Oletko

edelleen ja saan näpeilleni silloin tällöin. Varsinkin nuoruudessa tuli pari pahaa takaiskua, mutta niistähän pitää ottaa opikseen, eikä katkeroitua.

Raha-asioissa minua ei huijata, mutta vilpittömänä ihmisenä olen joutunut pettymään, kun uskon muidenkin olevan yhtä vilpittömiä ja "ihania".

ei mahda mitään.
Elämä potkii milloin mitenkin, mutta yleensä huonosti.
Kattelin eilen Suomi- Kanada peliä ja selostaja sanoi, ettei Suomi saa koskaan edes onnella maalia tai jotain sinnepäin.
Niin minäkin ajattelin.
En saa koskaan mitään helpolla, kaikki menee ensin suokuoppaan ja sieltä yritän kiivetä vähillä voimillani ja etenkin nyt tuntuu siltä, että en nouse, liun vain alemmas.

ja sinisilmäinen.
Eniten olen ollut pettynyt uusiin viimeisten reilun kahden vuoden aikana tapaamiin ihmisiin.
Kun se aika koittaa, jätän heidät arvoiseensa seuraan = itsensä, sillä heidän mielipiteet minusta eivät merkitse pätkän vertaa.
He ovat olleet minulle vain "bussipysäkki" muitten
joukossa.
Enään en luota kuin aivan lähimpiin eikä muilla ole merkitystä.
Tässä tapauksessa olisi kuitenkin ollut syytä noudattaa sanontaa "pidä ystävät lähdellä, mutta viholliset vielä lähempänä"