En ymmärrä tätä nykyvoihotusta unikouluista, perhepedeistä, eroahdistuksesta, luomusynnytyksestä, värikylvyistä, vaipattomuudesta, yms!
Minä synnytin ensimmäisen lapseni syksyllä -06. Minulle oli aivan sama, miten synnytän, kunhan lapsi saadaan turvallisesti maailmaan.
Alusta asti oli selvää, että lapsi nukkuu omassa sängyssään. Lapsi on nukkunut yönsä hyvin ilman sen kummempia nukuttamisrituaaleja ja on iloinen, onnellinen ja tyytyväinen lapsi.
En tiedä, onko meillä vaan käynyt aivan uskomaton onni, että lapsemme on tuollainen kuin on: kehitykseltään normaali, kaikkiruokainen ja yönsä läpensä nukkuva enkeli vai olemmeko vain osanneet vaistomaisesti tehdä asiat "oikein", vaikka ensikertalaisia miehemme kanssa olemmekin.
Kun lukee näitä tekstejä täällä ja muillakin keskustelupalstoilla, tulee mieleen, etteivätkö nykyvanhemmat uskalla luottaa omiin vaistoihinsa ja kykyihinsä vanhempina? Vai onko tosiaan niin, ettei joitakin lapsia saada nukkumaan kuin jonkin unikoulun avulla? Miksi unikouluun loppujen lopuksi joutuu menemään? Olisiko vanhempi voinut tehdä jotain välttääkseen sen? Entä perhepeti? Eikö se juuri luo eroahdistusta, kun lapsen on aika siirtyä omaan sänkyyn? Vaipattomuutta en ymmärrä alkuunkaan, joten siihen en viitsi edes puuttua.
Ehkä me tosiaan olemme onnekkaita, ettei meidän tarvitse ymmärtääkään näistä alussa mainitsemistani asioista mitään, mutta en usko, että lapsemme jää mistään oleellisesta paitsikaan, vaikkemme ymmärrä. Me keskitymme ennemmin elämään kuin trendeihin.
Hyvää kevättä ja nauttikaa lapsistanne!
Minä synnytin ensimmäisen lapseni syksyllä -06. Minulle oli aivan sama, miten synnytän, kunhan lapsi saadaan turvallisesti maailmaan.
Alusta asti oli selvää, että lapsi nukkuu omassa sängyssään. Lapsi on nukkunut yönsä hyvin ilman sen kummempia nukuttamisrituaaleja ja on iloinen, onnellinen ja tyytyväinen lapsi.
En tiedä, onko meillä vaan käynyt aivan uskomaton onni, että lapsemme on tuollainen kuin on: kehitykseltään normaali, kaikkiruokainen ja yönsä läpensä nukkuva enkeli vai olemmeko vain osanneet vaistomaisesti tehdä asiat "oikein", vaikka ensikertalaisia miehemme kanssa olemmekin.
Kun lukee näitä tekstejä täällä ja muillakin keskustelupalstoilla, tulee mieleen, etteivätkö nykyvanhemmat uskalla luottaa omiin vaistoihinsa ja kykyihinsä vanhempina? Vai onko tosiaan niin, ettei joitakin lapsia saada nukkumaan kuin jonkin unikoulun avulla? Miksi unikouluun loppujen lopuksi joutuu menemään? Olisiko vanhempi voinut tehdä jotain välttääkseen sen? Entä perhepeti? Eikö se juuri luo eroahdistusta, kun lapsen on aika siirtyä omaan sänkyyn? Vaipattomuutta en ymmärrä alkuunkaan, joten siihen en viitsi edes puuttua.
Ehkä me tosiaan olemme onnekkaita, ettei meidän tarvitse ymmärtääkään näistä alussa mainitsemistani asioista mitään, mutta en usko, että lapsemme jää mistään oleellisesta paitsikaan, vaikkemme ymmärrä. Me keskitymme ennemmin elämään kuin trendeihin.
Hyvää kevättä ja nauttikaa lapsistanne!
Vastaukset 46
Vanhimmat
Meillä on tullut neuvolan kautta muutaman naisen ystäväpiiri, jonka kanssa tapaamme kuukausittain. Meillä lapsi on ainut joka nukkuu yönsä ja meidän tyttö nukkuu omassa huoneessaan. Muut ovat pitäneet vieressä tai samassa huoneessa vieläkin (lapset 10kk). Hellyyttä ja läheisyyttä pitää antaa päivällä, yö on nukkumista varten. Luetaan liikaa kaiken maailman ohjeita ja neuvolatätejä pidetään tietäjinä (kaikilla eri mielipide) kun pitäisi vaan luottaa omaan vaistoon! Tietysti vakavissa asioissa kääntyä esim neuvolan puoleen..
Sanosin että vauvoja on samallalailla jokajunaan kuin aikuisia. Ei kaikki aikuisetkaan ole tyytyväisiä, kaikkiruokaisia, tai yönläpi nukkuvia enkeleitä... hehheh Voi olla että herätit nukkuvan pedon tällä kirjoituksella ;)
Eroahdistus ei johdu ainostaan siitä että nukkumapaikka vaihtuu. Erohan tulee myös siinä että päivällä ollaan yhdessä ja yölläei olla yhdessä. Ahdistus alkaa kun vauva kehittyy ja tulee tietoiseksi siitä. Olenko oikeilla jäljillä? Unikouluun laitetaan kun ei enää keksitä mitään muuta keinoa saada lepo koko perheelle. Lapsi ei ole kone , minkä voi ohjelmoida nukkumaan , heräämään, syömään ja juomaan. Ei hyvät vaistot vaan aina riitä.
Olette hyvin hyvin hyvin onnekkaita koska olette saaneet ns. helpon vauvan, tyytyväisen vauva. Nauttikaa! Hoidosta ja varmoista otteistakin riippuu paljon, mutta luulisin että miltei kaikki äidit sitä vauvoilleen tarjoavat, "helpoille ja vaativille".
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä se ettei vauva ole aina se suloinen helppohoitoinen nyytti. Jokaisesta kasvaa ovela pieni kotiterroristi , valmiina uusiin jekkuihin ;) ;) :D
Olen ensimmäisen synnytykseni jälkeen kaikilla muilla kerroilla itse halunnut aktiivisesti valita turvallisen ja minulle niin fyysisesti kuin henkisestikin sopivan rauhallisen synnytystavan.
Olen myös nukuttanut kaikki lapseni perhepedissä ja kaikki ovat sen kummemmin ahdistelematta aikanaan siirtyneet omaan sänkyynsä, huoneeseensa (ja osa jo omiin koteihinsakin) nukkumaan.
