Taas oli kirjoitus Helsingin Sanomissa kuinka kasvatuksessa huonosti menestyneiden tai jopa epäonnistuneiden vanhempien pitäisi saada tunnustusta. Minä olen täysin erimieltä. Heidät pitäisi, sen sijaan että taputettaisiin olalle, vetää rinnuksista ja huutaa päin naamaa niistä huonoista tuloksista jotka he ovat aiheuttaneet. Asia on nyt näin: Iloisen tai surullisen, epäonnistuneen tai menestyneen, hyvän tai pahan, reilun tai epäreilun, sinä omistat lapsesi elämän. Lapsi ei valinnut syntyä tänne. Lapsi ei omista omaa elämäänsä eikä ole vastuussa siitä. Lapsen aivot ja keho ei ole edes täysin kehittyneet. Kuinka voitaisiin syyttää lapsia vanhempien virheistä ? Lapset eivät pysty käsittelemään aikuisten asioita. Vanhemmat ovat täysin vastuussa lapsensa kasvatuksesta ja tunteista, sillä he jakavat melkein kaikki ne kokemukset mitkä lapsi on lapsuudessaan saanut. Ainakin kasvatusopillisesti. Ongelma on lapsen ongelmissa, ei lapsessa itsessään. Lapsi ei ole paha. Lapsen olisi miljoona kertaa parempi olla lastenkodissa kuin riitelevien ja alkoholistivanhempien kanssa. Se, että vanhemmat ovat tehneet kaikkensa, ei riitä, jos lapsi voi pahoin. Se ei yksinkertaisesti riitä. Hae apua, mene terapiaan, psykologeille, psykiatreille, tai mihin tahansa että teitä neuvottaisiin. Lasten kasvatus on perustunut historiassa puhtaasti sokeaan uskoon ja historiaan. Lapsi omistaa elämänsä vasta kun hän on aikuinen. Vanhemmat eivät ole uhreja. Lapsella ei ole omistussuhdetta teoistaan, olivat ne sitten rötöksiä tai varkauksia. Vanhempien pitää omistaa sekä oma että lapsensa elämä ja ajatella mikä on lapselle parasta. Vanhemmat eivät voi enää väistellä vastuuta mitä tulee heidän ja lastensa elämään.
On kaksi hyvin tärkeää asiaa mitkä pitää muistaa.
1. Lasta ei saa koskaan huolestuttaa asioilla mihin heillä ei ole kontrollia. Kenenkään, varsinkaan lapsen ei pitäisi olla vastuussa näin hirvittävän stressaavista asioista. Kuvittele jos olisit vastuussa säästä. Et voi kontrolloida säätä, ja ajatteleppa jos sen taakan vierittäisit lapsesi kontolle. Kaikkein stressaavin tilanne mikä ihmisellä voi olla, on olla vastuussa asioista mihin heillä ei ole oikeastaan kontrollia.
2. Älä ikinä huolestuta lasta aikuisten asioilla. Antaa lasten olla lapsia.
Älä myöskään käännytä lapsiasi toista vanhempaansa vastaan. Te voitte olla eronneita, mutta te olette ikuisesti lastenne biologiset vanhemmat. Te olette tiimi. Jos manipuloit lapsesi toista vanhempaa vastaan, tulee päivä jolloin lapsesi vihaa sinua siitä. Tulee päivä jolloin lapsesi sanoo "miksi sinä riistit minulta isäni?" Äläkä myöskään käytä lastasi pelinappulana jotta saisit yliotteen toisesta vanhemmastasi. Älä ole "oikeassa" riitelijä. Lapset eivät välitä oletko sinä oikeassa. He vain haluavat että sinä lopetat.
On kaksi hyvin tärkeää asiaa mitkä pitää muistaa.
1. Lasta ei saa koskaan huolestuttaa asioilla mihin heillä ei ole kontrollia. Kenenkään, varsinkaan lapsen ei pitäisi olla vastuussa näin hirvittävän stressaavista asioista. Kuvittele jos olisit vastuussa säästä. Et voi kontrolloida säätä, ja ajatteleppa jos sen taakan vierittäisit lapsesi kontolle. Kaikkein stressaavin tilanne mikä ihmisellä voi olla, on olla vastuussa asioista mihin heillä ei ole oikeastaan kontrollia.
2. Älä ikinä huolestuta lasta aikuisten asioilla. Antaa lasten olla lapsia.
