lapseni suoraan synnytettyäni hänet, painostuksesta, adoptioon, onko minulla ikinä mahdollisuutta saada poikaani takaisin?
Kun sektio oli tehty, vilautettiin poikaa minulle, senjälkeen en ole nähnyt tai kuullut pojastani muuta kuin sanottu, että meni perheeseen jossa oli jo kaksi adoptoitua tyttöä!
Tapahtui Pelan kautta, olin menosa perheeseen ja he olisivat ottaneet meidät, mutta Pela halusikin antaa lapsen muualle!
Tällaista vääryyttä taphtuu, voi että olen vihainen asiasta ollut tämän koko ajan, samoin sijaisvanhempani, Pela sanoi, että et voi hoitaa lasta ja käydä koulua, ei mitään virkaa sillä kun s-vanhemapni olisi hoitaneet poikani
ja jopa adoptoineet hänet, olisin ollut aina sitten poikani lähellä!
Tämä on sitä PELA:n "oikeaa" toimintaa!
Tuskinpa saan poikaani takaisin, koska siinä narkoosissa allekirjoitin luovutuksen!
Helvetin kuustoista!
Kun sektio oli tehty, vilautettiin poikaa minulle, senjälkeen en ole nähnyt tai kuullut pojastani muuta kuin sanottu, että meni perheeseen jossa oli jo kaksi adoptoitua tyttöä!
Tapahtui Pelan kautta, olin menosa perheeseen ja he olisivat ottaneet meidät, mutta Pela halusikin antaa lapsen muualle!
Tällaista vääryyttä taphtuu, voi että olen vihainen asiasta ollut tämän koko ajan, samoin sijaisvanhempani, Pela sanoi, että et voi hoitaa lasta ja käydä koulua, ei mitään virkaa sillä kun s-vanhemapni olisi hoitaneet poikani
ja jopa adoptoineet hänet, olisin ollut aina sitten poikani lähellä!
Tämä on sitä PELA:n "oikeaa" toimintaa!
Tuskinpa saan poikaani takaisin, koska siinä narkoosissa allekirjoitin luovutuksen!
Helvetin kuustoista!
Vastaukset 86
Vanhimmat
Ihmettelen mitä tarkoitit että allekirjoitit paperit "narkoosissa"...eikö sinulla ollut 8 viikon harkinta-aikaa? Joko allekirjoitit muka paperit sairaalassa?
Valitettavasti et voi saada lastasi takaisin mutta lohdutuksena voin sanoa että kunhan jaksat muutaman vuoden sinnitellä niin mahdollisesti lapsi etsii itse sinut käsiinsä, tietty meneehän siinä monta vuotta mutta ajatteleppa sitä että teillä on sitten loppuelämä aikaa.
Voimia!
ja olinkin Ensi- ja turvakodissa 5 kk, en ikinä senjälkeen ole poikaani nähnyt!
Ei mitään harkinta-aikaa, se oli siinä!
En tiedä mihin lapseni joutui.
Tämä on totuus!
Niinhän sanottiin, että jos lapsi haluaa joskus, sitte täytettyään 18 v, tavata, tutustua minuun. hänellä on oikeus siihen!
V....... tuo vääryys, lupasin silloin, että tulemme lapseni kanssa sijaiskotiin, mutta näin kävi!
...on ajatella että äiti joka nuorena saa lapsen ja tapahtuu tämä adoptio niin jälkeenpäin adoptiovanhemmat ja PeLa ovat sitä mieltä että ratkaisu on/oli kypsä teko lasta ja itseään kohtaan...mutta, mutta...lapsi kun tulee täysi-ikäiseksi ja hänellä olisi kaikki edellytykset ikänsä puolesta jo ottaa yhteyttä biologisiin vanhempiin niin alkaa adoptioperheitten ja PeLan puolelta ratas pyöriäkkin yllättäen eri suuntaan, sanotaan "18-vuotias on lapsi vielä, ei hän ole kypsä kohtaamaan bioperhettä, kunhan ensin on opiskelut suoritettu niin sitten, kunhan on nuori ensin muuttanut omaan kotiin niin sitten, kunhan on ensin perustanut oman perheen niin sitten" ja mitä tämä on? se on ajan voittamista, sillä koetetaan pitää lapsi pitempään yksityisomaisuutena, adoptioperheillä.
Minä en usko että poikasi ottaa yhteyttä kun tulee täysi-ikäiseksi, hän ottaa yhteyttä vasta sitten kun kukaan ei manibuloi hänen ajatuksiaan.
pointti on se että nuori äiti on kypsä tekemään adoptiopäätöksen joka on niitä elämän suurimpia päätöksiä mutta vastaavassa iässä oleva adoptiolapsi on vielä lapsi ja kypsymätön, missä on siis kypsän ihmisen kriteerit, kertokaa viisaammat!!!!
se menee, että nokkelimmat, röyhkeimmät tai paremmassa asemassa olija/olijat vie voiton. Nykyisin elimiäkin otetaan eläviltä mitättömästä hinnasta tai jopa väkisin ja annetaan parempiosaisille ja kaupataan parhaiten maksaville, ainakin jossain ulkomailla. Elämä ei ole lepokoti.
Lasta ei voi antaa adoptioon "narkoosissa". Lapsi on muutamia päivällä synnytysosaton lastenhuoneessä, jonka jälkeen hän siirtyy lastenkotiin tai sijaisperheeseen vähintään kahdeksaksi viikoksi. Äidillä on täysi mahdollisuus vierailla lapsen tykönä tai saada hänet itselleen tänä aikana. Aikaisintaan silloin, kun synnytyksetä on kulunut kahdeksan viikkoa, voi allekirjoittaa suostumuksen adoptioon. Kun adoptio on oikeudessa vahvistettu, se on purkamaton. Adoptiosta päättää biologinen äiti (tai hänen holhoojansa), ei sosiaaliviranomainen. Pela ei anna lapsia kenellekään, vaan adoptiotoive lähtee biologiselta äidiltä. Pelan tehtävä on sijoittaa lapsi soveltuvaan perheeseen. Lapset adoptoidaan kotimaassa lapsettomille pariskunnille. Joskus lapsi saattaa biologisen äidin pyynnöstä mennä perheeseen, jossa on jo yksi adoptiolapsi... Tuo kaksi aiempaa lasta kuullostaa kyllä aika ihmeelliseltä...
helpompi käsitellä siten, että projisoi negatiiviset tunteet johonkin toiseen osapuoleen. On helpompi ajatella, että Pelan sossu pakotti luopumaan lapsesta, vei lapsen väkisin ja itse allekirjoiti luvan syyntakeettomassa tilassa, kuin myöntää itselleen olleensa vastuussa tapahtuneesta. Muisti tuntuu tekevän myös omia ratkaisuitaan 11 vuodessa.
se mitä kerroin!
Holhoojat kait sitten päätti, olivat kait lastenkodista, vaikka muuta sielläkin lupasivat silloin!!
Kirjoitin äsken pitkän viestin, sitäpä ei näkynyt eli poistettiin!
Kerroin totuuden siinä!
Ei saa kertoa jotain vastaan näköjään!
jo toisen kerran missä kerroin tosiasiat!
Laki kieltää ikä kriteerinkin. Laki ei merkitse lainrikkojarikollisille mitään. Turha puhua ettei ketään voida murhata, koska se on lainvastaista, mutta murhaaja ei kunnioita lakia.
Kerro koko tarina seuravalle palstalle.: http://www.laki24.fi/keskustelu.php Sieltä saa hyviä neuvoja.
