsittänyt jotain väärin (olen pahoillani, mutta tämä ei nyt auta sua varmaan puoleen tai toiseen, halusin vain oikaista):
Valitettavasti kyse ei ole ollenkaan sun riittämisestä tai riittämättömyydestä miehellesi.
Vaikka olisit maailmankaikkeuden ihanin ja kultaisin nainen, fiksu, seksikäs, kaunis, hellä ja mitä nyt vain voikaan keksiä, se ei vaikuta miehesi transjuttuun.
Tämä transasia vain on,
ei siinä auta mikään. Tiitti tarvii ne hepenensä.
Monella tiitillä avioon meno voi hetkeksi auttaa pitämään paussia, mutta ei lopullisesti. Piste.
Ystävällisin terkuin eräs transtyttö.
Oikaisen nyt ettei väärinkäsitystä pääse syntymään: minusta transvestiitit ovat asia josta puhutaan lähinnä sketsin keinoin tai sitten transvestiitit itse tekevät jotain aivan ylikorostunutta showta joka lähinnä aiheuttaa myötähäpeää (esim. euroviisut).
"Jopa kuolema on parempi vaihtoehto kuin ihmisarvon menetys. "Tappakaa, mutta älkää kiduttako". "
Tämä tunne on mulle tuttu, todella tuttu, myös läheisenä. Minusta jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus myös valita oma sänkykumppaninsa tämän taipumusten mukaan. Tiitti salatessaan vie tämän perusihmisoikeuden kumppaniltaan pois ja siitä olen aivan äärimmäisen vihainen. Kyse on nimenomaan ihmisarvosta mitä tiitit kumppaneilleen antavat salatessaan: kumppani ei ole riittävän paljon ihminen jotta tälle edes annettaisiin oikeus valita eroottisen kiinnostuksensa kohde itse vaan pyritään esittämään jotain sellaista jota ei olla jotta itse saataisiin helppo pantava ja perhe. Ainakin tosi moni tiittimies on täällä kertonut suhteestaan siihen tyyliin, että ovat olleet vakuuttuneita että jos toinen tietäisi tämä lähtisi jonka takia mielummin ovat jättäneet kertomatta.
Minusta minun ihmisarvoni ei ole kiistaton. Erityisesti tässä asiassa tulee esiin että minulla, naisella, ei ole oikeutta reagoida transvestiittiin kumppanina siten kuin reagoin. Jälleen kerran, tässäkin, mies on alfauros jonka ehdoilla koko tiittikuvio ainakin parisuhteessa pyörii. Hassua että tässä kohtaa mies haluaisi ottaa naisen roolista vain ne kermat päältä mutta ei ole valmis kuitenkaan ottamaan vastaan täysin normaalia reaktiota rumaa naista kohtaan: ruma nainen vain ei yleisesti ottaen ole kovin haluttava.
Mä olen eri mieltä. Olen kyllä lukenut paljon lähinnä tiittien vakuutteluja siitä, ettei asia johtuisi parisuhteesta, mutta kuitenkin aika toistuva kuvio on se, että jos parisuhde on miehelle riittävän hyvä hän ei pukeudu eikä tarvitse sitä.
Voi olla että näen nyt mehupillin läpi vain oman näkökulmani uhrina asian. En väitä olevani oikeassa, mutta oma käsitykseni ainakin tällähetkellä on se, ettei tiitteys parisuhteessa ole parisuhteesta irrallinen asia vaan nimenomaan siihen kiinteästi liittyvä asia.
Mun näkökulmastani katsoen tämä vaikuttaa vahvasti siltä, että kun mies alkaa kokea tyytymättömyyttä parisuhteessaan hän kokee myös taas enemmän kiinnostusta tiitteilyä kohtaan.
Onko kellään tiedossa onko asiaa oikeasti tutkittu missään? Osaisiko kukaan sanoa aiheen tiimoilta tutkimuksia?
"transvestiitit itse tekevät jotain aivan ylikorostunutta showta joka lähinnä aiheuttaa myötähäpeää (esim. euroviisut)"
Ei Serbian voittajatyttökään kovin ylikorostunut ollut mieheksi pukeutuneena.
Ukrainan esitys oli kyllä jo mitä sattuu, Tanskan esiintyjä oli tavallisempi drag queen, ei transvestiitti, jollaisena taas Marijaa voidaan pitää esiintymisensä perusteella.