Älä myöskään käännytä lapsiasi toista vanhempaansa vastaan. Te voitte olla eronneita, mutta te olette ikuisesti lastenne biologiset vanhemmat. Te olette tiimi. Jos manipuloit lapsesi toista vanhempaa vastaan, tulee päivä jolloin lapsesi vihaa sinua siitä. Tulee päivä jolloin lapsesi sanoo "miksi sinä riistit minulta isäni?" Äläkä myöskään käytä lastasi pelinappulana jotta saisit yliotteen toisesta vanhemmastasi. Älä ole "oikeassa" riitelijä. Lapset eivät välitä oletko sinä oikeassa. He vain haluavat että sinä lopetat.
Vastaukset 25
Vanhimmat
sanot niille vanhemmille, jotka ovat tehneet kaiken yrittämisensä lisäksi myös tämän, kuten kirjoitit:
"Se, että vanhemmat ovat tehneet kaikkensa, ei riitä, jos lapsi voi pahoin. Se ei yksinkertaisesti riitä. Hae apua, mene terapiaan, psykologeille, psykiatreille, tai mihin tahansa että teitä neuvottaisiin. "
Esim. pelkästään 2 kk kestäneen sairaalatutkimusjakson aikana osallistuin yhteensä kai parisenkymmentä tuntia palavereihin, tapasin lasta yli 40 kertaa, tein yli kaksi vuotta töissä tavallaan ylitöitä ilman palkkaa, koska tunnit olivat lapsen terapiakäyntien takia jatkuvasti miinuksella, olen istunut lukemattomissa koulupalavereissa, puhunut monia kymmeniä puheluita opettajien kanssa lapsen asioista jne jne jne, mitä en kaikkea jaksa edes tähän kirjoittaa.
Lääkärit eivät ole koskaan minua syyllistäneet lapsen oireista, eikä lastensuojelu löytänyt huostaanottoperusteita kotioloista. Silti ilmeisesti sinun mielestäsi olen äiti, joka ei ansaitse tunnustusta. No, enpä tuota kaipaakaan, enkä asian tuollaista puolta ehdi edes ajattelemaan.
Kuitenkin koko kirjoituksestasi jäi sellainen maku, että et ihan täysin ollut kärryillä siitä, millaiseen asiaan puutuit.
Sanot: "Esim. pelkästään 2 kk kestäneen sairaalatutkimusjakson aikana osallistuin yhteensä kai parisenkymmentä tuntia palavereihin, tapasin lasta yli 40 kertaa, tein yli kaksi vuotta töissä tavallaan ylitöitä ilman palkkaa, koska tunnit olivat lapsen terapiakäyntien takia jatkuvasti miinuksella, olen istunut lukemattomissa koulupalavereissa, puhunut monia kymmeniä puheluita opettajien kanssa lapsen asioista jne jne jne"
Ihmiset tekevät mikä toimii. En voi kehua sinua vaikka olisit nostanut vuoria, jos se ei yksinkertaisesti toimi. Olet epäonnistunut vanhempi. En halua haukkua sinua, vaan HERÄTTÄÄ sinut. Omista tilanne. Kyllä sinä vielä selviät.
eli sosiaalihuollon lastensuojelu
toimii todellisuudessa terveydenhuollon kentällä!
Jos ei nyt ihan avoimeen kapinaan
tai tosissaan anarkisesti ala hoitoa tarvitsevien lasten ja nuorten vanhemmat toimimaan. Vaatien sitä että sairaanhoitopuolen asioita hoidettaisiin asiallisemmin kuin nyt tällä hetkellä lasten suojelusossujen toimesta.
Järjestelmä on vain niiin läpeensä "paska" ettei lasten ja nuorten vanhemmilla
ole muuta TOIMIVAA tietä
saada lapselleen Suomessa apua ja tietttyjä terveydenhuollon palveluita!
Kyl sää sen sitten näät
kun omia kakaroita saat
ja jos joudut niille vielä jotain apua tai hoitoo hakeen....
tahansa, mutta poliittisten päättäjien ja erikoislääkäreiden tekemistä virheistä sinä et voi syyttää vanhempia. Kaikkien kasvattajien ei tarvitse olla minkään alan erikoislääkäreitä, mutta heidän taitonsa saa loppua sen myöntämiseen, että omat keinot on käytetty ja on viisautta ymmärtää hakea apua siinä vaiheessa. Tuo edellä kertomani kuvaus oli väärin toimivasta psykiatrian yksiköstä ja minä en totta totisesti ota virheekseni heidän väärinkäytöksiään.