(Kaksi nuorinta yhä perhepedissä vielä muutaman vuoden)
Nukuttamisrituaalejakin on ollut ja yhä on. Luemme mielellämme iltasadun.
Vaippoja olen käyttänyt lähinnä omasta laiskuudestani ja mukavuudenhalustani, mutta en milään lailla paheksu niitä jotka vaipattomuuden valitsevat.
Ja iloisia, onnellisia ja tyytyväisiä lapsia on, kehitykseltään normaaleja (tosin se on tietenkin onnenkauppaa - esim neurologista sairauksista vanhempien syyllistäminen on eräänalinen omahyväisyyden tai mauttomuuden huippu) ja kaikkiruokaisiakin.
Olenko siis tehnyt jotain "vaistomaisesti ainoalla oikealla tavalla" vai onko vain niin että on monia hyviä tapoja olla vanhempi ja pointti on kunkin löytää itselleen sopiva?
Kaunista kevättä kaikille.
;-)
Meillä on 6kk tyttö, joka päivisin on aina ollut iloinen ja tyytyväinen. Hänellä oli koliikki ja vatsavaivoista johtuen nukahtaminen on ollut TODELLA vaikeaa. Hän on koko elämänsä herännyt yöllä tunnin välein ja päivälläkin nukkuu päiväunia heräillen 10 minuutin välein. Koliikki yleensä loppuu 3 kk iässä, mutta kaikki vauvat eivät ole mitään standardi-vauvoja. Meillä se ei loppunut siihen ja lisäksi oli yöllä kovia ilmavaivoja. Nykyään vatsavaivoista ollaan päästy tarkan ruokavalion ansiosta, mutta heräilyt jäi. ELI JOS HERÄILET PUOLI VUOTTA TUNNIN JA VÄLILLÄ PUOLEN TUNNIN VÄLEIN OLET TAATUSTI HALUKAS VAIHTAMAAN MUIDEN KANSSA KOKEMUKSIA, JOTTA LÖYTYISI JOKIN KONSTI MILLÄ SAADA VAUVA NUKKUMAAN! Tiedän että monilla on vielä pahempaa. Kannattaa siis olla onnellinen siitä terveestä ja tyytyväisestä vauvasta. Muiden arvostelu on kuitenkin aika helppoa!
Ei ollut tarkoitus ärsyttää. Olen vaan miettinyt, kuinka paljon olisi mahdollista ennaltaehkäistä kaikkia vaivoja, joita vauvoilla nykyään (ja ennenkin) ilmenee. Mistä koliikki johtuu? Miksi se toisia vauvoja vaivaa ja toisia taas ei? Voiko äiti jollain tavalla "aiheuttaa" sen raskausaikana vai onko se vaan vaiva, joka joko tulee tai ei tule vauvalle ilman mitään syytä?
Minä lähinnä tarkoitin tuolla "en ymmärrä"-kommentilla sitä, kun mielestäni liian herkästi lapsi viedään kaiken maailman unikouluihin heti, jos tulee muutama uneton yö (en tarkoita tällä nyt sinua, puoli vuotta on eri asia kuin muutama yö!). Tunnen ihmisiä, jotka myös eivät tunnu yhtään kestävän lapsen itkua, heti lykätään tutti tai tuttipullo suuhun! En minä sitä tarkoita, että lapsen tulisi antaa lohduttomasti itkeä, kyllä minäkin lohdutan lastani hänen itkiessään, mutta annan hänen myös itkeä itkunsa loppuun ilman vaimentamista.
Jotenkin on tullut sellainen kuva joistakin vanhemmista, että lapselle pitäisi alusta asti olla kauheasti kaiken maailman virikkeitä, muskareita, värikylpyjä, kielikylpyjä, yms. Miksei lapsen anneta enää olla lapsi, kehittyä omaa tahtiaan? Eikö enää riitä, että äiti lauleskelee ja leikkii lapsensa kanssa? Vai eikö nyky-äidit enää jaksa/viitsi/osaa viihdyttää lapsiaan?
Meitä on niin moneksi ja hyvähän se varmaan on, että on vaihtoehtoja, jos omat keinot eivät riitä. Pointtina on lähinnä se, annetaanko nykyään liian helpolla periksi?
Ps. Vaikka meillä onkin ns. helppo lapsi, en pidä häntä minään standardi-vauvana. Ei sellaista olekaan, jokainen vauva on oma ihana yksilönsä omine tarpeinensa, kyllä minä sen sentään ymmärrän. :) Eikä arvostele, tuon vain julki omia ajatuksiani ja mielipiteitäni. Se kai on vielä sallittua?
Itse olin raskausajan niin tiptop kaikilta osin, juuri sen vuoksi että sitten ainakin tiesin että jos vauvalla on jotain vaivaa, niin se ei johdu varmasti mistään tupakoinnista, alkoholista yms. Kieltämättä joskus ärsyttää, kun joku tupakoiva ja viinilasillisia siemaileja äiti saa sitten sellaisen hyvin nukkuvan ja mahavaivattoman vauvan......
Mahavaivojenhan sanotaan johtuvan suoliston kehittymättömyydestä. Jossain muissa maissa sitä ei kuulemma esiinny niin paljon kuin kehittyneimmissä maissa, syy voisi löytyä ravinnostakin. En tiedä, pitäisikö seuraavassa raskaudessa pitää jotain vegaanilinjaa että lapsi ei kärsisi mahavaivoista. Maitohan ei ole mikään aikuisen ihmisen ravintoon luonnollisesti kuuluva - suurin osa maailman ihmisistä ei juo maitoa.....
Älä imetä sitä seuraavaa vauvaa taukoamatta. Tottakai tulee mahavaivoja, jos koko ajan imetetään. Suolistoon kertyy ilmaa, eikä muutenkaan ole hyväksi totuttaa vauvaa siihen, että kaikki vaivat hoidetaan maidolla. Vauvat kitisevät muitakin asioita kuin nälkäänsä.
Hoh-hoi-jak-kaa.
Tutti on tissin korvike ja kuule niitä mahavaivoja on ei-imetetyilläkin.
..että minä en juonut raskausaikana maitoa (en voi juoda siitä tulevan vatsakivun takia), ja lapsi on ollut helppo, täysin vatsakivuton ja vaivaton tämän 9kk:n ajan. Käytin kyllä muita maitotuotteita (juusto, piimä)
Voihan siinä olla joku yhteyskin..who knows?
perhepetiä testailemaan. Ne oli ihan ne ikiomat vaistot, jotka tässä tapauksessa sanoivat, että vauvan paikka on mun vieressä!
Ei sun onneks tarvii kaikkee ymmärtää...mut kai me muut saadaan toimia niinkuin parhaaks nähdään. Meillä nukutaan perhepedissä ja hyvin nukutaankin. Ja jos se ei meidän unia vie niin kuinka se jonkun muun unet voi viedä???
