Olemme alkamassa sijaisvanhemmiksi ja meille sanottiin, että hyvin harvoin sijaislapsia sijoitetaan enää takaisin. Sen takia kuulemma lapsi on huostaanoton jälkeen n. vuoden lastenkodissa jotta voidaan dokumentoida tarpeeksi pitkältä ajalta sitä, että omat vanhemmat eivät voi eivätkä tule voimaan hoitamaan lastaan. Perheisiin ei kuulemma sijoiteta muuta kuin lapsia jotka hyvin suurella todennäköisyydellä pysyvät sijotettuina. Kaikkein eniten ahdistaa nimittäin ajatus siitä, että saat sijaislapsen jota rakastat ja hoidat kuin omaasi ja sitten lapsi otetaankin pois :( Elääkö tässä sitten ikuinen pelko, miten sen kanssa tulee toimeen?
Kuinka paljon noita huostaanottoja puretaan?
dipolomacy
191633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
huono asia, että lapsi pääsee omille takaisin.Uskomattomasti saa voimaa , kun näkee, että biot on onnellisia ja pärjäävät omillaan.
kirjotella, että hoidat ja rakastat ja sitten lapsi otetaankin pois?
Osaatko yhtään ajatella sen äidin tuskaa, jolta se lapsi lähtee sinne sijarille. Siinä on kyse vähän toisenlaisesta kiintymyksestä. Rakkaus ja veriside on lujempi kuin mikään maailmassa. Häpeä!!
Sijoituksissa lähdetään aina siitä, että lapsi voisi palata takaisin kotiinsa. Nyt ovat sossuämmät sua narranneet.
Eivätkä ne oikein muuta osaakaan, kuin narrata jokaista osapuolta bisneskuviossa!
rakkaus on välttämätöntä lapsen kehityksen kannalta. olkoon rakkaus sitten sijaisvanhempien.
kavahdin tätä, kun sij.äiti ensimmäisessä palaverissa sanoi että poikani saa heiltä yllin kyllin rakkautta. meinasin kimpaantua, että eikö muka minulta saa?!
tuskaa on näin bioäidille, vaikka järjen ääntä pitäisi kuunnella. ehkä juuri siksi lapsi on suvaitsevaisempi ja lojaalimpi, häntä kun vie enemmän tunteet kuin järki (iästä tietysti riippuen).
itse ainakin rakastan poikaani ja tiedän että vain siten hän oppii myös rakastamaan minua. kiintymistä minuun on jo tapahtunut.
se rakkaus, hoiva ja huolenpito mitä hän sij.perheessä saa-välillä hammasta purren ja itkien kuuntelen heidän arkielämäänsä-se arkielämä on minulta ja pojaltani pois.
ole kiitollinen hyvista sijareista, se ei ole sinulta pois vaan voit viela saada lapsesi takaisin hyvin hoidettuna, kautta aikojen lapsille on palkattu hoitajia, ajattele asia nainpain. Ole arvokas aiti, hoitaja on hyva muttei koskaan lapsellesi korvaa siuna. Tee yhteistyota niin voit viela koota elamasi sirpaleet, mulle lapsilautakunnasta sanottiin etta sitten kun taa on ohi voitte menna terapiaan... nain just on , kun huostaanotto on joskus ohi, voit lapsesi kanssa itkea yhdessa, nyt ei ole sen aika vaan yrita pysya tasapainossa ja opeta lapsesi kunnioittamaaaan myos niita joista han on riippuvainen, rakkaus ei ole keltaan pois vaan se on sijarien lahja sulle! ajattelepa jos viela kohtelisivat lastasi kaltoin kuten lastenkodeissa tapahtuu! ole onnellinen etta saat sijarien tuen kun sossut kerran ovat tehneet sulle temput!
Hei Feroza! Joskus kauan sitten kirjoittelin tällä palstalle. Lapsesi on siis edelleen sijaisperheessä. Rakkaudesta vähän tähän kirjoitan, se on lapsen elämässä tärkein asia. Äidin rakkaus varsinkin ja äiti on siis joko bioäiti tai sosiaalinenäiti (luin termit jostain???) Minä sijaisäitinä olen sitä mieltä, että jos lapsi saa rakkautta hän oppii sitä myös antamaan. Tällä metodilla meillä eletään, rakastetaan laina lapsia (sijaislapsi tai sijoitettu lapsi on kamala termi) ja he vastaavasti oppivat rakastamaan omia vanhempiaan.