Ota huomioon, että tämä on huostaanottopalsta ja hoidolliset huostaanotot ovat yksi piirre väärin toimivan lasten sairaalayksikön toimintatavoista sen lisäksi, että vanhempia ei kuunnella heidän esittämistään toiveista lapsen tutkimuksen ja hoidon suhteen. Vasta sen jälkeen kun mielestäsi epäonnistunut vanhempi onnistuu tappelemaan lapsen pois laittomasti toimivien viranomaisten otteesta, on mahdollista löytää lapselle sopivaa tutkimusta ja hoitoa.
Tämä on meidän tarinamme, enempää sinun ei siitä tarvitse tietääkään. Mutta sinun on ymmärrettävä se, että väärinkin toimivalla viranomaisella on aina valta, jonka edessä lapsen vanhemmat menettävät valtansa mihinkään toimimiseen, sekä oikeaan että väärään. Jos sinä jotain todella merkittävää haluat saada aikaan herättelylläsi, niin herättele ihmisiä näkemään se, miten väärin lapsia kohdellaan terveydenhuollon ja lastensuojelun toimesta. Se olisi todella uraauurtavaa työtä lasten parhaaksi!
Tiedän kyllä selviäväni, olen tiennyt sen siitä asti kun sain lapseni vapaaksi muutamassa kuukaudessa huostaanoton vankilastaan. Vasta sen jälkeen minulla oli mahdollisuus hakea apua, mikä toimii, siihen asti huostaanoton "hoito" pelkästään traumatisoi häntä. Niin kauan kun vanhemmilta ei viedä huostaanotolla oikeuksia toimia ja päättää lastensa asioista, heillä on mahdollisuudet selviämiseen, muuten ei. Eivät nämä asiat ole ollenkaan niin mustavalkoisia kuin saattaisi ensin kuvitella.
itsenäisesti ja itse vastuussa.
Ihminen on vuosituhansien kehityksen tulos, tässä ja nyt. Myös jo meitä edeltävien sukupolvien (esi-isien) huonot ajat näkyvät esimerkiksi geeneissämme (suuret nälkövuodet esim).
Jokainen yrittää parhaansa; toisten parhaansa yrittäminen on ihan toisentasoista kuin toisten. Jokaisella on oma vahva mielipiteensä ja näkemuksensä myös tästä asiasta......
Siinä olet todella oikeassa, ettei lapsia saa koskaan eikä ikinä ottaa "taisteluvälineiksi" esimerkiksi vanhempien avioero tilanteessa.
Mutta eipäs tämä nykyinen sosiaalitätien huostameininkikään enää kovin paljoa eroa lapsista riitelevien avioparien tilanteesta.
Ainoana erona tässä sossusodassa on
ettei sossulla ole mitään biologista sidettä "taistelun" kohtena olevaan lapseen tai nuoreen...
Kohta 1. pätee todella hyvin tähän keskusteluun koulumaailman laittomasta toiminnasta, missä lapsia pakotetaan ottamaan vastuu sellaisesta tilanteesta, joka aikuisten pitäisi hoitaa ja selvittää jo aina "etukäteen"!
Kohta 2. Jokaiselle lapselle voi kertoa myös ikäviä asioita tai huolia tai surujakin.
On vain aina otettava huomioon lapsen ikä ja kehitystaso ja seistävä vahvana aikuisena lapsen rinnalla ja tukena myös näissä vaikeissakin asioissa.
Lapsi "ansaitsee" aina molemmat vanhemmat; erotilanteessa ei ole parempaa vanhempaa;
on vain lapsen isä ja äiti.
kasvatustieteiden tohtorin kirjoitusta mielipidesivulla, niin olen kanssasi JYRKÄSTI eri mieltä.
Osa kirjoituksesta on nähtävissä täälläkin ketjussa "Ajatuksia vanhempana olosta...".
Nimenomaan ongelmalasten vanhemmat joutuvat antamaan itsestäänkin enemmän kuin tavanomaisen lapsen kasvattajat ja monta kertaa he sen tekevätkin. Ymmärtämättömillä ihmisillä kyllä tuntuu silti arvostelun sijaa löytyvän ja monesti perheeseen täytyy tutustua paremmin tilanteesta edes jotain ymmärtääkseen. Silloin kyllä suu yleensä laitetaan suppuun, mutta se tehdään vasta sitten, kun ensin on saatu esittää kaikki asiattomat arvostelut.