Ja kun kovien masukipujen aikaan poika ei nukkunut kuin sylissä mahallaan, niin omaan sänkyynkö olis pitäny laittaa huutamaan?
Ja toiseks kaikki lapset ei vaan nuku omassa sängyssä.
Ja ehkä teillä on käynyt niin hyvä onni, että olette sellaisen enkelin saaneet, olkaa onnellisia siitä.
Ja olen minäkin onnellinen omasta pikku pallerostani, mutta oltais me ilman niitä vatsavaivojakin pärjätty.
jestas,sehän on itsestään selvää ettei kaikkien vauvat ole samanlaisia..kyllä meilläkin nukutaan perhepedissä,enkä vaihtaisi sitä mihinkään!! ei se eroahdistus siitä johdu,ei todellakaan!
meille sanoi lastenlääkäri että kaikki normaalit lapset "harrastavat" jossain vaiheessa eroahdistusta! ja tuolla en nyt tarkoittanut että jos ei kaikkien lapset niin tee,niin eivät ole normaalejä.vaan niin meille sanottiin.
jotkut vauvat esim sekoittavat päivän ja yön,silloin pidetään unikoulu (toki myös muista syistä) ihmettelen hieman tuota ap:n teksitä,jotenki vihamielinen ja aika epäloogisia kysymyksiä!mutta tämä oli vain MINUN mielipiteeni!
vaan lähinnä ärsyyntynyt vanhempiin, joille trendikkyys on tärkeämpää kuin lapsi. Lapsihan ei vielä vauvana osaa sanoa, haluaako hän ylipäätään muskareihin, perhepetiin nukkumaan tai olla vaipaton.
Nykypäivänä tuntuu olevan suorastaan välttämättömyys seurata orjallisesti kaiken maailman trendejä ja jos et niin tee, olet huono äiti. Toisinaan täällä tuntuu siltä, että teit niin tai näin, olet huono äiti...
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, minulla omaani.
en ole se jolle viestisi suuntasit,piti vaan tulla ihmettelemään että luuletko ihan tosissasi,että vauvat nukkuu perhepedissä,käyvät potalla jne trtendikkyyden takia? hyvät hyssykät sentään!!
meillä poikanukkuu aamuyöstä meidän välissä,koska nojo,eihän minun tarvitse perusteluita tähän kirjotella,mutta nukkuupahan vaan,ja ei nuku missään yhtä hyvin kun meidän välissä.omasta kokemuksestani pienenä,muistan hyvinkin että äidin ja isän väliin oli aivan ihana kömpiä sillon kun ei esim uskaltanut nukkua omassa sängyssä tai muuten vaan teki mieli olla lähellä äitiä ja isää.vauvathan hakee turvaa,ja mistä sitä muualta saakaan yhtä hyvin kun omien vanhempien vierestä=)?
pottaliuhan on kaiken järjen ja logiikan mukaan viihtyisempää,jos lapsi kerta potalla viihtyy,jos potalle joutuu pakottamaan on asia aivan erikseen.kenen mielestä nyt olisi kivaa omassa pissassa tai kakassa olla ennenkuin joku vipan vaihtaa?!
muskarista en tiedä mitään,oma lapsi ei käy missään "vauvanharrastuksissa",en tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia.sosiaaliset taidothan siellä kehittyy!
mutta niinkuin mainitsit,täällä kun tekee joko niin tai näin,se on "väärin",ja joku on aina tekemässä asiat paljon paremmin=) (mukamas)
no mutta,hyvää kesää vaan kaikille=)
Minä myönnän, että minä en uskaltanut ottaa lastamme perhepetiin. En olis uskaltanut itse nukkua laisinkaan, koska olisin pelännyt kääntyväni nukkumaan lapseni päälle. Lapsemme nukkui aluksi vuokrasängyssä sänkymme vierellä ja 4 kk ikäisestä eteenpäin omassa pinnasängyssään makuuhuoneessamme. Omaa huonetta lapselle ei valitettavasti ole, koska asumme vielä toistaiseksi kaksiossa.
Vaikka lapsemme onkin alusta asti ollut ns. unelmalapsi, en odotakaan sen välttämättä jatkuvan. Meillä vaan on tähän asti kaikki jotenkin sujunut omalla painollaan. Vaikka ensimmäisestä lapsesta onkin kyse, eikä meillä pahemmin kummallakaan ole ollut kokemusta pienistä lapsista, kyllä sitä vaan on jotenkin osannut tehdä asiat "oikein".
Nykypäivänä vaan tuntuu, että jopa vauvoille asetetaan tiettyjä tavoitteita, että vanhemmat suorastaan kilpailevat, miten etevä vauva kenelläkin on ja kuinka kultturellit harrastukset vauvalla (!) jo on.
Tottahan se on, että meillä jokaisella on yleiset sekä omat käsitykset "normaalista". Minä vaan toivoisin, että vauvat saisivat olla "vain" vauvoja, kehittyä kaikessa rauhassa, omaan tahtiinsa, kukin tavallaan.
Ehkä sohaisin muurahaispesää ja pahasti, mutta nämä ovat vain ajatuksiani ja mietteitäni nykypäivästä.
Oletko edes lukenut vaipattomuudesta? Olet tosiaan siltä osin nykyäippä, että vaipat, etenkin kertakäyttöiset ja se, että lapset kiedotaan niihin, ovat todellakin sitä nykyaikaa. Muissa maissa, joissa ei ole kaikkeen mahdolliseen toimeen moderneja ja arkea "helpottavia" tekijöitä, äidit toimivat vaistojensa varassa ja ihan luonnollisesti pissattelevat vauvojaan. Itselläni on jopa järkyttynyt olo siitä, miten meillä vauvat tuupataan vain kertakäyttövaippoihin eikä missään kerrota sitä, miten yksinkertaista vauvaa on pissatella. Meillä vauva pienestä pitäen pissaili ja kakkaili hoitopöydällä vaipanvaihdon yhteydessä, mutta kiitos yhteiskunnan viestin en osannut lainkaan käyttää äidinvaistojani ja tajuta, että vauva tekee sen tietoisesti kun saa olla ilman vaippaa ja kiedoin hänet kertisällötyksiin 4kk ajan, kunnes luin aiheesta ja heräsin.
Perhepeti. Tässäkin käytän nimenomaan äidinvaistojani. Vauva joka on itkeskellyt aamuyön tunneille pienenä, on ollut erittäin luonnollista pitää lähellä ja vieressä nukkumassa. Hän saa kivuttomista siirtyä omaan sänkyynsä sitten kun on siihen valmis, olkoot sitten vaikka 10-vuotias, me emme tarvitse unikouluja.