Joo, tyytymättömyys parisuhteessa tai muuten vaan ikävä/stressaava elämäntilanne kyllä lyö löylyä tyttöilyyn, ihan oikea havainto.
Mutta ei se sitä aiheuta.
Synnynnäinen juttu tiitteys on, tod.näk. samoja peruja kuin ts/homoseksuaalisuuskin. Paras teoria tähän asti: sikiöaikainen kehityshäiriö, luultavimmin hormoonivaikutteinen.
Valitettavan moni tiitin puoliso tosiaan kokee riittämättömyyttä parisuhteessa naisena, ja ihan turhaan.
Jos lähtökohta on väärä (siis e.m. virheellinen käsitys), on varmasti vaikea edetä mihinkään suuntaan oikealla tavalla. Väärät johtolangat vievät harhaan.
Toivon sulle parasta jatkossa!
"Valitettavan moni tiitin puoliso tosiaan kokee riittämättömyyttä parisuhteessa naisena, ja ihan turhaan.
Jos lähtökohta on väärä (siis e.m. virheellinen käsitys), on varmasti vaikea edetä mihinkään suuntaan oikealla tavalla. Väärät johtolangat vievät harhaan."
Mitäpä jos kyse vain on yksinkertaisesti siitä, että miehen mekkoilut inhottaa???
"Silti naisena, kumppanina, en enää pidä miestäni täysin normaalina enkä itse ajattele, että hän olisi sama ihminen jota hän on minulle halunnut vuosia esittää. En tunne tuntevani koko ihmistä."
Ei kukaan koskaan voi puolisoaan täysin tuntea. Ei yksikään puoliso voi koskaan kumppaninsa kaikkia tarpeita tyydyttää.
"Ei kukaan koskaan voi puolisoaan täysin tuntea. Ei yksikään puoliso voi koskaan kumppaninsa kaikkia tarpeita tyydyttää. "
Niin, ei tietenkään kaikkia tarpeita. Mutta jos minun tarpeeni on olla tavallisessa heteroparisuhteessa miehen kanssa ja mies on alusta asti tiennyt tämän mutta on ohittanut minut ja minun tarpeeni saada itseäni vastaava kumppani salaamalla itsestään näin olennaisen osan, on kyse jostain muustakin kuin "pikkuongelmasta". Parisuhteen ytimessä on nimenomaan kyse toisilleen sopivista kumppaneista, ihmisistä jotka haluavat toisiaan. Mies varmasti on halunnutkin minut - mutta vain omilla ehdoillaan joihin rehellisyys ei ole kuulunut siten kuin sen itse olen ymmärtänyt parisuhteessa olevan välttämätöntä.
" Joo, tyytymättömyys parisuhteessa tai muuten vaan ikävä/stressaava elämäntilanne kyllä lyö löylyä tyttöilyyn, ihan oikea havainto.
Mutta ei se sitä aiheuta."
En sanonut että se aiheuttaa, mutta oikeasti tiittely liittyy mielestäni enemmän parisuhteeseen ainakin monien täällä kertomuksiaan kertoneiden tarinassa kuin mitä he oikeasti haluavat sen julistaa liittyvän siihen. Se ei ole ainoastaan sisäsyntyinen tarve tai halu vaan se myös saa yllykkeitä ympäriltä. Mulle ainakin on useampi ihminen sanonut, että tiitteily helpottaa miehen oloa myös parisuhteessa. Iroonista tietenkin on että se samalla myös pahentaa läheisen oloa jos läheinen ei ole sinut miehen tiitteilyn kanssa. Mutta ainakin aika moni tiitti kokee että tämä tarve on niin pakottava ettei siinä voida muita ottaa huomioon - sitä vaan täytyy toteuttaa.
Ja näinhän se varmaankin on. Ja parisuhde toimii tältäosin täysin yksipuolisesti miestiitin ehdoilla jos tiitti tulee kaapista vasta kun suhde on jatkunut pidempään. Kysymys siitä, missä määrin parisuhteella on oikeasti merkitystä tiitteilyyn on yksi tämän asian sisällä olevia tabuja jotka hirveän helposti yritetään torjua uholla tai vaieta kuoliaiksi.
"Valitettavan moni tiitin puoliso tosiaan kokee riittämättömyyttä parisuhteessa naisena, ja ihan turhaan."
