Tilanne on siis se että äidilläni on koira jota 2 v. ikäinen lapseni pelkää kovasti. Koira ei ole vihainen, välillä käy nuuskaisemassa eikä ole edes yrittänyt mitään purra tms.
Ex-mieheni on nyt kovin tuohtunut asiasta ja haluaisi että koira vietäisiin pois sieltä siksi aikaa kun siellä käymme lapsen kanssa. Ulos vienti ei riitä koska silloin koira ulisee pihalla kun tietää että on vieraita joita ei pääse katsomaan ja lapsi pelkää kun koira haukkuu ja ulisee eikä näe missä se koira on.
Itse olen sitä mieltä että lapsen pitäisi koiraan tottua ja paras keino olisi ettei kukaan tekisi asiasta liian suurta numeroa vaan annettaisiin koiran olla siinä. Eihän se lapsi totu koiraan ikinä jos se aina viedään pois. Muissa tuttavaperheissä tai sukulaisilla ei ole koiria.
Ex-mieheni vihaa koiria enkä itsekään mikään erityinen koirafani ole, mutta mielestäni sitä asennetta ei pitäisi lapselle automaattisesti opettaa. Exäni väitti etten ajattele lastani yhtään vaan kiusaan häntä viemällä sinne vaikka toinen pelkää. Lisäksi minusta on kohtuutonta että toisten pitäisi viedä koiransa pois kodistaan vain sen takia että me emme ole lasta koiriin totuttaneet.
Mitä mieltä olette, miten pitäisi mielestänne toimia?
Ex-mieheni on nyt kovin tuohtunut asiasta ja haluaisi että koira vietäisiin pois sieltä siksi aikaa kun siellä käymme lapsen kanssa. Ulos vienti ei riitä koska silloin koira ulisee pihalla kun tietää että on vieraita joita ei pääse katsomaan ja lapsi pelkää kun koira haukkuu ja ulisee eikä näe missä se koira on.
Itse olen sitä mieltä että lapsen pitäisi koiraan tottua ja paras keino olisi ettei kukaan tekisi asiasta liian suurta numeroa vaan annettaisiin koiran olla siinä. Eihän se lapsi totu koiraan ikinä jos se aina viedään pois. Muissa tuttavaperheissä tai sukulaisilla ei ole koiria.
Ex-mieheni vihaa koiria enkä itsekään mikään erityinen koirafani ole, mutta mielestäni sitä asennetta ei pitäisi lapselle automaattisesti opettaa. Exäni väitti etten ajattele lastani yhtään vaan kiusaan häntä viemällä sinne vaikka toinen pelkää. Lisäksi minusta on kohtuutonta että toisten pitäisi viedä koiransa pois kodistaan vain sen takia että me emme ole lasta koiriin totuttaneet.
Mitä mieltä olette, miten pitäisi mielestänne toimia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä kallistuisin sinun kannallesi. Ei ole ihme jos lapsi pelkää koiraa jos ei ole sellaisiin tottunut, mutta jollei lapselle ole mitään traumaattista tapahtunut eläinten kanssa, niin en näe mitään syytä miksei lapsi tottuisi.
Koirapelon tietentahtoinen siirtäminen lapseen on hyvin ajattelematonta, sillä tästä ei ole muuta kuin haittaa.
Tämä nyt menee aiheen ohi, mutta en malta olla mainitsematta että itse en ikinä voisi luottaa ihmiseen joka VIHAA koiria, kissoja tai muitakaan eläimiä. Kokonaan toinen juttu on se ettei niin välitä mutta eläinvihassa on jotain pahasti pielessä.
ja jos vielä äitisi koira on kiltti niin siitä on hyvä lähteä. Miehesi asenne varmasti vaikuttaa lapseen, mutta jos lapsi oppii että eläimet on kivoja, niin koiria vihaava isäkään ei haittaa.
Asiaa voi harjoitella myös kotona pehmoleluilla ja katsomalla kirjoja. Ja tietysti tekemällä vierailuja kilttien koirien luokse.
Meillekin saa tulla, itsellä myös 2v poika ja koiria on kaksi.
Meillä on 3- vuotias tyttö ja hän on aivan hysteerinen, jos näkee pienen koiran, siis saa sellaisen shokkikohtauksen, huutaa, tärisee ja pyrkii syliin ja en vois kuvitellakkaan vaativani häntä samaan taloon jossa pieni koira ja koira sais käyskennellä vapaana. Tätä on jatkunut jo toista vuotta ja varmasti ollaan oltu eläinten kanssa tekemisissä. Mikä hassuinta, niin isoja koiria hän ei pelkää, ihan hoitaa ja halii ja silittää..Hän on kerran ja ainoastaan kerran pienenä säikähtänyt, kuun naapurin pieni koira haukkui ja hyppi vasten ja vaikka kuinka on silitetty äidin ja isän sylistä tätä naapurin koiraa ja juteltu, että koira ei tee mitään, että haukkuminen on koirien kieltä jne. mikään ei auta. Kun koira on pihalla vaikka kiinni, niin meillä neiti on valmis "hysteerisyyskohtaukseen" ja kuten sanoin ainoastaan pienet koirat saavat tämän aikaan.
Itse olen kärsinyt pienenä myös koirapelosta ja voin sanoa, että se tunne vastaa samaan, kuin jos ihminen pelkää rottia ja sinut laitetaan samaan laatikkoon näiden otusten kanssa, joten mielestäni kannattaa kuunnella vain ja ainoastaan lasta tässä tilanteessa ja pikkuhiljaa totutaa, ei pakottaen tottumaan koiriin. Minä muuten tänä päivänä pidän koirista. Sain aikanaan oman koiran ja siitä se lähti. Ei ole enään koirafobiaa.