Kaltaisesi kirjoituksista tulee sävy, että ne ihmiset joilla on itkeviä vauvoja tekevät jotain väärin. Siltä kyllä tuntui välillä alussa. Kunnes mahavaivat yhtäkkiä loppuivat alle 3kk ikässä. Sain todistuksen siitä, että se ei johtunut meidän hoitotaidoistamme. Sitten nukahtamisvaikeudet jatkuivat. Vauva oli väsynyt, mutta vaikka mitkä temput olisi tehnyt niin nukahtamista ennen saattoi olla parikin tuntia huutoa, niin päivä- kuin iltaunillekin. Jostain syystä meidän vauvamme ei ollut sellainen nukahtamisautomaatti, että nukahtaa vain sänkyyn laittamalla (kuten teillä tuntuu olevan). Sittemmin sekin on helpottanut. Olin kyllä tosi yllättynyt kun ensimmäistä kertaa vein neitin nukkumaan ja hän simahti 5 minuutissa.
Lapset ovat erilaisia. Ole onnellinen, että teillä ei ole ollut mitään hankaluuksia mutta muista, että muilla niitä voi olla eikä se tee kenestäkään taitamatonta vanhempaa..!
että vanhemmat olisivat jotain tehneet väärin, jos lapsi itkee. Ihmettelin vaan sitä, kun olen tavannut vanhempia, joilla lapsi kun vähänkään älähtää, alkaa kauhea hyssyttely ja tungetaan tuttia tai tuttipulloa suuhun, vaikka lapsi olisi juuri syönyt. Miksi lapsi ei saisi itkeä, sitä en ymmärrä.
Sinulle vaipattomuus on luonnollista, minulle taas on "normaalimpaa" käyttää lapsellani vaippoja, niitä kertisällötyksiäpä hyvinkin. Ilmakylpyjäkään en ole sen kummemmin lapselleni antanut ja silti iho on pysynyt hyvänä. En lähde sotimaan tästä aiheesta. Ja olen uteliaisuuttani lukenut aiheesta, ei siltikään koskettanut minua, joten se siitä.
Minä hellin ja sylittelen lastani pitkin päivää, joten nukkumishetket hän saa olla omassa rauhassaan ja niin hän tuntuu haluavankin olla.
Meillä on todella käynyt onni, kun olemme välttyneet pahemmilta vatsavaivoilta, yms. Tiedän myös sen, ettei toinen lapsi (jos meille sellainen suodaan) ole välttämättä laisinkaan samanlainen helppo tapaus kuten tämä ensimmäinen. Sitä murehditaan sitten kun/jos sen aika on. :)
Ps. Eivät jotkut nykyvanhemmat ole välttämättä taitamattomia, he eivät vaan tunnu uskaltavan luottaa itseensä vanhempina.
Jos ei aikuisetkaan ole kaikki samasta muotista, niin ei ole vauvatkaan. Sellaiset luonteenpiirteet kuin tyytyväisyys ja tyytymättömyys, kärsimättömyys jne näkyy jo synnytyssairaalassa, sanoo vanhemmat kätilöt. Kärsimätön lapsi ei tyytyväisenä katsele, tuleeko valmista vai ei, vaan se on saatava nyt ja heti ja perästä kuuluu, jos se NYT vie liian kauan. Toinen on ujo, toinen vilkas, toinen viihtyy itsekseen ja toinen seurassa, toinen on rohkea, toinen pelokas... Ei ole vain yhdenlaista aikuista eikä yhdenlaista lasta. Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Ei edes samassa perheessä. Mun veli on nukkunut 8 h päiväunet ja yöunet päälle ja minä en ole nukkunut päikkäreitä kuin pakolla ja alle vuoden vanhana jättänyt nekin pois. Että menikö samalla äidillä vaistot sekaisin, kun ei enää yhtäkkiä osannutkaan toimia oikein nukutuksissa?
Meidän poika nukkui perhepedissä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kitisi koko hereilläoloajan 7,5-kuiseksi, kun ei hetkeä viihtynyt yksin eikä ilman järjestettyä ohjelmaa. Nukkumaan jos yritti saada omaan sänkyyn, niin ennen paloi äidillä hermo ennen kuin poika nukahti omaan sänkyyn ja nälkäkin siinä ehti jo tulla uudelleen, sen verran periksiantamaton luonne pojalla. Ekaan 2 kuukauteen ei nukkunut ainoitakaan päiväunia ja myöhemminkään ei ku max. 15 min ilman äitiä. 1-vuotias kyl nukkuu jo 3 h päikkäritkin omassa sängyssä, että mistä eroahdistuksesta sä puhut?
Todellakin olette olleet onnekkaita, mutta ehkä te vielä saatte toisenkin lapsen, joka opettaa sitä toistakin puolta lapsenhoidosta.
Sehän on niin helppoa itsetyytyväisenä ihmetellä muiden tapoja joitaa lapsensa.
Tuollaisille toivoisin vain mahdollisten seuraavien lasten/lapsen kohdalle pikkasen haastavampaa tapausta, jotta ymmärtäisit tätä elämää pikkasen paremmin. VAUVAT OVAT ERILAISIA!
Ja siihen ei vaikuta äidin tekemiset tai tekemättä jättämiset. Mites muuten samassa perheessä samoilla metodeilla niin erilaisia vauvoja??
Toivottavasti elämä opettaa, tuollainen itseriittoisa lässytys kun on vain niin rasittavaa, ja uskomattoman lapellista!
ihan yhtä mukavaa elämää kuin sinä minulle!
Ja onneksi olkoon, onnistuit tavalla tai toisella tulkitsemaan tekstini juuri niin kuin ei ollut tarkoitus.
Vauvat ovat erilaisia, jopa samassa perheessä, en minä sitä ole kyseenalaistanutkaan. Mutta kyllä äitien tekemiset ja tekemättä jättämiset myös VAIKUTTAVAT lapseen joko positiivisesti tai negatiivisesti. Tietyt ominaisuudet periytyvät, tietyt opitaan.
>>>>>>>>>Ja onneksi olkoon, onnistuit tavalla tai toisella tulkitsemaan tekstini juuri niin kuin ei ollut tarkoitus. >>>>>>>>>>>>>>>>
Olisko tuo sun alkuperäinen teksti ollut sitten niin kirjoitettu, ettei siitä se sun "tarkoitus" käynyt ilmi? Vaikka oothan sä sitä sanomaa lieventänyt sen jälkeen muissa postauksissa. Mutta musta vika ei ole jokaisessa lukijassa vaan sä olisit ehkä voinut valita sanasi tarkemmin.