Lasta ei voi antaa "narkoosissa" adoptioon. Narkoosissa olevalta voi kyllä lapsen helposti "OTTAA Adoptioon", elikkä toisen heikkoa tilaa hyväksikäyttäen ryöstää häneltä lapsi. Jos olet vakaasti sitä mieltä että niin on toimittu, niin asiasta on hyvä tehdä rikosilmoitus. Nimikirjoituksesi perusteella pystytään myös määrittelemään sinun sen hetkinen tilasi vaikka päivämäärät eivät täsmäisikään. Nimittäin jos niin on tehty kuten kertomuksestasi ilmenee, niin on henkilöiden täytynyt kirjoittaa asiapapereihin väärät päivämäärät. Muutenhan rikos paljastuisi välittömästi. Siihen saattaisi liittyä tietysti se että lapsen sijoituspaikalla myöskin kikkailtiin. lapsen ryöstö ei vanhene hetkessä, joten jos niin on tapahtunut, niin mitään oikeaa ja laillista adoptiota ei ole tapahtunut vaan lapsesi on ryöstetty.
ja käytäntö vallitsivat Suomessa 11 vuotta sitten. Minä en ole, joten en osaa ottaa ap:n kirjoitukseen kantaa. Tilanne ei silloin ollut välttämättä samanlainen kuin nykyään.
on vuodelta 1985. Silloin laki oli siis täsmälleen sama.
11-vuotta kärsimistä toiselle nuorelle ihmiselle jotta joku toinen tulisi onnelliseksi.
epäilempä suuresti, ettäkö ap ryhtyisi tositoimiin.. mukavampi vaan valitella ja syytellä muita, kuin että ottaisi itse vastuun asioista..
Lapsen parhaaksi ei ainakaan olisi ristää tältä perhettä, hänelle sitä AINOAA, jossa on vauvasta asti elänyt. Ei myöskään perheeltä lasta... Että nielehän katkeruutesi ja ole edes nyt se aikuinen ihminen, johon et 11-vuotta sitten kyennyt.
että äiti oli alaikäinen, ei alaikäisellä ole voimia vastustaa mukatietäviä kylmiä aikuisia. Jos olet itse synnyttänyt niin tiedät miten herkkä, voimaton, väsynyt ja haavoittuva silloin on ja jos on kaikenlisäksi ollut alaikäinenkin, niin et voi sanoa noin tylysti ja epäoikeudenmukaisesti hänelle. Lasta ei voi saada takaisin, mutta selvästi nuorta äitiä, vasta lasta, kohtaan on tehty väärin. Hänen haavansa on syntynyt silloin nuorena, eikä nyt aikuisena. Sinusta päätellen adoptioäidit ovat kylmiä ja julmia. Toivoisin, että olisit itse ollut samassa tilanteessa, ansaitsisit sen. Jos adoptio on tehty väärin, voisiko oikeusaputoimisto auttaa. Tai puhu asiasta jonkun terapeutin/psykiatrin kanssa, jos saisit itsellesi helpomman olon. Tai voiko Pelaan ilmoittaa ennalta, että haluaa yhteyden lapseen heti kun hän on täysi-ikäinen tai haluaa yhteyttä.
siten, että joku tulee ja sanoo että sinusta ei ole vanhemmaksi, allekirjoita tämä paperi. Narkoosissa oleva potilas on sairaalassa leikkausosastolla tai sen heräämössä, jonne ei ole Pelan (tai edes sairaalan omalla sossulla) mitään asiaa. Biologinen äiti itse hakeutuu adoptioneuvontaan omasta halustaan (ei Pelan sossut metsästä sairaalassa adoptoitavia lapsia).
Jos alkuperäinen kirjoittaja on sijaiseperhetaustansa takia ollut kunnan sosiaalihuollon asiakkaana, tämä ei vielä mitenkään tuo Pelan sossuja mukaan kuvioihin. Pelan sossuihin otetaan yhteyttä silloin, kun aletaan harkita adoptiota. Aloite ei siis tule Pelalta. Biologinen vanhempi saa adoptioneuvontaa, jossa pohditaan vaihtoehtoja ja myös kerrotaan reaaliteeteistä. Synnytyksen jälkeisenä herkkänä aikana ei voi tehdä mitään päätöksiä, vaikka haluaisikin. Laki lapseksiottamisesta sanoo asiasta näin:
"Vanhempien suostumus lapseksiottamiseen on annettava sosiaalihuoltolain 6 §:ssä (736/92) tarkoitetulle kunnan määräämälle toimielimelle (kunnan sosiaalihuollon toimielin) tai 3 luvussa tarkoitetulle ottolapsitoimistolle. Ulkomailla suostumus on annettava sille, joka ulkoasiainhallinnosta annetun lain (1164/87) 6 §:n mukaan voi suorittaa julkiselle notaarille kuuluvia tehtäviä, tai 36 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Tarkemmat säännökset suostumuksen vastaanottamisesta annetaan asetuksella. (22.3.1996/175)
Ennen suostumuksen antamista on lapsen vanhemman kanssa järjestettävä neuvottelu, jossa on selvitettävä lapseksiottamisen tarkoitus ja sen edellytykset sekä oikeusvaikutukset. Lisäksi vanhemmalle on selvitettävä kaikki ne sosiaalipalvelut sekä taloudelliset tukitoimenpiteet, jotka ovat hänen ja lapsen käytettävissä.
Lapsen äidin suostumusta ei saa ottaa vastaan ennen kuin äiti on riittävästi toipunut synnytyksestä eikä aikaisemmin kuin kahdeksan viikon kuluttua lapsen syntymästä."
Jos lakia rikotaan muuten, niin ihan turha jostakin pykälistä kitistä. Mikä takaa että ylkeensä mitään lakia noudatetaan adoptiotoiminnassa. Jos on adoptikeinottelun takia tehty lainvastainen kriteeri, niin miski ihmeessä kuvitellaan että muuten noudattavat lakia? Jos yhteiskunta hyväksyy lainrikkomisen "lapsen" parhaaksi, niin silloin kaikki ovat ihan lainsuojattomia eikä mistään sosiaalipuolen toiminnasta ole takuita ettei niitä käytetä sosiaalipalvelun käyttäjiä vastaan. Mistä seuraa se että vältellään sosiaalitoimen kanssa tapaamista ja sillä on taas kohtalokaat seuraukset oikeille avuntarvitsijoille, sillä kukaan ei uskalla hakea apua koska ihmisiltä varastetaan lapsia ties minkälaisin verukkein.
käräjäoikeuksia lain rikkomisesta. Aika rankkaa puhetta! Käräjäoikeus vahvistaa adoptiot ja varmistaa neuvonnan antamisen ja takaa sen, että muut lainkohdat ovat toteutuneet. Adoptio ei ole mitään sossujen välistä puuhastelua...Muutenkin tekstisi menee aika tavalla herjauksen puolelle viittaamalla lasten varastamiseen ja laittomaan toimintaan. Anonyyminä taitaa olla helppoa herjata?
Mikä muuten on se adoptiokeinottelua varten tehty lainvastainen kriteeri, jota mainostat useammassakin keskustelussa? Ja millä perusteella se on lainvastainen?
Perustuslain kuudennen pylpyrän mukaan lapsikeinnottelua varten tehty ikäkriteeri on lain vastainen. Vaikka eihän se perustuslaki ole mikään ohjenuora joillekkin. Tulevista sairauksista voidaan tehdä ennuste, niin mikä on silloin sen ikäkriteerin merkitys. Jos johonkin "sosiaaliseen korpilakiin" kirjataan laiton ikäkriteeri ohjenuoraksi, niin kuolemansairas syöpää sairastava piilopedofiili voi mennä adoptiojonossa 50-vuotiaan lastentarhanopettajan edelle. Miksi siis mitään muutakaan lakia kunnioitettaisiin jos ei perustuslakia.??? Voisko joku lapsivälittäjä kertoa mitä suomenlakeja kunnioitetaan´ja mitä ei?