Rakkautta ei ole koskaan liikaa, pahalta tuntuu jos sijaisäiti on kommentoinut kertomallasi tavalla. Hän ei ole toiminut oikein, sijaisvanhempien tehtävä ei ole "pyörittää puukkoa haavassa".
Sinulle ja kaikille muillekin äideille hyvää äitienpäivää ja voimia sinulle arkeesi.
viranomainen muuksi muuttaa!
Teillä on onneksi pienen poikasi kanssa elämä edessä.
Toivon, luulen ja rukoilen Teidän molempien puolesta että asianne saadaan lain mukaiseen järjestykseen
ja oikeus teidän perheenne kohdalla voittaa.
hyväksi sijareitten touhuja ja jää sivusta seuraamaan? Älä ainakaan puolusta heitä?
Laittomia huostaanottoja tehdään liian paljon, ja niiden loppumiseksi on omien vanhempien taisteltava yhteiskuntaa VASTAAN! Ei sijareita puolustellen, se vie ojasta allikkoon.
kiitos kaikille viestiini vastanneille.
kommentoin tähän teille yhdessä ja erikseen...
olen onnellinen hyvistä sij.vanhemmista (täällä kun lueskelee, tuntuu että kaikille on sattunut "pahat" sij.vanhemmat...). haluaisin vain saada olla sij.vanhempien kanssa tekemisissä, kuulla heiltä poikani uuden oppimisesta (2 tuntia kuussa yhteistä aikaa ei sitä välttämättä kerro), poikani arjesta, suunnitella yhdessä poikani elämää.
rakkaus ei ole minulta pois: tätä juuri yritin selittää. sij.vanhempien rakkaus, hoiva ja turva pojalleni antaa nimenomaan eväät meidän yhteiseen elämään. tämä perusta rakennetaan vuosina 0-3v. ja jos ei sitä sij.vanhemmat tee, ei sitä pysty tekemään enää kukaan kun poikani aikuinen/vanhempi. luotan siihen että myös oma rakkauteni poikaani kohtaan riittää ja että lapseni rakastaa myös minua.
helena22: tiivistit hyvin sen, mitä yritin selittää =) luulen myös, että lapseni jossain vaiheessa haluaisi kuitenkin tietää kuka hänen biologinen äiti on (jos en siis tapaisi häntä). fraasi "veri on vettä sakeampaa" on täyttä totta! jossain vaiheessa lapsi miettii ulkonäköään mistä on perinyt vaaleat hiukset, suuret korvat, nykerönenän. viimeistään siinä vaiheessa hän haluaa tietää biologiset vanhempansa. (vrt. adoptio esim. ihonväri ym.)
puolustan sijareita??!: kun tilanne nyt on tämä, enkä sitä hetkessä voi muuksi muuttaa, totta hitossa "puolustan" sij.vanhempia, tiettyyn pisteeseen asti. olen heille kiitollinen, kun "ottivat" poikani ja jaksavat häntä hoitaa. toki olen monistakin asioista heidän kanssa eri mieltä, kasvatusperiaatteita kun on varmasti yhtä monta kuin on vanhempiakin. ja esim. sitä inhoan kun pukevat poikani "pikku-aikuiseksi." vaatteet leikki-ikäisellä äärettömän hankalat, ja miksi lapsi ei saa olla lapsi jos se kerta on lapsi, vauva?! samoin inhoan kun pukevat aina päälle 3-4 kerrosta vaatteita...miten ihmeessä poikani tarkenee -15 asteen pakkasella kun jo nuoskakelillä on damaskit, villatakit, 2 hattua jne. myöskään en pidä, että popcornia, karkkia syötetään n. vuoden ikäiselle. no, nämä on ehkä pikku seikkoja, mutta poikani on kuitenkin MINUN POIKANI, minulla vain ei tunnu olevan mitään oikeuksia häneen.
eilinen äitienpäivä sujui hyvin. tuolla toisessa viestiketjussa puhuttiin äidin lahjomisesta. odotin siis yhteistä aikaa poikani kanssa, mutta poikani tulikin ruusujen kanssa =) oli iso äiti-ruusu ja pienempi lapsi-ruusu. olin liikuttunut. kukat ovat minulla nyt kotona maljakossa, aion kuivattaa ne muistoksi ensimmäisestä yhteisestä äitienpäivästä.