Onnea vielä helposta vauvasta!
perehtyä vauva- ja perhelehtiin. Huutoa ei ole opittu eikä siihen voi vanhemmat paljon vaikuttaa. Jos on vaativa lapsi, se huutaa, jos on huutaakseen, hoitipa sitä kuka vain. Tästä saa lukea lehdistä. Ja asiantuntijan neuvo on, että silloin vanhempien tehtävä on huolehtia omasta jaksamisestaan. Vaativalle vauvalle saa ja pitää antaa periksi. Toinen tarvitsee läheisyyttä ja turvaa enemmän kuin toinen. Toinen tykkää isonakin halia ja suukotella, toista se yököttää.
Jotenkin tuota sun tekstiä lukiessa loistaa sellainen sinisilmäisyys ja maailmankuvan katsominen ruusunpunaisten lasien läpi. Paljonko sulla on ikää? 16?
Kyllä vauvan tyytyväisyyteen pystyy äiti vaikuttamaan. Luin kerran tutkimustakin (tästä oli vauvalehdessäkin silloin juttua)jossa puhuttiin siitä kun on sensitiivinen äiti on vauvakin rauhallinen ja tyytyväinen. On toki poikkeuksia ja lapset ovat erilaisia mutta olen silti samaa mieltä tutkimuksen kanssa että itse pystyt aika pitkälti vaikuttamaan siihen onko vauva "helppo" (niinkuin täällä puhutaan)..
tyytyväisten vauvojen äiti x3!!
Vauva-lehden ja KaksPlus-lehden tilaajana katson olevani "perehtynyt" lukija.
Ympäristö myös vaikuttaa lapsen viihtyvyyteen ja varmasti siihenkin, huutaako lapsi vai ei. Toki toiset lapset herkemmin ilmaisevat pahaa oloaan/kipua/puutetta, mutta kyllä se huutamisen syy voi löytyä ympäristöstäkin (vanhempien kireät välit, tms.).
Myönnän, että olin varautunut vaatimampaan vauvanhoitoon ja ehkä siksi olenkin onnistunut saamaan "vaalenpunaiset lasit" silmilleni ihan huomaamatta. Sinisilmäisenä en kuitenkaan itseäni pidä. Ikä on jo lähempänä 4-kymppiä, joten elämää on tullut katseltua kantilta jos toiseltakin.
Jos tuo sun vaistovanhemmuus on tolla asteella ja elämässä noin perehtynyt ja kokenut, niin ei yhtälö täsmää. Ei osunut eikä uponnut. Sorry.
Siis tosta sun päätelmästäsi saattoi tulkita, että lehtiä lukeneena ja kokeneena ihmisenä olet vetänyt johtopäätöksen, että vaativan vauvan huuto johtuu huonoista kotioloista ja riitaisasta perheestä.
Et tullut ajatelleeksi, että se jatkuvasti tyytymätön lapsi voi aiheuttaa niitä kireyksiä sinne vanhempien väleihin, kun molemmat väsyy?
Ja toki se ympäristö vaikuttaa viihtyvyyteen vauvallakin. Meidän vauva ei koskaan viihtynyt ympäristössä, jossa ei ollut vilinää ja vilskettä ja actionia non-stop 24 h vrk:ssa.
kun olet selventänyt ajatuksiasi viestiisi vastanneille, koska jopa minua osa tuosta alkuperäisestä viestistä alkoi ärsyttää.
Tajusin kyllä sinun pointtisi, jonka mukaan (jos oikein ymmärsin) vauvanhoito voisi olla paljon helpompaa jos ei liikaa yritettäisi kaikenlaista "hömpsötystä" ja hoidettaisiin lapsi maalaisjärjellä rauhallisessa ilmapiirissä ja ympäristössä. Ihan järkeenkäypää ja saattaa perää ollakin, mutta ei kyllä aina. Uskon, että te olette osanneet tehdä asiat vauvanne kanssa oikein. Se mikä passaa teidän vauvallenne, ei kuitenkaan toimi toiselle. Sisaruksetkin ovat usein hyvin erilaisia, eli jos perheenlisäystä suunnittelette, saatatte yllättyä.
Kyllä minäkin olen miettinyt pääni puhki mitä olisin voinut tehdä välttääksemme tytön kovat vatsavaivat. Koliikin syytä kun ei ole keksitty, jotkut eivät myönnä ns. koliikkia olevan olemassakaan. Tietenkin mietityttää josko stressi tai ruokavalio raskausaikana olisi vaikuttanut asiaan. Itse olen lakto-ovo-vegetaristi. Mietityttää olisiko sittenkin pitänyt syödä lihaa...ja kuten Jihuuu mainitsi, voisiko lehmänmaidolla olla osuutta asiaan? Jouduin työsuhde-asioiden vuoksi pitämään raskauden salassa töissä ja vasta kun olin 6. kuulla, kerroin raskaudestani. Olisiko siitä koitunut stressiä? Voivoi...kun vaan tietäis. Vaikka me emme harrasta perhepetiä ja ajatuskaan siitä ei innosta, niin ihan varmasti silti nukuttaisiin samassa petissä jos siitä vain olisi ollut apua nukkumisongelmiin.
Minäkään en jaksa vaipattomuuteen puuttua, vaikka sitä harrastetaankin :) Jokainen tekee minkä parhaaksi näkee.
niin on pakko sanoa, että kaukana ei ole Suomessakaan ajat, jolloin perheillä oli vain yksi makuuhuone. Sinne oli sit ahtautunut puoli sukua mummista vaariin, isi, äiti ja vielä puolentusinaa mukulaa. Ei edes ollut sänkyjä kaikilla, vaan patjat lattialla rinta rinnan tai jos oli, sängytkin oli kiinni toisissa, että sopi.
Ennen sille ei vain ollut sellaista hienoa nimitystä kuin perhepeti, eikä siitä kukaan nostanut älämölöä, kun se oli niin tavanomaista. Sama on käytäntö vielä monessa muussa maassa, jossa ei asuta yhtä leveästi kuin Suomessa yksin kaksiossa.
Huomatkaa, että en tuomitse perhepetiä, unikoulua, eroahdistusta, luomusynnytystä, värikylpyjä, vaipattomuutta, yms, vaan siitä vouhottamisen!
Nykypäivänä tulee välillä tunne, että jos lapsi ei ole edes jossain aktiviteetissa mukana, täysimetyksessä, perhepedissä vaipattomana ja luomuna synnytetty, äiti ei ole kunnon äiti lapselleen.