Kertoisitko mitä kriteereitä käräjäoikeudet ovat määrittäneet. Varmistiko käräjäoikeus halvaantuneelle miehelle ja hänen vaimolleen adoptioneuvonnan? Jospa pysyttäisi kerrankin tosiasioissa. Kerro mitä olen herjannut? Huoltoasemaako? SYYTÄTKÖ MINUA RIKOKSESTA väittämällä minun herjaavan jotakin?!!!!!!Helppo on anonyyminä heitellä perättömiä syytöksiä.
viestin ennen kuin haität takaisin...
Aikaisemmassa vistissäsi:
"Mikä takaa että ylkeensä mitään lakia noudatetaan adoptiotoiminnassa. Jos on adoptikeinottelun takia tehty lainvastainen kriteeri, niin miski ihmeessä kuvitellaan että muuten noudattavat lakia?"
...Halusit tietää mikä takaa lain noudattamisen ja epäilit lain noudattamista. Käräjäoikeus on se paikka, joka takaa lain noudattamisen ja laillistaa adoption. Eivät sosiaaliviranomaiset, joita syytit (= herjasit) mm. lasten varastamisesta. Jos syytät adoptiotoimintaa ei-lainmukaisuudesta, silloin syytät käräjäoikeuksia, joiden tehtävänä on varmistaa oikeuden tapahtuneen.
Minä en ole sanallakaan maininnut mistään kriteereistä tai niiden määrittämisistä...Sinä niistä tohkotat.
P.S Ei ole käräjäoikeuden valvollisuus varmistaa adoptioneuvonnan saamista, vaan kunkin yksilön oman kotikunnan.
Älä vastaa jos et ymmärrä lukemaasi. Lue koko ketju ja pohdi asioita ennenkuin tulet herjaamaan ja vääristelemään asioita, vaikka luuletkin olevinasi jokin uimamaisteri.
silloin teini-ikäinen ap ei edes ymmärtänyt, mitä oikein tapahtui. Olennaista on se, että aikuiset ottivat häneltä vauvan pois jo heti synnytyksen jälkeen. Se pantiin toiselle osastolle ja ap joutui itse toiselle, eikä saanut lastaan vierihoitoon. Sitten vauva ilmeisestikin joutui vastaanottokotiin ja sieltä adoptioperheeseen.
Todennäköisesti ap:n on täytynyt jossain vaiheessa allekirjoittaa lopulliset adoptiopaperit, mutta sitä hän ei enää muista, niin kuin vauvan pois viemisen synnytyssairaalassa.
Kun on kysymys alaikäisestä äidistä, niin siinä ei niin hirveästi ole häneltä suostumuksia kyselty. Ap oli alaikäinen ja sosiaalityöntekijät päättivät hänen puolestaan. Olennaista olisi selvittää, minkä "firman" kautta adoptio on tapahtunut. Se ei välttämättä ole Pela, vaikka ap näin muistaakin. Ehkä Ap:n lapsen olinpaikka näin selviää.
Minusta ap:n pitäisi saada ottaa yhteyttä poikaansa. Lapsella on oikeus tietää, ettei äiti ole häntä hylännyt, vaan että muut päättivät adoptiosta. Kun lapset tulevat murrosikään he rupeavat miettimään alkuperäänsä.
löytäminen ja tapaaminen pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi lapselle, koska adoptioon joutuminen on jo niin vaikea taakka, ettei vaikeuksia saa enää lisätä. Lapsen toivomusta pitää kaikkien kuulla, asia ei ole vieraiden aikuisten vaan lapsen/lapsen asemassa olleen henkilökohtainen asia. Yhteiskunnassamme on sellainen kliseinen malliperhekäsitys (tasapainoinen hyvätuloinen isä äiti poika tyttö ja omakotitalo nurmijärvellä), tällaiseen nukkekotiin halutaan sitten antaa se nukke. Luullaan, ettei muka muunlaiset perheet ole hyviä perheitä. Tuolla vauvan nopealla poisotolla vastasynnyttäneeltä äidiltä ja kylmällä olemuksella äitiä kohtaan varmistetaan, ettei neuvottomassa tilanteessa olevan äidin voimat riitä pitämään puoliaan. Jos äiti saisi olla lapsen kanssa ei hän siitä luopuisi, mutta vauvan poisvienti voi saada aikaan järkytyksen kautta saman reaktion kuin eläinemon pentujen hylkäämisreaktio, jos emoa häiritään tai pentuihin kosketaan. Synnytyssairaalaosasto ei ole mikään koti vaan kylmä paikka, eikä siellä heltiä henkilökohtaista tukea niinkuin ben caseyssa. Sillä biol.äitien vähättelyllä ja mollaamisella ad.äidit peittelevät tietoisesti tai tiedostamattaan omia syyllisyyden tunteitaan, toivottavasti heillä sellaisia on. Onkohan tällaiset asiat naisten elämään kuuluvia tabuja, joista on vaiettava ja joista ei saisi kirjoittaa tännekään, edes vielä 2000-luvulla, edes Suomessa.
ja olen samaa mieltä. Mutta sen korjaisin, että vaikka bio olisi alaikäinen, niin sossut eivät päätä hänen puolestaan adoptiosta. Sitä en tiedä voivatko bion vanhemmat tai holhoojat päättää tälläisestä asiasta.
Bio saa aina ilmoituksen tapahtuneesta adoptiosta käräjäoikeudelta. Siitä käy ilmi ainakin se, missä adoptio on tapahtunut ja kuka oli palvelunantajana.
näyttää siltä, että vauva otettiin huostaan heti syntymänsä jälkeen. Jos ap oli itse huostaanotettu nuori hänellä oli virkaholhooja, ehkä joku sosiaalityöntekijä.
Uskon että puolin ja toisin luotetaan ammattietiikkaan ja jos joku haluaa hyväksikäyttää sitä luottamusta niin pystyy kyllä pettämään. En kyllä tiedä että millaiset ovat viimeisinä vuosina olleet asenteet "tavarantoimittajaa" kohtaan jos kyseessä ei ole "tukkutoimituksia" hoitava firma. Rasistiselta vaikuttaa suhtautuminen adoptiovanhemmuutta hakeviin nykypäivänä. Joskus Pela välitti sen yhden tuttavani vastasyntyneenä vanhalle pariskunnalle, mutta tänäpäivänä heidän todettaisiin tilastollisesti pelkästään sairastelevan, eikä heillä jäisi aikaa kasvattaa lasta.
isäni kuoli sänyyn ja viinaan jouluna jolloin olisin päässyt s-perheeseen, mutta lastenkodista siirrettiin minut Ensi- ja turvakotiin ja siellä kouluani kävin eli oli 12v itse silloin?
Tuo IKÄNI ON TOSI!
No niin, olisin halunnut siihen perheeseen, olin jo käynyt 3x siellä, minä itkin silloin tapanina, kun piti lähteä pois sieltä, en tiennyt isän kuolemasta silloin, s-perheelleni oli ed. päivänä ilmoitettu se, mutta sovittu, että mulle ei sanota sitä, vaan hoitajani kertoo sen kun s-isä vie minut sinne takaisin!
Tuo kaikki on totta mitä olen kertonut, en jaksa pitää sisälläni sitä!
Kyllä se "firma" on se minkä olen sanonut! Sekin on totuus!
Onneksi s-perheeni jaksoi kannustaa minua ja koulutustani, minä jaksoin kaikesta huolimtta lukea ja sain viime koulusta tosi hyvät paperit ja olen nyt ns. hyvässä työelämässä!
Kiitos heille, minä jaksoin, mutta ikävöin lastani, kokoajan, siksi kyselen miten saan yhteyden ja lapsen, viimeinkin itselleni!??