"Nimenomaan ongelmalasten vanhemmat joutuvat antamaan itsestäänkin enemmän kuin tavanomaisen lapsen kasvattajat ja monta kertaa he sen tekevätkin."
Lapsella ei ole syntyessään mitään ongelmia. Kaikki ongelmat mitä lapsi saa, tulee perheestä. Masennus periytyy, huutaminen aiheuttaa myös ongelmia. Ei voi mustavalkoisesti sanoa "ongelmalapset". Kaikki lapset ovat ainutlaatuisia, ja sen vuoksi heillä on oikeus olla täällä. Ongelmat on nähtävänä haasteina, sillä täydellisyyttä ei ole. Kaikissa perheissä on ongelmia. Minä olen lasten puolella tässä asiassa.
monen ns. ongelmalapsen taustalta.
"Ongelmalapsi" ei ole välttämättä todellakaan mikään "ongelma" omille vanhemmilleen tai läheisilleen
mutta hän muuttuu ympäröivän yhteiskunnan silmissä "ongelmaksi"
esimerkiksi juuri näiden synnynnäisten ja perinnöllisten "vikojensa" vuoksi!
Muutama lukemisen arvoinen teksti:
" .......Professori Keltikangas-Järvinen on huolissaan yhteiskunnassa kapenevasta niin sanotun normaalin ihmisen mallista. Hän nosti esille neuvolat ja koulut, joiden määrittelemä hyvän lapsen malli on yhä kapeampi. Kouluissa oikeaa temperamenttia mitataan käytösnumerolla ja neuvoloissa jo pienen lapsen syömisellä ja nukkumisella.
- Sen ymmärtäminen on jäänyt vain juhlapuheisiin, että ihmiset ovat erilaisia. Ymmärtämättömyys ja suvaitsemattomuus ovat lisääntyneet, arvioi professori Liisa Keltikangas-Järvinen.
.....
LINKKI JUTTUUN SANOMALEHTI KALEVA;
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=588877
...............
...............
YLEN AVOIN YLIOPISTO -sivulta
......
"Peruskoulussa käyttäytymishäiriöt on nähty pitkälti yksilön ongelmina
(yksilö ei sopeudu kouluympäristöön),
mutta viime aikoina on alettu huomata ongelmien mahdollisena syytekijänä myös oppimisympäristön ja opetusjärjestelyiden joustamattomuus (kouluyhteisö ei huomioi oppilaiden yksilöllisiä tarpeita)."
..................
Ihailen professori Keltikangas-Järvisen näkemyksiä ja sitä, että hän sentää pitää lasten puolta tässä samaan muottiin ahdettujen robotettejen ihanneyhteiskunnassamme. Me aikuisethan tässä valuvikaisia ollaan, kun emme pysty raivaamaan lapsillemme enempää tilaa vaan annamme jonkun ideoligisen virkamiespellen muotoilla ne raamit, mihin MEIDÄN lasten muka pitää sulloa. Pyrkimyksenä on saada lapsistamme muokattua mahdollisimman hyviä osia valtion tarpeisiin, sopeutuvia, kilttejä, kritiikittömiä ja yleisen mielipeteen kyselemättä nieliviä pikku muurahaisia, jotka sitten pyyteettömästi pyrkivät kohti jotain suurta yhteistä päämäärää. Kai tää on jo useamman sukupolven tuotos, kun nykyvanhemmat ovat samaa kaliberia eivätkä kritisoi omien lastensa kohtelua ja systeemiä, joka heidät nielee.
Aloittaja on oikeassa samoin kuin professori. Aikuiset olis jo hoitaneet asian kuntoon, mutta me vaan holhottuna sopeudutaan.
Kiltti lapsi ei ole välttämättä menestyvä.
"srcapille" mitä tässä täydellisten valtakunnassa aina ja joka paikassa toitotetaan ja markkinoidaan....