Ei ole kiva tuntea HÄPEÄÄ, kun kysytään, että kai sinä vielä imetät, enkä ole alkuyrityksiä lukuunottamatta imettänyt lastani laisinkaan (pumpannut sen minkä irti sain ja juottanut pullosta). Minun ei pitäsi tuntea niin, mutta juuri kaiken "vouhottamisen" takia tulee häpeä siitä, etten kyennyt imettämään omaa lastani. Minua ei kiinnosta viedä lastani kaiken maailman kerhoihin, leikin ja laulan lapseni kanssa jo kotona tarpeeksi. Minulla ei ole aikaa eikä mielenkiintoa tarpeeksi ruveta pissattamaan ja kakattamaan lastani vaippojen sijaan. Minä en uskalla nukkua lapsi vierelläni, koska pelkään, että kierähdän unissani lapsen päälle. Meillä lapsi on vaan alusta asti nukahtanut ja nukkunut yönsä ainakin tähän asti hyvin.
Ehkä minulla on vielä kehittymisen varaa artikuloinnin suhteen ja monesti ajatukset lentävät ruudulle ennen kuin niitä ehtii kunnolla muodostaakaan. Yritän olla vastaisuudessa tarkempi. :)
täällä nämä äidit tarttuu pikku tarkasti vähän joihinkin asioihin kaikkia kunnolla lukematta, anteeksi nyt vain kaikki jos jotain loukkasin.
itse en ole edes kuullut kyseisestä asiasta, nimittäin vaipattomuudesta.
täytyy sanoa että en itsekään ala kovin helposti rahtaamaan muksua kaiken maailman kerhoissa/muskareissa mitä lie ovatkaan, koska siellä kuitenkin kohtaa kaiken maailman äitejä joiden kysymyksiin ei ole kiinnostusta vastata tai edes kuunnella heidän perhe elämäänsä.
meillä poika on ollut todella kiltti, naureskelee paljon yksinään lattialla, öisin on jäänyt joku rutiini että herää muutaman kerran, mikä itse asiassa alkaa ärsyttää pikku hiljaa.
sitten juuri nämä jotka kyselevät tästä imetyksestä ärsyttää tajuttomasti kun ovat kauhean paheksuvan näköisiä kun sanoo että imettänyt jotain juuri ja juuri pari kk, koska enempää ei pystynyt. mitä se asia heille kuuluu.
mikä on värikylpy?? tai unikoulu?
Olen tässä mielenkiinnolla tätä ketjua seurannut ja sanompa minäkin sanasen. Mekin olemme olleet onnekkaita ja saaneet tyytyväisen hyvin nukkuvan ja syövän vauvan. Mutten siltikään ihan purematta niele tekstiäsi.
Väitit "hömpötykseksi" vauvan ja vanhempien harrastuksia, muskaria, vauva uintia, värikylpyä ym. Me käymme muskarissa, emme suinkaan sen takia että lapsesta kasvaisi kultturelli musikaalinen ihminen vaan sen takia että se on hauskaa ja yhteistä juttua meille. Opimme muskarissa uusia lauluja ja leikkejä joita sitten leikimme täällä kotonakin. Jos lapsi on sairas tai päivä ennen muskariin menoa on ollut kiireinen emme silloin sinne ole lähteneet. Sinne mennään "vauvan ehdoilla", ja jos näyttää että illasta tulee "hankala" niin ei sinne sitten lähdetä. Minä näen siellä samalla muita äitejä ja vauvoja ja jutut ja kuulumisen vaihdot heidän kanssaan ovat antaneet minulle paljon. Jos lapseni ei alunperinkään olisi tykännyt muskarista, olisimme tottakai jättäneet sen. Eivät nämä mielestäni ole mitään hömpötyksiä, vaan elämyksiä ja aistien herättelyä niin lapselle kuin äidillekin ja vahvistavat entisestään yhteenkuuluvuuden tunnetta!
Selvennyksessä kirjoitin, etten tuomitsekaan näitä muskareita yms. vauvoille suunnattuja kerhoja enkä niissä käyviä, vaan sen, että jos ei lapsensa kanssa halua/jaksa käydä sellaisissa, on joidenkin mielestä huono äiti, kun ei tarjoa tarpeeksi virikkeitä lapselleen.
Jumankekka, minun täytyy varmaan mennä jollekin itsensäilmaisu-kurssille, kun näköjään joudun nyt jatkuvasti tarkentamaan ja selventämään kantojani!
Siis jos itse koet itsesi huonoksi äidiksi, niin mitä vouhotusta se muilta äideiltä on, jos he ovat aktiivisempia omansa kanssa kuin sinä? Kovin näreissäsi tunnuit kirjoittavan muiden vouhkaamisesta, kun eivät ole luomuäitejä vaan menevät trendien mukana. Kenelle sun pitää sitä äitiä esittää, itsellesi vai muille?
Huono äiti, hyvä äiti, trendiäiti, kotiäiti, uraäiti, laiska äiti...
En koe tyrkyttäneeni vauvalleni yhtään mitään, en ole myöskään täydellinen äiti.
Mutta silti meillä käytetään kestoja, tyttö on käynyt potalla alle puolivuotiaasta, yhtään kakkaa ei ole vaippaan tehnyt melkein puoeln vuoden aikana. Uskaltaisin melkein väittää, että tämä johtuu siitä, että vaippaan ei ole MUKAVA kakata.
Me käydään muskarissa, koska tyttö NAUTTII siitä, sen huomaa jo silloin, kun päästään ovesta sisälle muskarin tiloihin. Ja käymme uimassakin kerran viikossa, koska lapsemme sattuu olemaan vesipeto, joka itkee, jos ei pääse äidin ja isin kanssa suihkuun.
Ja perhepedissä meillä nukuttiin, koska, hei, se on mukavampaa sekä äidille, isille että lapselle, kenenkään ei tarvinut valvoa elkukuukausien öitä.
Ja unikoulunkin pidimme, koska tyttö heräsi noin 12-17 kertaa yön aikana, vieroitettuaan itsensä tissistä (joka siis tietenkin toi turvallisuutta).
Enkä siltikään kuvittele vauvani hoidon olleen kovin VAIKEAA, ajattelen mielelläni, että meillä on vähän vaativan puoleinen vauva, en silti koe hänen hoitonsa olleen hankalaa, enkä koe sitä itse hankaloittaneeni, vaikka nukuimme yhdessä, käymme potalla, käytämme kestovaippoja, teemme hänelle ruoat itse ja pidimme unikoulun. Tämä kaikki toimii meillä, toki välillä väsyttää, muttea hei, onneksi "pääsen" syksyllä kouluun "lepäämään" ja mies jää tytön kanssa syksyksi kotiin.
Joten en minäkään ymmärrä, mitä ymmärrettävää siinä jollekin muulle on, miten minä hoidan omaa lastani, on helpompaa, jos keskittyy vain oman vauvansa hoitoon sillä omalla tavallaan ja antaa muiden hoitaa omansa ihan itse, omalla tavallaan.
että alkuperäinen viesti sai minultakin niskavillat pystyyn.