Lapseesi saat yhteyden esimerkiksi siten että kirjoitat hänelle kirjeen yhteystietoinesi ja jätät kirjeen PeLa:n (olihan se PeLa?) haltuun.
Lapsi saa sen sieltä kun täyttää 18 vuotta jos ja kun haluaa tietää bioloisista vanhemmistaan ja adoptioon liittyvistä asioista. Useimmat adoptiolapset haluavat tietää, ennemmin tai myöhemmin. Lapsen suoria yhteystietoja ei sinulle anneta paitsi jos lapsi täysi-ikäisenä itse ilmoittaa että ne saa antaa.
Jos lapsen adoptiossa on epäilyjä se laillisuuden suhteen, kannattaa sinun pyytää kopiot kaikista adoptioon liittyvistä papereista ja ottaa yhteyttä lakimieheen/oikeusaputoimistoon tarkistaaksesi tapahtuneen laillisuuden. Lakimiehet tms varmasti osaavat neuvoa miten asiaa viedä eteenpäin jos laittomuuksia on tapahtunut.
Tosiasia on kuitenkin se että lapsi on 11 vuotta ollut toisen perheen lapsena, sinua tuntematta, joten en usko että sinulla on mitään mahdollisuuksia saada lastasi enää takaisin.
Se ei olisi lapsen edun mukaista - tulla revityksi irti siitä ainoasta perheestä jonka hän tuntee, ihmisen luo jota hän ei tunne laisinkaan. Se saattaisi järkyttää lapsen koko loppuelämää. Mutta lapsen edun mukaista olisi myös tavata biologiset vanhempansa jos lapsi näin haluaa. Jotkut biologiset vanhemmat vetoavat siihen että veri on vettä sakeampaa (tottaka lapsi haluaa nähdä koska biologinen vanhempikin haluaa) mutta eräs jatko kuuluu: mutta vielä sakeampaa on rakkaus.
Toivon että löydät yhteyden adoptioon antamaasi lapseen, ennemmin tai myöhemin, jotta saat rauhan itsellesi ja lapsi saa tietää juuristaan.
Eikös keskusrikospoliisi selvitä jos huumaantuneelta henkilöltä huijattu lapsi.??? Siinä tapauksessa sinun on mahdollista saada heti lapsesi yhteystiedot kun asia on selvietty. Ja asia kannattaa selvittää, sillä muuten se kaivertaa kaikkia. Mikään oikeusaputoimisto ei tutki. Eli ilmoitat vaan poliisille että sinun mielestäsi sinulta on varastettu lapsi sinun ollessasi huumattuna. Kyllä jos minun houluteltaisiin huumattuna kirjoiittamaan allekirjoitus esim velkakirjaan tai auton luovutustodistukseen niin menisin poliisi, enkä oikeusaputoimiston juttusille. Usko että lapsi on autoa arvokkaampi.
Ajattele toisi jotka joutuvat samankaltaiseen tilanteeseen.
Lapsen voi todellakin antaa adoptoitavaksi vasta sen kahdeksan viikon jälkeen.
Jos lapsi kuitenkin viedään välittömästi jonnekkin ja pidetään äidistä erossa, niin sillä kyllä vaikutetaan sen äidin mielipiteeseen. Jos äiti pitää sitä lasta sen kahdeksan viikkoa ja ruokkii sitä, niin silloin saattaa jäädä lapsivälitys nuolemaan näppejään. Sillä äidin ja lapsen erottamisella tehdään tavallaan se kahdeksan viikkoa merkityksettömäksi.
sen meneekö lapsi harkinta-ajaksi sijaishuoltoon. Kukaan muu ei äitiä ja lasta erota.
Käytännössä se sijaishuolto tai sijoitus on tehty juuri sen 8-viikon vastapainoksi ettei vahingossakaan synny minkäänlaista tunnesidettä. Ne joilta lapsi viedään heti synnytyksen jälkeen eivät usein saa edes sitä lasta syliin. Kyllä sen lapsen vieroittamisen eteen tehdään vähän enemmän kuin olisi tarvis. Siihen sijaishuoltoon ei tarvitakkaan mitään harkinta-aikaa vaan äiti voidaan houkutella antamaan myöntävä vastaus vaikka unenpöpperöisenä, tai ilman että äiti on saanut pitää lastaan sylissä yhtään ainokaista hetkeä. Sen äidin ensimmäisen halauksen ja joka saattaisi luoda tunnesiteen lapsen ja äidin välille ei anneta tapahtua.
Synnyttäneenä tiedän millainen on olotila raskaudenajan, synnytyksessä ja synnytyksen jälkeen. Jopa täysin synnytykseen ja lapseen valmistautunut juuri sopivassa iässä oleva ja turvallisen miehenkin omistava nainen on silloin toisten tuen ja auttamisen tarpeessa, henkisesti ja fyysisesti, taloudellisestikin. On täysin väärin erottaa tuolloin äiti lapsesta, se on vastoin kaikkia luonnonlakeja, niin psyykkisiä kuin fyysisiä. Sellaisessa tilassa äiti ei voi tehdä päätöksiä. Masentunut äiti ei voi pitää puoliaan, vaan hänet saadaan jo pienestäkin uskomaan, ettei hänestä ole äidiksi ja koska muut niin kovasti haluavat viedä häneltä lapsen, hän myöntyy, koska siinä tilassa ilman tukea jätettynä hän ei voi nähdä mahdollisuuksiaan. Muut ilolla vievät lapsen naiselta/tytöltä, jonka äidiksi kasvu on saanut vasta alkupisteen, jonkun ventovieraan lapsea himoitsevan hyväksi. Jokaisen naisen äitiyden kehittyminen alkaa synnytyksessä. Kaikille muille ihmisille se lapsi on vain nuken asemassa, paitsi omalle bioäidille. Lapsen poisotto on valtava elinikäinen kärsimys bioäidille, miksi kaikilla muilla on oikeus hyvään tulevaisuuteen, mutta bioäidin elämän pitää olla menetetty. Oikeutta tavata lapsensa ei ole edes kun hän on 18v, ei siis ehkä koskaan. Tällaisen bioäidin ja lapsen kohtelun täytyy perustua muinaiseen naisia ja aviottomia lapsia alistavaan suhtautumiseen. Elellään täälläkin vielä niinkuin raamatun maissa, henkisesti kivitetään ja fyysisestikin, koska lapsen menettäminen on fyysinenkin kivitys. Ihmeellisestä ajastaan taakse jääneestä taikauskoisesta/kirkollisesta salaperäisestä adoptiovanhempien ylemmyydestä(vrt. voittajanaaras) ja bioäitien huonommuudesta ja adoptiolapsen ja bioäidin tapaamisen kammottavasta pelottavuudesta on päästävä. Eletään nyt kuitenkin 2000-lukua.
= nukutettu, miten pystyit allekirjoittamaan?
Voi hitsi. Kysymyksen esitti varmaan henkilö jolla on kaikki raajat tallella, mutta yläpää vajaa.
Kannattaako sitä hiiltyä, jos palstalla joku jälleen kerran "provoilee". Jätetään nämä viestit omaan arvoonsa :)
Selittäisitkö sen hienon vierasperäisen sanan merkityksen ja perustelisit omat johtopäätöksesi. Jätä sellaisiin vastaamatta mitä et voi perustella. Olettamus on kuitenkin tapahtuneesta asiasta ja siihen on tarkoitus ottaa kantaa. On vastaavista tapauksista ollut juttua julkisessa mediassakin, ettei nämäkään välttämättä ihan tyhjästä temmattuja ole.
oli munkin mielestäni. Ja vielä sellaisien ihmisen kirjoittama, joka ei pahemmin tiedä adoptioon liittyvista tapahtumista, koska teksti sisälsi niin paljon asiavirheitä. Ja on aivan mahdotonta että juttu olisi mennyt noin. Ei ole mahdollista että esim. Pelan sossu olisi käynyt leikkaussalissa hakemassa narkoosissa olevalta henkilöltä allekirjoituksen. Äidillä on lisäksi täysi oikeus päättää lapsensa asioista ja sijoituspaikasta sen kahdeksan viikon ajan, mikä kuluu ennen päätöksen tekoa. Sanat haluan lapsen tyköni olisivat riittäneet sairaalasa. Vai kuuluuko kätilötkin teidän mielestänne adoptiomafiaan joka varastaa lapsia äideiltä?