Kyllähän se suorastaan perk..seltä kuullostaa, jos joku stakesin eu....in kippojen paikasta puhuu samassa yhteydessä
kun puhutaan äärimmäisestä toimenpiteestä eli huostaanotosta ja siihen johtaneista syistä ...
että semmoinen suomi ja semmoinen maa.....
jos ollaan lastensuojeluvirkamiehen edessä..... poliisikin kun on virka-apua velvollinen antamaan niin mitäpä sitä tavallinen perheen äiti tai isä pystyy tai voikaan tehdä.... muuta kuin yrittää ja yrittää löytää sen toisen viranomaisen joka laittaisi tämän ensimmäisen viranomaisen ruotuun ja ojennukseen.
viranomaisten on valtakunta.
kaikki voima menee oikeutta, lain mukaista hoitoa, apua, tukea taistellesssa... ei siinä enää yhteiskuntaa lähdetä muuttamaan......
tällä hetkellä olevan neurologisten oireyhtymien lapset.
Ota vaikka googlettamalla selvää, mitä heillä on syntymähetkellään ja mitä ei, sitten voimme keskustella lisää asioista.
Aika mielenkiintoista tekstiä 19-v aseistakieltäytyjältä!!! Miten selität sellaisen asian jos lapsi syntyy sairaana ja äiti ei ole juonut, ei polttanut ja on urheilullinen. Onko silloinkin vika äidissä??? Tekeekö tämä äidistä huonon???
Minusta vain tuntuu että nautit vanhempien kiusaamisesta.
Olisin todellä tyytyväinen jos osaisit selittää miten päästä eroon synnynnäisistä ja perinnöllisistä sairauksista. Mutta vastaus ei saa olla: älä tee lapsia. Ei kaikki ole kotona opittua...
Ja jos todella olisit lasten puolella niin olisit voinut tehdä edes vähän taustatyötä ennenkuin tulet tälle palstalle vanhempia mollaamaan.
Kasva aikuiseksi.
"Miten selität sellaisen asian jos lapsi syntyy sairaana ja äiti ei ole juonut, ei polttanut ja on urheilullinen. Onko silloinkin vika äidissä??? Tekeekö tämä äidistä huonon???"
Minä en ole sanomassa että lastensa kasvatuksessa epäonnistuneet tai huonosti menestyneet vanhemmat olisivat jotenkin huonoja. Minä uskon että kaikki vanhemmat rakastavat lapsiaan ja haluavat heille parasta. He tekevät varmasti kaikkensa ja ovat valmiita uhrautumaan lastensa puolesta, en kiellä sitä ollenkaan, en missään tapauksessa. Mutta siitä asiasta, miten hän hoitaa, tukee, rakastaa ja kasvattaa lastaan, siitä hän on vastussa, ja syypää tuloksiin mitkä seuraavat siitä. Hänellä on omistussuhde lastensa elämästä ja tekee paljon valintoja heidän puolestaan. Jos hänen lapsensa juo, hän on vastuussa. Jos hänen lapsensa käyttää huumeita, hän on vastuussa.
huomioon, että lapsi ei koko kehityskaarensa aikana ole kenenkään muun kanssa tekemisissä kuin vanhempiensa kanssa.
Pientä rajaa!
Tyhmyydelläkin on sellainen.
voit sanoa tai arvioida
että vanhempi on kasvatuksessaan huonosti menestynyt tai epäonnistunut jälkeläisensä suhteen?
"......niistä huonoista tuloksista jotka he ovat aiheuttaneet....."
Jos vaikka lapsi on vankilakierteessä, käyttää huumeita tai tekee rikoksia, niin silloin vanhemmat ovat prosessissa epäonnistuneet lapsensa kasvatuksessa. Hyvin monessa tapauksessa vielä ei ole liian myöhäistä. Mutta jos on vaikka alkoholiongelmainen nuori, ja ajaa autoa kännissä, ja tappaa äidin joka on raskaana, niin silloin voidaan jo puhua 12 vuoden elinkautisest tuomiosta eli elämä on pilalla. Mikä antaa oikeuden jollekkin ajaa 2 tonnin painoista autoa kännissä yöpimeässä ?
kun meitä epäonnistuneita vanhempia ei yhden ainoaa kävelisi tämän planeetan pinnalla! Varmaan sodatkin siirtyisivät menneisyyteen, kun siihen onnelaan päästäisiin.
Nyt viranomaiset yrittävät ratkoa omiakin virheitään pelkillä huostaanotoilla ja suurin huolenaihe on tuntunut olevan, että osa huostaanotoista ehditään tekemään liian myöhään ja sijaisperheitä on liian vähän. Lapsia huostaanotetaan ja tungetaan ketä mihinkin paikkoihin, joita ei valvolta millään tavalla. Viime vuosina lastensuojelun ympärille on kehkeytynyt yritystoimintaa, jolloin paikat kilpailevat suorastaan huostaanotetuista lapsista, ei mitään väliä, millä syin heidät on viety vanhemmiltaan.
