Mä en tiiä mitä mun pitäis tehdä. Mulla on häiritseviä asioita elämässäni, jotka mulla on periaatteessa ollut koko ikäni. Asia koskee meidän perhettä. Mä oon pienestä pitäen pelännyt viikonloppuja, koska sillon on ihmiset kännissä tai no selvennetään vähän; meijän iskä. Lapsen on vaikea katsoa kännistä isäänsä. Siinä ei todellakaan voi olla mikään turvallinen olo. Olen myös kuullut vanhempieni tappelua ja vanhempien makuuhuoneesta äidin huutavan isälle että lopeta, päästä irti jne. Se tuntuu kamalan pahalta. Mä rohkenin kertomaan asiasta mun kaverilleni ja se järkytty asiasta, nyt se haluu et mä meen että mä meen jonnekki terapeutille. Mut mä en oo varma että pystynkö mä puhumaan asiasta vieraalle ihmiselle. Mitä mieltä ootte, pitäiskö mun mennä jonkun ammattiauttajan puheille? Onko tää niin vakava asia että, jos mä en mee se vaikuttaa mun tulevaan elämään huonona asiana, vai pystynkö pääsemään tästä yksin yli? Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata!
Mitä tehdä?
pelko90
4722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...meillä kanssa sama ongelma. Nyt isä lopetti juomisen, tai noh ainakin 2viikoksi lopetti.. en tiedä sitten ensi viikosta. Samaa minäkin olen kuullut vanhempien makkarin puolelta. Isä on myös lyönyt äitiä ainakin 3kertaa. Äiti meni jo terapeutille, ei kuulemma kestä enään isää.
Mutta enpä osaa auttaa, kun en itseänikään voi..
Pieni vinkinpoikanen: Istuta perheesi, ja juttelette asioista. Itse pyysin äidin ja siskon kanssa, että isä menisi vieroitukseen... tuloksetta kuitenkin.. :/
No miten sä itte kestät. Mikset oo menny juttelee kellekkää vai jutteletko tosta asiasta jollekki?
Jos sulla on sisaruksia niin niitten kanssa puhuminen varmasti helpottaa. Itseäni ainakin helpotti silloin aikanaan. Ja tuntui että pystyin ainaki pikkuveljelleni olemaan turvana. Isä joi aktiivisesti ku olin nuorempi. Nyt se ei oo juonu pariin kolmeen vuoteen, onneks:)
Sekin ehkä auttaa jos et oota siihen viikonloppuun asti vaan vaikka heti tuossa huomenissa puhut isällesi vakavasti silloin kun se on selvinpäin. Tai sitten yritätte perheen voimin saada isän hoitoon. Hänet pitää vain saada itse ymmärtämään kuinka vakava asia on. Sen ei pitäisi olla sinun tehtäväsi, mutta jos isäsi ei ota äitisi puheita vakavissaan niin oman lapsen tuska usein herättää isälliset tunteet, vaikka kyse olisikin pahasta addiktiosta. Toivon teille paljon jaksamista. Meidän perhe on siitä päässyt yli yhteisvoimin. Myönnän, että se on jonkin verran vaikuttanut omaankin elämääni, mutta kyllä asioilla on elämässä tapana järjestyä. Suosittelen, että keskustelet asiasta ainakin kouluterkkarin kanssa (jos hän on sellaista järkevää ja sympaattista sorttia) tai sitten puhut avoimesti vaikkapa äidillesi. Muista, että isäsi ongelma ei millään tavalla ole sinun syytäsi. Sitä äiti jaksoi meille lapsille aina muistuttaa.
Mene rohkeasti terapeutin juttusille. Ainakin suurimmissa kaupungeissa (Helsinki, Tampere)on erikseen nuorille suunnattuja nuorisoneuvoloita, joissa on psykologeja ja lääkäreitä. Ota yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, niin hän antaa sinulle lähetteen / yhteystiedot.
Tarvitset ehdottomasti ymmärtävän aikuisen apua. Terapeutille jutteleminen voi tuntua aluksi hankalalta, mutta niin on lähes jokaisen kohdalla. Kun aikaa kuluu, terapeutille jutteleminen muuttuu helpommaksi, luottamus kasvaa. Tiedätkö, joskus täysin ulkopuoliselle jutteleminen voi olla jopa helpompaa kuin esim. kaverille. Terapeutti auttaa sinua käsittelemään tunteitasi, sinulla on lupa olla vihainen, itkeä ja purkaa pahaa oloasi luottamuksellisesti, ilman syyllistämistä. Ei tarvitse olla vahva, kuten kotona joudut varmasti olemaan.
Sinä joudut kärsimään aikuisten ongelmista, mikä takuulla on äärimmäisen raskasta. Olet viisas ja rohkea, kun harkitset itsesi auttamista. Sinun ei tarvitse kärsiä asioista, joihin et ole syyllinen. Tarvitset kuuntelijaa, joka antaa uusia näkökulmia tilanteeseen ja keventää taakkaasi. Terapeutti voi alkaa myös toimenpiteisiin, mikäli haluat. Hän voi suostumuksellasi ottaa yhteyttä vanhempiisi tai pyytää sosiaalihenkilön selvittämään tilannetta. Hän voi yleensä myös asiakkaan suostumuksella pyytää koko perheen selvittelemään asioita. Tsemppiä!