Koko ketjun seurattuani nostan kuitenkin hattua sinua Nyky-Äippä, kun olet jaksanut yhä uudelleen ja uudelleen, väliin kipakoistakin kommenteista huolimatta, selventää alkuperäistä ajatustasi.
Tyylikkäästi toimittu.
Ja kaunista kevättä kaikille!
Olen täysin samaa mieltä kanssasi siinä, että kyllä monet vauvaojen ongelmat (yöheräily, päiväunien nukkuminen ym), jothuvat siitä, että vanhemmat tekevät omituisia asioita. Olen huomannut, että lapset joita täysimetetään 6kk ovat usein kitiseviä, heräävät parin tunni välein yölläkin. Ihmekös tuo, jos on nälkä, maidon energia kun ei kaikille 4kk jälkeen riitä. Ja perhepeti on se viimeinen villitys, vauvat heräilevät useaan kertaan yöllä ja kun 3-4kk rytmi muodostuu niin tottakai tällainen rytmi sitten jatkuu vanhemmallakin vauvalla. Paljon esimerkkejä näistä ongelmista mitä ympärillä näkee ja ne toistuvat samalla tavalla hoidetuilla vauvoilla, tuskin sattumaa.
Meillä 7kk nukutaan vanhempien huoneessa omassa sängyssä. Muttei vanhempien sängyn vieressä - lisää yöheräämisiä selvästi, jos sänky meidän vieressä. Yöt nukutaan putkeen muutamaa tutin antamista lukuunottamatta. 4kk alettu kiinteitä syömään, 5kk puuroa. Lapsi tyytyväinen ja onnellinen ja vanhemmat myös, kun päästää kohtalaisen helpolla. Mutta ihan itsehän vanhemmat polkunsa valitsevat.
ja en tarkoita, että kaikki vauvan kanssa koetut vaikeudet johutvat vanhempien hoitotavoista tms. mutta huomaahan sitä itsekin tekevänsä virheitä, jotka vaikuttavat vauvan käyttäytymiseen, syömiseen, nukkumiseen. Mutta kun muuttaa omaa käytöstään vauvankin käytös muuttuu. Tottakai se vaikuttaa kuinka asiat tekee.
Vauva ei heräile perhepedissä 4-5 kertaa yössä. Vauva heräili varttitunnin välein siellä omassa sängyssä, mutta perhepedissä nukkuu 10-12 tuntia putkeen. Näin ainakin meillä. Harva äiti täällä taitaa perhepetiin siirtää ihan siitä ilosta, että saa lapsensa hereille noin monta kertaa yössä. Eikö täällä enemmänkin kaivata niitä katkeamattomia yöuneja äideillekin ja meillä perhepeti oli se, mikä takasi kunnon yöunet koko perheelle. Emmekä koe mitenkään elämää vaikeuttavana asiana sitä, että lapsi saa kaipaamaansa läheisyyttä ja turvaa perhepedissä, vaikka niin yrität väittääkin.
Ei ehkä pitäis kirjotella asioista joista ei ole kokemusta...
Ja meillä nukutaan perhepedissä ja poika on nyt viikon verran nukkunut ilman yösyömistä, on siis 5kk ja ei sitten muutenkaan heräile kun ei tarvitse tarkastella että onko se äiti jossain lähettyvillä vai ei.
Ja nukahtaakin nykyään ihan itsekseen.
kerroin vain omat huomioni, en yrittänyt väittää, että ei ole vauvoja, jotka eivät vähän väliä heräile perhepedissä. Enkä ole millään tavalla sanonut, että perhepeti on huono asia. Toin vain huomioni esille. IHme hörhöilyä loukkaantua muiden huomioista. Onko äideillä nykyään niin huono itsetunto, ettei voi myöntää, että perhepedissä tms. voi olla huonojakin puolia. Tokihan on hyvä, että lapsesi saa läheisyyttä ja turvaa yöaikana perhepedissä, meillä sellaista erityistä tarvetta vauvalla ei yöaikana näytä olevan, niin hyvin tuo omassa sängyssä nukkuu.
Lainaus: Enkä ole millään tavalla sanonut, että perhepeti on huono asia. Toin vain huomioni esille. IHme hörhöilyä loukkaantua muiden huomioista. Onko äideillä nykyään niin huono itsetunto, ettei voi myöntää, että perhepedissä tms. voi olla huonojakin puolia.
Jos perhepeti ei ole mielestäsi huono asia, niin mitä huonoja puolia siitä sit pitäis löytää???? Hmm... TOSI LOOGISTA!
Meillä on ns. hieman haastavampi 5 kk tyttö: temperamenttiä löytyy ja kitinää kuuluu milloin mistäkin pikku asiasta päivän aikana. Olen kuitenkin kärsivällinen ja sensitiivinen äiti ja tytöstäni huomaa, että olen hänelle todella tärkeä ja rakas henkilö:).
Ja mitä koliikkiin tulee, niin en tiedä vaikuttaako tiheät syötöt kuin korkeintaan osaltaan koliikkiin: meillä tyttö huusi jo sairaalassa yöllä kolmeen asti vatsavaivojaan ja ruokaa hän sai kuitenkin todella niukasti verrattuna siihen kun oma maitoni nousi vasta myöhemmin kunnolla rintoihin (sai siis hiukan lisämaitoa sairaalassa). Ja loppuipa koliikki sitten meilläkin aikanaan (3kk)...
Muutoinkin vauvat ovat erilaisia: meillä heräillään ja hermostutaan uusien liikeiden harjoitteluista, vieraista paikoista, vierastetaan tuntemattomia, mutta myös nauretaan ja hassutellaan ihan niin kuin helppojen vauvojen perheissäkin :D.
Olipa mielenkiintoisia keskusteluja tässä aiheessa! Kerronpa oman tarinani pikaisesti...
Meillä meni loistavasti eka puoli vuotta lapsemme kanssa. Ei minkäänlaisia ongelmia, kunnes jouduimme muuttamaan toiseen asuntoon. Alkoi flunssakierre, ruokahaluttomuus, valvominen ja jatkuva itkuisuus, yms... Okei, selvitellessäni asioita kävi ilmi, että asunnossa on huono huoneilma ja tod.näk. hometta/kosteutta jossain.
Minä laihduin, väsyin, oksentelin ja voin muutenkin huonosti. Oli aika raskasta nukkua 1-2 yöunilla noin kolmisen kuukautta ja hoitaa pikkuista 24h/vrk, hypätä lääkärissä lapsen takia, yms.