lapseni halasi minua pitkään, poski poskessa kiinni, ja molemmat kädet tiukasti selkäni takana. tuntui hyvältä. leikittiin, juteltiin, loruteltiin, syötiin omenaa, juotiin kahvia. poikani matkii kaiken, esim. samat asennot kuin minulla =) kahvinkeitto oli jännittävää, se piti katsoa alusta loppuun. kun jotain ei osannut, sanoi "apuja." myöskin namnam ja hyvääää olivat pikku-ukkelin mielisanontoja. kun lähdön hetki koitti, poika sanoi: "eijei." ensimmäisen kerran.
minulla on ikävä poikaani ja siksi tuskaa ja paha olla. mutta en voi projisoida tunteitani poikaani-uskon että hänellä on hyvä olla. hänelle äidin ikävä tulee myöhemmin.
mitään, koska monesti ei perheen elämästä ole mitään erityistä dokumentoitavaa.
Sen sijaan epätieteellisillä psykologisilla testeillä kyllä yritetään muka todistaa vanhemman kyvyttömyyttä vanhemmuuteen, että saadaan uutta materiaalia sijaislapsimarkkinoille.
Minkä ihmeen takia et harkitse adoptiota?
rakastaa häntä!
Meillä oli 3-v poika kesälapsena ja hän kysyi alussa milloin äiti tulee, sanotiin kun äidiltä työt loppuu, sanoi sitten kysymyksensä jälkeen itse kun työt loppuu, 5 viikon jälkeen äiti tuli, poika oli kiinni niin minussa, ei halunnut edes katsoa äitiään! Ei millään olisi lähtenyt enää äitinsä mukaan!
Kauheeta katseltavaa kun melkein väkisellä piti antaa äitin mukaan!
Kun pojalle luettiin satukirjoja, ei ollut ensin lainkaan kiinnostunut niistä, oli levoton ja olisi vain käännellyt sivuja, mutta pikkuhiljaa kiinnostui luetusta ja kyseli asioita ja kuunteli innoissaan luettua!
Myöhemmin sossu kyseli miten meni, kerroimme että erittäin hyvin, epäili, kun mm. päiväkodissa oli pissailua ym. ollut!
Kyllä kait riippuu miten lapseen suhdaututaan joko kotona tai sijais- kesälapseen!
suhtaudutaan, onko aikaa lapselle jne.........
Sen takia lapselleni niin traumaattinen hänen laiton huostaanottonsa olikin!
Sossut eivät olleet koskaan meille löytäneetkään huostaanottoon perusteita ja purkivat huostan, kun en palauttanut lasta enää sijoituspaikkaansa, mikä kyllä sinällään on aika harvinaista - yleensähän huostaanottoja ei pureta, vaikka kuinka olisivat laittomia.
Mutta lastenkoti teki kaikkensa kun yritti taistella, että saisi pitää saaliinsa. Heidän kiintymyssuhdetta mittaava videotuloksensa on naurettavinta, mitä olen ikinä saanut kuulla! Ja suoraan sanottuna sossut nauroivat myös heidän videoinneilleen.
käytöstä lapselta. Jos lapsi on sairaalassa vaikkapa vain viikon, jonkin tulehdustaudin vuoksi, niin hän kokee sen hylkäämisenä!
Sitten kun lapsi pääsee kotiin, hän ei ole näkevinään ÄITIÄÄN, vaan tarrautuu sairaanhoitajaan.
Minun lapseni kohdalla oli tällainen tilanne.
Se tuntui niin pahalta, että kun sain lapseni yöunille, oli itkun annettava tulla.
Kysyin töissä yhdeltä ammattilaiselta ja hän sanoi sen olevan mieluummin hyvä asia. Se osoittaa, että lapsi on syvästi minuun kiintynyt ja osoitti mieltää käytöksellään.
Ts. jos lapsi olisi osannut jo puhua, hän olisi saattanut kiukutellen huutaa, "miksi jätit minut äiti, olet ilkeä, tyhmä, paha" tms.
Kyseessä siis täysin normaali ilmiö ja kun lapsi pääsee kotiin, alkaa vähitellen purkaa kiukkuaan hylkäämisestä.
Lapsi ei voi käsittää, että lyhytaikainenkin sijoitus ei tarkoittaisi hylkäämistä.
Lapseni oli kolmen vanha kun jouduin viikon matkalle ja lapsen annoin tätin hoiettavaksi. Kotiin tullessa olin ihmeessä ja surullinen, että lapsi ei juoksee vastaan, ei halaa eikä huutaa iloista. Se tarraudui tätin jalkaan ja menii sen selän taakse piiloon. Pakko oli mennä hiljukesti lapsensa luokse ja aloitta kyykkyasennossa puhumalla ja rohkaisemalla ennen kun se sieltä tätin takaa hyppääs mun kaulaan. Ei se puhunut mitään , se vaan puristi kovasti-kovasti, ihan kun ei ikinä halus päästä irtii.