Toisaalta voihan olla niin, että alkuperinen on antanut lapsensa adoptioon ja ahdistuksessaan muistaa asioiden tapahtuneen juuri tuolla tavalla. Monesti mieli kehittää jälkeen päin oman tarinansa, jonka avulla vaikeita asioita on helpompi käsitellä. On helpompi ajatella, että lapsi riistettiin (ja joku toinen oli syyllinen kun pakotti) kuin se että itse olisi tehnyt ratkaisun, jota myöhemmin katuu. Helpompi on myös ajatella antaneensa allekirjoituksen narkoosissa kuin että on käynyt allekirjoittamassa paperit (äidinkin suostumus täytyy saada vaikka holhooja olisikin jo omansa antanut) kaksi kuukautta lapsen syntymän jälkeen.
Niissä mediassa olleista tapauksista joista täälläkin on vaahdottu (esim. kuinka kehitysvammaiselta vietiin lapsi heti synnytyksen jälkeen) on ollut kyse huostaanotosta ja sijaishuollosta, EI ADOPTIOSTA. Älkää taas sekoittako näitä asioita! Adoptioon menevää lasta ei huostaanoteta!
jossa äiti on alaikäinen lapsi tai kehitysvammainen. Ap:n pitäisi selvittää lapsensa kohtalo. Ehkä lapsi onkin sijaiskodissa eikä adoptiovanhempien luona.
Aion valkoiseen takkiin pukeutuneena hakea joltakin leikkausalista tulleelta potilaalta heräämöstä nimmarin paperiin missä hän lupaa murhata jonkun julkisuuden henkilön. Lyödäänkö vetoa että pelkkä röyhkeys riittää siihen. Eivät hoitsutkaan ole niin ehdottomia. Poliisia eivät päästä sairaalaan kuulustelemaan rikoksen uhria, vaikka uhri olisi halukas antamaan lausunnon, mutta sossun ja opettajan päästää vaikkei uhri haluaisi edes tavata heitä. Se mikä on paperiin kirjoitettu ei välttämättä vastaa tosiasioita. Oikeuksia rikotaan. Leikkauksesta tulleella henkilöllä on oikeus olla alklekirjoittamatta paperia jossa hän lupaa murhata jonkun julkisuuden henkilön.
Miten olisi pieni vedonlyönti????
Minä olen herännyt nukutuksesta ainakin osastolla yklsityishuoneessa kerran, ettei se kai niin mahdotonta ole osastolle pääsy. Toiset huoneessaolijat voi kyllä komentaa pois. Kyllä röyhkeydestä on niin paljon osoituksia muiden asioiden yhteydessä siinä ammattikunnassa, ettei mikään todennäköisyys tee mahdottomaksi aloittajan kertomaa tapausta. Tapaus pitäisi kyllä tutkia, ettei sitten kenelläkään ole mitään sanomista asiassa. Nyt voidaan vaan puolustella todennäköisyyksiin vedoten ja toisaalta väittää mahdolliseksi tapahtunutta. Jos on puhtaat jauhot pussissa, niin tapauksesta tehdään tutkinta ja jos ei ole, niin tapausta puolustellaan pelkästään todennäköisyyksin. Näin se menee.
lapsia ei olteta huosttaan missään vaiheessa. Lapsi on kyllä sijoitettuna joko lastenkodissa tai sijaisperheessä harkinta ajan = 8 viikkoa syntymästä, mutta huostaanottopäätöstä hänestä ei ole tehty. Harkinta-ajan jälkeen lapsi siirtyy adoptiovanhemmille. Adoption käynnistää aina siis äidin toive.
Jos äidin katsotaan olevan kykenemätön hoitamaan lastaan (päihdeäiti, kehitysvamainen jne), niin lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan esim. sijaisperheeseen. Tälläistä lasta ei voi kuitenkaan adoptoida. Joskus huostaanotettu ja sijoitettu lapsi adoptoidaan myöhemmin, mutta tällöinkin suostumus siihen tulee (neuvontoineen jne.) äidiltä. Huostaanotetun lapsen holhooja on hänen biologinen äitinsä. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa, jotka jatkuvasti sekoitetaan tällä palstalla.
täällä
vain sellaisen oikeaksi todistetun allekirjoitukesen, joka on annettu aikaisintaan 8 viikkoa synnytyksen jälkeen.
omahoitaja mukana synnytyksessä!
Kaikki on TOTTA, jopa kirjoitusvirheenikin, olen töissä muulla alalla nykyisin kuin nettikrjoituksessa, mutta osaan kuitenkin lukea, sujuvasti, en oikein ehkä kirjoitella! Sorry!
Enkä ole ehkä vammainen, tai siltä se joskus tuntuu ongelmien edessä, tavis vaan!
Jos henkilö hakee tokkurassa olevalta henkilöltä allekirjoitusta, niin kyllä todennäköisesti tarkoituksena on saada allekirjoitus jota muutoin ei välttämättä ehkä saisi. Jos siis saa sen tokkuraiselta, niin miksi ei jättäisi päivämäärää auki ja lisäisi sitä myöhemmin. On sitä sossusta pyydetty nimikirjoituksia tyhjiinkin papereihin, ettei sekään niin uutta ole sillä alalla. "Minä voin täyttää paperit myöhemmin, mutta kunhan nyt allekirjoitatte ne niin ei tarvitse...." "Kuluu turhaa aikaa"...
ja paperit menee sitten käräjäoikeuden vahvistettaviksi. Eikä taatusti ole valetta.
Jospa muutkin todistelisivat väitteitään joskus. Hitto mutta kun valeita on niin vaikea todistaa. No ehkä psykiatrin lausunto todistaa että sairaalan osasto on kuin "Fort Knox" jossa on kultaisia pyörätuoleja järkyttämässä lapsia.
Lapsi ulosmitataan harkintaajaksi jos ennen harkinta aikaa on saatu paperiin nimmari. Niinkö?
tarkoittaa? Ulosmittaus?
On sinulla erikoinen käsitys lapsen huostaanottomenettelystä.
Lue aloittajan kirjoitus uudelleen, lue vielä toinen kerta ja möhli sitten taas lisää.
väärin?
Jos vanhempi ei pysty lapsesta huolehtimaan, niin lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon. Lapsen vanhempi on silti lapsen huoltaja (toisin kuin adoptiossa). Onhan toki mahdollista että huostaanotto tehdään esim. sellaisista syistä, että lapsella on niin suuria ongelmia, että vanhempi ei itse katso pärjäänvänsä lapsen kanssa. Huostaanotto voi olla aivan hyvin myös yhteinen, vapaaehtoinen sopimus, ei pakkotoimenpide. Mutta koska tämä palsta käsittelee adoptiota, ei huostaanottoa, voimme jatkaa tätä keskustelua biovanhemmat palstalla, jos haluat.
Adoptiossa lapsi sijoitetaan sijaishuoltoon muista kuin perhehoidon tukitoimenpide -syistä ja lapssesta ei missään vaiheessa tehdä huostaanottopäätöstä. Biologinen äiti voisi itsekin hoitaa lasta harkinta-ajan, mutta aika harva on siihen halukas. Siksi lapsi sijoitetaan muualla harkinta-ajaksi.