Mutta kun ei tämä systeemi nyt niin mahdottoman onnistuneelle näytä lasten kannalta tällaisenaankaan:
http://www.pelastakaalapset.fi/index.php?tiedote=37
"Huostaanotetun lapsen riski kuolla nuorena on suuri"
Tuon edellisen oivalluksen jälkeen on kehitetty Stakesin toimesta varhaisen puuttumisen projekti (VARPU), jonka tarkoitus oli alun alkaen löytää mahdollisimman ajoissa riskiperheet ennaltaehkäisevän avun piiriin. Varpu pohjautuu kuitenkin täysin epätieteelliseen menetelmään ja on alun hyvältä toimintaidealtaan kääntynyt suurelta osin perheitä vastaan nimenomaan tuolla ajattelulla, että "kaikki lasten ongelmat johtuvat vanhempien epäonnistumisesta tavalla tai toisella". Seurauksena huostaanottoluvut ovat räjähtäneet käsistä, eikä ongelmanuorten määrä ole vähentynyt hiukkaakaan. Myös ennaltaehkäisevä tuki unohtui monelta paikkakunnalta huostaanottotehtailun tuoksinassa.
Linkin toinen suuri oivallus oli se, että sijoituksissa on pyrittävä mahdollisimman suureen pysyvyyteen, mikä on johtanut laittomuuksien lisääntymiseen jopa kansainvälistenkin lakien suhteen. Jopa oman lastensuojelulakimme vastaisesti viranomaiset lupailevat pieniä lapsia pysyviin sijoituksiin ja yleensä lapset erotetaan hyvin tehokkaasti vanhemmistaan olosuhteisiin, joita ei tosiaan valvota millään tavalla.
Huostaanottovanhempia ei kuunnella, koska "he ovat kyvyttömiä näkemään virheitä itsessään". Mutta onneksi lasten pelastukseksi sentään neurologinen tutkimus, kuntoutus ja hoito ovat jopa Suomessa jo niin pitkällä, että toimivia neuropsykiatrian yksiköitä löytyy usealta paikkakunnalta, mutta ei ikävä kyllä vielä kaikilta. Nyt tärkein tehtävä lasten pelastamiseksi tältä katastrofaaliselta tilanteelta on saada mahdollisimman paljon tehokasta tietoa kaikille lasten parissa työtä tekeville, alkaen lastenneuvoloihin, päiväkoteihin, kouluihin ja jopa niihin psykiatrian yksiköihin, joissa nämä ongelmat kieltäydytään näkemästä.
Suurin ongelmia aiheuttava tekijä onkin se, että osa perinnöllisten neurologisten oireyhtymien oireista on samoja kuin tyyppi psykiatriassa luokitellaan kaltoinkohdellun lapsen oirekuvaksi. Tämä tiedon puute on johtanut siihen, että vuosien mittaan on tehty runsaasti ns. hoidollisia huostaanottoja aivan hyvistä perheistä, jotka johtavat siihen, että lapsi jää pahimmillaan täysin tarvitseman tutkimuksen ja kuntoutuksen ulkopuolelle.
Jos "ongelmalapsista" puhutaan, on merkittävin teko lasten auttamiseksi saada ensimmäisenä nämä lapset pelastettua huostaanotoilta. Mutta tarvittava tuki on saatava myös kouluihin, pelkkä lapsen lääketieteellinen kuntoutus jää torsoksi, jos hänen pitäisi opiskella olosuhteissa, jotka ovat hänelle mahdottomat.
Lapsen oikean kuntoutuksen alettua, on vanhemmille suurin apu monesti jo se vapauttava tieto - jonka he ovat sisimmässään tienneet jo vuosia - että on olemassa ryhmä lapsi, joiden kohdalla eivät toimi Kelttikangas-Järvisen opit lastenkasvatuksesta likimaainkaan 100-prosenttisesti. Lisäksi lapsi säästetään vääriltä terapiamuodoilta ja muulta väärältä kohtelulta, jonka kohteeksi he yhteiskunnassamme muuten joutuvat.