Nykyään meillä menee paremmin ja voimme koko perhe ihan hyvin. Kirjoitin tämän siksi, että aina asiat ei mene niinkuin toivoo ja ajattelee. Meillä olisi tähän asti mennyt kaikki normaalisti ja hyvin, jos lapsosemme olisi saanut kasvaa terveessä huoneilmassa koko vauva-ajan.
"En ymmärrä tätä nykyvoihotusta unikouluista, perhepedeistä, eroahdistuksesta, luomusynnytyksestä, värikylvyistä, vaipattomuudesta, yms! "
En minäkään, mutta ainahan noita trendejä on jos jonkunmoisia ja toiset haluaa kokeilla jotain uutta, toisten on taas pakko kokeilla.
Meillä ei ole tarvittu unikouluja,lapsi nukkuu omassa sängyssä läpi yön ilman syöntiä.Nykyisin nukahtaa sinne alle minuutissa kun vaan laittaa lapsen sänkyyn.
En ole kokeillut perhepetiä, en vaipattomuutta, luomusynnytystä tms, enkä ole mielestäni jäänyt mistään paitsi.
Onkohan meilläkin sitten unelmalapsi, kun nukkuu yönsä hyvin, on iloinen, nauravainen ja kaikkiruokainen. Ei turhaa kiukuttele....
Kaikki lapset ovat erilaisia, meille suotiin helppo lapsi.
Te helppojen, hyvin nukkuvien, mukavasti syövien vauvojen äidit, olkaa onnellisia! Itselläni on 11 kk vanha poika, joka ei ole mitään edellisistä.
Puolen vuoden ajan hänen syntymästään sain nukkua 4-5 tuntia yössä pienissä pätkissä, kunnes en pystynyt enää itse nukahtamaan, ennen kuin poika taas heräsi. Kaikki nukkumispaikat ja -keinot kokeiltiin. Poika kävi sairaalassa unikoulun, joka auttoi, kunnes alkoi flunssakierre, joka jatkuu yhä. Herätyksiä on muutaman tunnin välein. Poikani ei myöskään nuku kuin 8-9 tuntia yössä yhteensä. Päivällä hän nukkuu kahdet päikkärit, 1-1,5 tuntia/ kerta.
Unikouluehdotus tuli lastenlääkäriltä, joka ymmärsi, miten loppu olin siinä vaiheessa. Unikoulun jälkeen poika on nukkunut eri huoneessa omassa sängyssään, jottei herää öisin tottumaansa rintamaidon tuoksuun eikä vanhempien ääniin. Tämä on lääkärin käsky, eikä poika mielestäni ole eri huoneessa nukkumisesta kärsinyt. Itsekin pystyn nukkumaan edes jotenkin paremmin, kun en herää pojan jokaiseen liikahdukseen tai äännähdykseen.
Poikani on hyvin vilkas eikä hereillä ollessaan pysähdy kuin syöttötuolissa. Pystyäkseen keskittymään syömiseen hän vaatii leluilla näpräämistä. Leluja äiti poimii kymmeniä kertoja syömisen aikana lattialta takaisin pojalle. Ilman käsiteltävää esinettä syöminen loppuu. Hän on hyvin kinesteettinen eli liikkuvainen.
Liikkuvaisuuden takia pojan saa nukahtamaan vain kiinni pitämällä eli tassuttamalla niin, ettei hän pääse nousemaan ylös sängystä. Jos irrotan, hän on sekunnissa kontallaan ja nousee seisomaan ja nauramaan sängyn laidalle. Nukahtaminen vie 20-30 minuuttia, pienempänä se kesti jopa 1,5 tuntia. Vaunuihin tai rattaisiin hän nukahtaa, kun on väsynyt, yleensä huutaen 10 minuuttia.
En ole hössöttänyt lapseni kanssa. En ole yrittänyt harrastaa kummoisia hänen kanssaan. Olemme viettäneet tasaista, hyvin rytmitettyä arkea tietenkin vauvan ehdoilla (siis täytyy saada nukkua, kun väsyttää, ja syödä, kun on nälkä). Kerran viikossa käymme muskarissa, jotta tapaisin muita äitejä ja jotta poikani tottuisi vieraisiin ihmisiin ja muihin pienokaisiin.
Luulin tämän olevan toisenlaista. Luulin, että vauvat ovat sellaisia, kuin Nyky-Äiti omastaan kertoo. Olen joutunut heittämään romukoppaan kaikki kuvitelmani ja joutunut kohtaamaan karun totuuden meidän elämässämme. Olen joutunut luopumaan ajatuksesta, että hankkisimme toisen lapsen. Toista kertaa en enää jaksa tällaista, sillä nytkin olen väsymykseltäni kestämiseni äärilaidalla. Elän vain toivossa, että jonakin päivänä helpottaa.
Tämän kokemuksen jälkeen en kehtaa enää kummastella muiden vanhempien tapoja ja tekoja. Oudon tavan taustalla voi olla vaikka millainen ongelma. Kukin vanhempi kai kuitenkin toimii oman lapsensa parhaaksi.
että tän koulun käytyäsi se seuraava voisikin olla se ns. helppo lapsi. Ainakin olen kuullut perheistä, joissa on tenavat kuin yö ja päivä olleet pienestä pitäen... voisiko samalle äidille kukaan suoda montaa vaativaa lasta?! Epäilen. On siinä yhdelle äidille liikaa hoitamista, varsinkin jos ei ole apua saatavilla.
Luin sun tekstis, oon samaa mieltä sun kanssa. meille synty esikoinen joulukuussa, eikä häntä ole totutettu "uniliinoihin, tuttirumbaan, viereen nukuttamiseen" tyytyväinen tyttö on illalla viedään omaan sänkyyn ja sinne nukahtaa, näin olemme toimineen ja todenneet että et sen on meille ollu "oikea" keino!
alku oli vaikea oli vatsavaivoja yms.. mut niistäkin selvittiin ilman turhia hössötyksiä.
naapurini kertoi kun sai poikansa 60 luvulla, ei ollut äitiyslomia hän jätti pojan kesällä rattaisiin nukkumaan ja hänen eläkkeellä oleva äitinsä kävi ruokkimassa ja vaihtamassa kuivat ylle kerran päivässä, poika siis oli koko hänen työpäivänsä itekseen rattaissa..
olen samaa mieltä et nyky äideillä ei leine hirvesti "itseluottamusta" lapsen hoidossa.. olen itsekkin kyllä vasta 21 vuotias
ja se on vielä enemmän täällä syvältä kun EI OSATA/VIITSITÄ lukea tekstejä kunnolla!
Onnellista kasvatusta ja lämmintä tulevaa kevättä sinulle, ja onnea tuleville vuosille!