Joten kyllä se on niin, että jopa viikko vieraassa paikassa, missä hyvin hoiettaan, lapsi voi käyttäytyä näin. mutta se ei tarkoittaa, ettei hän haluais enää oman äiskän syliin takaisiin. Lapset voi tehdä joskus kepposen, se riippu sivusta katsojasta, miten hän haluaa sen tulkata
halua oppia, ymmärtää, tiedostaa ja tietää
lasta ja lapsen maailmaa ......
Monista kirjoituksista huokuu ikävä kyllä päinvastaista;
ymmärtämättömyyttä ja kykenemättömyyttä tunnistaa edes perusasioita lapsista tai lasten maailmasta
tai kuinka lasta tulkitaan ja luetaan missäkin tilanteissa (= ihan perusasioita lasten kasvusta ja kehityksestä!).
Ainoa ajatus, mikä kirjoittajan, "lapsen tulkitsijan" päässä hakkaa, on vain
että kuinka huono, kelvoton, kyvytön, epäkypä, vastuuton ...... jne
lapsen vanhempi(/vanhemmat) on tai onkaan ollut.
Onko huostaanotettu ja sijoitettu lapsi tai nuori tälläisessa tilanteessa oikeassa paikassa.......
aloittajan sijalla miettisin todella tarkkaan, ennen kuin haaveilisin lastenkodista kenenkään toisen lasta itselleni. Ei läheskään kaikki ole ollenkaan niin kuin annetaan ymmärtää.
Jos niin mahdoton hinku lapsi on saada, niin suosittelen adoptiota.
mutta siinä on raivostuttavaa se, että kirjoittajakin käskee alistumaan sossun mielivaltaan. Kirjoitin "tavallaan" totta, koska sossuja vastaan ei ole juuri muuta kuin alistua.
Se on väärin, se on vaikka minkä lakien vastaista, mitä Ferozalle ja yleensä ihmisille lastensuojelussa tehdään! Voisin kirjoittaa pitkäänkin, mutta en ehdi nyt enempää.
Minusta ei olisi viemään lastenkodista kenenkään toisen lasta! On järkyttävää lukea tuollaista, että muka "kartoitetaan" perheen tilannetta! Hah-hah! Suomeksi se tarkoittaa, että yritetään keksiä aiheettomankin huostaanoton kohdalla syitä, että NÄYTTÄISI sille, että lapsi on muka lain mukaisesti huostaanotettu.
Ja tiedän kyllä mistä puhun, koska olen lapseni tuosta hullunmyllystä ja tekaistujen syiden keskeltä pois saanut. Ja nimenomaan lastenkoti on pahin paikka, jossa niitä valheita yritetään keksiä. Siinä teille tämän päivän rikollisuutta ja suomalaista lapsikauppaa!
Jos ryhtyy sijaisvanhemmaksi on koko ajan olemassa se mahdollisuus, että lapsen biologiset vanhemmat saavat hoidettua huostaanoton syyt pois ja silloin he saavat lapsen takaisin luokseen asumaan.
Ei taida löytyä mitään pätevää tilastoa siitä, kuinka moni perhesijoitus purkautuu lapsen kotiinpaluun takia, mutta kyllä niitä tapahtuu myös silloin, kun alunperin on näyttänyt siltä, että kyseessä olisi pitkäaikainen sijoitus.
Kyllä, sijaisvanhemmilla on ja tähän elämäntapaan kuuluu osana epävarmuus. Toisaalta lapsen biologiset vanhemmat ovat mahdollisuuksiensa mukaan koko ajan tekemisissä lapsensa kanssa ja sijaisvanhempien kanssa, joten kun edistymistä tapahtuu ja kotiuttamista aletaan suunnitella, niin sitä voi ennakoida l. yht´äkkiä lasta ei olla pois ottamassa.
etta sossu paattaisi mita jatkossa. sossun mielesta olen vaarallinen tyyppi, ja itse asiassa olen saanutkin jo muutaman tyypin pois posteistaaan... lasta on ikava, mutta pakko selviytya, ja uskoa etta kaikki kaantyy parhain pain, Jumala auttaa niita jotka hanta rakastavat!