Kenen asialla olet? Syyllistät valmiiksi äidit ja asetut isien puolustajaksi. Mitä varten teit vastakkainasettelun äitien ja isien kesken. Tykkäät että isiä jotenkin on huonosti kohdeltu, joten arvailen tässä nyt, että olet mahdollisesti ruma tai muuten luotaantyöntävä nainen, eikä Sinulla ole menestystä miesmaailmassa, saatat olla epävarma uusperheellinen yms. asenteesi paljastaa Sinut ja varmaa on se, ettei Sinulla ole sinua tyydyttävää elämää itselläsi. Siitäkään huolimatta että olet joissakin asioissa oikeassa.
Oikeassa olet siinä, että vankilakierteeseen joutuneen nuoren kasvuympäristö on ollut huono. Mutta ota nyt hyvä ihminen järki mukaan solvatessasi, nimittäin siellä sijoituksessa sossujen huomasta tulleet lapset jotuvat huumeiden ja vankiloiden kanssa tekemisiin. Lasten elämä pilataan huostaanotoilla. Mikä antaa mielestäsi sossuille oikeuden pilata lapsia raastamalla väkisin heitä sijoitukseen tuottamaan rahaa. Samalla tavalla perhekodeille kuin sijaisperheillekin, ei tarvi sijaisperheiden yhtään yrittää hurskastella, sama motiivi se on sielläkin, joko palkka tai ylimääräinen raha vaikkapa talon lisäsiipeen, kesämökkiin tms.
Ja vielä sanon, että ässä tai ärrä -vian korjaamiseen ei tarvi odottaa yhteiskunnan apuja, täytyy olla aika tollo joka ei osaa lapselleen omalla suuvärkillään näyttää mitenkä ässä ja ärrä ulos tulevat oikeassa muodossa. Siihen minulla on mielipide ja sen on että nämä vanhemmat eivät koe olevansa vastuussa lapsistaan, vastuu on muilla vaikkapa eron toisella osapuolella ja mikäli lapset olisivat hänellä puhevikoja ei olisi. Kunhan on lapset vaatinut, vastuun sysää toiselle puolisolle joka ei edes lapsen kanssa arkea elä.
Ei kovin lohdullinen tutkimus, mihin linkki tuossa ylempänä annettiin.
Eikä ole kuulunut mitään, että olisi saatu lohdullisempaa tutkimusta aikaan noiden vuosien jälkeen.
Sekin on tutkittu ja todettu, että lastensuojelu käyttää vääriä työmenetelmiä ym. soopaa löytynyt heidän työtavoissaan, mutta NIITÄ ei muuteta millään tavalla...
Vai senkö takia ei muuteta työtapoja, koska on niin edullista kuitenkin yhteiskunnalle, kun kuolevat nuorena, niin ei syrjäytyneiden nuorten aikuisten auttamisesta aiheutuvat kulut ehdi niin suureksi muodostuakaan?
Ku ennen vanhaan sanottiin että sinun lapsesi eivät ole sinun . Jiiiihaaaa!!!!
Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,
Minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
Mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa teidät voimallaan,
jotta hänen nuolensa sinkoaisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin.
Sillä samoin kun Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät,
Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.
Kahlil Gibran: Profeetta
Vaikka eivät ole meidän lapsiamme, vaan elämän kaipuun tyttäriä ja poikia, niin kyllä täällä kovasti meitä jaksetaan syyttää kaikista lasten epäonnistumisista.
Lapsen kasvatus sinällään on aivan samanlaista, lapsen perustarpeet ovat samat (tavallisista lapsista puhuttaessa), joka kasvattajalla on omat onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksensa.
Mutta näillä palstoilla asiat VÄÄRISTELLÄÄN niin, että omat vanhemmat ovat täysiä epäonnistujia ja vieraat kasvattajat onnistujia. HAH-HAH! Sanotaan, että sitten kun ei viimeiseen 5 vuoteen ole tehty yhtään rikosilmoitusta vieraita kasvattajia kohtaan, ei yhtään hoitovirhekantelua yhdestäkään maailmanlopun laitoksesta, jota lastensuojelupaikaksi kutsutaan, niin SILLOIN voidaan HARKITA asiaa, että vieras kasvattaja olisi onnistunut työssään.
Eihän niitä helvetin paikkoja saa valvoa edes, ettei vain PERHErauha häiriinny!
VALHEITA SAASTAA RAHANAHNEUTTA VILPPIÄ RIKOKSIA LAINRIKKOMUKSIA = suomalainen lastensuojelu