Osinhan se on myös tosiaan puolison kokemista, tunteita, tuntoja jotka eivät ole rationaalisia eivätkä järkiperäisiä eivätkä oikeasti pohjaa toisen toimintaan vaan ihan sisäsyntyisesti naisen omaan kokemukseen itsestään ja parisuhteesta. Tämän osan itse tunnistan itsessäni - se on se ahdistunut eläin joka kokee olonsa uhatuksi ja väheksytyksi. Mutta on tässä myös muutakin.
Jos aiemmin miehelle riitti kantaa salaisuutta vuosien ajan, miksi minulle kerrotaan nyt? Mitä minulta odotetaan? Miksi minun pitäisi muutamassa kuukaudessa pystyä hyväksymään asia jota mieheni on 20 vuotta hautonut keskenänsä? Miksi minulta salattiin asia? Kuinka suuri on miehen tarve pitää omaa salaelämäänsä yllä parisuhteen rinnalla? Onko mies nyt halukas oikeasti rehellisyyteen - ja voiko ihminen joka koskaan ei ole rehellinen ollut muuttua yhtäkkiä rehelliseksi? Onko kyseessä vain tämä vai onko muitakin salaisuuksia? Miten voin olla niin tyhmä etten ole tajunnut etten tunne koko ihmistä lainkaan, että en koskaan ole kelvannut luotettavaksi keskustelukumppaniksi, että minut on aina pidetty ulkona todella tärkeistä ja merkittävistä asioista?
"Jos lähtökohta on väärä (siis e.m. virheellinen käsitys), on varmasti vaikea edetä mihinkään suuntaan oikealla tavalla. Väärät johtolangat vievät harhaan."
Varmasti näin. En kuitenkaan sanoisi että mun johtolangat välttämättä on vääriä vaikka ne eivät toteuttaisi yleistä transvestiittien mantraa siitä "mistä todella on kyse". Minusta ajatus ja oletus siitä, että transvestiitti parisuhteessa toimii täysin autonomisesti vain sisäsyntyisten viettien perusteella on absurdi.
"Toivon sulle parasta jatkossa!"
Kiitos. Sinulle myös!
"Mitäpä jos kyse vain on yksinkertaisesti siitä, että miehen mekkoilut inhottaa???"
On kasvettava yli ko. tunteen. Soviteltava puolin ja toisin. Tai aina voi erota - mieluummin ystävinä.
Transvestiitti on aina transvestiitti - ei häntä voi muuttaa eikä hän voi muuttua.
Jo aiemmissa keskusteluissa viitattiin varsin voimakkaasti transvestiseen fetissismiin, joka ei puolestaan ole transvestisuutta.
Silloin sokaistuu toisen puutteille oli ne kuinka suuria tahansa.
Minä olen pitänyt puutteitani esillä, joskaan en ole transtaustaani kertonut. Ei se ole estänyt ihmisiä ihastumasta minuun. Otan melkein kriisin itselleni siitä, että olen keskeneräinen ihmisenä ja ihmiset rakastuvat minuun.
"Mun näkökulmastani katsoen tämä vaikuttaa vahvasti siltä, että kun mies alkaa kokea tyytymättömyyttä parisuhteessaan hän kokee myös taas enemmän kiinnostusta tiitteilyä kohtaan."
Ehkäpä asia on noin. Jos parisuhde roihuaa, muut ajatukset jäävät taustalle. Vaikka olenkin TS, tilanteeni taisi olla hieman sama. Silloin taannoin, kun hoitoja ei ollut mahdollista saada, totesin että on elettävä väärässä sukupuolessa. Tuli perustettua perhe, lähinnä yhteisön odotusten perusteella. Alussa parisuhteen roihutessa se omakin sukupuoliristiriita painui aika tehokkaasti taustalle. Tuona aika elin ehkä vahvinta miehen elämää, muuten se on ollut vain roolin vetämistä. Kun parisuhde laantui tavanomaisille laduilleen, se sisäinen nainen nousi taas päällimmäiseksi. Ehkäpä minulle olisi ollut parempi etten olisi mennyt avioliittoon, mutta kun itse oletti ettei sairaudelleni voida tehdä mitään niin tuli tehtyä nämä valinnat. Toisaalta olen onnellinen lapsistani, joita en olisi saanut jos olisin heti päässyt hoitoihin.