Voi vittu mitä idiootteja täällä pörrää : DD.
Aloittaja kertoo, että hän jotui PAINOSTUKSESTA antamaan lapsensa adoptioon. sinä puhut äidin toiveesta. En tiedä mitä ajatuksissasi liikkuu, mutta toive ja painostus ovat kyllä aivan eri asioita. Puhut huostaanotosta ja kaiken maailman teorioita, joista aloittaja ei puhunut halastua sanaa, hän kysyi yksinkertaisesti "onko minulla ikinä mahdollisuutta saada poikaani takaisin?"
Näin yksinkertainen kysymys on sinulle ylivoimainen. Toivottavasti et ole työssäsi vieraitten lasten kanssa tekemisissä.
"Adoption käynnistää aina siis äidin toive."
Mistä ihmeestä keksit tällaisia typeryyksiä?
Joo se on niin mukava vastuuttaa muita omista vallinoistaan.. "..olisin NIIN onnellinen ja mun elämä olin NIIN paljon paremmin, jos ne MUUT vaan olis toimineet toisin.." --salli mun nauraa : DDD..
Vastaa rehellisesti kuulutko johonkin arvosteltavaan järjestöön ja onko sinulla huumekokeiluja ja rikosrekisteri sekä välkivaltarikosia taustalla. Huomaatko itsessäsi narsistisia piirteitä? Olet adoptiovanhemmaksi kelpaamaton, mutta johonkin sinäkin sovellut. Varmaan????
Sovellun olemaan realisti ja itse kantamaan vastuuni omista valinnoistani ja niiden seuraamuksista --sitä varten ei tarvitse käyttää huumeita, eikä omata rikosrekisteriä. Uutta sinulle, varmaan?
Armon vuonna 1978 naapurin tyttö sai lapsen naapurin samanikäisen pojan kanssa ja tytön vanhemmat kasvattivat lapsen yhdessä tyttärensä kanssa. Ei se niin mahdoton tilanne ollut näin jälkikäteen ajatellen, mutta siihen aikaan se tuntui kyllä melkoisen kummalliselta. Tyttö kävi koulut kunnialla ja suoritti kaksi akateemista tutkintoakin. (teknillinen & kaupallinen). No se lapsi on nykyään aikuinen. Ei nykyään varmaan riittäisi kriteerit tyttären lapsen kasvattamiseen kenelläkään?
vuotiaille syntyy paljonkin lapsia vuosittain. Jokainen meistä tuntee/tietää ainakin yhden tapauksen. Ihan hyvin nuoretkin vanhemmat pärjäävät, mutta toki teiniraskaudet vaativat heidän omilta vanhemmiltaan paljon tukea ja muutenkin hyvän tukiverkoston. Tuo ei ole ollenkaan mahdoton yhtälö. Kyllähän näitä nuorten vanhempien perheitä seurataan esim. neuvolassa tarkempaan ja he ovat ns. riskiperheitä, mutta ei sen kummenpaa.
Viestiketjun aloittaja sen sijaan oli 12-vuotias lapsi, jolta puuttui oma tukiverkosto (ongelmatausta, kuollut alkoholisti-isä jne.). Hän asui ensi- ja turvakodissa ja oli pääsemässä sijaiseperheeseen, joka sein jostakin syystä peruuntui.
Minä ainakin otaksuin lausahduksen "helvetin 16" ilmaisevan kyseisen henkilön silloista ikää. Jokainen netissä kirjoitettu lause pitää kyseeenalaistaa, mutta jos kirjoittamasi on totta, niin nautitko tilanteesta lukea hirvittäviä tekstejä ennekuin ilmoitit henkilön iän. Huom ei kysymysmerkkiä.
kyllä minä pääsin sitten 5 viikkoa sektion jälkeen siihen samaan sijaisperheeseen pois ensikodista ja olin 21 v asti hyvässä perheessä, jossa opin paljon tulevaa elämääni varten. Asun nyt opiskelujen jälkeen omillani, käyn töissä ja s-perheen kanssa olen tiheään yhteydessä.
Kiitos teille hyödyllisiä neuvoja antaneet ihmiset,
yritän selvitellä tilanteita poikani suhteen.
Kyllä se Pela sanoi; adoptioon ja suuntakin on suunnilleen tiedossa, jne. kaikki on totta, en osaa keksiä "juttuja".
Vaikka lapsuuteni elämästä saisi koskettavan ja ehkä opettavaisen, tytöille, että elä luota sukulaismiehiin, ne tekee mitä haluaa! -kirjan!
En jaksa nyt repiä enempää haavojani auki.
Kiitos ja hyvää jatkoa kaikille.
Tv insestin uhriksi joutunut (n.6v alk.)!
viestiketjun alkaja aivan ITSE jo aiemmin kertoi oman ikänsä ja tarinansa. Miksi minä olisin nauttinut hänen tilannteestaan??? Aika omituinen näkökulma. Enkä minä suinkaan paljastanut hänen ikäänsä...
Alla kopio ap:n viestistä, jota et ilmeisesti ollut itse nähnyt:
"isäni kuoli sänyyn ja viinaan jouluna jolloin olisin päässyt s-perheeseen, mutta lastenkodista siirrettiin minut Ensi- ja turvakotiin ja siellä kouluani kävin eli oli 12v itse silloin?
Tuo IKÄNI ON TOSI!
No niin, olisin halunnut siihen perheeseen, olin jo käynyt 3x siellä, minä itkin silloin tapanina, kun piti lähteä pois sieltä, en tiennyt isän kuolemasta silloin, s-perheelleni oli ed. päivänä ilmoitettu se, mutta sovittu, että mulle ei sanota sitä, vaan hoitajani kertoo sen kun s-isä vie minut sinne takaisin!
Tuo kaikki on totta mitä olen kertonut, en jaksa pitää sisälläni sitä!
Kyllä se "firma" on se minkä olen sanonut! Sekin on totuus!
Onneksi s-perheeni jaksoi kannustaa minua ja koulutustani, minä jaksoin kaikesta huolimtta lukea ja sain viime koulusta tosi hyvät paperit ja olen nyt ns. hyvässä työelämässä!
Kiitos heille, minä jaksoin, mutta ikävöin lastani, kokoajan, siksi kyselen miten saan yhteyden ja lapsen, viimeinkin itselleni!?? "
Tarkoitin sellaista asiaa, että olisi nauttinut ihmisten kiukusta ja samalla pantattu asialle olennaista tietoa.
Tämä minkä nyt tähän kirjoitan ei kyllä liity adoptioon, mutta kyllä kuvatunlaisten tilanteiden, sekä muidenkin sosiaalisten ongelmien syntymekanismiin... Joudunkin jatkamaan sitä hieman myöhemmin, kun tuli työikäisen velvollisuuksia:)
Kai sinulta kysyttiin että saako sen lapsen antaa pyörätuolipotilaalle tai yli 45-vuotiaalle. Biologiselta äidiltä Pelan mukaan kysytään ne toivomukset.
Kyllä ihemetyttää näin ulkopuolisena miten huonosti bio vanhempia kohdellaan.
Aivan niinkuin he olevat pakko paha jonka kanssa on oltava tekemisissä.
Kaikkia muita adoptiossa olevia kohdellaan hyvin.
En tiedä minkätakia näin on vai minkätakia joku tuntee tarvetta tehdä näin.
Siis tuomitaan ja ollaan ilkeitä.
