Meri kimaltelee. Voin tuijottaa horisonttiin tunteja ja katsoa ohi lipuvia laivoja koskaan kyllästymättä. Kun pysähtyy, näkee enemmän.
Ryntäilin tietämättä, oivaltamatta. Hulluna vaan, sinne tänne. Kuka oikeastaan olin?
Pysähdyin kunnes kätesi olivat koskettamassa, huulesi liikkuivat ihollani.
Maalasin idean. Sydämen sisällä pari syleilyssä. Suttasin päälle kerroksen ja siitä syntyikin suuri kaunis omena.
Odotin jotain. Oli ikävä jotain. Aina se ikävä. Miksi juuri sinua?
Minäkö istun aamukahvipöydässä lukemassa päivän lehtiä ja keskustelemassa kuinka työttömyyden väheneminen on kiihtynyt aivan viime aikoina, kun kaupunki herää aamuun ja on ruuhka-aika ja ihmisillä alkaa paniikki? Kuka ryntää minnekin tietämättä miksi todella juoksee.
Meri on harvoin tyyni, mutta nyt se näyttää siltä.
Ryntäilin tietämättä, oivaltamatta. Hulluna vaan, sinne tänne. Kuka oikeastaan olin?
Pysähdyin kunnes kätesi olivat koskettamassa, huulesi liikkuivat ihollani.
Maalasin idean. Sydämen sisällä pari syleilyssä. Suttasin päälle kerroksen ja siitä syntyikin suuri kaunis omena.
Odotin jotain. Oli ikävä jotain. Aina se ikävä. Miksi juuri sinua?
Minäkö istun aamukahvipöydässä lukemassa päivän lehtiä ja keskustelemassa kuinka työttömyyden väheneminen on kiihtynyt aivan viime aikoina, kun kaupunki herää aamuun ja on ruuhka-aika ja ihmisillä alkaa paniikki? Kuka ryntää minnekin tietämättä miksi todella juoksee.
Meri on harvoin tyyni, mutta nyt se näyttää siltä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on ajatusta... ja niin totta kaikki.
Mutta kuka oivaltaa ja kuka ymmärtää pysähtyä?
Monet pysähtyvät vasta, kun on aivan pakko.
Toiset eivät koskaan.
Mihin me kiirehdimme?
Pitää olla säpinää, että tuntee elävänsä, mutta sitten olisi hyvä aina välillä osata pysähtyäkin ja miettiä, että mikä tässä nyt mättää. Ainakin minä yhdessä vaiheessa ryntäsin hulluna paikasta toiseen ja koko ajan oli joku pelko, että kohta elämä suurinpiirtein loppuu, mutta sitten oli pakko pysähtyä. Joku ihme paniikki koko ajan. Kaikki heti nyt tänne.
mitä tarkoitat.... minua ei välillä saa pysymään paikoillani kuin lepositeilllä ;)))
Mutta aina silloin tällöin on hyvä pysähtyä miettimään ja tarkistaa se suunta :)
On päiviä jolloin on ihana vain olla ja tuijottaa vaikkapa sitä merta. Antaa itselleen lepohetki.
Kaivoin jostain vanhan runoni:
Toin sinut tänne missä on hiljaista.
Olet tottunut omaan tärkeyteesi.
Nyt täällä tärkeys vain katsoo perääsi.
Et kuule mitään millä olisi väliä.
Mutta pysähdy edes sekunniksi pyydän.
Korviisi soi vereni kulku ja minä olen
se johon voit nojata.
___________
Runosi on hieno. Ajatus viehättää. Kiihtyy aivan oivalliseen huipennukseen toiseksi viimeisessä säkeistössä - ja palaa hypnoottiseen selvänäköisyyden tilaan. Tätä kelpaa mutustella.
Whoop, nyt on mentävä ottamaan kakku uunista. Illan jatkoja!
makuinen.
---
Kiitos palautteesta. Se oli ensimmäinen runo, jonka kirjoitin tälle palstalle.
Hyvät illan jatkot sinnekin!