Ehkä se Pela on se joka eniten asennekasvatusta tarvitsee. Jos joku on antanut lapsen pois niin eiko pelä vähintään voisi antaa lapsen tietoja hänen täytettyä 18? Jos ottaa huomion kuinka paljon bio on joutunut uhraamaan niin ei tässä mitään suurta pyydetä.
ei saa ottaa yhteyttä lapseen edes silloin, kun tämä täyttää 18. Saahan lapsi silloin jo äänestääkin, muuttaa pois kotoa, perustaa perheen ja on lain mukaan täysi-ikäinen. Tämä osoittaa, että lapsi muuttuu adoptiossa tavaraksi, jota kohdellaan ulkopuolisten etujen mukaan. On väärin, että yhteydenoton on lähdettävä lapsen puolelta, moni lapsi pelkää ja arkailee, ei tiedä miten pitäisi toimia, eikä voi tietää onko hänen yhteydenottonsa tervetullut, siksi bioäidin yhteydenotto on tärkeä rakkaudenosoitus lapselle ja lupa lapselle pitää yhteyttä. Lapsihan siinä oli jätetty, ei jätetyn ole helppo tehdä aloitetta, jättäjän on annettava tehdä aloite. Ei sitä yhteydenottoa kannata siirtää myöhäiseen elämään, painaa vaan molempien mieltä entistä kauemmin. Kun bioäiti saa ottaa yhteyden lapseen, putoaa lapselta sekin huoli, että adoptiovanhemmat syvästi loukkaantuvat lapsen bioäidin tapaamishalusta. Aikuinenkin lapsi voi olla kauhean huolissaan siitä, että adoptiovanhemmat saavat tietää asiasta. Pitäisi kirjata lakiin tuo tapaamisoikeus, jotta se olisi kaikille osapuolille selvä asia alusta alkaen, jotta sitä ei voisi kiertää eikä pitkittää loputtomiin.
Kumpikin osapuoli, sekä biologinen vanhempi että adoptioon annettu lapsi, voi ilmaista halukkuutensa tapaamiseen/yhteydenpitoon adoptio järjestäneen (esim. PeLa) organisaation kautta!
PeLalle vi jopa jättää krjee, kuvia, yhteystiedot jne.
Eli biologinen äiti voi jättää yhteystietonsa PeLa:n josta lapsi se sitten saa. Ja päinvastoin.
Eli näin, kun käytetään tietojen välittäjää, kummankaan osapuolen ei tarvitse miettiä, haluaako toinen yhteydenottoa.
Eivät kaikki biologiset vanhemmat toivo yhteydenpitoa, eivätkä kaikki adoptiolapsetkaan vaikka suurin osa toivookin.
Yhteydenpidon täytyy lähteä lapsesta !
Miksi sanot että yhteydenpidon täytyy lähteä lapsesta?
Eiko bio olekaan mitään? Eiko hänkin ole osa adoptioon ja siihen kuuluva jäsen vaikka kuinka siitä ei pidetä?
Miksi tämä viha ja pelko? Mitä pahaa luulet bion tekevän omalle lapselleen jota suuren vaivan ja pelon edessä etsii?
Olette jo antaneet hänen synnyttää? Voitteko kuvitella minkälainen elämä adoptio vanhemmilla olisi ollut jos eivät olisi sitä lasta saaneet? Nyt ette uskalla antaa hänelle edes lapsen puhelinnumeroa?
Ja täysi-ikäinen adoptoitu ei ole lapsi. Sen sijaan moni bio on ollut lapsi lapsen luovuttaessaan.
Adoptiossa on 100% etusijalla on lapsi ja lapsen tarpeet. Ei varmastikaanadoptiovanhemman tarpeet. Eikä myöskään biovanhemman tarpeet.
Mistä biovanhempi voi tietää, mitä lapsi haluaa ja missä iässä ja elämäntilanteessa ?
Miten biovanhempi voi tietää, missä vaiheessa lapsi on adoption käsitelyssä.
Niin kuin joku kirjoitti, asia on iso lapselle ja lapsella pitää olla henkisesti valmis kohtaamaan biovanhemmat ennen kuin yhteys luodaan.
Onko biovanhempi tosiaan valmis siihen että hänen väärin ajoitettu yhteydenottonsa saattaa aiheuttaa enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita lapselle ?
Miksei biovanhempi voi tyytyä siihen että jättää yhteystietonsa PeLa:n jolloin lapsi voi halutessaan ja juuri silloin kun haluaa, ottaa yhteyttä ? Kuten kirjoitit, täysi-ikäinen adoptoitu ei ole enää lapsi, joten hän on varmasti kykenevä päättämään ottaako yhteyttä ja milloin ottaa. Eikö niin ?
Bioäidin kohtaamiseen voidaan valmentaa. Järkytys riippuu siitä millainen ajatusmalli lapsen elämäntilanteesta luodaan. Jos pidetään luonnollisena bioäidin olemassaoloa, niin ei se lapselle mikään järkytys voi olla. Se mikä on luonnollista ei voi järkyttää. Mutta jos bioäidistä tehdään joku outo olio, niin kai se järkyttää. Adoptiovanhemmat taitavat pelätä enemmän sitä että lapsi kohtaa omat oikeat vanhempansa. Tiedän entisen lapsen joka adoptiovanhempien pyynnöstä ei tavannut biologisia vanhempiaan, vaikka olisi itse halunnut heidät tavata. vasta adoptiovanhempien kuoltua hän tapasi omat biologiset vanhempansa ja itkivät yhdessä kaikkia eri asioita.
oli 1-v adoptoitu tosi hyvään perheeseen,
hän otti vasta 28v yhteyttä äitiinsä ja isäänsä, synt. v.74. Äitinsä oli jo ennemmin yrittänyt yhteyttä, mutta hän ei halunnut!
Äitinsä oli aikoinaan 15v joutunut luovuttamaan vanhempiensa painostuksesta tytön lastenkotiin, poika eli isä oli tiennyt asian, ei mahtanut mitään!
Hän sai yhteyden molempiin vanhempiinsa, molemmat olivat naimisissa tahoillaan, äitinsä on todella just kuin tämä miniänikin samannäköinen!
Velipuolia ja sisko löytyi!
Äitin kanssa oli n. 1½v asiat OK, mutta äiti joi paljon, jopa lapsenlapsi sanoi, että se mummo yökkii sankoon näin ja näin!
Jotenkuten heillä nyt välit on, mutta miniäni pitää äitinään aina adoptioäitiään, hän on äiti, oikea äiti on mamma!
Näin voi asiat olla!
En tiedä onko tytöillä tai pojilla eroa noissa asioissa!
Minulle taas tästä keskustelusta tulee mieleen se miksi, jos biovanhempi kuitenkin haluaa yhteyttä lapseen pitää, lapsi annettaan adoptioon ? Miksei sijaisperheeseen ?
Asia, mikä Pehtoorin mielipiteessä pomppasi silmille oli 'oikeat vanhemmat' sanojen käyttäminen biovanhemmista.
Henkilökohtaisesi olen sitä että adoptioperheessä adoptiovanhemmat ovat ne oikeammat vanhemmat, vanhemmuus kun on muutakin kuin lapsen synnyttäminen tai siittäminen. Paljon paljon muuta mikä liittyy lapsen kanssa arjessa elämiseen. Toki biologiset vanhemmat ovat sitten toiset vanhemmat.
Kyllä lapselle voi olla tunnetason järkytys kohdata biovanhempansa. Vaikka siihen olisi kuinka varauduttu ja valmennettu. Kyseessä on kuitenkin tunnetason tapahtuma, ei järkitapahtuma.
Kannattaisi lukea esimerkiksi ihan tuore suomalainen kirja 'Kenen lapsi'. Siinä aikuiset adoptoidut kertovat kokemuksiaan biovanhempien kanssa. Suurin osa adoptoiduista on kokenut biovanhempien tapaamisen tärkeksi, osalle taas tapaaminen on ollut järkytys - vaikka tapaaminen onkin tapahtunut aikuisiällä. Miten pieni/nuori lapsi pystyy asiaa käsittelemään jos aikuinen ihminenkään ei aina siihen kykene ?
kasvattavat toisten ihmisten lasta, ja valmentaa lasta biosukulaisten kohtaamiseen. Usein juuri adoptiovanhemmat kuitenkin ovat kaikella tavalla esteenä asialle. Lapsen tai nuoren järkytys johtuu juuri siitä, että hänen alkuperänsä on ollut perheessä tabu ja voimakkaasti torjuttu asia.
Luuletko muuten, että 12-vuotiaalle äidille annetaan mitään vaihtoehtoja, eiköhän vaihtoehdot ole joko abortti tai adoptio. Tuskin sijaisperhe järjestelyistä edes kerrotaan hänelle mitään. Adoptio on aina kunnalle helpompi ja halvempi asia kuin sijaisperhehoito.
Ihmejuttu on se, että adoptoitua pitäisi muka niin hirveästi suojella. Bioäitihän tässä asiassa on se riistetty ja kärsivä osapuoli eikä adoptoitu lapsi -ainakaan toivottavasti.
Se "Oikeat vanhemmat" sanan käyttö juonsi juurensa yhteen toiseen henkilöön. Tämän henkilön minä tunsin pikkupoikana ja hänet oli adoptoitu äitinsä kuoltua hänen ollessa ihan pieni. Isä oli onnettomuuden jälkeen muuttanut ulkomaille ja antanut poikansa adoptioon. Muistelen vaan kun sen pojan kanssa istuskelimme heidän talonsa vintillä pienestä ikkúnasta ulos katsellen ja poika aina kertoi kuinka joskus hänen "oikeat vanhempansa" tulevat häntä hakemaan. Ihan hyvät ne kasvattivanhemmatkin olivat, ettei se kaipuu mistään sellaisesta johtunut.
Adoptiovanhemmet pelkäävät menettävän lapsen jos lapsi kohtaa sukulaisiaan. lapsella ei ole mitään menetettävää kohdatessaan sukulaisia vaan adoptiovanhepia suojellaan sillä verukkeella että järkytys olisi liian suuri.
Uusien ja outojen asioiden ensimmäisen kerran kohtaaminen on lapsille helpompaa kuin aikuisille. Lapsi kohtaa jatkuvasti uusia asioita.
sillä olin jo 27v raskaana eli ei aborttia silloin ja sijaisperhe olisi ottanut koko paketin ja adoptoineet lapseni, mutta Pelalla oli "kait hakemus jo muualle jos löytyy lapsi ns, rikkaille" oli siis jo luvattu eli totesimme silloin s-perheeni kanssa sen eli oli jo sovittu asia, miten lie sattunutkin, että kun adoptioperheessä oli jo kaksi tyttöä ja mistähän ne tiesi, että odotin poikaa, saivat sen pojan sitten!
Että ottanut meillä kaikilla kupoliin tuo asia!
Pelalla oli silloin hlö, joka oli jäämässä eläkkeelle, eli oli jo varmasti sopinut sen, että jos jostain tulee poika, te saatte sen!
S-vanhempani olivat just siinä iässä, että olisivat voineet saada lapseni adoptioon itselleenkin!
Olisin saanut seurata aina lapseni elämää, mutta joillakin on oikeus tehdä mitä haluaa!
omaa lastaan. Adoptiossa biologinen äiti on luopunut KAIKISTA oikeuksistaan lapseen. Adoption jälkeen lapsi kuuluu adoptiosukuunsa.
Lapselle kerrotaan kyllä hyvin varhaisesta lapsuudesta lähtien hänen taustastaan, se ei ole mitenkään tabu. Tämä kertominen tapahtuu kuitenkin lapsen vuoksi, jotta hänen olisi helpompi käsitellä taustaansa, minuuttaan ja menetyksen kokemuksiaan. Lapselle ei kerrota taustasta siitä syystä, jotta Bion olisi helpompi pitää häneen yhteyttä.
Hoh hoijaa, että ihmiset uskovat kaiken maailman sepityksiä.
Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, ettei kukaan voi varata mistään syntymättömiä lapsia itselleen, ei "edes" teidän kaikkivoivaksi kuvittelemanne PeLa. On myös aivan utopistista olettaa, että mikään sijaisperhekään voisi niin tehdä! Suomessa ei ole laillista keinoa valita lapselleen adoptiovanhempia itse, uskokaa jo!
Kirjoittajan keksimä päähenkilö ei todellakaan ole voinut joutua pakotetuksi adoptioon, sellaista ei voi tapahtua mm. tuon jo moneen kertaan mainitun 8 viikon harkinta-ajan takia (miksiköhän kirjoittaja ei kerro, miksei hänellä muka harkinta-aikaa ollut?). Jos keksii tänne palstoille tarinoita, kannattaisi ensin ottaa selvää, mikä on uskottavaa, mikä ei!
ennen aktiivinen TT on kadonnut?
Eipä lapsen paras perustukkaan lakiin.
Ne jotka uskoo että adoptiotoiminta on rehellistä, niin kirjoittakoon perustelut, mutta ei pidä vedota lakiin. Rehellisyys ja laki eivät ole synonuyymejä keskenään.
myös siitä, että ainakaan 80-, 90- tai 2000-luvulla yksikään perhe ei ole saanut Pelan kautta kolmea adoptiolasta. Pela sijoittaa harvoin lapsen toiseksi lapseksi, jä tällöinkin yleensä bion toiveesta. Koskaan Pela ei ole sijoittanut lasta kolmanneksi adotiolapseksi. (Lähde:PELA)
...Ja te jotka "tiedätte" ja olette kuulleet jostakin perheestä, jolle Pela on adoptoinut kolme lasta (ei sisarusta), niin älkää viitsikö vaivautua kirjoittamaan kommenttianne.
eihän tarvi uskoa, ei ole uskonkappale, todistajia löytyy pilvinpimein, mutta eihän olla oikeudessakaan nyt!
Luultavasti edelliset ovat sisaruksia, poikani on kolmas lapsi heille!
Miksi minä valehtelisin totuutta ja koska minulle itselleni ja s-vanhemilleni on suoraan noin sanottu, useaan kertaan silloin, kun s-perheeni olisi adoptoinut poikani!
S-vanhempani kyllä olivat ihmeissään silloin asian kuultuaan! Ja nyt ollaan vielä enempi, kun tuollaita kuulee, on juteltu, viimeksi joku päivä sitten ko. asiasta!
Kyllä tässä maassa tapahtuu niin paljon seläntakaisia asioita, että moni ei uskokkaan, luullaan, että tosiasioiden kanssa provoillaan!
Eihän Pelankaan tarvi kaikkea kertoa kaikille, heilläkin voi olla "pieniä salaisuuksia"!
On erittäin ikävää, että nykypäivänä ihmiset ovat erittäin epäinhimillisiä.
Ollaan närkästyneitä jos/kun joku kirjoittaa "provo" jutun, kun pitäisi olla huolissaan siitä, että kuinka moni nuori äiti on joutunut antamaan lapsensa pois. Sillä ei ole mitään merkitystä onko aloittaja kirjoittanut tosijutun, vai keksityn , koska kuitenkin tämän tapaisia asioita on tapahtunut.
Ei myöskään sillä ole merkitystä oliko adoptioperheessä kaksi lasta vai kymmenen, vain sillä on merkitystä, että äidiltä vietiin lapsi (joko aloittajalta tai joltain muulta).
Onhan se naisten asema kohentunut paljon viimeisen sadan vuoden aikana, mutta paljon näyttää olevan vielä työtä.